Nyt mulle valkeni, miksi jotkut eivät saa tehtyä kotitöitä lasten kanssa.

Mitenkähän minä saisin ikinä mitään tehtyä, jos pitäisi olla joka sekunti näköyhteys jokaiseen lapseen, yleensä on 5 lasta joka päivä paikalla (1 näistä pikku koululainen, joten ei ole ihan kokopäivää paikalla), joista kaksi 1v. Pitää laittaa ruoat, siivoilla, hoitaa kaikki kotihommat..Ja minulla on näitä 1-vuotiaita käytännössä aina,koska olen pph.



Mutta meillä onkin talo laitettu lapsi/taapero turvalliseksi, ja pienen voi todellakin antaa mennä viereiseen huoneeseen ihan itsekseen hetkeksi. Meillä ei pääse putoamaan ikkunoista (turvalukittu, vaikka olisivat auki, ei siitä raosta mahdu millään), ja kaikki mikä voi kaatua/pudota pälle on nostettu korkealle tai kiinnitetty seinään.



Tietysti on aivan eri asia kun ollaan ulkona, siellähän ei tietystikään taaperoita päästetä silmistä hetkeksikään.



Koskaan ei ole sattunut yhtään, nenälleen pyllähtämistä pahempaa, ja sekin voi sattua vaikka seisoisi vieressä.







Tosin meillä kyllä taaperot on viihtyneet vieressä leikkimässä, purkaneet kauhoja, kapustoja jne.

onko jonkun kasvatusperiaatteita vastaan ottaa lapsi mukaan ruuanlaittoon? omat lapseni tykkäävät olla maistelemassa ruoanlaittovaiheessa ja vaikka ojentamassa vihanneksia kuorittaviksi.

Juttelin kaverini kanssa, joka on lapsensa kanssa kotona hoitovapaalla. Hän valitteli, että miten kotihommien tekeminen on hankalaa, kun taapero vaatii huomionsa. Pitäisi siivota, laittaa ruokaa ja pestä pyykkejä. Mutta siivous ei onnistu kuin ainoastaan siten, että mies vahtii lasta imuroinnin aikana. Minä kysyin, että eikö lapsi voi vaikka siinä samalla leikkiä omassa huoneessaan kun teet ruokaa. No, sitten selvisi, että äiti ei missään nimessä voi jättää lasta ilman _näköyhteyttä_ äitiin, koska jotain voi sattua. Aivan, en minäkään saisi tehtyä mitään, jos kulkisin jatkuvasti katsomassa mitä lapset tekevät. Enää en ihmettele.

yksi syy, minun syyni on se että olen niin laiska. Keksin aina hyviä tekosyitä miksi ei tarvitsisi alkaa tekemään kotitöitä. Siis muita kotitöitä kuin ruoanlaitto tai pyykkien peseminen. Jos pitäisi imuri ottaa käteen, selitän itselleni etten voi kun pitää olla lasten kanssa. =)

vielä että silloin kun alkaa siivoamaan, kyllä se onnistuu vaikka lapset jaloissa pyöriikin. Välillä hätistelee lapsia kauemmaksi tai laitan keittiön pöydän ääreen piirtämään. Sitten kun pyyhin pölit ja vetelen lastalla lattiat, täytyy vain muistaa laittaa vesisanko korkeammalle ettei nuorempi ole menossa maistiaisia sankosta ottamaan.

vielä että silloin kun alkaa siivoamaan, kyllä se onnistuu vaikka lapset jaloissa pyöriikin. Välillä hätistelee lapsia kauemmaksi tai laitan keittiön pöydän ääreen piirtämään. Sitten kun pyyhin pölit ja vetelen lastalla lattiat, täytyy vain muistaa laittaa vesisanko korkeammalle ettei nuorempi ole menossa maistiaisia sankosta ottamaan.

kun pyyhin pölyt eikä pölit... =)

27

Mä en taas ymmärrä, miksi haittaa, jos joku ei tee kotitöitä lasten kanssa?



