Esikoisen väkääjät 30+

Täällä päin ei ole tapahtunut mitään. Tarkoitus olisi aloittaa tänään oviksen tikuttaminen. Sitä en olekaan ennen tehnyt. Vähän jäskättää, löydänkö koko ovista, kun kuukautisetkin ovat lyhentyneet 1-2 vuorokauteen...



Te joilla on endoa tms., miten se on paljastunut?

Rakas ystäväni ilmoitti tänään olevansa raskaana. Samalla hetkellä sitä on onnellinen toisen puolesta ja kokee saavansa iskun vasten kasvoja. isolla nyrkillä ja lujaa. Kateus, katkeruus elämää kohtaan. Auts! Miksi en minä voi olla jo raskaana. Miksi sinä olet jo nyt raskaana, kun vasta aloititte yrittään? Näitä kysymyksiä velloo mielessä. Itse on yrittänyt jo yli vuoden. Ei mene nallekarkit ihan tasan.



Eihän se mitenkään ole ystäväni vika, eikä hän tarkoita pahoittaa mieltäni. Meitä heikosti raskautuvia ystäviä on hänellä useampia, joten ehkä hän voi jotenkin ymmärtää minun tuntemukseni.



Kystan ruptuuran jälkeen ei ole tullut ovista. Ja tiputteluvuoto on alkanut jo kp 18 kohdalla, samana päivänä kuin aloitin Terolutin. Vaikka missään ei ole sanottu etteikö ensi kierto olisi "normaali" ja ovis ja raskaus tulisivat niin jotenkin on nyt niin synkkä hetki. Toivoisin että olisi jo gynen kontrolliaika kystan vuoksi ja pääsisi kysymään asioista enemmän.



Onko muilla ollut vaikeita hetkiä kun hyvä ystävä on raskautunut ja itse ei? Miten olette asian kokeneet? Oletteko kertoneet siitä yställenne? Minä kerroin tunteeni, sen että koen itseni huonoksi, ja ettei se mitenkään ole hänen vikansa vaan minun haavani ovat vain niin kipeät.



Näistä synkistä tunnelmista huolimatta. Mukavaa viikon jatkoa kaikille ja plussa tuulia!!!

Itselleni tama vauva asia ei ole tuottanut taman suuntaisia ajatuksia silla aloimme yrittamaan vasta 3kk sitten (kukaan ei ole ilmoittanut raskaudesta tassa valissa), mutta itselleni naimisiin meno on vahan samantapainen kova pala nieltavaksi. Tuntuu etta kaikki pariskunnat ymparillamme sitoutuvat ja joka haakutsu sattuu kun omalla avokilla ei mitaan haluja naimisiin (olemme siis 35&36v -yli 6 vuotta jo yhdessa). Itsellenikin tuo on toisaalta yhdentekevaa, mutta siltikin tuntuu ikavalta jostain syysta. Muiden kyselyt etta "koskas te?" ahdistavat, silla eihan se minusta ole kiinni (olen sen verran vanhanaikainen etta haluan jattaa kosinnan miehelle).



Olemme kylla taysin sitoutuneita toisiimme muutenkin, ja mietiskelen etta sitten kun paasemme jakamaan vauva uutisia tuo haajuttu unohtuu, seka minulta etta kyselevilta tuttavilta/sukulaisilta :-). Taytyy vaan nyt toivoa etta tarppaisi nopeasti. Tanaan tuli taas tati kylaan, en edes oikein muuta odottanut silla ovista ei ilmaantunut ollenkaan viime kierrolla. Toivoa taytyy etta tama oli vain yksi tallainen poikkeuksellinen kierto.



kp1/25-28, yk3

Hekle: onhan toi melkoinen tyrmäys, ihan kuin mun työkaveri joka lähti äitiyslomalle, ilman että kukaan tiesi.. ja se että oli pitkin matkaa kieltänyt haluavansa lapsia jne.. noh, hämmennys jäi mieleen..

itsellä menee tällä hetkellä jo yk13, että pitkä on tämäkin yritys. Tilannetta helpotti kun juttelin ihmisen kanssa jonka prosessi vei 5 v ja siitä tuloksena ihana pellavapää :) että kärsivällisyyskin kannattaa :)



Itse vetelesin hernettä nenään (ovis-pms?) kun mies härnää naimiisiinmeno puheillaan, mutta mitäään kosintaa tai merkkiä asioiden eteenpäin menosta ei tapahdu..

ihan niinkuin se jotain oikeasti merkkaisi.. :D

eilen se oli tärkeä asia :D



ihanaa aurinkoista viikonalkua kaikille..

