Miten pienen lapsen voisitte jättää viikoksi hoitoon?

Kannattaisi tosiaan lukea hieman kehityspsykologiaa, siis etenkin varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen kehittymisen osalta.

Mutta hei, eihän se kiinnosta, kun pääasia on, että itsellä on kivaa. Ja p.s. "oma aikaa" voi ottaa muutenkin kuin lykkäämällä pikkuvauvan viikoksi hoitoon.

Itse ne hoidan ja isommat kantaa sylissä, tai vaihtaa vaipan. Pointtini olikin se että voisin kyllä lapset laittaa hoitoon, en ole niin täydellinen äiti ettei joku muu voisi niitä hoitaa.. Tarkoitus kyllä on! Lapsi ei kärsi vaikka hoidossa olisi viikon.. oli minkä ikäinen tahansa, kunhan hoitopaikkaan luottaa 110%

viikoksi hoitoon, nykyisen tietämyksemme valossa. Tietenkään ei voida varmuudella sanoa milloin siitä aiheutuu vahinkoa ja milloin ei, mutta kuka haluaa kokeilla, jos ei ole pakko?

Alkeiskurssi kehityspsykologiaa tekisi hyvää.

En ole kritisoimasi kirjoittaja, mutta kiinnostaisi paljonko olet itse lukenut? Minä kun olen alan jatko-opiskelija, enkä kyllä pysty kritisoimaan noin suoraan opintojeni perusteella kirjoittajaa.. Enkä ole kyllä ikinä törmännyt alan kirjallisuudessa väitteeseen, että satunnainen pitempikin erossaolo äidistä vaikuttaisi suoraan lapsen psyykeeseen. Kyllä kyseessä on aika paljon laajempi kokonaisuus.

kurssit käyty.. enkä ole minä minä tyyppiä.. lapset on täysin täypäisiä tähän maailmaan. empatiakykyä löytyy.

täyspäisiä!

Eli en tarkoittanut, että hoitoon laittaminen olisi suositeltavaa. Vierastan vain tämän palstan kirjoittajien tapaa vedota 'auktoriteetteihin' esim. näennäisiin opintoihin, asiantuntija-asemaan tms. ja arvostella muita. Yksikään oikea asiantuntija ei kommentoisi vastaavalla tavalla näitä kirjoituksia, vaan ymmärtää että kyseessä todella on tiettyyn kontekstiin sidottu asia. Ihmistieteissä psykologia mukaanlukien on harvoja selkeitä kausaalisuhteita tai yleisiä totuuksia.



Tsemppiä kaikille vanhemmille - oma heräsi juuri päikkäreiltä ja lienee aika paneutua taas imettämiseen :)

lapset on täysin täypäisiä tähän maailmaan. empatiakykyä löytyy.

Kyseisen henkilön mielestä.

olisi pakkotilanne (työmatka, sairaus tms). Viikon lomamatkalle en lähtisi ilman lapsia.



Ja mitä tulee noihin "Olen ollut lapsena hoidossa viikon joka kesä isovanhemmilla, eikä mulla mitään traumoja ole"-tyyppeihin. Eipä sitä ihminen itse niistä traumoistaan välttämättä tiedä. Kun alkaa miettimään elämäänsä ja esim. ihmissuhteitaan, niin voikin yllättyä, että elämän vaikeudet voivatkin olla peräisin niistä lapsuuden hylkäyskokemuksista.



Ja jo pelkästään se, että alle 3-vuotian ei pysty niin pitkää ajanjaksoa säilyttämään mielikuvaa vanhemmistaan, on minusta tarpeeksi hyvä syy olla jättämättä niin pientä hoitoon viikoksi. Toki jos on pakkotilanne, niin sillehän ei voi mitään ja silloin on vain yritettävä tehdä ero mahdollisimman helpoksi lapselle.

6-7 vuotias. Kaks vuotias on ollut 3 päivää, 5 vuotias enintään 4 päivää.

lapset on täysin täypäisiä tähän maailmaan. empatiakykyä löytyy.

Kyseisen henkilön mielestä.

