Lue keskustelun säännöt.
Miksi naisten otettava lapset ystävätapaamisiin mukaan? :(
16.08.2010 |
Olen ihan totaalisen kyllästynyt siihen, että jos kaveriporukassa yhdelläkään naisella on lapsi, niin sitten koko porukan tapaamisissa pitää aina mukautua tähän.
Eli käytännössä, voidaan nähdä vain kahviloissa, joissa on leikkipaikka. Tai jossain leikkipuistossa.
Olen tosi kyllästynyt siihen, että aina pitää ottaa muiden lapset huomioon. Itsellä ei vielä ole lapsia, sitten kun niitä on, on eri asia tehdä noita juttuja, joita lapsiperheet tekee. Silloin se kuuluu asiaan. Lapsettomana en halua seisoskella leikkipuistossa ja yrittää jutella kaverin kanssa, joka samalla paimentaa muksuaan.
Kuvaavaa on, että miehillä ei ole tätä ongelmaa. Ystävieni miehet eivät ota lasta mukaan tavatessaan kavereitaan eivätkä tasan tarkkaan sovi tapaamisiaan leikkipuistoon.
Miksi naisten odotetaan kuitenkin hyväksyvän sen, että ystävä ottaa lapsen mukaan tapaamisiin? Miksi naisten odotetaan haluavan seisoskelevan leikkipuistoissa yms. paikoissa? Miehiltä ei tätä tunnu edellyttävän edes heidän lastensa äidit.
Kommentit (115)
En nyt jaksanut ihan kaikkia viestejä lukea, mutta onko oikeasti niin,...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka olen kotiäiti, jossain muualla kuin leikkipuistossa tms. ja ilman lapsia, niin hän tuskin ehdottaa tapaamista mieheni työajalle eli aikaan jolloin minulla ei ole lapsille muuta vaihtoehtoa kuin ottaa mukaan. Eihän noita voi kotiinkaan yksin jättää.
En nyt jaksanut ihan kaikkia viestejä lukea, mutta onko oikeasti niin, että mammojen mielestä on ok, että naisten ilta vietetään hampparipaikassa tai että äiti ei voi liikahtaa kotoa ilman lasta? Yh:t ovat asia erikseen, heidän tilannettaan on vain pakko ymmärtää. Mutta noin muutoin niin ei hyvää päivää. Jos ollaan sovittu, että mennään naisten kesken syömään, niin mennään naisten kanssa, aikuisten ravintolaan. Jos lapselle ei ole hoitajaa, ei tulla. Minusta on aika paksua olettaa, että muiden mielestä on ok, että naisten ilta onkin tarinatuokio mäkkärissä ja sitten kotiin iltapuurolle. Niin ja minulla on lapsia, kolme. Ja erityisesti minua pännii, että jos lähden eroon lapsista aikuisten juttuun, niin päädynkin lasten juttuun. Jos treffit on päivällä, niin sitten on lapset mukana minulla, koska niitä nyt kotosalla hoidan. Mutta illalla on tilanne toinen. Jos nainen hyväksyy sen tilanteen, että isä ei voi lapsia hoitaa, niin samalla hyväksyy sen, että hoitaa sitten itse, kotona ja lasten tapaamisissa.
Mikään in inhota niin paljoa kuin kavereiden valitus, että tule nyt yhdessä syömään, vietetään tyttöjen ilta, olis niin kiva puhua rauhassa jne. Mutta kun ei onnistu minulta niin ei onnistu, mutta miksi minut siitä syyllistetään? Jos joku haluaa mennä ravintolaan syömään niin menee, ei siihen tarvita kaveriarsenaalia.