Tää fiilisjuttu on itseäkin mietityttänyt.

Omassa ystäväpiirissä raskautumiset tapahtuivat jo useampi vuosi sitten, kun oma parisuhde oli ns. tuore. Miehen ystäväporukassa tuli ensimmäinen vauvauutinen tänä vuonna, ennen kuin olimme päättäneet yrittämisestä. Olin iloinen, mutta myös hieman kateellinen. Aiheesta en silloin jutellut kenellekään, olin aika hämmentynyt siitä fiiliksestä, joten mietiskelin itsekseni aihetta. Kateus liittyi kuitenkin enempi siihen, että miksi me ei voi olla jo tossa vaiheessa, miksi miehen mielestä ei ole vielä oikea hetki jne. Olen miettinyt tätä, et miltä nyt mahtaa tuntua, jos oman yrittämisen aikana tulee lisää ihania vauvauutisia ystäviltä. En tiedä. Ja kertoisinko mahdollisesta kateudeusta/katkeruudesta? Luultavasti kertoisin, jos ystäväni tietäisi meidän yrittävän. En tiedä.



Pumpkinin fiilikset on tuttuja. Saan edelleen helposti palautettua sen tunteen, kun kuuntelin ystävien kosintakertomuksia ja postilaatikosta tipahteli hääkutsuja. Vaikka tiesin, että oma parisuhde on ihan kymppi, on sitouduttu, ja tässä aiotaan olla hamaan tulevaisuuteen niin silti olin jotenkin kade. ja ne aiheesta kyselyt ja se ahdistus... Siitä avauduinkin jo, niin ei enempiä siitä... ;)



Endosta kommenttia Usvalle. Miulla ei ole todettu endoa, joten en voi puhua omasta kokemuksesta. Ystävä kärsi todella pahoista menkkakivuista, joiden takia hän lopulta meni lääkäriin. Hän kuvaili menkkakipujaan kuin puukolla vedettäisiin pitkin alavatsaa. Endon toteamisen jälkeen hän totesi, että olisi ehkä pitänyt ymmärtää ummetus/hikikarpoloista otsalla, että kyse on muustakin kuin menkkakivuista/mahavaivoista. Lääkärissä hänellä todettiin sitten erittäin laajalle levinnyt endo, joka hoidettiin leikkauksella. Lapsitoiveiden takia tehtiin säästäväleikkaus ja nyt heillä on kolme suloista kiharapäätä. =)



ON: Epäilen, et sain jännityksellä kiertoni sekaisin, joka ollut jämpti viimeiset kolme kiertoa. Ennen olen huomannut jossain vaiheessa limojen huomattavaa lisääntymistä, mutta ei mitään tässä kierrossa. Ehkä tarkkailen itseäni hieman liikaa...



kp21/31 yk1

Hekle:

Noita "kerrasta tai parista" raskaaksi tulijoita tuntuu olevan aika paljon tuttavapiirissä. Lisäksi tuttavapiiriini on syntynyt vuoden sisällä ainakin 7 vauvaa, kahden vuoden sisällä vieläkin enemmän. Nuo kaikki syntyivät ennen kuin aloitimme itse yrittämään ja omat ajatukseni olivat lähinnä "Onpas se suloinen, kohta meilläkin on oma vauva". Saa nähdä, milloin tuo "kohta" on. Tällä hetkellä olen vuoroperään tosi toiveikas sen suhteen, että "tällä kierrolla se onnistuu" ja taas tosi pettynyt koska "ei me varmaan ikinä saada lasta".



