Esikoisen väkääjät 30+

... ja heti ajatuksia ja mietintöjä... :) Miten teillä, ootteko kertoneet yrittämisestä ja toiveista ystäville, perheelle?



Meillä tästä käytiin keskustelua, kun toisaalta tekisi mieli kertoa lähemmille, että joo, on siirrytty "tervetuloa" vaiheeseen... Toisaalta tekee mieli pitää asia täysin omana tietonaan, meidän juttuna. Mies oli sitä mieltä, että mitä sitä tässä kertomaan ja mitä kerrottavaa edes on. Ja samaa mieltä olen itsekkin, ainakin tänään. =)



Toisaalta, pidemmän aikaa jos ja kun on yritetty, niin lähimmät ystävät luultavasti huomaavat jotain, koska asia varmasti mietityttää. Sukujuhlien kyselyistä en ole ikinä välittänyt, ja välillä ilmaissutkin sen. Tässä kohtaa pieni piru sisälläni nostaa päätään, ja tekisi mieli olla hiljaa hamaan syntymään asti (joo, hieman ennakoitua =))... :P

Me ollaan puhuttu avoimesti vanhempiemme että sisarustemme kanssa.. Siskohan tässä saikin toisen lapsensa 1.2.2010, joten häneltä saanut paljon ennakkotietoa.. Lisäksi vanhemmille on kerrottu, suhtaumiset on miehen äidin innokkaasta tiedustelusta joka kk onnistumisesta, oman äidin hiljaiseen odotukseen "tulee kun tulee" asenteeseen.. Kavereiden kanssa jutellaan miten voitaisiin saada tämä kroppa toimimaan tehokkaammin jne.. on mukavampi keskustella avoimesti kuin olla hiljaa, varsinkin kun tämä "projekti" on vienyt jo vuoden päivät aikaa...eikä lopppua ole näkyvissä.



Tiedossa on joulukuussa endoleikkaus ja sitten alkaa lapsettomuustutkimukset jos ei siihen mennessä onnaa..



mutta itse tunnen stressavani paljon vähemmän kun ei tarvi salailla.. mutta mä olenkin yliavoin ihminen :D

Sekä miehellä että minulla on kroonisia sairauksia jotka saattavat olla perinnöllisiä ja vedettiin aikanaan linja että me ei salata vaan keskustellaan avoimesti, jotta muutkin osaisivat tunnistaa sairaudet ehkä itsessään.. kun kukaan ei meille ole avautunut asiasta..

ja tähän liittyy nyt tämä raskautumisen vaikeus ..



mutta tänään vietämme ihanan elokuvaillan kynttilän valossa ja herkkuja syöden.. parannellaan köhät ja jatketaan taas kun kunto sallii :)

Onpa kiva saada lisää kanssasisaria jutustelemaan. Jokainen näkökulma ja kokemus on on mielenkiintoinen.



Avoimesta kertomisesta. Minulla on pari ystävää jotka tietävät meidän projektista. Toisella heistä on lapsi ja toisella ei. Niin ja kyllä äitini tietää että lapsi on tervetullut jos on tullakseen. Mutta muuten emme asiasta keskustele. Mieheni ei tykkää että omia asioita levitellään vaan omat jutut on omia juttuja.



Omaa napaa. Ihmettelen miksi tämän kertaiset kuukautiset olivat niin niukat ja lyhyet. Yleensä vuoto on kuin kevät tulvat pohjanmaalla. Pienessä päässäni pohdin voiko se vaikuttaa seuraavaan ovikseen jotenkin ja onko se vaikutus negatiivinen vai positiivinen.



Työviikko meni työreissussa ja ei onneksi ehtinyt miettiä näitä vauvakuume asioita. Tekee ihan hyvää pääkopalle :) Mutta perjantai ja tämä lauantaiaamu onkin taas mennyt tiiviisti vauva-ajatuksissa. Voih!