Mikään in inhota niin paljoa kuin kavereiden valitus, että tule nyt yhdessä syömään, vietetään tyttöjen ilta, olis niin kiva puhua rauhassa jne. Mutta kun ei onnistu minulta niin ei onnistu, mutta miksi minut siitä syyllistetään? Jos joku haluaa mennä ravintolaan syömään niin menee, ei siihen tarvita kaveriarsenaalia.
niin ymmärtävät tilanteen ja niille voi sanoa suoraan että en saa noita lapsia minnekään hoitoon nyt. Silloin kahvitellaan kotona ja lapset katsoo vaikka tunnin telkkaria jos haluaa vähän rauhaa. Mä tapaan ihan mielelläni ihmisiä puistossa jos tilanne on se mikä se nyt on.
jos tuo ei mitenkään onnistu niin sitten saattaapi olla että eivät ole mitään oikeita ystäviä ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmissa perheissä -kaikesta tasa-arvosta ja etukäteissuunnittelusta huolimatta- äiti on ensisijaisesti vastuussa lapsesta, isä vasta toissijaisesti. Oletusarvo on, että äiti pitää lapsesta huolta, jos ei toisin sovita. Isä taas tekee mitä tekee, jos ei toisin sovita.
Sinulla ap näyttää olevan vain kaksi vaihtoehtoa: joko et tapaa ystävääsi, tai hyväksyt sen, että lapsi on mukana.
PS: Näyttää vahvasti siltä, että olet itse samassa jamassa, kun sinulla on lapsi. Miehesi näyttää ottavan tuon oletusarvotilanteen annettuna.
Jopa niin, että tämä kaveripariskunnan mies on ollut läsnä. Miehet ovat todenneet, että mitäs järkeä siinä olisi.
Lapsen isä saa mielestään olla ihan kylliksi lapsen kanssa kotona, hän haluaa joskus rentoutua ilman lasta. Ja oma mieheni on sitä mieltä, että lasten kanssa ehtii olla sitten, kun on omia.
Ap on 35-v.
Ei ehkä muuten niin kypsyttäisikään tämä tilanne, mutta kun tuntuu, ettei ole tasapuolista. Naiset kärsii tilanteesta enemmän kuin miehet.
Totta, toinen noista ystävistäni on yksinhuoltaja. Ehdotti hänelle mitä hyvänsä, hän muuttaa aina jutun niin, että nähdään jossain lapsipaikassa tai sitten jonkun kaverin luona. Helpointa olisi mielestäni nähdä sitten hänen luonaan, niin lapsi voisi leikkiä omassa huoneessaan. Mutta sitä hän ei yleensä halua vaan ilmeisesti tahtoo hoitaa lapsen leikkipuistoleikittämisen siinä tapaamisen ohella
Jo vanhemmaksi ehtineet ymmärtävät kyllä, mistä on kyse: Lapset pitää hoitaa, tykkäsi siitä tai ei, 24/7. _Jokainen_ äiti on ollut tilanteessa, jossa itse tykkäisi tehdä jotakin ihan muuta (kuten vaikkapa tavata ystäviä), mutta lapsi pitää kuitenkin hoitaa.
Enneminkin äitinä ajattelisin, että ystäväni ei edes halua ymmärtää, millaista elämäni on, ja kuinka sidottu olen lapseen. Minulle on aivan sama, pitääkö ystäväni lapsestani vai ei. Sen sijaan toivoisin ystäväni pystyvän asettumaan minun tilanteeseeni ja ymmärtävän sen, etten yksinkertaisesti pysty lähtemään kotoa mihinkään ilman lasta, jos en tee massiivisia ennakkojärjestelyjä. Ja en edes ole yh!
Olet varmaan mielestäsi vitsikäskin?
Uskon, että ystäväni yrittäisivät jotenkin sovitella tätä tilannetta, jos ottaisin asian puheeksi. Mutta enpä taida ottaa. Herättäisi vaan kysymyksiä, että enkö tykkää näistä kavereiden lapsista.
Jätän vain menemättä tapaamisiin, jos alkaa olla liian lapsipainotteista. Minulla on joitakin sellaisiakin ystäviä, joilla ei vielä ole mitään yhteyksiä lapsiin.
Leikkipuistotapaamisissa voin alkaa käydä, kun saan omia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi hauskaa päästä lähtemäään ilman lapsia, mutta kun se ei onnistu. Vaihtoehdot tosiaan on a) jäädä kotiin b) ottaa lapset mukaan.
Juuri tästä syystä yhteydenpito lapsettomiin ystäviin on minulta jäänyt lähes kokonaan.
