Toukotoiveet 2011 syyskuussa

ei anna kirjoittaa kun yhden rivin.

Voimia Anttulille, tuntuu varmaan iha hirveeltä. Ilmottelethan miten käy?



FluffyBunnylta megapupuhalit!

Olo tällä hetkellä ok. vuoto loppui illalla ja samalla kivut hävis. eli fyysisesti ei tällä hetkellä uskois, että eilistä on koskaan tapahtunut.



Lääkäriin en pääse, niin pieni paikkakunta ettei ole viikonloppuisin mahdollisuutta ultrata, ei siis ole semmoista henkilökuntaa jotka osais sen tehdä. Jos kivut pahenee nii sit saa lähetteen tonne kauemmaks. Eli pakko jaksaa odottaa maanantaihin, vähintään..



Toivon ja rukoilen että meidän toukalla olis tarpeeksi voimia jaksaa vielä!!!

Toivotaan, että kaikki olisi masussa kunnossa. Varsinkin, kun vuoto on loppunut ja olo parantunut. Jospa vuoto tuli etuistukasta tai vaikka mistä, mutta että toukkasella olisi kaikki hyvin.



Toivotaan ja rukoillaan, että teillä on kunnon suomalaisella sisulla varustettu pikkuinen!

Lisäsin sinut esittelyihin

Voimia sinne :)Ehkä kaikki olikin väärää hälytystä. Lepäile nyt varmuuden vuoksi.



Ötökkä 6+5

Ötökkä oli ostoksilla hyi mua! (eilen tuli palkka) ei kerta kaikkiaan saa vanhoja farkkuja ahdettua enää kiinni ja masu pyöristyy niin,että pian huomaa jos pitää samoja tyköistuvia vaatteita vielä. Joten ötökän ostoskassiin tarttui svetareita (nuorekkaita sellaisia), myssykkä, leggarit :) niillä pääsee jo pitkälle :) siihen vaan erilaisia huiveja niin menee toimistossa hyvin.



Mitä jokos muut on joutunut muuttamaan vaatetustaan?



Luin tuota esikoisen odotuskirjaa ja viimeksi oli näkynyt 10-12 viikolla masu. Olin kirjannut että ekat epäilyt oli silloin herännyt työkavereilla.

Nyt on 7 viikko niin saa alkaa vaihtaan vaatetusta...hmmm



Muuten olosta:oksettaa (se nyt ei ole varmaan uutinen kenellekään),onneksi minun kaveri tarjosi kylässä hiilihapotettua vettä sitruunamehulla. *ihana kaveri*. Niin ja sitten pissattaa aika ihanasti. Ötökkä *tuulettaa* ei ole tänään ollut vielä verenvuotoa. JEIJ. pääsisköhän sitä yhden päivän ilman?



Ötökkä ja pippuri (ehkä timjamikin) 6+5

Voi ei!!! Soita päivystykseen ja sano ettet pysty enään odotteleen!! Pakkohan niiden ottaa sinut vastaan!! Toivottavasti kaikki kuitenkin olisi vaaratonta! Voimahalaus!!!

Huomasin esikoista odottaessa,että synnytyssalin päivystykseen ei kannata soittaa vaan mennä ilman soittoa. Jos soittaa kielletään tulemasta,mutta jos vaan menee niin ei ne saa kännyttää ovelta :) ihan vinkiksi. Tämän muistin juuri.

Ensinnäkin, toivon sydämestäni että Anttulilla ja pienellä on kaikki hyvin. Aika tuntuu varmaan matelevan, eikä maanantai tunnu tulevan ikinä.



