MAALISMASUT ELO-SYYSKUUSSA

kaveri sanoi minulle että ainakin meilläpäin sokerirasitus olis muuttumassa kaikille pakolliseks. Toivottavasti ei, minä varmasti oksennan sen litkun. Vaikka mulla ei koskaan oo sokereissa ollu häikkää, painoo kyl tulee siitäki edestä, jokaisesta +20kg. Tosin tää kaveri on yli 25v niin voi olla että se on tajunnu asian väärin tai sit se on muuttunu oikeesti semmoseks että kaikki testataan.

Sokerirasitus: Meillä on pakollinen kaikille yli 25v. Eli mähän joudun sinne. Joku kyseli et pitääkö alottaa alusta,niin mä kun olin tokasta ja sanoin et mä en vaan voi juoda tätä et jos oksennan kohta ni se täti tokas,et jos oksennat ni alotetaan alusta :S, eli uskoisin et alkaa alusta.. :S et tsemppii vaan meille kaikille jotka sinne joutuu ;)



Täällä kärsitään tästä oudosta lenssusta,oireet pahenee,mut parannusta ei näy?!!!

noh ei kait täs sen enempi tällä erää,lähen köllii sänkyyn jotta joskus paranis!



Ipanapa tänään 10+0 :)

Käypä hoito-sivustolla on ilmeisesti rasituksesta tietoa. Ei vaan sivut toimineet ainakaan tällä koneella juuri nyt. Lähinnä kun löytyi jostain keskusteluista poikkeustilanteista että ei koskisi alle 40-v uudelleensynnyttäjiä, jolla ei todettua diabetesta edellisissä raskauksissa tai makrosomisia (yli 4500g) lapsia. Kuuluisin itse tuohon poikkeuskategoriaan, MUTTA.. Kai sen pitäisi olla sitten tosiaan todettu sokerirasituskokeella edellisissä raskauksissa ettei sokereissa häikkää ole. Yritin vain siis löytää itselle keinoa välttää tuo koe.. :-D Muttei sitä taida olla. Täytyy vaan toivoa että litku menee sisään ok. Sitä on kai eri makuisena eikä voi tietää mikä maku kohdalle osuu. Vadelma tai kola luulisi olevan ihan jees, mutta joku sitruuna.. :-S



Rusetti, 10+0 :)

Meillä neukkutäti sano et ne on siks et moni hoikka äippä on jääny kiinni diapeteksestä,ni siks ne laittaa kaikki testiin tjn. Mä ite jouduin tokan takia siks ku lapsivettä oli suhteessa vauvaan liian vähän?!. Oon tosi pikkanen muuten eikä paino juurikaan muutu kuin raskauden aikana. Viimeks mätin menee 3 suklaan jädee :D, mut ei mul sit ollu mitään onnex..

pahaa se litku on siit ei pääse mihkään,mut toisaalta omaks parhaaks se on :) koitan ainaski nii aatella sen.

Ultrassa käytiin perjantaina jossa raskaus todettiin viikoilla 12 tuulimunaksi, ensi viikolla olisi kaavinta edessä. Pelottaa ja todella surullinen olo vaikka eihän sitä sikiöä ole koko aikana ollutkaan kuin omissa ajatuksissa.

Onnea muille odotukseen!

Syksy82, olen pahoillani. Kyllähän tuo mielen matalaksi vetää. Muistan omasta ensimmäisestä keskenmenostani jonkun kätilön tai lääkärin sanat siitä kuinka heti plussan jälkeen alkaa äidin mieli ja rakkaus lapseen kehittyä. Ja ehtii jo kuvitella koko tulevan lapsen elämänkaaren lävitse. Noin suunnilleen. Sullakin ehti edetä itsekseen noin pitkälle. Halaus näin virtuaalisesti.