En nyt jaksanut ihan kaikkia viestejä lukea, mutta onko oikeasti niin, että mammojen mielestä on ok, että naisten ilta vietetään hampparipaikassa tai että äiti ei voi liikahtaa kotoa ilman lasta? ...-... Jos lapselle ei ole hoitajaa, ei tulla. Minusta on aika paksua olettaa, että muiden mielestä on ok, että naisten ilta onkin tarinatuokio mäkkärissä ja sitten kotiin iltapuurolle. ...-... Jos nainen hyväksyy sen tilanteen, että isä ei voi lapsia hoitaa, niin samalla hyväksyy sen, että hoitaa sitten itse, kotona ja lasten tapaamisissa.
Enneminkin äitinä ajattelisin, että ystäväni ei edes halua ymmärtää, millaista elämäni on, ja kuinka sidottu olen lapseen. Minulle on aivan sama, pitääkö ystäväni lapsestani vai ei.
Tilanne oli se, että allergioiden takia lasta oli pakko imettää, halusin tai en, sillä muuta ruokaa ei juurikaan ollut. Lyhytaikainen tilanne. Pullosta ei voinut antaa sillä en saanut tisseistäni ulos maitoa sen vertaa. Apteekin korvikkeet eivät menneet alas ja kiinteidenkin kanssa oli tosi surkeeta. Kyllä lapsi muutaman tunnin pärjää ilman mitään ravintoa mutta en voinut jättää häntä vaikka koko päiväksi vesipullolinjalle.
Ei kelvannut kaverille, ei. Ruikuti ruikuti. Sitten todettiin yhdessä että soitellaan vaikka 18 vuoden päästä ja oltiin asiasta samaa mieltä.
Sitä odotellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itsestään selvää että lapset täytyy hoitaa, pieniä lapsia ei voi jättää yksin kotiin kun vanhemmat lähtee jonnekin. Pointti tässä onkin että ne lapset otetaan JOKA KERTA mukaan, ikinä ei päästä lähtemään ilman lapsia. Aikuisten tapaamiset muuttuu joka kerta siihen että joku tai useampi äiti juoksee jälkikasvunsa perässä jolloin rauhallisesta jutustelusta ei kertakaikkiaan tule mitään. Ja vain siksi että mies ei suostu hoitamaan omia lapsiaan. Tai äiti ei luota siihen että mieskin osaa hoitaa. Millaisissa parisuhteissa ihmiset elää???
Jo vanhemmaksi ehtineet ymmärtävät kyllä, mistä on kyse: Lapset pitää hoitaa, tykkäsi siitä tai ei, 24/7. _Jokainen_ äiti on ollut tilanteessa, jossa itse tykkäisi tehdä jotakin ihan muuta (kuten vaikkapa tavata ystäviä), mutta lapsi pitää kuitenkin hoitaa.
Enneminkin äitinä ajattelisin, että ystäväni ei edes halua ymmärtää, millaista elämäni on, ja kuinka sidottu olen lapseen. Minulle on aivan sama, pitääkö ystäväni lapsestani vai ei. Sen sijaan toivoisin ystäväni pystyvän asettumaan minun tilanteeseeni ja ymmärtävän sen, etten yksinkertaisesti pysty lähtemään kotoa mihinkään ilman lasta, jos en tee massiivisia ennakkojärjestelyjä. Ja en edes ole yh!
Olet varmaan mielestäsi vitsikäskin?
Uskon, että ystäväni yrittäisivät jotenkin sovitella tätä tilannetta, jos ottaisin asian puheeksi. Mutta enpä taida ottaa. Herättäisi vaan kysymyksiä, että enkö tykkää näistä kavereiden lapsista.
Jätän vain menemättä tapaamisiin, jos alkaa olla liian lapsipainotteista. Minulla on joitakin sellaisiakin ystäviä, joilla ei vielä ole mitään yhteyksiä lapsiin.
Leikkipuistotapaamisissa voin alkaa käydä, kun saan omia lapsia.