Oma kroppa tuntuu toimivan vähän niin ja näin, mutta ihan alussahan tässä vielä ollaan... Ja sentään Unikon kuvailemaa kipua ei ole ollut, pienempiä lähes päivittäisiä kipuja enemmänkin.



Olen todella onnellinen siitä, että bongasin tällä kierrolla ensimmäistä kertaa ihan oikeasti oviksen! :) Eli ehkäpä on jotain mahiksia! :) Tosin mitään muita oireita en oikein tunnistanut, kuin plussan testissä, että toivottavasti tuolta munasarjasta nyt sitten jotain irtosikin...



Tuohon naimisiinmenoasiaan: Mieheni kanssa olemmme kihloissa, mutta häitä joudun odottelemaan... Tuskin menemme naimisiin ainakaan ennen lasta. Meillä on hyvä suhde, mutta miestä stressaa koko idea häiden järjestämisestä. :-/



t.Usva, esikoisen yk3, kp 16/25-27

Itsellekin on tuttuja nuo harmin- ja kateudentunteet muiden vauvauutisista. Meni hetki aikaa, että sain miehen suostumaan tähän projektiin. Sinä aikana tuntui pahalta kun kaverit lisääntyivät. Siihen kun vielä yhdistetään oma hillitön vauvankaipuu, niin onhan se selvää että kateus nostaa päätään. Jotenkin se biologisen kellon tikityskin tuntui aina vaan voimakkaammalta.



Nyt kuitenkin onneksi ollaan jo tässä tilanteessa. Mietin tänään, että mitähän hyötyä voisi ajatella olevan siitä, että saa esikoisen vasta kolmekymppisenä. Ainakin elämänkokemus ja vakiintunut elämäntilanne tulee mieleen. Toki itsekin olen sitä mieltä, että lapsen saadakseen ei tarvitse olla taloa, työpaikkaa ja autoa. Mutta toki mukavaa että ne asiat on jo järjestyksessä. Mitäs etuja teille tulee mieleen?



Testasin tänään muuten roskishaamun ja oireitakin on, rinnat ei tunnu mahtuvan liiveihin ja ovat arat. Kp:t on vielä suht pienet, mutta vkonloppuna ois kemutusta tiedossa, joten pakko testata uudestaan vähän etuajassa la-aamuna.



Cassandra kp 25/29-32, yk 3 ja roskishaamu bongattu :-)

Pidetään täällä peukkuja, että on onnistunut :)



Itse otan täällä rennosti.. menossa 21/28-32 ja heräsin tänään kauheaan hikoilukohtaukseen ja pahoinvointiin ja mietin että ei kai ole vaihdevuodet tulossa !!! noh, kroppa on ihmeellinen kapistus joka ei todellakaan toimi niinkuin toivoisi..

Joten paljon tarrasukkia joka puolelle itse kullekin :)

jospa tulisi uusia esikoisen väkääjiä mukaan.:)Keski-ikämme ryhmässä on siis +30 ylöspäin.

Meillä on myös oma pitkään väkänneiden ketju,jossa myös itse olen ja toivoisin kovasti siihen ketjuun lisää väkääjiä.Yritystä on minulla henk.koht on jo vuosia ja tällä hetkellä hoidot jo menossa.Taitaa kaikilla pitkään väkänneillä olla jo hoitojakso meneillään.Yksi meistä juuri plussasi ekasta IVF-hoidosta.:)Mutta meitä on kovin vähän ryhmässä ja kaipaisin ryhmään enemmän keskustelua.Joten lämpimästi tervetuloa esikoisen väkääjiin!



toiveikas78

Hakemusta laitoin tulemaan.Ikää tuli viime viikolla mittariin 32 ja vuoden verran ollaan esikoista yritetty saada alulle.Lisäksi kuumeilen tuolla lokakuisissa tällä hetkellä :)

keskusteluketju uhkaa tipahtaa liian alas.. eli nostetaampa..



tässä ei mitään sen kummempaa ole tapahtunut..mennään 26/28-32 päivässä.. mitään erikoisia tunteita tai tuntemuksia ei ole ollut.. joten tämä varmaan mennään ihan normaalisti..