Itse olen kokenut menneinä vuosina 2xkm. Ja kerran testailin viikon liuskatesteillä haamuja, menkat alkoivat viikon myöhässä. Keskenmenoista ensimmäisessä ehdittiin sykekin nähdä 6+6 ja viikko ennen np-ultraa alkoi hiljakseen vuotaa. Todettiin sitten että alkion kehitys oli päättynyt likimain sinne missä syke nähtiin. Valitsin silloin lääkkeellisen keskeytyksen ja voi juma, että olin kipeä! Toinen km tuli kohtukuoleman jälkeen. Pääsin alku-ultraan taustan perusteella julkiselle puolelle (sattumalta olin varannut ajan myös YTHS:lle jo aiemmin, se käynti osui 5+ viikolle, ei tietenkään näkynyt sykettä) ja siellä ei 6+ nähty sykettä. Viikon päästä uusi käynti ja kun ei ollut edennyt kasvu tms mihinkään niin kaavinnan valitsin.



Tuli nyt vähän OT, mutta kunhan kerroin. Suurin osa kuitenkin lopulta saa niitä eläviäkin lapsia, vaikka alku raskausuralla olisi hankala.



Huh kun musta tuntuu että tää vatsa alkaa jo näkyä.. Ei olis ihan vielä tarvinnut näin pullistua.



Ipanapa, juuri noin mullekin th sanoi, että siinä sokeriseulassa on saatu paljon piileviä kiinni. Eli hyödyt olleet plussan puolella.

Syksy82, voimia sinulle. Ikävää, että tällaista tapahtuu. Itsellä on useampikin keskenmeno ja tuulimuna takana, ja aina on tuntunut yhtä pahalta. Jos nyt jotain hyvää pitää hakea, niin onneksi luonto hoitaa pois alkiot, joista ei terveitä lapsia tulisikaan. Halaus myös täältä, ja voimia käydä asia henkisestikin läpi.



Omasta navasta sen verran, että täällä voidaan pahoin päivästä toiseen. Toisaalta hyvä merkkihän se on, ja oletettavasti asiat siis ok. Toisaalta rankkaa, kun mikään ei tunnu uppoavan ja sitten sekin vähä tulee ylös. Olenkin syönyt lähinnä sitä, mikä sillä hetkellä menee alas. Mies on hieman ihmeissään, kun aamupalaksi saattaa olla suolakurkkuja tms., mutta minkäs teet?! :) Kyllä se jossain vaiheessa helpottaa...

Jaksuja kaikille!



t. Hipsu rv 9+6

Syksy82, voimia kovasti! Itsellä takana 2 keskenmenoa, viikoilla 6+ ja 8+. 8+ km tulkittiin tuulimunaksi, sillä hormoonitaso oli jäänyt todella alhaiseksi, joten lääkäri tulkitsi sen tuulimunaksi. Lääkärin mielestä vuoto olisi alkanut jo aikaisemmin, jos kyseessä olisi ollut normaali raskaus, joka olisi mennyt kesken. Tuulimunat km:t kun usein tapahtuvat vasta myöhemmillä viikoilla.



ON: käytiin tänään kävelemässä, niin johan alkoi joka paikkaan vihloa. Hyvä kun kärsi kävellä. Ei tämän vihlomisen vielä tarvitsisi alkaa. Maha pompsahti esiin ja eipä sitä enää edes teltalla peitetä :D



Ninppa ja möykky 12+3

Olen niin pahoillani sun puolesta syksy82. Toivotan sulle sylin täydeltä voimia. Itse vastaavan kokeneena tiedän että mielikuvitus on ehtinyt laukkailemaan villsti ja elämä on ollut iloista odotusta. Ja nyt sitten revitään matto alta pois ja pettymyksen tunne on valtava.



Omasta odotuksesta sen verran. Että nyt on epävarmuuden peikko päässyt kyläilemään mun päähän. Ei auta vaikka yritän tolkuttaa ittelleni, et se et sydänääniä ei kuulunut, tarkoita kaikkein pahinta. Harmittaa vaan kun ei pitkään aikaan saa varmistusta asialle. Liikeitä tuskin ihan vielä kannattaa odottamalla odottaa.

Sellasta täällä oma mieli tekee kepposia.



Satiini 12+5

Syksylle kovasti voimia ja rutistuksia! Onpa ikävää saada ultrassa tietää tuulimunasta :( ja noinkin pitkälle oli raskaus edennyt. Toivottavasti pääset pian nauttimaan uudesta raskaudesta!