Elokuvaliput on varattu tälle illalle yönäytökseen. Vietetään hieman laatuaikaa...ja odotellaan ovista. Onkohan tikkuja tarpeeksi? Täytyy tarkistaa.



Kp 8/32-33

Sanoin joskus ennen yrityksen aloittamista kolmelle sukulaiselle jotain luokkaa, että haluaisin joskus lähiaikoina lapsen. Innostuneita olivat, taisivat ajatella tosin, että puhun lähivuosista. Muuta en ole sukulaisille sanonut.



Yhdelle kaverille mainitsin myös asiasta ennen yrityksen aloittamista, mutta hänen asenteensa (älä nyt ainakaan tänä vuonna, kun sitten ei voida olla niin paljon yhdessä, kun vauva vie aikaasi) loukkasi sen verran, etten ole asiaa enää ottanut hänen kanssaa puheeksi.



Kunhan se plussa joskus tulisi, niin sitten voisi miettiä, tuntuuko siltä, että haluaisin kertoa esimerkiksi äidilleni ja siskolleni heti. :) Muille ajattelin kertoa ultran jälkeen, jotta näkee, että kaikki on kunnossa.



Hekle: Joillekin naisille tulee kuulemma pientä vuotoa raskaanakin, oletko tehnyt rtestiä? :)



yk 2, kp 25/24-28

Olipa hyvä keskustelunavaus tuo yrityksestä kertominen. Olen itse aika aika avoin ja hölötän asioitani, mutta tästä asiasta en ole kertonut kuin yhdelle ystävälleni. Yllätyin, kun kuulin, että mieskin oli asiasta maininnut omalle ystävälleen. Muuten asia on vain meidän kahden välinen, kunnes on jotain kerrottavaakin. No töissä on yksi kohtalotoveri, joka myös kuumeilee, ja hänen kanssaa puhuttiin ehkäisymuodoista, jolloin hän kysyi, että miten meillä ehkäistään. Olen ehkä maailman huonoin valehtelija, joten en voinut vastata muuta kuin että tällä hetkellä ei mitenkään. Mutta painotin, että asia saa edetä omalla painollaan, ja että töissä ei kukaan muu tiedä.



Meidän molempien vanhemmat varmaan kyllä arvaavat, että asia voisi olla pikapuoliin ajankohtainen, mutta eivät onneksi kysele, vaan osaavat olla hienotunteisia. Tiedän kyllä, että vauvauutinen olisi heille erittäin toivottu, omat vanhempani eivät vielä ole päässeet edes isovanhemmuudesta nauttimaan, eli tämä olisi heillekin ensimmäinen lapsenlapsi. En usko, että veljeni on samalla asialla vielä...



Olen yleensä aika kärsimätön luonne, joten tekee ihan hyvääkin tämä, että asiaan ei varsinaisesti voi itse vaikuttaa. Toki pelkään, että kohtaamme ongelmia tai pahimmillaan emme lainkaan voi lasta saada, mutta toistaiseksi "suloisessa tietämättömyydessämme" naiivisti uskomme, että meille tulee vauva ihan peittoa heiluttelemalla.



Ensi viikolla menen gynelle tarkistukseen, uskon että kaikki on ihan ok, mutta vuosikontrollin aika on muutenkin, joten saa nyt katsoa sitten sillä silmällä, että vauva-asiat olisi ajankohtaisia.



Omaa napaa muuten: kp on 7, viikon päästä pitäisi olla kovat peittomyllytykset käynnissä ;-)



Cassandra kp 7/29-32, yk 3



MUOKS: olinkin näemmä unohtanut päivittää kuulumisia tuon negatestin jälkeen. Menkat alkoivatkin sitten seuraavana päivänä, hiukan puskista ilman kipuja tai muitakaan tuntemuksia. En silti pahemmin enää niistä masentunut, ja vastaisuudessa en testaa ennenkuin menkat on kunnolla myöhässä, tai on jotain selkeitä oireita. Rintojen arkuus liittyy mulla menkkoihin, joten siitä ei kannata päätelmiä tehdä. Piste :-D

Hei vaan kaikille!