Hauskaa syyslomaa kaikille :)

Hyvä että tätäkin nostellaan ;). Olen ollut toiveikkaana tuolla kuukausipinossa ja koittanut taustaillakin. Mutta lukenut teidänkin kuulumisia ;) Yritän (taas) tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia...etten pettyisi joka kuukausi. Viime kiertokin oli niin täydellisesti ajoitettu ja hyödynnyttey, mutta ei niin ei.



Cassandralle onnea! Eikös plussa ole vahvistunut?! :)



Neito32:lle oikeen paljon pluspuhuria viimeisille piinapäiville.



Omaa napaa: teroluteja menossa tässä kierrossa kolmas ja viimeinen satsi. Niitä sain siis megakiertojen takia, jotta kroppa oppisi itsekin toimimaan 12 vee pillereiden syönnin jälkeen. Vaikkakin lääkäri totesi silloin syyskuussa, että "pitäisi" kyllä jo toimia kun pillereiden lopetuksesta silloin yli 7kk. Minulla todettiin myös pcomaisuutta munasarjoissa. NO mutta se siitä historiasta. Teroluteilla kierto onkin ollut nyt 24-25 päivää. Toosi lyhyt mulle, olen testannus oviksen koko ajan, lh ainakin kohoaa kahdeksi päiväksi ja laskee. Sitä en tietty tiedä että irtoaako vai ei... Viime kierrossa oli normaali luteaali, 14 pv. Antaa toivoa, josko tämä kroppa kuitenkin toimisi.



Tänään jo ovisplussa taulussa - kierronpäivä 9. Tämä kierto jää hyödyntämättä, ainakaan kovin hyvin. Sunnuntaisten kaverien varassa ollaan...mies tulee vasta ensi perjantaina. Katseet käännetty jo siis kohti seuraavaa kiertoa, se onkin sitten pitkästä aikaa "luomukierto".



Joku 30+ joskus kirjoitti, oliko peräti tässä ketjussa, että "en halua tuhlata yhtään munasolua". Täytyy myöntää, että on vähän sellainen tuhlaaja -olo nyt, vaikka eihän meidän elämää oikeasti ole muutamasta kuukaudesta tai puolestakaan vuodesta ole kiinni. Jaksan uskoa, että kyllä me vielä onnistutaan, hoidoilla tai ilman...



Mitäs muille kuuluu? Veronan blogin kävin kurkkaamassa, tsemppiä ovistikutteluun ;)



Vilho kp9/24, esikoisen yk 8.

Kp:t laskin uudestaan ja tänään siis kp 30. Olen testannut siis roskishaamun kp 24, haamun myöhemmin kp 24 ja sitten kp 25. Sunnuntaina testasin haamun, joka vahvistui huomattavasti n. puolen tunnin kuluessa eli sitten näytti jo selkeältä plussalta. Silloin siis kp 28. Nyt olen odotellut ja kuullostellut, eilen ja tänään aamulla on ollut menkkamaisia kipuja mutta vuotoa ei ole tullut. Rinnat on kovat ja kipeät, mutta eivät viikonlopun jälkeen ole enää kasvaneet. Hiukan arveluttaa nämä vähäiset oireet... en uskalla vielä julistaa että olisin tosiaan raskaana. Jos maltan, niin odotan huomisaamuun ja teen silloin testin ja sitten mulla on vielä CB:n digitaalinen ostettuna. Tokihan nuo haamut lupaavilta näyttävät, mutta vielä en siirry täältä mihinkään...