Mun viikonloppuun sisältyi ystävän polttarit ja Ikea-reissu. Hengissä olen kuitenkin vielä :) Väsyttää vaan niin kovasti ja taidankin tästä kipasta suihkuun ja keittää vähän teetä. Eiköhän se uni sieltä tule, ei tarvitse varmaan sen enempää yrittää..

Tyttönenkin oli niin väsy, että nukahti kylvyn ja puuron jälkeen samantien sänkyynsä. Tainnut olla rankka viikonloppu mumun kanssa, ovat leikkineet ja puistoilleet ahkerasti.



Pahoinvointia on edelleen, jotain pystyy kuitenkin jo syömään. Edelleen lähinnä hedelmiä ja jogurttia/viiliä. Lämmin ruoka ei oikein vieläkään tahdo upota, on oikein ikävä jo oikeaa näläntunnetta ja nautintoa ruuasta.



Ei mutta nyt on lähdettävä unten maille, jaksuja kaikille uudelle viikolle ja tervetuloa uudet! Mulla seuraavaksi 6.9. lääkärineuvola, siellä varmaan yritetään kuunnella sydänääniä (?)



Miaea 11+6

olen käynnyt lueskelemassa silloin tällöin, mutta nyt rauhallinen oma hetki, poika nukkuu vielä, mies töissä ja itse flunssassa sairaslomalla. inhottava yhdistelmä pahoinvointi ja flusssa. flunssa ei ees mikään pahin mutta voimat vienny kyllä kokonaan. esikoista oottaessa pahoinvointi ja väsymys helpottivat 10-12 viikoilla. nytkin tuntu että pahoinvointi ois helpottanut mutta alkoi taas uudelleen ja väsymystä riittäää. viikkoja tulee huomenna täyteen 13. tosin nyt ei tiiä mikä johtuu flunssasta ja mikä raskaudesta vai molemmista.

ekassa utrassa käytiin viimeviikolla. kaikki hyvin, näkyi pikkuinen todella selkeästi. helpotti kovasti, jännitti hirveästi! jotenki nyt tokan kohdalla pelkää enemmän että jokin menee pieleen, kai sen nyt tietää konkreettisemmin mitä voi menettää.

perheille ja tutuimmille ollaan kerrottu nyt ultran jälkeen, lähimmille jo aluussa, muutama arvaskin jo aikaisemmin. töissä tietää vasta lähin työkaveri. tosin sen verrän alkaa tuo maha kylllä näkyä, että eipä pitkään voi enää salailla.

pojalle ei olla vielä puhuttu muutta sellasia komentteja on tullu muutaman kerran että en tiiä onko jotain kuullut sittenkin vahingossa. kun maha alkaa kasvaa kunnolla niin sitten kerrotaan, on kuitenkin vasta sen verran pieni.



mukavaa viikon alkua kaikille!



maalis 26v/m35v, poika 07, la 8.3 eli rv 12+6

Hei!



Keskustelupalstan tavan mukaan ensimmäinen viestini hävisi, joten nyt uusi yritys.



Osaanottoni kaikille alkuraskauden pettymyksen kokeneille. Olen itse viime raskaudessa käynyt läpi saman ja suru oli iso. Mutta elämä kantaa ja onni voi kohdata hyvinkin toiste.



Esikoisemme syntyi 10.4.08 ja nyt alustava laskettu aika on 30.3.11. Alkuraskauden seulat ovat vielä läpikäymättä, joten tarkempia tietoja ei vielä ole antaa. Mutta mielelläni liityn kaikkien mahankasvattajien joukkoon!