Toivottavasti minut huolitaan tänne joukkoon, vaikka 30 rajapyykki ei vielä ole ylittynytkään.

Tämän ikäisenä esikoisen toiveilijana tämä tuntui siltä "oman henkisimmältä" porukalta.

Tämä yritys on vasta niinkin lähtökuopissaan että pillerit on nyt jätettynä pois, ja jatkamme peittoa heilutellen asenteella että nyt saa tulla jos on tullakseen, nyt siihen ollaan valmiina.

Mukavaa on käydä täällä lueskelemassa muiden samassa tilanteessa olevien ajatuksia ja tunnelmia :)

Toki tänne mahtuu :)

muistan itsekin olleeni 25 vuotiaana enemmän henkisesti yli 30 v :) kuin 20 +.. joten tervetuloa kuumeilemaan meidän kanssa.



Itsellä alkaa taas maanantaina tikutus ja soittelin sairaalaankin endoleikkauksen aikatauluista, se on jouluna, tuleepahan kerrankin pitkä jouluvapaa :D

Jouduin tänään ensiapuun ja sitä kautta naistentautien poliklinikalle. Minulla on sunnuntaista alkaen ollut alavatsa kipeä, todella kipeä. Työterveydessä tutkittiin ettei ole virtsatulehdus ja en ole raskaana joten kohdun ulkopuolinen raskaus se ei voi olla. Epäiltiin siis umpilisäkettä vaikkei kuumetta tai tulehdusarvot olleetkaan koholla.



Lopulta "tuomio": Munasarjakystan repeämä josta on vatsaonteloon vuotanut verta. Ja sille ei tehdä mitään. ??? Olen vähän ihmeissäni. Sain särkylääkettä ja kontrolliajan kuukauden päähän. Hämmennyksissäni sain kysyttyä että vaikuttaako tämä raskautumiseen tässä kierrossa tai tulevaisuudessa. Vastaus: ei sen enempää kuin nyt jo oleva PCO. Että jos munasolu on kypsyäkseen ja irrotakseen, raskaus voi toteutua.



Silti ihmettelen että eikö verta tarvitse poistaa vatsaontelosta tai miten munasarjasta repeytynyt kystan kohta, jossa hyytymiä parantuu... Taidan huomenna vielä soittaa sairaalaan, koska olo on todella hämmentynyt.



Mieskin säikähti ja oli huolissaan että mitä tämä vaikuttaa meidän projektiimme. Se lämmitti mieltä.



Sorry, nyt ei jaksa muuta kuin tätä omaa napaa.

Phoebe82: Tervetuloa! :) Itsekin olen varsin uusi täällä.



Hekle: Voi ei. :( Onneksi sentään tuo ei vaikeuta lapsen saantia, mutta kuulostaa muuten kyllä tosi ikävältä. Yritähän toipua rauhassa. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja olet taas pian kunnossa.



ON: Mulla oli yllättäen kolmena päivänä "menkkaolo" vatsassa ennen tädin saapumista. Aloin jo olemaan varsin toiveikas mahdollisen raskauden suhteen, kun ennen tuo olotila (vatsakivut ym.) ovat tulleet vasta samana päivänä menkkojen kanssa. Mutta se siitä, niin sitä tiputtiin maan pinnalle, kun täti tuli eilen kylään. Mulla on ollut parin viime kuukauden aikana kaiken maailman outoja oireita, etten kyllä osaa sanoa raskauden suuntaan enää mistään oireesta. :/



Tälle uudelle kierrolle tilasin juuri ensimmäistä kertaa ovulaatiotestitkin, jospa siitä olisi apua. :) Huomasin myös, että kierto on pysynyt pillereiden jättämisen jälkeen 25-27 päivän välillä, vaikka luulin sen heitelleen pari päivää enemmänkin. Jospa sitä tällä kierrolla onnistaisi...