Itse koen helpommaksi tehdä kotihommia rauhassa. Hetken voin antaa lasten toisessa huoneessa olla. Mutta kun lapsia on kaksi. Vauva ja 3-v, kovin kauaa ei voi ihan keskenään antaa olla, koska isompi osaa vain hetken kiltisti vauvan kanssa olla.



Ja kun oli vain esikoinen, oli koko ajan jotain "ilkityötä" keksimässä.



Siivoaminen tai kotihommat eivät mitenkään mun intohimoni ole. Pystyn niitä siirtämään ilman omantunnon tuskia sopivampaan ajankohtaa, jos tuntuu hankalalta.

Mä en taas ymmärrä, miksi haittaa, jos joku ei tee kotitöitä lasten kanssa? Itse koen helpommaksi tehdä kotihommia rauhassa. Hetken voin antaa lasten toisessa huoneessa olla. Mutta kun lapsia on kaksi. Vauva ja 3-v, kovin kauaa ei voi ihan keskenään antaa olla, koska isompi osaa vain hetken kiltisti vauvan kanssa olla. Ja kun oli vain esikoinen, oli koko ajan jotain "ilkityötä" keksimässä. Siivoaminen tai kotihommat eivät mitenkään mun intohimoni ole. Pystyn niitä siirtämään ilman omantunnon tuskia sopivampaan ajankohtaa, jos tuntuu hankalalta.

mutta ihan miten vaan. ei ollut tarkoitus tietenkään moittia ketään.

Taapero "auttaa" minua siivoamaan :) Täyttää onnessaan omilla vaatteillaan pyykkikoneen, laittelee astianpesukoneesta kauhat laatikkoon, kuivalla liinalla pyyhkii pölyjä ja ostimme lasten imurin jolloin myös imuroi minun kanssani :)



En ole siivousfanaatikko, mutta niin vain on että täällä olisi aivan kauhea siivo jos en joskus siivoaisi lasten ollessa paikalla. Pienin vasta konttaa perässä joka paikkaan mutta vanhempi auttelee :)

Mulla on 3 lasta ja aina taaperoikäiseen on ollut näköyhteys. Ne kun noukkii suuhunsa vaikka mitä ja esim. tukehtumisessa ei kuulu ääntäkään josta tietäisi lapsen olevan hädässä. Joka lapsistani on jossain vaiheessa laittanut jotain suuhunsa niin että se on tarttunut kurkkuun. Vieressä olen ollut ja nuorin lapsista ehti jo siniseksi ennen ambulanssin tuloa, oli silloin reilun vuoden. Muut lapset selvisivät onneksi säikähdyksellä kun onnistuivat yökkäilemään kurkkuun juuttuneen tavaran.



Ei ollenkaan harmita että oli kuopukseen näköyhteys kun hän meinasi tukehtua. Jos olisi ollut toisesa huoneessa niin olisin löytänyt sieltä 10min päästä velton sinisen lapsen ja välttämättä mitään ei olisi enää olllut tehtävissä.



Mutta itse aiheeseen, mä onnistuin kyllä jotenkuten siivoamaan lasten ollessa pieniä, otin ne vaan mukaan siihen huoneeseen missä olin.

3v ja vauva. Joka päivä saa vallan mainiosti täytettyä astianpesukoneen, pyykättyä, laitettua ruokaa..Imuroin yleensä kolme kertaa viikossa, lattiat pyyhin kerran viikossa, järjestelen kaappeja pitkin viikkoa. Siis kun se nyt on vaan pakko tehdä, ei niitä kukaan muukaan tee ja ihan älyttömässä kaaoksessa en suostu elämään.





Vauva on yleensä sitterissä sen ajan kun teen jotain ja 3v osallistuu mielellään kaikkeen.