Ensi kesä tuntuu olevan NIIIIIIN kaukana, että tässä kerkiää tapahtua vielä vaikka mitä :-/ Sen verran olen asiaa pohtinut, että alkuraskauden ultraan kyllä haluan. Niskapoimu-ultra olisi joulukuulla, joten sitten olisi iloisia uutisia kerrottavaksi tuleville isovanhemmille jouluna :-) Sitten olen miettinyt myös ihan tyhmiä asioita kuten sitä, kuinka paljon painoni mahtaisi nousta raskausaikana, kun sitä on nytkin 87 kg. Eilen lueskelin jotain artikkelia, jossa sanottiin että 30% synnyttämään tulevista äideistä on ylipainoisia. BMI:n ollessa yli 30, pyritään siihen että raskausaikana paino ei nouse, eli äiti laihtuu sen verran kuin tulee raskauskiloja. Tätä ihmettelin, koska olen luullut että raskausaikana ei saa laihduttaa. No, ehkä siinä onkin ajateltu sitä että kun ruokailutottumukset muuttuu terveellisemmäksi ja liikuntaa lisätään niin äiti laihtuu automaattisesti. Mutta kun toisaaltahan voi käydä niin, että esim. supistelujen takia ei voi liikkua sitäkään vähää kuin aikaisemmin...



No, ei mennä asioiden edelle. Tosin hiukan on tullut katsottua mitä suuhunsa on laittanut ja sen raskauden aikana kiellettyjen ruoka-aineiden listankin kävin selaamassa.



Oireista ja testeistä voi lukea lisää kesäkuisten ketjusta.



Hieman hämmentyneenä



Cassandra kp 30/29-32, yk 3



MUOKS: viesti katkesi taas kesken, kun käytin isompikuin-merkkiä tuossa BMI-kohdassa, enkä enää muista kaikkea mitä piti kirjoittaa, mutta palaan sitten kirjoittamaan ne, kun tulee mieleen :-)

Ja onnea Cassandra! Kyllä minä tuon jo aika varmaksi laskisin! :)



Harmi Vilho, että teille sattui noin huonosti aikataulut.



Kopsaanpa tuolta kuukausilistalsta omia kuulumisiani tänne. En osaa yhtään sanoa, olisiko sitä raskaana vai ei. Eli:

"

dpo 6 tuli jotain vaaleanpunaista aina vessassa käydessä, mutta sen huomasi vain pyyhkiessä. Sen tulkitsin kiinnittymisvuodoksi, tai ainakin -yritykseksi, kun sellaista ei ole ennen ollut. Samana päivänä lämmöt putosivat vuorokaudeksi takaisin 36.8 -> ovulaatiota edeltävään 36.5.



Lämmöt nousivat takaisin dpo 7 ja jäivät tasolle 36.9-37.0 (ainakin vielä toistaiseksi).



Ovulaation puoleiset kivut katosivat dpo 8(?!). Tilalla on pientä "nipistelyä" keskemmällä alavatsalla, mikä vaiva voinee olla suolistollinenkin tai menkkoja edeltävä. Alavatsa on niin järkyn turvoksissa iltaisin (ollut jo pari päivää), että suolistollinen ongelma olisi ihan looginen.



Muuten ei mitään ihmeellistä. Ajattelin testailla jo huomisesta alkaen, vaikken vielä plussaan uskokaan. Testitkin on vain normaalin vahvuisia (mammaksin). Muutenkin jotenkin tuntuu, että oireita pitäisi olla enemmän, jos olisi raskaana.

"



t. Usva kp 22/25-27, dpo 9.

huisia, jännittäviä hetkiä Usvalla ja Cassandralla! =) Toivottavasti kaikki menee hyvin ja testatessa plussat vahvistuu! hih, hienoa!



Kävin myös Veronan blogia tsekkaamassa (tunnustan, melkein päivittäin! =)). Menestystä tikutukseen!





ON: Kierto lähestyy loppuun... Viikonloppuna odotetaan menkkoja saapuviksi, vaikka laskettuna ovisajankohtana touhua olikin. Mitään raskausoireita ei ole, rinnat eivät ole kipeenä, ei nipistele mistään. Sen sijaan naama kukkii pahemmin kuin teiniaikoina, jota on ollut havaittavissa kesästä lähtien ennen menkkoja. Viikko sitten aloin ihmettelemään älytöntä janoa, mutta tajusin johtuvan kylmästä ilmasta ja työpaikan lämmityksestä. Suu on kuin pesusieni. Ensi kierrosta miestä kiinnosti tietää milloin ne mahdolliset tärppipäivät on. Kuulemma koittaa olla kotona eikä työreissussa. Toteamus nauratti kovasti, koska tähän asti hän on ollut sillä kannalla, että ei mitään laskelmointia eikä mietitä, milloin olisi otollisimmat hetket. =)



Mukavaa viikonjatkoa kaikille!

