Esikoisen väkääjät 30+

olihan se turhauttavaa. Kolme negaa testasin, mutta toisen jälkeen kyllä aloin itsekin olla sillä kannalla että en ainakaan raskaana voi olla.



Mulla on kierto tasaisesti pidentynyt pillereiden lopettamisen jälkeen 28:sta 32:een, siis puolen vuoden aikana. Nyt kuitenkin piteni kerralla 8 päivää ja menkkoja edeltävä rintojen arkuus puuttui vallan. Katsotaan miten tämä kierto menee, jos taas pitkittyy niin olen onneksi jo varannut sen gyneajan syyskuun lopulle (toivottavasti ei ole menkat sillon!). Papaan pääsenkin ihan ikäkausiseulonnan kautta - se taitaa olla ensimmäinen keski-ikäistymisen merkki kun kutsutaan joukkoseulontaan :-D Mulla on todella ihana gyne, joka on joka vuosi kysynyt että joko vauvoja. Nyt laitoin ihan ajanvarauksen syyksi että kontrolli, raskaus toiveissa. Kiva mennä sinne juttelemaan asiasta :-)



Varsin kapista tuossa kierron pitkittymisessä oli se, että eka yrityskierto meni heti vituralleen, tai siis venyi ja paukkui. Toivottavasti palaan kuitenkin tuonne 3:lla alkaviin kierron pituuksiin, niin pysyy joku tolkku tässäkin hommassa.

Tervetuloa Vilho mukaan ..



Itsellä alkoi eilen kivut ja menkathan sieltä tuli..tavallista aikaisemmin..



Noh, ovistikkuja on ostettu ja metsästetään nyt se ovulaatio..että tapahtuuko sitäkään.. kuitenkin ollaan jo yk 11:ssa. Että vuosi täyttyy pian..



Ja onhan mulla sitten jouluna tiedossa endon kiinnikkeiden poisto jos ei ole raskaana siihen mennessä.. ja lähete valmiina lapsettomuuspuolelle..



mieskin vähän eli jo toiveissa kun oli pahoinvointia ja päänsärkyä ja metallinmakujakin.. mutta naisen kroppa on petollinen, mihinkään oireeseen ei voi täysin luottaa..



mutta nyt jatketaan normaalia elämää ja pitää lähteä kävelylle että kivut helpottaisi..



Hauskaa viikonloppua :) ja jatketaan yrittämistä..

Voih, pahoittelut neito32 - tuo on niiiiin rasittavaa, kun toiveet jo herää. Uuteen yritykseen tsempit :). Ihan samaa mietin kuin sinäkin, kun megakierto loppui; mihinkään oireisiin en enää luota... Vähän huvittuneenakin tässä alkukierrossa olen kiinnittänyt oireisiini huomiota, ja miettinyt että tuota luulisin raskausoireeksi loppukierrossa..., ja tuota...ja tuota... Naisen kroppa on tosiaan ihmeellinen - ei ota selvää - ja siks toisekseen mieli tekee tepposia, kun oikeen toivoo.



Mitä kuuluu Niiskurouvalle, onko oireita? Toivottavasti t.punainen ei ole ilmoittautunut riviin, eikä niin teekään.. :)



ON: ei ihmeellistä. "seesteistä" alkukiertoa elellään" ihan huvikseni olen testaillut halpatestin liuskoilla ovistakin jo, kun viimekierrossa lh kohosi niin ihmeellisesti. haaleita viivoja näyttävät - niin pitääkin.



Tuosta yrittämisestä ja stressamisesta; olemme miettineet, että jos tämän vuoden puolella ei ole tärppiä tullut, niin sitten tutkimuksiin. Tuon pidemmän aikavälin päätöksen tekeminen auttoi ainakin minua. Viime talvena kuvittelin kovastikin olevani raskaana jo tässä vaiheessa, monta "silloin olen jo raskaana" -merkkipaalua on nyt ylitetty ilman plussaa. Onko sitä pakko kiusata itseään niin paljon... No, katsotaan loppukierrosta, kun taas eletään sitä yhtä ja ainoaa kiertoa ja plussaa varten. Sillon sitä taas kopisee korkeuksista alas niin että vaan rytinä käy.



Oikein mukavaa viikonalkua,

Vilho (kp8/32-48)

Neito32, pahoittelut tädin ilmaantumisesta. On se vaan kumma vieras, kun se aina löytää paikalle. Kuulostaa kuitenkin, että teillä on aika hyvin suunnitelmat selvillä, kun sulla on se kiinnikkeidenpoisto tulossa. Se sitten viimeistään siivittää teidät plussan siiville :). Mutta mitä tahansahan voi vielä tapahtua ennen sitäkin, joten toivotaan, että tärppi käy pian.