Itse asiassa minäkin odotan maanantaita. Minun on pakko soittaa nykyisen paikkakunnan neuvolaan ja varata aika sieltä – vaikka jo lokakuussa olemmekin kirjoilla toisessa kunnassa. Sain tänään tietää, että isälläni on veritulppaa aiheuttava mutaatio (hyytymistekijämutaatio, jokin...), joka voi olla myös minulla. Raskaanaolevat kuuluvat riskiryhmään. Aikaisemmin vastaavankaltainen mutaatio löytyi äitini suvusta, kun serkkuni joutui synnyttämään melkein täysiviikkoisen kuolleen vauvan. Äitini testautti itsensä, eikä äidillä ollut mutaatiota. Oletimme, että minä ja sisarukseni emme kanna mutaatiota, eikä minua ole testattu. Nyt olen kuitenkin huolesta kipeänä ja haluan äkkiä päästä testeihin. Muutamat äidin puolen suvun serkuista ovat joutuneet piikittämään jotakin vasta-ainetta tai jotakin raskauden aikana, jotta pienet pysyvät hengissä. Tulipas sekava selostus… en oikein itsekään käsitä tilannetta, mutta pelottaa valtavasti. Meidän ei ollut tarkoitus kertoa raskaudesta vielä pitkään aikaan kenellekään, mutta menin käytännössä paniikkiin, ja oli pakko jakaa tieto vanhempieni kanssa. Koska hekin tietävät tuulimunataustan, vastaanotto oli sen mukaista: äiti sanoi, että innostutaan vasta sitten, kun ultrassa näkyy, että kaikki on hyvin.



Eli maanantaita ja neuvola-ajan varaamista odotellessa,



Amppari



P.S. Aavistuksen verran närästää.

Ilmottaudun myös mukaan...



nimimerkki: vauva kuumeilija

Iät: Minä 29 mies 35

Lapset: -07 ja -10

Paikka: Pohjanmaa

LA: 14.5.2011





Olen täysin neuvoton että mikä minua vaivaa. Minulla on ihanat lapset, 2 poikaa (3v ja vauva 3kk) ja nyt olen siis taas raskaana rv 5+0.

Raskausajat mulla on yhtä tuskaa.. oksettaa ja oksennan 5 ensimmäistä kuukautta yötä päivää. Mikään lääke ei tehoa niissä olevan laktoosin vuoksi. Minulla siis laktoosi-intoleranssi. Sitten ku se oksentaminen loppuu niin alkaa kaikki muut vaivat. Niin pahat liitoskivut etten pysty kävellä. Selkä ihan poikki, mitään ei voi tehdä..ei kävellä, ei istua, ei maata.

Ensimmäinen poika syntyi sektiolla kun pikkuinen oli kasvotarjonnassa eikä suostunu kääntymään eikä sen vuoksi kohdunsuu auennut kuin 4cm minkä jälkeen päätettiin tehdä sektio. Se koko synnytyskokemus oli aivan kamala ja koko seuraavan raskauden ajan pelkäsin ihan silmittömästi sitä synnytystä. No kun sen aika tuli niin kamalaahan se oli, mutta poika syntyi kuitenkin alateitse. Synnytys kesti 20 tuntia ja mikään puudutus tai piikki ei auttanut, niin kuin ei ensimmäiseskään synnytykses. Ai niin...tosiaan ku ei puudutukset tehonnu niin minut jouduttiin nukuttaa sektion ajaksi.



Toinen poikamme on siis nyt vasta 3kk ja olen taas raskaana rv 5+0 ja vaikka olen halunnut ainakin 3 lasta, mutta tämä tuli nyt niin liian äkkiä tämä raskaus että en osaa olla onnellinen.

Olen nyt viikon tiennyt raskaudestani ja olen yrittänyt ajatella asiaa ja olla onnellinen ja iloinen, mutta en vaan yksinkertaisesti pysty olemaan onnellinen. Joka kerta kun menen vessaan...toivon että menkat olisi alkanut.



Onko jollain samanlaisia tuntemuksia tai osaisiko kukaan kertoa minulle mikä ihme minua vaivaa???

Toivon sydämestäni että kaikki olisi vain väärä hälytystä ja meidän pikkuinen voisi hyvin, pahoin vain pelkään ettei niin ole. tällä hetkellä vuoto edelleen poissa. välillä pyyhittäessä tulee semmosta ruskeeta tuhruu. mitään suojia en tosiaan tartte. alavatsa on hellä, mut ei kipeä. selkä ei enää kipeä. Välillä ajattelen että kaikki on hyvin ja et toukka tästä selviää. toisessa hetkessä olen taas varma että kaikki on menetetty. haluaisin vaan tähän vastauksen. toivotaan parasta, mut varaudutaan pahimpaan!