t. Usva, yk 3 kp 2/25-27

Tsemppiä sinne ja toivottavasti seuraava osaa selittää tuon tilanteen paremmin. Itselläni kystä kasvoi appelsiinin kokoiseksi, mutta ei hajonnut, tosin sain varoituksen että sellaista saattaa tapahtua. Ikävää että sellainen tapahtui kohdallesi.. mutta pian taas pääsette hommiin :)

Kiva etta meita on tullut tanne lisaa plussailemaan :-)



Iso hali sulle Hekle, tosi ikava juttu tuollainen ja varmasti saikayttaa. Ehkapa syyta huoleen ei todellakaan ole vaikka se oudolta vaikuttaisikin koska mitaan ei kuulemma tarvitse tehda. Toivotaan etta nain on ja tama varmistetaan pian jotta saat mielenrauhan. Paranemisia ja +++++



Mulla menossa toinen yritys kerta, ja talla kertaa aloin tanaan tikuttelemaan ovista. Ei viela merkkiakaan, mutta toivon mukaan se parin paivan sisaan ilmaantuisi (ja toivottavasti mieskin pysyisi nyt kelkassa eika taas ala panikoimaan kriittisten paivien aikaan!)



kp 12/27-28, yk2

Virtuaali haleista ja muista toivotuksista. On mukava huomata että tukea löytyy vaikeinakin hetkinä. Tänne vielä kun voi kirjoittaa nekin tunnot joita ei ehkä muuten "uskalla" ääneen sanoa.



Soitin tänään polille vielä ja kyselin mieltäni askarruttavista asioista. Ja hienosti sieltä selvitettiin asioita. Nyt on paljon positiivisempi olo.



Minulla on ollut 2000 luvun alussa yksi kysta, joka ei puhjennut vaan hoidettiin hormoneilla. Sen jälkeen muutama vuosi meni ja todettiin PCO. Joten minulle siinä mielessä ei pitäisi olla yllätys että kystia voi tulla, mutta kun ei ollut varsinaisesti mitään tuntemuksia, kipuja munasarjojen kohdalla. Mutta tämä repeämä ja verenvuoto vatsaonteloon kyllä säikäytti.



Nyt lepäilen kipua pois pari työpäivää ja viikonlopun. Nautin kauniista syyssäästä ja uskon huomiseen.



Nyt eletään kiertopäivää 13/32-33 ja ajattelin kuitenkin tikuttaa ovista ja yritämme pitää projektin yllä. Kotrollikäyntiä varten teen listan kysymyksistä ja koitan jos saisin heidät vastaamaan myös tähän raskautumis asiaan. Tosin voi olla että sairaala sanoo hoitavansa minua vain tuon kystan pohjalta ja pitää muita kautta etsiä apua lapsensaantiin. Nyt kuitenkin menossa yk 12 (tikutettua 6).



Plussatuulia meille kaikille!

Hekle, mukavaa että asioihin tuli selkeyttä. Hurjalta kuulostaa, kaikki on näköjään mahdollista. Lepäile ja parane hyvin! =)



Mukavaa oli lukea teidän kommentteja yrittämisen kertomisesta. Epäilen, että meillä tää pysyy omana asiana, jos yritys ei pitkity ja jos taas pitkittyy, niin aiheesta tulee varmasti kerrottua.





ON:Tikuttelua olen kanssa miettinut, että pitäisikö aihetta selvitellä enemmän, kokeillakin jopa. Toisaalta, tää on ensimmäinen yrityskierros, että ehkäpä mennään hetki ihmetellen ja laskureilla ovispäiviä tarkastellen. Edelleen omat ajatukset hämmästyttää. Kuukausi sitten podin kuumeiluni kanssa ja keskustelut meni "milloin" tasolla. Asia ei ollu ajatuksissani joka päivä eikä joka viikko. Nyt taas ei mene päivääkään etten jotain aiheeseen liittyvää miettisi. Hämmentävää.