Tietysti on elämäntilanteita jolloin ilman lapsia ei pääse lähtemään, esim. yh tai jonkun mainitsema allergioiden takia lasta oli imetettävä. Näissä tapauksissa on kavereissa jo vikaa jos eivät ymmärrä että lapsi on joko otettava mukaan tai itse jäätävä kotiin. Tarkoitinkin ihan normaalitilannetta missä perheessä on kaksi aikuista ja lapsia syö normaalia ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kaikki noudattaisivat av:n oikeaa järjestystä: koulu, opiskelun aloitus 18v, miehen löytäminen 21v valmistuminen ja vakityö 22v. Naimisiin 24v Ensimmäinen lapsi 25v, toinen 27v ja jos kolmatta haluaa, niin 29-30v. Kun vielä kaverinsa hankkisi samanikäisistä +-2kk, niin ystävienkin tapaaminen onnistuisi ilman suuria valituksia.
Mulla on mennyt tuo järjestys juuri noin, kaikki iät täsmää :D
...on ihmiset samanikäisiä kuin minäkin.
Yksi on vannoutunut sinkku. Muut ovat joko löytäneet miehen aika myöhään, opiskelleet toisen alan, tms. Eli nyt alamme tehdä sitten lapsia.
Vain yksi ystäväni on tehnyt lapsen alle 30-vuotiaana.
Tietysti on elämäntilanteita jolloin ilman lapsia ei pääse lähtemään, esim. yh tai jonkun mainitsema allergioiden takia lasta oli imetettävä.
Joillekin tuntuu nuo tilanteet jäävän "päälle" eli enää ei osata lähteä minnekään ilman lapsia. Minulla on nyt sellainen vaihe elämässä että on aivan ihanaa mennä sinne ulos syömään kavereitten kanssa tai vaikka vaan vartiksi jätskille, ihan mitä vaan! Yritän kyllä kunnioittaa sitä kavereitten vaihetta jos heillä se ei olekaan niin helppoa ja lukea vähän rivien välistäkin että missä oikein mättää. Kaikkea ei aina uskalla sanoa ääneen (esim jos mies ei pärjää lasten kanssa - eihän sitä voi kellekään sanoa)! Omat hankaluudet on vielä hyvin muistissa.
Olin kyllä vähän pettynyt kun suunniteltiin tällaista tyttöjen iltaa tai pikemminkin iltapäivää ja yksi ehdotus oli että järjestetään lapsille joku luontopolku mökin pihaan. (heillä ei ole lastenhoito-ongelmia, sen tiedän). Meinasi oikeasti leuka tippua. joillekin se ilman lapsia lähteminen on tuhottoman vaikeaa ja viimeiseen asti vältellään sitä että istuttaisiin hetki aikuisten kesken rauhassa. Johtuuko se siitä että jos joku kysyy että "mitä sinulle kuuluu" ja siihen ei olekaan mitään vastattavaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samanikäinen ja mun lapset jo kouluikäisiä. Tuollaisia ongelmia ei ole ollut. Se on selvä, että lapset on etusijalla, tyhmät kaverit jää toiseksi.
Meidän tuttavapiirissä kyllä myös isät ovat aktiivisesti lasten kanssa ja jopa sopivat tapaamisia leikkipuistoihin.
Samoin miesten peli-iltapäivään monesti lapset otetaan mukaan.
Äitiysloman ja hoitovapaan aikana kuitenkin suurin osa lasten hoidosta jää äidille, kummallista miten joku voi olla niin tyhmä ettei tajua sitä. Imetettävää vauvaa ei edes voi jättää.
Tuskinpa vaan ap edes koskaan lapsia saa, eikä tuolla asenteella kannatakaan.
Olen samanikäinen ja mun lapset jo kouluikäisiä. Tuollaisia ongelmia ei ole ollut. Se on selvä, että lapset on etusijalla, tyhmät kaverit jää toiseksi.
Mutta jos on fiksuja kavereita tai jopa ystäviä niin heidän kanssaan on ihan kiva viettää aikaa ja kuulla että mitä heille kuuluu. jos se ei kiinnosta, niin sittenhän näitä tapaamisia ei kannata järjestää.
Meillä lasten hoitaminen 24/7 tarkoittaa juuri sitä: lapset on otettava JOKA KERTA mukaan, tai sitten en pääse tulemaan.