Huomasin just, että meillä taitaa neito32tre:n kanssa olla melkein samat jännityspäivät.



Unikko, kp29/31, yk1

Eli uskottava se kai on, että mahassa on jotain meneillään. Minun lienee aika siirtyä tuonne toiselle osastolle siis. Kovin paljon onnea matkaan jokaiselle teistä! Olette upeita naisia!



Cassandra rv 4+2 (?)

Onnittelut Cassandralle -vautsi! Hieno juttu, ja ihana kun jollain tarppaa kun omatkin motivaatiot taas kohoaa :-)



Taalla on myos Unikolle peukut pystyssa, jospa se nappais!



ON: Tarppipaivia kohti suunnataan. Ekalla yrityskierrolla mies putosi kelkasta, tokalla tikuttelin ovista kp 12 lahtien ja sita ei tullut ollenkaan (!), nyt aloin eilen (kp 8) tikuttelemaan aikaisemmin jospa missasinkin sen liian myohaisella tikuttelulla viime kierrolla.



Plussapuhureita kaikille!



kp9/25-28 yk3

Mielenkiinnolla luen teidän kokemuksista ja tuntemuksista lasten "teosta". Mekin, minä 36v ja mieheni 34v, yritämme saada ensimmäistä pienokaista aikaiseksi. Ja kovin helposti se ei tunnu onnistuvan. Ollaan yritetty puoli vuotta ja varmaan täytyy jo alkaa ottaa vahvempia keinoja käyttöön. Raivon vallassa lasken kuukausi toisen jälkeen hedelmällisiä päiviä. Ainoa vaan, että endomeetrioosista johtuvista kivuista en saa selvää, että milloin se ovulaatio on oikeasti päällä kun pientä kipua on 3/4 osa kuukaudesta. Käyn varmaankin ostamassa niitä liuskoja :). Täytyy myös opetella nuo kaikki "termit" joita näissä keskusteluissa käytetään, haamut sun muut :).Olen vasta opiselija näiden nettikeskustelujen suhteen.

Tuntuu, että tämä lastenteko on muuttunut enemmänkin työnteoksi kuin aviopuolison kanssa rakasteluksi; jalat ylös kun mies laukeaa, tärppipäivinä seksiä vaikka ei juuri sillä hetkellä niin haluttaiskaan.



Onnea teille kaikille yrittämiseen, ja myös minulle!

Kivaa etta tannekkin tulee lisaa porukkaa, jospa saataisiin tatakin ketjua vahan vireammaksi :-)



Omaa napaa heti kun olen niin innoissani; kerkisin viime kierrolla (ekalla tikutuskierrolla) jo pelastya kun ovista ei tullut ollenkaan, aloin tikuttelemaan kp12. Talla kolmannella yrityskerralla aloin tikuttelemaan toissapaivana kp 8. Silloin ja eilen ihan puhdasta negaa, ja nyt kp10 -jos tarkastusviivan vahvuus asteikolla 1-10 olis 10, niin se toinen viiva oli 9 -vau! :-) Elikka ovis varmaan huomenna tulossa. Ihmetyttaa kun mulla ei koskaan mitaan oireita ole ollut (tai en ole huomannut), eika nytkaan mitaan limoja missaan -mutta selvaa viivaa se testi nayttaa. Haluaisin heti pupuilemaan mutta mies on piru vie kavereiden kanssa kaljoilla ja on tulossa vasta tosi myohaan kotiin -ARGH! No, onneksi tassa on varmaan pari "puuhapaivaa" ennenkuin tilaisuus menee ohi, joten ehka sitten huomenna! :-)



kp 10/25-28 yk3

Tulin nostamaan ketjua ja mainostamaan mainiota ryhmäämme!