Mutta, rentouttavaa viikonloppua kaikille! Toivottavasti on aurinkoa ja Heklen sanoin sitä kaunista syyssäätä! =)

Heklelle pikaista toipumista, kurjaa tuommoinen.



Tuosta läheisille kertomisesta, olen kertonut muutamalle luottoystävälle ja yhden kanssa sovittiin alusta asti, että heti kerrotaan toisillemme jos tärppää koska alettiin yrittämäänkin yhtä aikaa. Uskon, että muille yritän "säästellä" mahdollista raskausuutista parhaani mukaan, mutta se on varmasti vaikeaa koska olen aika avoin ihminen enkä kovin hyvä salailemaan asioita :)



Vähän vieraampien ihmisten kohdalla olen onnistunut kehittämään melkoista pokkaa. Olemme jo saaneet äsken vietettyjen häidemme takia varsinkin muutamilta miehen puolen kavereilta kyselyitä, että jokos me aletaan tätä perhettä kasvattaa, mutta olen aina onnistunut kehittämään jonkin torjuvan ja huumorintajuisen vastauksen. Mies lähtee nimittäin kohta ulkomaille joksikin aikaa työskentelemään niin mm. siihen on hyvä viitata ettei juuri nyt ole mitenkään ajankohtaista. Tiedä sitten miten ovat uskoneet :)



Minun vanhempani eivät tiedä yrittämisestä yhtikäs mitään mutta miehen vanhemmat tietävät koska ovat niin kovin uteliaita. Jos tärppää, niin sitten katsotaan että molemmille kerrotaan yhtä aikaa.



Plussatuulia kaikille!



T: Verona

http://haikaranjalanjaljilla.blogspot.com/

Kiitos vielä kerran kaikille tsemppiviesteistä! Olen tässä viime päivinä ollut päästäni niin sekaisin että en tiedä näköjään missä päivässä mennään. Testailin tänään ovista. Pelkään ettei sitä tässä kierrossa tule ja testi on aivan puhdas nega...sitten laskin kalenterista että jaa taitaakin olla vielä liian aikaistakin että näyttäisi mitään. Noh katsellaan tuleeko testiviivat vai ei. Toisaalta pupuilu ei nyt vielä maistuisikaan, sen verran kipeä olen.



Verona kertoili että kysymyksiä jälkikasvusta sataa kun häät ovat olleet hetki sitten. :) Itse olen syyllistynyt kyllä samaan erään ystäväni kohdalla. Ajatukseni on kyllä ollut vain hyvän tahtoinen ja vähän kiusoitteleva, ajatuksella: kuherruskuukausi kun on menossa. Tiedän että kaverilleni ei lapsi ole vielä ajankohtainen ja hän ymmärtää asian (tietää myöskin meidän yrittämisestä). Mutta toisaalta on tullut mieleen että eihän hänestä välttämättä olekaan kivaa ("jatkuva") asiasta huomauttelu. Tulipa pisto sydämeen. Pitää jutella asiasta kun näemme seuraavan kerran.



Omalla kohdalla ei sukulaiset ja ystävätkään enää kysele. Olemme avopari joka on ollut yhdessä jo 12 vuotta. Suku on kyllästynyt kyselemään. Tai sitten olettavat ettemme saa lasta - sitä on kyllä liikkeellä suvussamme (aark! En halua ajatellakaan sitä). Mutta nykyään lapsen "hankinta" kyselyihin vastaan että kaikella on aikansa ja paikkansa.



Tänään taas ajattelin että on mulla ihana mies. Kaikessa kankeudessaan hän on tukenut minua nyt vaikeina hetkinä ja näkee että tämä tapaus koski häneenkin selvästi.



Ihanaista viikonlopun jatkoa! -Hekle

Kävin tällä viikolla siellä gynellä. Ultrattiin alakautta ja todettiin, että siellä on molemmin puolin rakkulat kypsymässä. Se olikin iloinen uutinen, sillä en koskaan ole tuntenut ovulaatiota kuin oikealla puolella. Johtofollikkeli oli nytkin oikealla, mutta vasen siis reippaasti mukana myös :-) Ovis onkin nyt sitten tuloillaan, ja pyrimme hyödyntämään sitä ahkerasti. Limaa on tullut nyt kolmatta päivää, eilisestä lähtien jo klimppejä, joten arvelen että ovis tapahtuu tänään tai huomenna.