Jippii, näitä täältä löytyy. kyse taitaa olla kuitenkin mitenkä lapset on otettu huomioon ennen lapsen hoitoon laittoo sekä mitenkä he on otettu huomioon kotiin tulessa, lasten asiat ekaks ja sen jälkeen lasten asiat ja vasta sen mitenkä omat asiat, ja loma menemiset. 18 vuoden aikana, viikon lomalla ja lapset hoidossa, nuorin silloin kolme.

Eli en tarkoittanut, että hoitoon laittaminen olisi suositeltavaa. Vierastan vain tämän palstan kirjoittajien tapaa vedota 'auktoriteetteihin' esim. näennäisiin opintoihin, asiantuntija-asemaan tms. ja arvostella muita. Yksikään oikea asiantuntija ei kommentoisi vastaavalla tavalla näitä kirjoituksia, vaan ymmärtää että kyseessä todella on tiettyyn kontekstiin sidottu asia. Ihmistieteissä psykologia mukaanlukien on harvoja selkeitä kausaalisuhteita tai yleisiä totuuksia.

Tsemppiä kaikille vanhemmille - oma heräsi juuri päikkäreiltä ja lienee aika paneutua taas imettämiseen :)

Vaikka olenkin vasta opiskelija. Ihanaa, että joku suhtautuu vähän ymmärtäväisemmin ihmisten erilaisiin tapoihin toteuttaa samaa tehtävää, eikä tyrmää/arvostele tietämättä kokonaisuutta. Ja lisään vielä tähän - mitä edellinen ei varmaan jaksanut laittaa - että kehityspsykologia ei varsinaisesti tutki mitään edellisissä kirjoituksissa väitettyä vaan *Kehityspsykologia psykologian osa-alue, joka tutkii ikään liittyviä henkilökohtaisia muutoksia ihmisessä. Kohdealueeseen kuuluvat muutokset muun muassa motorisissa taidoissa, ongelmanratkaisukyvyssä, käsitteellisessä ymmärtämisessä, kielen omaksumisessa, moraalisessa ymmärryksessä ja identiteetin muotoutumisessa(Tämä oli suora lainaus, kun itse vasta hahmottelen opiskelemaani alaa :)

oppimestarit eivät epäröi pätkääkään erota miehestä siinä vaiheessa, kun tulee pari ryppyä rakkauteen. Se ei haittaa tippaakaan lapsia, vaikka lapset joutuisivat juoksemaan viikko-viikko periaatteella vanhemmalta toiselle tai mikä vielä pahempaa, tapaisivat riitaisan eron jälkeen etäisää kerran kaksi kuukaudessa ja isän puolen muuta sukua ei sen jälkeen enää koskaan.

Joopa

Itse ne hoidan ja isommat kantaa sylissä, tai vaihtaa vaipan. Pointtini olikin se että voisin kyllä lapset laittaa hoitoon, en ole niin täydellinen äiti ettei joku muu voisi niitä hoitaa.. Tarkoitus kyllä on! Lapsi ei kärsi vaikka hoidossa olisi viikon.. oli minkä ikäinen tahansa, kunhan hoitopaikkaan luottaa 110%

Minäminäminä-kaikkipyörii-minun-napani-ympärillä-ihmnen. Tässä ei nyt ole kyse sinusta vaan siitä lapsesi pikkuruisesta, muovautumassa olevasta psyykestä, eikä siinä sinun mielipiteesi itsestäsi paina himpun vertaa. Alkeiskurssi kehityspsykologiaa tekisi hyvää.

oppimestarit eivät epäröi pätkääkään erota miehestä siinä vaiheessa, kun tulee pari ryppyä rakkauteen.

Eiköhän se todennäköisemmin mene niin päin, että ne eroavat joitten mielestä vanhemmilla ja isovanhemmilla ei ole mitään eroa lapsen mielessä ja ihan vauvatkin voi jättää pitkiksi ajoiksi yökylään jne. Miten näillä nyt yhtäkkiä olisi avioliitoissa sen paremmat tunnetaidot?

oppimestarit eivät epäröi pätkääkään erota miehestä siinä vaiheessa, kun tulee pari ryppyä rakkauteen. Se ei haittaa tippaakaan lapsia, vaikka lapset joutuisivat juoksemaan viikko-viikko periaatteella vanhemmalta toiselle tai mikä vielä pahempaa, tapaisivat riitaisan eron jälkeen etäisää kerran kaksi kuukaudessa ja isän puolen muuta sukua ei sen jälkeen enää koskaan.