Anttuli

Pitkä viikonloppu sulla edessä,onko siellä maanantaina mahdollisuus päästä ultraan katsomaan mikä on masun tilanne? Minä ja moni muu pitää käsiä ristissä,että teillä olisi kaikki hyvin. Toivon niin kovasti,että kyse olisi vain aivan vaarattomasta alkuraskaudesta esiintyvästä verenvuodosta,sekin on aivan normaalia.



Itse kerroin tänään siskolleni vauvasta. Lähdin hänen kanssaan viemään kirpparinpäydälle tavaraa ja vieressä oli pöytä täynnä mammavaatteita. Pakkohan niitä oli ostaa ja samalla kertoa. Maha on nyt jo niin turvoksissa,että tiukimmat housut joudun jättämään suosiolla kaappiin odottamaan aikaa hoikempaa. En kyllä usko tämän mahapömpön johtuvan vielä vauvasta vaan ihan lisääntyneestä ruokahalusta. Hieman pelotti jo nyt ostella,mutta eihän tällä mahankasvuvauhdilla pueta normaalihousuja jalkaan enää muutaman viikon kuluttua.

Mä aikoinaan harkitsin kans noita bummiksia. Varsinkin tuo saman koon sopivuus kaikille vauvoille kiinnitti mun huomion.

Jotenkin mua vaan arveluttaa toi tarrakiinnitys... itelläni on neppipihdit ja kaikis vaipois nepit. Joskus, kun vasta aloittelin mul oli tarralliset sisävaipat ja niistä sain trauman: ne oli ihan täynnä kaikkea mahollista moskaa ne tarraosat ja lopulta ei ees pysyny kunnolla kiinni. :( Muuten noi bummikset on kyllä tosi kehuttuja ja ihanan näkösiä.

Meijän vauva pissaa niin vähän, et oon huono sanomaan imuihin oikein mitään. Meillä nimittäin kaikki imut on toiminu imukyvyn suhteen.

Nykyään käytössä on kaksinkertainen oma tekemä imu, jonka oon ommellu saumurilla tiimalasin muotoon vanhoista kylpypyyhkeistä. Nää pyyhkeet on kyl tosi imukykyisiä! Ollaan käytetty myös fuzziBunzin imuja (jotka allergisoi), hamppuimuja (jotka kuivuu ikuisuuden) ja harsoja (jotka sopii paremmin liikkumattomalle vastasyntyneelle). Pyyhkeistä tehdyt imut on sopinu meille parhaiten. Parasta niissä on se, että ne on ilmaisia: vanhat kauhtuneet froteepyyhkeet on parasta mahdollista materiaalia, koska niissä on paras imukyky.

Aluksi itseasiassa tein noita ihan vaan hätävaraimuiksi ja lopulta vein kaikki muut imut varastoon ja nykyään meillä on vain noita enää käytössä.

*halilohdutus*



Voi ei! :( Tuo kuulostaa jo tosi aika pahalta... Mut, jos se tosiaan nyt menee kesken, niin ajattele sitä niin, että ei sen ehkä kuulunutkaan syntyä. Ehkäpä sikiö lähti kehittymään viallisesti ja elimistö päätti laittaa stopin sille. Jos niin käy, niin älä tuosta lannistu! Sitten vaan uutta yrittämään. Alkuvaiheen keskenmeno on jokatapauksessa paljon helpompi kestää kuin myöhemmät keskenmenot. Eräs ystäväni joutui synnyttämään kuolleen vauvansa rv37 enkä voisi mitään näin kamalaa ikinä edes kuvitella. kenellekään. Vauva vaan ei ollut valmis tähän maailmaan :( Onneksi hyö sen jälkeen raskautuivat vielä uudestaan ja nyt tämä ainokainen on tosi hyvin ja rakkaudessa kasvanut leikki-ikäinen pikkumies. Eli luovuttaa ei kannata.