Gyne kysyi, että tunnenko ovulaation. Ihan sitä irtoamishetkeä en aina tunne, mutta oli tyytyväinen siihenkin, että tunnistan limat. Ovistestejä piti markkinamiesten ideana, mutta en kyllä ole niitä ajatellut käyttääkään, jos kierrot pysyvät edes vähän säännöllisinä. Stressaisin niistä vaan turhaan, ja juuri sitä stressiä ja väkisin yrittämistä gynekin kehotti välttämään.



Hyvillä mielin siis lähdin gyneltä pois, koska pelkäsin pco:ta. Nyt vaan edelleen rennolla mielellä jatketaan yritystä :-)

Mukavaa oli lukea jutteluja! =)



Jee, mukavaa et Cassandralla on paikat kunnossa! =) Varmasti keventää fiiliksiä. Mietin nyt myös, että voisin ensi kierron alussa mennä kanssa vuositarkastukseen, jos siellä saisi kanssa ultrausta. Hyvä idea Cassandra, kiitos siitä!



Hekle jatkoi Veronan juttelua sukulaisten kyselyä. Uskon Hekle, että ystäväsi olisi asiasta sinulle kertonut, jos asia häntä häiritsisi. Minä tein niin. Muutama vuosi sitten ystäväni kysyivät aina nähdessämme, että joko olen raskaana. Tai jos kerroin tulevani jonnekin juhliin autolla niin ensimmäisenä epäiltiin, että olenkohan raskaana. Keskustelin sitten heidän kanssaan, jossa kerroin että en tykkää kyselyistä. Olin aiheen kanssa hieman herkkänahkainen, johtuen osittain silloisesta elämäntilanteesta, osittain siitä että olin jo useamman vuoden kuunnellut kihlautumiskyselyjä kyllästymiseen asti. Olin päässäni tehnyt kyselyistä isomman, mitä se oikeasti oli. Juteltiin ystävien kanssa ja todettiin, että joillekin aihe voi olla tosi herkkä. Kerroin myös, että eivätköhän he ensimmäisenä kuule, jos on jotain aiheesta kerrottavaa. Ystävät ymmärsivät ja kyselyt loppuivat siihen. Häiden jälkeen odotin (yhdessä oloa ennen häitä yli 7v), milloin suku aloittaa kyselemisen. Meinasin miehen kanssa lyödä oikein vetoa, että milloin. =) Siihen meni vuosi ja nyt tuntuu, että kyselyjen määrä kasvaa vain. Sukulaisille kuittaan jotain huumorilla, et mikäs tässä kun kaksinkin on mukavaa. Joskus olen myös miettinyt vastaavan henkilökohtaisen kysymyksen esittämistä takaisin, että jokos teillä on vaihdevuodet alkanut. :D En tosisssani, enkä ikinä kehtaisi kysyä ;). (Tästä johtuen mietin myös, että oltaisiinko mahdollisesta odottamista ihan hiljaa vaan...) Mut nämä on niin henkilökohtaisia juttuja, jotkut tykkää, jotkut ei. Uskon kuitenkin, että toinen kertoisi, jos kyselyt häiritsevät.





Täysin Omaa Napaa: Jännittää, ensi viikolla pitäisi netin eri laskureiden mukaan olla ovis. Mitään limoja ei vielä näy, mutta tutka on päällä. Oman kropan ihmettely mennyt ihan uusille tasoille. :D Menkat on nyt kolmena kiertona alkanut täsmällisesti. Varmaan tässä kierrossa jännityksen takia kierto heittää härän pyllyä.





oho, tulipas höpistyä. =) Mukavaa alkavaa viikkoa!