Joopa

Itse ne hoidan ja isommat kantaa sylissä, tai vaihtaa vaipan. Pointtini olikin se että voisin kyllä lapset laittaa hoitoon, en ole niin täydellinen äiti ettei joku muu voisi niitä hoitaa.. Tarkoitus kyllä on! Lapsi ei kärsi vaikka hoidossa olisi viikon.. oli minkä ikäinen tahansa, kunhan hoitopaikkaan luottaa 110%

Minäminäminä-kaikkipyörii-minun-napani-ympärillä-ihmnen. Tässä ei nyt ole kyse sinusta vaan siitä lapsesi pikkuruisesta, muovautumassa olevasta psyykestä, eikä siinä sinun mielipiteesi itsestäsi paina himpun vertaa. Alkeiskurssi kehityspsykologiaa tekisi hyvää.

oppimestarit eivät epäröi pätkääkään erota miehestä siinä vaiheessa, kun tulee pari ryppyä rakkauteen. Se ei haittaa tippaakaan lapsia, vaikka lapset joutuisivat juoksemaan viikko-viikko periaatteella vanhemmalta toiselle tai mikä vielä pahempaa, tapaisivat riitaisan eron jälkeen etäisää kerran kaksi kuukaudessa ja isän puolen muuta sukua ei sen jälkeen enää koskaan.

Joopa

Itse ne hoidan ja isommat kantaa sylissä, tai vaihtaa vaipan. Pointtini olikin se että voisin kyllä lapset laittaa hoitoon, en ole niin täydellinen äiti ettei joku muu voisi niitä hoitaa.. Tarkoitus kyllä on! Lapsi ei kärsi vaikka hoidossa olisi viikon.. oli minkä ikäinen tahansa, kunhan hoitopaikkaan luottaa 110%

Minäminäminä-kaikkipyörii-minun-napani-ympärillä-ihmnen. Tässä ei nyt ole kyse sinusta vaan siitä lapsesi pikkuruisesta, muovautumassa olevasta psyykestä, eikä siinä sinun mielipiteesi itsestäsi paina himpun vertaa. Alkeiskurssi kehityspsykologiaa tekisi hyvää.

oppimestarit eivät epäröi pätkääkään erota miehestä siinä vaiheessa, kun tulee pari ryppyä rakkauteen. Se ei haittaa tippaakaan lapsia, vaikka lapset joutuisivat juoksemaan viikko-viikko periaatteella vanhemmalta toiselle tai mikä vielä pahempaa, tapaisivat riitaisan eron jälkeen etäisää kerran kaksi kuukaudessa ja isän puolen muuta sukua ei sen jälkeen enää koskaan.

Joopa

Itse ne hoidan ja isommat kantaa sylissä, tai vaihtaa vaipan. Pointtini olikin se että voisin kyllä lapset laittaa hoitoon, en ole niin täydellinen äiti ettei joku muu voisi niitä hoitaa.. Tarkoitus kyllä on! Lapsi ei kärsi vaikka hoidossa olisi viikon.. oli minkä ikäinen tahansa, kunhan hoitopaikkaan luottaa 110%

Minäminäminä-kaikkipyörii-minun-napani-ympärillä-ihmnen. Tässä ei nyt ole kyse sinusta vaan siitä lapsesi pikkuruisesta, muovautumassa olevasta psyykestä, eikä siinä sinun mielipiteesi itsestäsi paina himpun vertaa. Alkeiskurssi kehityspsykologiaa tekisi hyvää.

Niin kuin, itsellesi!!

Kummallista että nämä kehityspsykan kurssin käyneet oppimestarit eivät epäröi pätkääkään erota miehestä siinä vaiheessa, kun tulee pari ryppyä rakkauteen. Se ei haittaa tippaakaan lapsia, vaikka lapset joutuisivat juoksemaan viikko-viikko periaatteella vanhemmalta toiselle tai mikä vielä pahempaa, tapaisivat riitaisan eron jälkeen etäisää kerran kaksi kuukaudessa ja isän puolen muuta sukua ei sen jälkeen enää koskaan.