Mies on täyspäinen ja hyvä isä, mutta valitettavasti työelämä ainakin meidän tapauksessa tarkoittaa sitä, että isä on töissä (työmatkat mukaanlukien) 8-19/20 joka päivä. Kuopus aloittaa iltatissittelyt noihin aikoihin, ja syö käytännössä putkeen n. 22-23 saakka. Samaan aikaan esikoista 2-v laitetaan nukkumaan. Arki-iltana siis kumpikaan meistä ei lähde yhtään mihinkään ilman vähintään yhtä lasta. Viikonloppupäivistä toinen menee perushuoltoon: siivous, kauppa, pyykit. Jos toinen vanhempi on koko päivän poissa, niin hommia ei saada tehtyä. Se toinen päivä, yleensä sunnuntai, on sitten käytettävissä vaikkapa ystävien tapaamiseen, isovanhempien tapaamiseen, etc.
Jos siis joku ystävä haluaa tavata minua ilman lapsia, niin se on mahdollista sunnuntaina klo 10-18 välillä, korkeintaan 2h kerrallaan (matkat mukaanlukien). Jos tämä samainen ystävä nukkuu aina krapulaansa sunnuntaina klo 14 saakka, niin voi voi.
itsestään selvää että lapset täytyy hoitaa, pieniä lapsia ei voi jättää yksin kotiin kun vanhemmat lähtee jonnekin. Pointti tässä onkin että ne lapset otetaan JOKA KERTA mukaan, ikinä ei päästä lähtemään ilman lapsia. Aikuisten tapaamiset muuttuu joka kerta siihen että joku tai useampi äiti juoksee jälkikasvunsa perässä jolloin rauhallisesta jutustelusta ei kertakaikkiaan tule mitään. Ja vain siksi että mies ei suostu hoitamaan omia lapsiaan. Tai äiti ei luota siihen että mieskin osaa hoitaa. Millaisissa parisuhteissa ihmiset elää???
Jo vanhemmaksi ehtineet ymmärtävät kyllä, mistä on kyse: Lapset pitää hoitaa, tykkäsi siitä tai ei, 24/7. _Jokainen_ äiti on ollut tilanteessa, jossa itse tykkäisi tehdä jotakin ihan muuta (kuten vaikkapa tavata ystäviä), mutta lapsi pitää kuitenkin hoitaa.
Enneminkin äitinä ajattelisin, että ystäväni ei edes halua ymmärtää, millaista elämäni on, ja kuinka sidottu olen lapseen. Minulle on aivan sama, pitääkö ystäväni lapsestani vai ei. Sen sijaan toivoisin ystäväni pystyvän asettumaan minun tilanteeseeni ja ymmärtävän sen, etten yksinkertaisesti pysty lähtemään kotoa mihinkään ilman lasta, jos en tee massiivisia ennakkojärjestelyjä. Ja en edes ole yh!
Olet varmaan mielestäsi vitsikäskin?
Uskon, että ystäväni yrittäisivät jotenkin sovitella tätä tilannetta, jos ottaisin asian puheeksi. Mutta enpä taida ottaa. Herättäisi vaan kysymyksiä, että enkö tykkää näistä kavereiden lapsista.
Jätän vain menemättä tapaamisiin, jos alkaa olla liian lapsipainotteista. Minulla on joitakin sellaisiakin ystäviä, joilla ei vielä ole mitään yhteyksiä lapsiin.
Leikkipuistotapaamisissa voin alkaa käydä, kun saan omia lapsia.
että olemme tekemisissä lähinnä toisten pienten lasten vanhempien kanssa. Joko lapsilla tai ilman. Toiset vanhemmat eivät vedä hernettä nenään lattialla konttaavista vauvoista, ymmärtävät miksi jonkun pitää lähteä klo 20 nukuttamaan lasta tai klo 23 imettämään, miksi ruoka-aika on silloin kun se on jne.
Valitettavasti lapsettomat ystävät eivät kertakaikkiaan ymmärrä tätä 24/7 -sidonnaisuutta, joten yhteydenpito on jäänyt aika vähiin.
Tietysti on elämäntilanteita jolloin ilman lapsia ei pääse lähtemään, esim. yh tai jonkun mainitsema allergioiden takia lasta oli imetettävä.