Tämä kirjoittelu on aika hyvää itsensä terapointia. Saa vuodattaa tunteet pihalle ja peilata muiden kokemuksiin. Hyvä juttu.



Cassandralle. Hieno uutinen kuulla että olet saanut "mielenrauhan" kun paikat on ainakin kunnossa. Sitähän jokainen nainen varmasti toivoo (me ainakin täällä).



Unikolle. Kiitos näkemyksestä ja jakamisesta. Toisaalta uskon että ystäväni olisi näin tehnytkin. On meillä mmielestäni niin avoimet välit.



Se on totta että ihminen onnistuu rakentamaan asioista isompia kuin ne ovatkaan. Mitä enemmän asioita pyörittelee päässään niin suuria niistä paisuu. Tuo heitto vaihdevuosista voisi olla joskus paikallaan...kunpa ilkeäisi sanoa :))



ON: Täällä taitaa olla nyt ensimmäinen ovulaatioton kierto. Tikuttelua takana pari päivää (oikein laskettuna) ja aivan puhdasta negaa. Toisaalta, onko ihme tuon kaiken jälkeen? Mutta silti se pistää mielen matalaksi, pelkoa, jos ei enää koskaan ovuloi (hullua). Jos taas haen positiivisia asioita tästä niin tiedänpä ainakin että ovistikkuni toimivat oikein ja ne tunnistavat minulta ovulaation, eikä tosiaan Terolutit hämää mitenkään asiaa.



Toisaalta sairaalassa gyne sanoi että tämä voisi olla odotettavissa. Nyt ajattelin keräillä listaa kysymyksistä joita esitän tarkastuskäynnillä kuun lopussa. Mitähän kaikkea sitä kysyisi? Ottaa paksun ruutuvihon ja kynän...

Hei taas kaikille.



Kyselyista; meilta ei onneksi ole kukaan kysellyt mitaan, mika ei varmaankaan ihmetyta sen takia etta olemme avokkini kanssa ns. uraihmisia (35v&36v), enka mina ole sellainen jolla koskaan aiemmin olisi ollut vauvakuume -en siis ole koskaan leperrellyt kenenkaan vauvoille ja taisinpa nuorempana viela ilmoitella kavereille etten halua lapsia ollenkaan! Niin se vaan mieli muuttuu. Ihan kiva ettei kysella, ei mua parit kyselyt haittaa, mutta sitten voisi ruveta ahdistamaan. Ollaan paatetty ettei kerrota kenellekkaan yrityksista yhtaan mitaan ettei saada muiden odotuksista mitaan stressia.



Cassandralle -kiva kuulla etta on paikat kunnossa :-)



ON: Mulla nyt siis toinen varsinainen yrityskerta menossa, talla kertaa ihan tikkujen kanssa kun en muista koskaan ovista mitenkaa huomanneeni (olin heinakuuhun asti pillereilla 15v). No, tikuttelin ovista talla 2yk:lla kp12 lahtien eiliseen kp18, ja aivan puhdasta negaa (kierto 27/28pv). Joko ovis oli paljon aiemmin kuin osasin sita odottaa, tai sitten ei varmaankaan tule lainkaan -tanaan kp 19 (en ole tanaan tikuttanut -taidan saastaa loput tikut seuraavan kiertoon). Kuinka normaalia on ettei ovuloi ollenkaan? En taida viela huolestua kun on vasta yk2, mutta pisti vahan miettimaan...

Täällä sitä taas istutaan kurssilla ja tikutetaan kurssipäivien päätteeksi ovista.. vielä kaikki on ollut negaa ja alkaa tuntumaan ettei kaikki ehkä sitten toimikaan kunnolla.. sairaalaan kun soittelin viime viikolla niin endo on tosiaan leikkausvuorossa joulukuussa, joten tuskin sieltäkään aletaan tekemään mitään ennen sitä.

Väliaika nyt menee sitten vain odottaen että voiko jotain positiivista tapahtua.. voiko ?