Silloin unohdetaan lapsen paras ja aletaan jauhaa äidin henkisellä kasvulla ja itsenäistymisellä...

kun oli viikon isoäidillä ja 11 vrk erossa äidistä samalla. Kokemus oli rankempi äidille kuin lapselle, se on myönnettävä. Lapsi ei kärsinyt, eikä protestoinut suuremmin, mutta oli jo tottunut olemaan 2-5 vrk hoidossa ihan tuosta 4 kk iästä alkaen.



Meillä joka kesä lapset on 6-12vrk olleet isovanhemmilla hoidossa, työni vie mua pidemmille matkoille. Hyvin on mennyt lähes aina - oikeastaan vasta tuossa 6-7v. alkoivat protestoida lähtöäni.

oikeastaan vasta tuossa 6-7v. alkoivat protestoida lähtöäni.

enkä todellakaan ole eronnut, mistä sellaista keksitte? Omituisia väitteitä, ettekö kykene asiapohjaiseen argumentointiin?

Niinpä...

Kummallista että nämä kehityspsykan kurssin käyneet oppimestarit eivät epäröi pätkääkään erota miehestä siinä vaiheessa, kun tulee pari ryppyä rakkauteen. Se ei haittaa tippaakaan lapsia, vaikka lapset joutuisivat juoksemaan viikko-viikko periaatteella vanhemmalta toiselle tai mikä vielä pahempaa, tapaisivat riitaisan eron jälkeen etäisää kerran kaksi kuukaudessa ja isän puolen muuta sukua ei sen jälkeen enää koskaan.

Silloin unohdetaan lapsen paras ja aletaan jauhaa äidin henkisellä kasvulla ja itsenäistymisellä...

Minä olen yksi kehityspsykologiasta kirjoittanut, enkä todellakaan ole eronnut, mistä sellaista keksitte? Omituisia väitteitä, ettekö kykene asiapohjaiseen argumentointiin?

Tuntuuko sinusta usein, että ihmiset tuijottavat sinua? Tai että vanne kiristää päätäsi?

Perustelisitko, mihin tutkimuksiin perustuu sitten väite, että kehityspsykologiaan tässäkin keskustelussa vetovavat eroaisivat jotenkin helpommin?

Minä voisin ihan "omana mutuna" väittää juuri päinvastaista. Ystäväpiiristäni, joissa monta aikoinaan psykologiaa opiskellutta kuten itsekin olen, juuri kukaan ei ole eronnut.

Kuvitteletko, että kaikki kirjoittavat juuri sinusta?

Minä olen yksi kehityspsykologiasta kirjoittanut, enkä todellakaan ole eronnut, mistä sellaista keksitte? Omituisia väitteitä, ettekö kykene asiapohjaiseen argumentointiin?

Tuntuuko sinusta usein, että ihmiset tuijottavat sinua? Tai että vanne kiristää päätäsi?

Kummallista että nämä kehityspsykan kurssin käyneet oppimestarit eivät epäröi pätkääkään erota miehestä siinä vaiheessa, kun tulee pari ryppyä rakkauteen. Se ei haittaa tippaakaan lapsia, vaikka lapset joutuisivat juoksemaan viikko-viikko periaatteella vanhemmalta toiselle tai mikä vielä pahempaa, tapaisivat riitaisan eron jälkeen etäisää kerran kaksi kuukaudessa ja isän puolen muuta sukua ei sen jälkeen enää koskaan.

Joopa

Itse ne hoidan ja isommat kantaa sylissä, tai vaihtaa vaipan. Pointtini olikin se että voisin kyllä lapset laittaa hoitoon, en ole niin täydellinen äiti ettei joku muu voisi niitä hoitaa.. Tarkoitus kyllä on! Lapsi ei kärsi vaikka hoidossa olisi viikon.. oli minkä ikäinen tahansa, kunhan hoitopaikkaan luottaa 110%

Minäminäminä-kaikkipyörii-minun-napani-ympärillä-ihmnen. Tässä ei nyt ole kyse sinusta vaan siitä lapsesi pikkuruisesta, muovautumassa olevasta psyykestä, eikä siinä sinun mielipiteesi itsestäsi paina himpun vertaa. Alkeiskurssi kehityspsykologiaa tekisi hyvää.