Kuule, jos se vuoto tosiaan lakkas kokonaan, niin saattaa hyvinkin olla väärä hälytys. Keskenmenon jälkeen nimittäin tulee ihan kunnon menkat täysimääräisenä tai ehkä jopa hieman pidempään. Alkusraskaudessa saattaa tietty vuotoa esiintyä, niinkuin varmaan tältäkin palstalta jo huomasit :) Selkäkipu kyl viittais ihan supistuksiin, mutta näillä tiedoilla näyttää kovasti siltä, että teidän pikkuinen taitaa vielä olla kohtukodin turvassa! :)

Hei!



Mulla kanssa tän vuoden puolella syntynyt vauva. Itsekin raskauduin yllättäen, kun luulin, että täysimetys suojaisi. Mutta halutaan kanssa iso perhe, joten tuleva vauva saa syntyä.

Meillä kans on niin, että ainakin alussa olin ihan shokissa. Mies hyppi kattoon ja riemuitsi ja mä vaan mietin miten mulla on ikinä aikaa tukea kolmen lapsen harrastuksia, keskittyä ja rakastaa jokaista erikseen...

Mulla oli kans synnytyspelko jota purin keskusteluilla ennen synnytystä. Synnytys oli pitkä, mutta mukava: sovittiin jo kuukausia ennen synnytystä, että mitään ei leikata ellei ole hätätila (haavoista toipuminen on mulla ollut todella pitkä prosessi esikoisen jälkeen) ja että saan heti tehokkaat kipulääkkeet, koska huomattiin, että suurin huoleni synnytyksessä on kipu. Yritin esikoista luomuna mistä nää traumat sai alkunsa: olin ihan väsynyt kolmen yön valvomisen jälkeen. En enää tajunnut mistään mitään ja lopulta suostuin kivunlievitykseen, että saisin nukuttua ennen synnytystä.

Synnytykseni on kaikki olleet pitkiä. Kätilö kuvaili minua "hitaasti aukeavaksi". Supistukset tulevat siis säännöllisesti ja ovat todella kivuliaita, mutta kummatkin aikaisemmat synnytykseni on jouduttu käynnistämään, kalvot puhkomaan ja supistuksia vahvistamaan.

Kolmanteen synnytykseen olen varautunut samalla tavalla kuin toiseen: heti, kun astun sairaalan ovista sisään haluan kaikki saatavilla olevat kivunlievitykset. Aukeaminen kestää todennäköisesti pitkään ja haluan yrittää nukkua ja kerätä voimia sen ajan niin paljon kuin pystyn.



Suosittelen, että käyt synnytyskertomuksesi synnytyssairaalan kätilön kanssa läpi ja mietitte sinulle sopivia ratkaisuja tulevaan synnytykseen edellisten synnytysten pohjalta. Näin saatat henkisesti varautua synnytykseen ja tehdä erilaisia ratkaisuja. Synnytyshän ei ikinä mene suunnitelman mukaan, mutta sellaisen olemassaolo antaa rohkeutta ja helpotusta.

Mina kun rupesin odottaa toista, esikoiseni oli 8kk ja en en kylla paljoa iloa tuntenut vaikka lapsi olikin toivottu! sita oli ihan kurat housussa ja pelotti miten ihmeessa sita parjaa!Sinussa ei ole mitaan vikaa :) mun mielesta on ihan normaaliakin olla hieman epavarma. Onhan kuitenkin kyseessa isoa asia ja sen "sulattelu" kestaa aina tovin.



Kuten pipari jo kehoitti sinua juttelemaan katilon kanssa asioista niin suosittelen todella, mutta ala missaan vaiheessa anna heidan ja "meidan tilastojemme mukaan" ruveta johdattelemaan sinua! asia on vakava, ja kukapa sita haluaa kotiin poistua "huijattuna". :) sina olet kuningas ja ne on vaan toissa siella,heh.