Olen yh-äiti, enkä voisi koskaan hoitaa kotihommia, jos pitäisi joka sekunti vahtia lattialla tutkimusmatkojaan tekevää vauvaa. Olen järjestänyt kodin niin turvalliseksi, ettei vahinkoja pääse syntymään. Lattioiden pesun ajaksi nostan vauvan keinuunsa kiikkumaan, jottei pääse kaatamaan vesiämpäriä, muutoin hän saa olla lattialla leluineen. Joskus, jos ei viihdy itsekseen otan hänet syöttötuoliin seuraamaan esim ruuanlaittoa. Lasten saaminen ei ole syy päästää kotia kaaoksen valtaan.

Luin puoleen väliin ja sit alkoi naurattaa ajatus että lapsi jää auton alle tai putoaa sillalta jokeen kun imuroin.

Mitäs tapahtuu kun käytte vessassa?

Älkää vaan väittäkö että lapsi tulee mukaan sinnekin seisomaan pöntön viereen.

Kyllä koti täytyy olla niin järjestetty ettei kokoajan tarvitse vahtia. Ja ovi lukkoon niin ei putoa järveen!

Mullakin kolme pientä lasta ollut eikä tukehtumisvaaroja ainakaan kotona ole. Kylässä ja ulkona eri asia.

Mulla on 3 lasta ja aina taaperoikäiseen on ollut näköyhteys. Ne kun noukkii suuhunsa vaikka mitä ja esim. tukehtumisessa ei kuulu ääntäkään josta tietäisi lapsen olevan hädässä. Joka lapsistani on jossain vaiheessa laittanut jotain suuhunsa niin että se on tarttunut kurkkuun. Vieressä olen ollut ja nuorin lapsista ehti jo siniseksi ennen ambulanssin tuloa, oli silloin reilun vuoden. Muut lapset selvisivät onneksi säikähdyksellä kun onnistuivat yökkäilemään kurkkuun juuttuneen tavaran.

Ei ollenkaan harmita että oli kuopukseen näköyhteys kun hän meinasi tukehtua. Jos olisi ollut toisesa huoneessa niin olisin löytänyt sieltä 10min päästä velton sinisen lapsen ja välttämättä mitään ei olisi enää olllut tehtävissä.

Mutta itse aiheeseen, mä onnistuin kyllä jotenkuten siivoamaan lasten ollessa pieniä, otin ne vaan mukaan siihen huoneeseen missä olin.

Mulla on 3 lasta ja aina taaperoikäiseen on ollut näköyhteys. Ne kun noukkii suuhunsa vaikka mitä. Joka lapsistani on jossain vaiheessa laittanut jotain suuhunsa niin että se on tarttunut kurkkuun.

Herrajestas, kaikki kolme olleet tukehtumaisillaan!!? Tilastollisestikin jo "hitusen" erikoinen tapaus.

Paitsi silloin kun lapsi nukkuu. Tuo on se aika jolloin lapsi liikkuu ja kiipeilee mutta ei varo mitään. Lisäksi maistoivat ja tunkivat suuhunsa kaiken mahdollisen. Energiaa oli loputtomasti Meillä on ollut todella touhukkaat ja rohkeat lapset vailla mitään itsesuojeluvaistoa. En todellakaan pystynyt jättämään niitä ilman näköyhteyttä vaikka talo oli tehty todella turvalliseksi. Eli yhden vuoden ajan en pystynyt tekemään mitään kotitöitä, ymmärrän. Mutta kun lapset tuli yli 1,5 v niin kaikki helpottui..ELI IKÄKYSYMYS ja ohimenevää- hyvin rankkaa.

saavat puuhata kotona (3h+k) itsekseen lähes joka paikassa. Vain vessaan en mielellään nuorempaa yksin päästä (nuolemaan pönttöä, lattiakaivoa jne), siksi tarkistan säännöllisesti että ovi on kiinni. Muutoin koti on lapsiturvallinen, tai ainakin harvat kielletyt paikat ovat sellaisia että tuskin pystyisivät itseään niissä tappamaan, sotkua vain tulisi (isot kukkaruukut tms). Kaapeissa turvalukitukset, sähköjohdot ja pistokkeet piilossa huonekalujen takana, ei myrkyllisiä kasveja.