Oli pakko tulla tänne heti kirjoittamaan sattumuksista.. Eli siis ekalla neuvolakäynnillähän th oli suunnitellut että musta lähtee lähete äitipolille ja saan sinne jonkinlaista seurantaa taustan takia puolivälistä eteenpäin. No, tänään sitten tuli kirje (pe jo tuli np- ja rakenneuä-ajat), jossa ajat np- ja rakenneultriin. Lisäksi oli lääkäriaika, Kättärin lääkäri oli ollut lähetteestä/seurannasta puolivälin jälkeen ilmeisen eri mieltä.. Nimittäin lääkäriaika oli laitettu rv38! No, onhan rv38 toki puolivälin jälkeen.. ;-) Soittelin sitten äitipolille peruakseni noi tuplabuukkaukset noin seulaultriin ja sanoin kätilöllekin että jotenkin huvittavaa että tuollainen lääkäriaika jo varattu.. Hieman kauaskantoisesti.. Kätilökin sitten totesi että "joo no eihän sitä tässä vaiheessa voi tietää miten raskaus etenee."



Saa nyt sitten nähdä saanko jotain "ylimääräistä" seurantaa vaiko enkö. Ei tällä hetkellä ainakaan tunnu edes siltä, että mitään ylimääräistä tarvitsisin edes. Onhan mulla kuitenkin kaikki raskaudet sujuneet sinällään hyvin, ainoastaan mua mietityttää synnytys itsessään. Lähinnä synnytystapa.. Esikoisemme synnytys kun käynnistyi spontaanisti vasta rv42+0 (ja tytön sydän pysähtyi synnytyksen alkumetreillä) ja sen jälkeen syntyneet pojat on käynnistetty. Käynnistykset on sujunut hyvin, pehmeästi ja juuri sopivalla vauhdilla (cytotecia laitettu hillitysti), mutta pienemmän (eli viimeisimmän synnytyksen) kans jouduttiin kiireelliseen sektioon. Niin kysymys kuuluu, että onko käynnistys sektion jälkeen enää mahdollinen.. Vai voidaanko siinä ottaa huomioon aiempia käynnistyksia ja niiden etenimisiä. Paremmin mun kohdalla käynnistykset on sujuneet kuin itsestään myöhäisillä viikoilla käynnistynyt. Kivut olleet inhimilliset ja etenemistahtikin hyvä. Eli periaatteessa itse olen enemmän käynnistyksen kannalla kuin sen että odotellaan että itsestään käynnistyy. Mutta jos käynnistys sektion jälkeen on ihan nou nou, niin kai sitä sitten täytyy miettiä suunniteltua sektiota.. Olin vain viimeksi niin hemmetin kipeä sektion jälkeiset yöt ja päivät, että sitä en haluaisi uudestaan.. Oli kamalaa yrittää pientä imettää ja rintaa vaihtaa, kun kyljen kääntäminen ja pelkkä hengittäminen sattu ihan kamalasti. Sain kyllä kipulääkettä, mutta aikansa kesti ennen kuin kivut helpottivat. Poika leikattiin pe puoliltapäivin ja vasta su pystyin kivutta hengittämään..



Oon kyllä jo suunnitellut vyöhyketerapiaa loppuraskauteen, jos sillä vaikka saisi avatumista ennen laskettua aikaa aikaan.. Ja hieroja on kanssa suunnitelmissa, jos rennommilla hartioilla tulisi vaikka enemmän maitoa. :)



Rusetti 10+1

*eikä taaskaan lyhyesti*

Perjantaina kävin np-ultrassa ja kyllä se vaan niin yllättää, kun oikeesti pikkuisen näkee siinä kuvaruudussa:) Siellä se heilui ja pituutta oli pää-peppu n. 4,5cm. Sikiö vastasi ihan viikkojaan, tosin päivällä heitti laskettu aika. Mutta olkoon nyt tuo 17.8. listalla vielä toistaiseksi, kun en tiedä, että miten ne neuvolassa sit laskee... Olipa kiva saada monta kuvaa pienestä, kun aikaisemmissa raskauksissa olen saanut vain yhden kuvan.



Äitipolilla oli myös lääkäriaika, ja niinhän siellä sitten määrättiin aloittamaan Klexane-piikittelyt, joita kestääkin sitten 6 viikkoa yli synnytyksen. Hirmu kallis lääke on; laskin, että kuukauden satsi tulee maksamaan lähes 100 euroa... Pistäminenkään ei tunnu mitenkään kivalta. Tylsää...