Pahoinvointiin en oikein osaa snaoa mitaan, minua auttaa mehujaa. Aitini sanoi minua odottaessani oksentaneensa kamalasti ja neuvolassa oli neuvottu syomaan b-vitamiinia joka olikin kuulemma sitten auttanut :) Mutta voi luoja kylla muistelen kanssa kammolla tuota sinun oksentamis kertomusta...minulle syotettiin rautaa ja vitamiineja ja oksensin kahtakauheemmin, ihmettelin mika minua vaivaa. noh different story.



Anna itsellesi aikaa! sinulla saa olla erilaisia tuntemuksia ja en usko et on paljoakaan ihmisia jotka ei jossain vaiheessa raskauttaan olisi miettinyt "olikohan tama nyt sittenkin virhe" :) minulle se on luonnollista ainakin.

Täällä olisi jälleen uusi pyrkimässä teidän joukkoonne. Tuolta kolmatta kaipaavien pinosta siirryin ulkolaisten, Tifen ja Otran perässä tänne toukokuisiin.

Eli perjantaina testasin plussan:)

nimim: leja

iät: Minä 33v mies:35v

paikkakunta:-

lapset:-01 tyttö, -02 poika

LA: laskurin mukaan 18.5.



Oireita toisina päivinä enemmän kuin toisina..mut huimaus, jano, pissatus möykky alavatsalla ja mieletön turvotus jo nyt..eilen tuntui etten farkkuja saa enää jalkaan..

Anttulille voimahaleja!

-leja ja murmeli 4+4

Ulkolaiset, Tife, Otra ja muut kolmatta odottavat: käykäähän tuolla ryhmissä hakemassa kotiloiden ryhmään. Se on siis kolmatta odottavien suljettu ryhmä.

Toivotaan että kaikki on pienellä hyvin vuodoista riippumatta. Ja sehän on hyvä merkki että vuoto on jo loppunut. Mulla ainakin keskenmenoissa vuoto oli selvästi mekkoja runsaampaa, siinäkin mikä meni kesken jo 5+2.



Vauva kuumeilija, voimia sullekin! Ei kuulosta kivalta noi sun aiemmat odotukset ja synnytykset. Niinkun täällä muutkin jo ehdotti, sun tosiaan kannattaa ottaa ajoissa yhteyttä pelkopolille tms. mikä teidän sairaalassa onkaan. Ja pyytää muutenkin apua ajoissa esim. neuvolan kautta! Kodinhoitajaa tai hoitopaikkaa isommalle pojalle, minkä nyt sitten parhaaksi koet. Toi ettet osaa vielä iloita raskaudesta/ tulevasta vauvasta on varmasti normaalia. Itselläni on 3 lasta ja joka raskaudessa on jossain kohtaa iskenyt sellainen epätoivo ettei tässä ole mitään järkeä ja miten tän sais vielä peruttua, ei tästä mitään tule... Kummasti mieli vaan on aina muuttunut :-) Mutta jos tosiaan olet sitä mieltä ettet vielä halua/jaksa uutta raskautta ja vauvaa, niin mielestäni niitäkin tuntemuksia kannattaa kuunnella... Teillä kuitenkin on jo 2 ihanaa lasta jotka myös kaipaavat äitiä.



Kaikille uusille tervetulotoivotus! Teitä olikin paljon, kiva juttu.



Itsellä olot vaihtelee. Mitään varsinaista pahoinvointia ei ole vielä ollut, mutta vähän sellaista epämääräistä huonoa oloa ja "tunkkainen" maku suussa. Perjantain kauppareissulla iski yhtäkkiä heikotus ja kylmähiki, mutta se kohtaus meni onneksi pian ohi kun pääsi istumaan. Parina yönä olen herännyt mahakipuun, siitä tietenkin aina ekana tulee mieleen että nyt menee kesken. Mutta tollasta kipua mulla on ollut onnistuneissakin raskauksissa, olisko jotain kohdun kiinnikkeitä sitten mitkä irtoilee. Noin sitä mulle joskus selitettiin. Finnejä löytyy myös ja vessassa saa ravata jatkuvasti. Vaatteet onneksi mahtuu vielä hyvin päälle! Torstaina olisi sitten ultra, sitä jännitellessä...



Paritonsukka rv 6+4