Ulko-ovi on niin jäykkä, että itsekin tarvitsen molemmat kädet sen avaamiseen, sitä paitsi kuulisin sen aukeamisen joka paikkaan (on vielä tuulikaapin oven takana). Ikkunoista saa auki vain tuuletusikkunan, josta ei mahtuisi edes tuo vauva, vaikka sinne jollain ihmeellä onnistuisikin kipuamaan. Isosiskon huoneessa leluista on toistaiseksi siivottu pois kaikki sellainen, millä ei pikkusiskokin voisi leikkiä.



Asunto toki on niin pieni, että voin muutamalla askeleella kävellä vaikka parin minuutin välein katsomaan, mitä lapset puuhaavat, ja yleensä siivotessa ym. teenkin niin. Yleensä leikkivät nätisti, keskenään tai itsekseen. Ihan hyvin näin saa aikaiseksi.

mutta on siinä tosiaan vahinkojakin sattunut.. yleensä ei-vakavia, esim. imuroinnin jälkeen olen huomannut että taapero on siirtänyt tuolin, kiivennyt sen avulla hakemaan keittiön kaapista kyniä ja piirtänyt seinään tai sitten käynyt heittelemässä wc-pönttään muutaman rullan vessapaperia tai tyhjentänyt keittiön roskiksen lattialle.



Kerran on käynyt vakavakin juttu, silloin en tosin siivonnut mutta käväisin toisessa huoneessa (eikä siis näköyhteyttä taaperoon) ja tämä kiipesi sohvapöydälle ja tippui siinä niin että meni huuli halki ja kävin päivystyksessä sitten liimauttamassa sen.. se kyllä vähän säikäytti!



Meillä ei taapero viihdy kotitöitä mun kanssa tekemässä, ei sillä ole malttia pysyä paikoillaan (esim. pyykkiä laittamassa tms) joten näköyhteyttä ei tosiaan 100% pysty lapseen pitämään, jos meinaa jotakin saada aikaiseksikin.



Ulos en kyllä lasta päästä hetkeksikään yksin tai että katselisin edes muualle, tosin meillä onkin tie niin vieressä että siksi on pakko vahtia ihan KOKO ajan ulkona ollessani.

Meidän puolitoistavuotiian pojan kanssa on helppoa. Se ei kaivele roskiksia eikä kiipeile vaikka osaa. Seuraa mua huoneesta toiseen, mutta ei roiku kimpussa, seurailee mun tekemisiä vaan esim. pehmolelu kainalossa.

Pyykkejä kun laitan kellarissa, tonkii kylpyammettaan ja siellä olevia kylpyleluja.

Sitten taas kaverin samanikäinen tyttö on aivan riiviö :) sotkee enemmän kuin keritään siivota.

Repii pyykit telineeltä, astiat koneesta ym.

Meidän puolitoistavuotiian pojan kanssa on helppoa. Se ei kaivele roskiksia eikä kiipeile vaikka osaa. Seuraa mua huoneesta toiseen, mutta ei roiku kimpussa, seurailee mun tekemisiä vaan esim. pehmolelu kainalossa.

Pyykkejä kun laitan kellarissa, tonkii kylpyammettaan ja siellä olevia kylpyleluja.

Sitten taas kaverin samanikäinen tyttö on aivan riiviö :) sotkee enemmän kuin keritään siivota.

Repii pyykit telineeltä, astiat koneesta ym.

Mieluusti siivoan silloin, kun saan tytön hoitoon jonnekin, muuten ihan turha homma.

mulla lapset oli istumassa imurin päällä- tapaturmariksi, mutta imuroin silti 1 x päivä