Edelleen on huono olo. Nyt se on jo aikaistunut aamuun, kun ennen alkoi vasta päivällä. Koko ajan pitäisi vaan syödä, kun vatsa alkaa huutaa tyhjyyttään ja röyhtäyttää. Activia ja luumut on täälläkin ollut säännöllisessä käytössä, mutta en taida sitä enää ostaa, kun ei siitä mitään hyötyä ole. Vatsa on kovalla ja jatkuvat ilmavaivat vaivaa. Pitää varmaan alkaa harkita jotain vatsanpehmennyslääkettä, jos niitä voi vaan ottaa raskausaikana.



vikli80 rv 11+6

Sain tänään aika kivan puhelun omalta neuvolan tädiltä. Olin sitte jääny jostain kiinni veriryhmän vasta-aine verikokeessa. Ilmeisesti Anti-E arvo on koholla, ei paljon mutta sen verran että koko raskauden ajan pitää kuukauden välein käydä verikokeessa.

Tää neuvolantäti ei osannu yhtään sanoa mistä johtuis tai mitä tämä meinaa, netistä sen verran oon lukenu, että ei tähän kuole, niin se riittää minulle :D



Ninppa ja möykky 12+4

Alkaa elämä käydä aika tylsäksi..eilen illalla alkoi toispuoleinen kurkkukipu ja korvasärky. Aamulla oli koko oikea puoli kasvoista kipeänä. Kävin lääkärissä peläten korvatulehdusta, mutta se osoittautuikin nielutulehdukseksi (streptokokki). Loppuviikko kulutetaan siis aikaa kotosalla antibiootteja ja Panadolia napsien :(

Toivottavasti kipu hellittää äkkiä, on meinaan aika ärhäkkää laatua.



Olen tässä monesti ajatellut, että onneksi esikoisen odotus meni niin helposti ja mallikkaasti. Tämä kakkosen odotus ei ole alkanut ihan niin hyvin. Tietysti asiaan vaikuttaa se, ettei ole läheskään yhtä hyvässä kunnossa kuin esikoista odottaessa. Tuntuu vaan, että kaikki miltä säästyin silloin, tulee nyt koettavaksi.



Toivottavasti teillä muilla menee paremmin ja tosiaan täältä ei ole kuin yksi suunta ja se on ylöspäin! Josko pahoinvointikin pikkuhiljaa hellittäisi?



Miaea 12+1

Ihan ensimmäiseksi, syksy82, voimia kovasti sinne.. En osaa edes kuvitella kuinka kamalalta ultrassa tuntuikaan uutiset, joita sait.



Mä oon viime aikoina nähnyt paljon painajaisia keskenmenosta ja jännitin tosissaan nt-ultraa, joka oli eilen. Jännitys oli kuitenkin turhaa, pikkuinen näkyi selkeästi ja kovasti heilutteli kättään. Nyt vasta alan itsekin tajuta vähitellen, että hei, mun sisällä kasvaa pieni ihminen.



Sikiö olikin vähän isompi viikkoihin nähden ja uusi LA on 5.3.2010.



Edelleen oon saikulla pahoinvoinnin takia.. Tuntuu, että se on jälleen voimistunut sellaiseksi, kuin alussakin.. Mutta ei se haittaa, kun tiiän, että kaikki on masuasukilla hyvin!



Mites teillä muilla, joko vatsa on alkanut näkyä? Mulla oli silloin alkuviikoilla turvotusta tosi paljon, mutta nyt tuntuu, että se entinen turvotus on laskenut ja vatsa on alkanut pömpöttää erilailla.. Tietty siihen voi vaikuttaa, että vatsa ei oo ennenkään ollut aivan littana.



Ihme2011 rv 13+3

Elokuuta vielä äidit!