Joillekin tuntuu nuo tilanteet jäävän "päälle" eli enää ei osata lähteä minnekään ilman lapsia. Minulla on nyt sellainen vaihe elämässä että on aivan ihanaa mennä sinne ulos syömään kavereitten kanssa tai vaikka vaan vartiksi jätskille, ihan mitä vaan! Yritän kyllä kunnioittaa sitä kavereitten vaihetta jos heillä se ei olekaan niin helppoa ja lukea vähän rivien välistäkin että missä oikein mättää. Kaikkea ei aina uskalla sanoa ääneen (esim jos mies ei pärjää lasten kanssa - eihän sitä voi kellekään sanoa)! Omat hankaluudet on vielä hyvin muistissa.
Olin kyllä vähän pettynyt kun suunniteltiin tällaista tyttöjen iltaa tai pikemminkin iltapäivää ja yksi ehdotus oli että järjestetään lapsille joku luontopolku mökin pihaan. (heillä ei ole lastenhoito-ongelmia, sen tiedän). Meinasi oikeasti leuka tippua. joillekin se ilman lapsia lähteminen on tuhottoman vaikeaa ja viimeiseen asti vältellään sitä että istuttaisiin hetki aikuisten kesken rauhassa. Johtuuko se siitä että jos joku kysyy että "mitä sinulle kuuluu" ja siihen ei olekaan mitään vastattavaa
Mies on täyspäinen ja hyvä isä, mutta valitettavasti työelämä ainakin meidän tapauksessa tarkoittaa sitä, että isä on töissä (työmatkat mukaanlukien) 8-19/20 joka päivä.
Harvalla on 11-12 h työpäivät matkoineen.
Toiset vanhemmat eivät vedä hernettä nenään lattialla konttaavista vauvoista, ymmärtävät miksi jonkun pitää lähteä klo 20 nukuttamaan lasta tai klo 23 imettämään, miksi ruoka-aika on silloin kun se on jne.
kun jotkut kritisoi noita rytmejä niin ankarasti. Onnistuisiko teiltä tällainen:
arki-ilta, seuraavana päivänä herätys 6.30
Lapsi olisi ollut pakko ottaa mukaan ja kotiin oltaisiin päästy vasta klo 24. Olisi nukkunut ensin vähän aikaa kylässä, sitten siirretty autoon, jatkanut siellä uniaan. Sitten oltaisiin poikettu toisessa paikassa, roudattu vähän tavaroita ja lapsi olisi jatkanut uniaan siellä autossa. Sitten ajomatka kotiin ja omaan sänkyyn. Lapsi umpiunessa koko ajan (heidän mukaan kuulemma).
Minä sain palautetta kun kerroin että ei tasan onnistu meillä tuollainen ja että en lähde. Kaverin mielestä lapsen kuuluu olla "siirrettävä yksikkö" ja minun pitäisi opettaa häntä vapaampaan elämiseen.
Voiko teidän lapsia retuuttaa ihan missä vaan iltaisin?
En nyt jaksanut ihan kaikkia viestejä lukea, mutta onko oikeasti niin, että mammojen mielestä on ok, että naisten ilta vietetään hampparipaikassa tai että äiti ei voi liikahtaa kotoa ilman lasta? Yh:t ovat asia erikseen, heidän tilannettaan on vain pakko ymmärtää. Mutta noin muutoin niin ei hyvää päivää. Jos ollaan sovittu, että mennään naisten kesken syömään, niin mennään naisten kanssa, aikuisten ravintolaan. Jos lapselle ei ole hoitajaa, ei tulla. Minusta on aika paksua olettaa, että muiden mielestä on ok, että naisten ilta onkin tarinatuokio mäkkärissä ja sitten kotiin iltapuurolle. Niin ja minulla on lapsia, kolme. Ja erityisesti minua pännii, että jos lähden eroon lapsista aikuisten juttuun, niin päädynkin lasten juttuun. Jos treffit on päivällä, niin sitten on lapset mukana minulla, koska niitä nyt kotosalla hoidan. Mutta illalla on tilanne toinen. Jos nainen hyväksyy sen tilanteen, että isä ei voi lapsia hoitaa, niin samalla hyväksyy sen, että hoitaa sitten itse, kotona ja lasten tapaamisissa.