Tuosta sokerirasitustestistä ja sen "kamaluudesta": itse jouduin siihen esikoista odottaessa, syynä tuolloin vain ikä eli yli 25 v. ensisynnyttäjä. Mielestäni testi ei ollut mitenkään kamala, litkua sai juoda rauhakseen ja sitten sai vielä työpäivää viettää jossain sermin takana pötkötellen :D Mutta jos joku ei missään nimessä tuohon halua, eikai siihen kukaan pakotakaan, vaikka olisi kuinka "pakollinen"? Tässä tilassa vain synnytys lienee se pakollinen osuus, josta ei voi kieltäytyä :) Nyt toista odottaessa neuvolantädin kanssa oltiin yhtä mieltä, ettei minun ole tarvetta mennä testiin.



Oma mieli pyörii nyt tuolla kohdussa, onko siellä elämää?! Viime päivinä on vahvistunut outo fiilis, enkä ole yhtään varma onko vauva elossa. Sain sitten onneksi huomisaamuksi neuvolaan ajan, kuunnellaan vaan sydänäänet - ja toivottavasti kuullaan ne! Toivon, että tässä vain oma mieleni tekee temppuja ja kun jotain alkaa vatvomaan, siitä saa kehitettyä suurtakin suuremman dilemman...eiksniin?



Raskausoireita on ollut viime aikoina siis kummallisen vähän, hyvässä ja pahassa. Tosin eilen oksensin aamupalani, ensimmäistä kertaa, vaikka olenkin voinut pahoin alkuraskauden (nyt jo ohi).



Tai..nyt kun tarkemmin mietin, niin saan kyllä siivous-riehumispäivän jälkeen selkä-pyllyjomotuksen ;) Se on raskausoire, josta en muulloin kärsi.



Palaan kertomaan kuulumiset, toivottavasti hyvät.



Sallimasu 15+5

Sallimasu: mun on pakko kyl sanoo et mä en kyl rauhakseen saanu juoda,koko aika hoputettiin et pitäs vähän nopeempaa juoda ja et ota ihan kunnolla. Eikä ollu puhetta et ois päässy pötköttelee! ihan sain istua kovilla penkeillä lukea muutamaa hassua lehteä,et musta se oli kyllä kauheeta!



mulla kanssa ollu tota oloa että mussa ei oo ketään,noh to saa ultrassa tietää...uskallankohan mennä ollenkaa sinne...

Muuten kaikki suht ok. sain koko viikon lepoa tän flunssan takia..ihan järkky yskä on ja pelkään et vauva putkahtaa ulos ku yskittää niiiiiin paljon :S



Nyt lähen pitkäkseni ja semmosta..tsemitystä kaikille =)



Ipanapa11 ja rv 10+2

Jotain tuollaista ipanapan kokemaa mullakin siintelee mielessä sokerirasituksesta. Ja nimenomaan se ällöttää, että niin moni on voinut kokeen aikana pahoin. :-P Enkä kyllä usko, että th ainakaan ilostuu, jos kieltäydyn kokeesta.. No, mistä sitä vielä tietää mitä vastaan tulee. Monta pitkää viikkoa vielä edessä ennen tuota.



Viikon päästä olis meillä nt-ultra. Tai meillä ja meillä, en tiedä tuleeko mies mukaan. Vaikka onhan meitäkin tavallaan nykyään kaksi jo omasta takaa.. =) Itsellä on ihan luottavainen olo, oireet pysyneet "hyvin" päällä. Väsyttää, paleltaa (paitsi välillä iskee ihme hikoilukohtaus), pinna kireällä ja tissit kipeät. Ruokahalu on ehkä palailemassa? =) Painoa ei ole onneksi tullut vielä yhtään, vaikka maha on suurentunut.. Mammafarkuissa mennään. En tarkene tällä hetkellä kulkea ulkona hameessa, tai ainakin pitäisi olla paksut leggarit/sukkikset. Ja niitä en ole ehtinyt vielä mammamallia hankkia.



Tännekin meinasi flunssan pukata. Mutta vaikuttaisi siltä, että onnistuin torjumaan porejuomalla.. Paranemista teille, joille tautia on pukannut. Vatsakin on tänään toiminut (kiitos eilisten lakujen), pienet on ilot joo.. :)



Sallimasun dopplerkuulumisia odotellen..



Rusetti 10+3

*yrittää olla ahkera*