Olen kyllä samaa mieltä tuosta naisen kropan petollisuudesta: oireita löytyy joka kierrossa ja aina on ihan varma, että ne on sitä itseään. Ja ihan niinkun Vilhokin tuossa mainitsi, niin alkukierrossakin usein huomaan miettiväni, että "jos tuo tuntemus olisi tullut loppukierrossa, olisin ajatellut sen olevan raskauden oire". Naiset on huvittavia :).



Vilho, uskon, että nuo pidemmän aikavälin suunnitelmat ja päätökset auttaa jotenkin rentoutumaan. Itse sain jo miehen lupaamaan, että jos ei olla vuoden loppuun mennessä raskauduttu, niin yritys loppuu siihen. En tiedä pystyisinkö päätöksessäni pysymään, koska niin tosi kovasti sitä omaa lasta haluaisin, mutta olen huomannut, että muutaman kuukauden lisäajan antaminen itselleen on helpottanut sitä "kaikki tänne heti nyt" -painetta. Aika näyttää kuinka käy. Toivotaan kuitenkin, ettei teidän tarvitsisi tutkimuksiin mennä, vaan plussa napsahtaisi tässä kohta puolin. Tsemppiä yritykseen!!!



(.) Tänne ei oikein mitään raportoimisen arvoista kuulu. Taitaa olla menossa kp 23/25-31 tai jotain. Oireita olisi listan verran, mutta kun niitä on ollut joka kierrossa ennenkin, niin en taida niiden päälle sen kummemmin tällä kertaa perustaa :). Katellaan, kuinka käy.



Plussapuhureita meille kaikille!

Täällä odotellaan ovulaatiota, eli iloista alkukiertoa elellään :-)



Tänään kirppiksellä pitelin vauvanvaatteita ja tajusin, että aika piankin voi olla se tilanne, että saan ihan luvan kanssa ostaa niitä. En ole pahemmin harrastanut mitään lastenvaateosastoilla haaveiluja, mitä nyt kummilapsille ja tuttujen vauvoille käynyt hankkimassa lahjoja. Ehkä parempikin pysyä poissa sieltä niin kauan, kunnes on oikeasti joku asukas mahassa, joka niitä tarvitsee.



Vieläkin sitä yllättää itsensä kun tajuaa, että ihan oikeasti me yritetään sitä vauvaa! Olen niin kauan kuitenkin haaveillut tästä yrittämisestä, ja sitten se ei tunnukaan tätä ihmeellisemmältä... No toisaalta, vielähän ei ole oikein mitään jännitettävää, en haluaisi tästä yritysvaiheesta mitään elämää suurempaa seikkailua tehdäkään, vaan siirtyä mahdollisimman pian odottamaan sitä konkreettisempaa asiaa. Pitemmän päälle ovulaation odottaminen alkais varmaan tuntua dorkalta :-D Toivoin niin kovin, että meistä kaikki pääsee pian pois tältä palstalta kasvattelemaan ihmistaimea mahassaan!



Cassandra kp 11/32-40, yk 2 (ei vielä merkkiäkään oviksesta)

No täti tuli ja oli hyvin runsas muotoinen ja nyt maha on kuin mustelmilla. Noh, täytyy sanoa että ainakin tyhjeni hyvin.. sen paremmilla mielin taas seuraavaan yrityskierrokseen.. ja tällä kertaa tikutetaan oviskin, että tapahtuuko sitä..



Nyt vain pitää muistaa nauttia rautaa ja foolihappoja.. tuli vähän aneeminen olo ja foolihappo oli muuten vaan tässä yrityksessä mukava lisätä :D, että vaavilla olisi tarvittavat ainekset heti alusta asti :)



Eli nyt eletään kierrossa 5/28-32 ja 11 yk.

Ja tassa sita sitten ollaan, ensimmaisella varsinaisella yrityskerralla -hui! Tanaan kp 11. Ihmetyttaa vahan itseanikin tama tilanne, kun en ikina sen kummemmin lapsia ole kaipaillut, mutta olen siis nyt 35 (avomies 36), ja havahduimme yllattaen tosiasiaan etta se olisi sitten joko nyt tai ei koskaan (elamantilannekkin olisi aika taydellinen juuri nyt). Vauvakuume on noussut tata palstaa lueskellessa, mutta sittenkin tama tuntuu jotenkin epatodelliselta. Noh, pollytellaan tassa nyt ahkerasti peittoja ja katsotaan mita tapahtuu, jos mitaan :-)





kp 11/27-28 yk 1

Ihanaa toiveikkuutta sulla, Cassandra, noiden vauvanvaatteiden suhteen. Itellä alkaa olla sen verran kyynisyyttä matkassa jo km:n jälkeen ja tärpin antaessa odottaa itseään, että mun ajatukset vauvakrääsää hiplaillessa on lähinnä semmosia, että "ei me varmaan näitä koskaan tarvita". Toivottavasti toiveikkuutesi palkitaan ja pääset pian siirtymään odottajien puolelle.



Neito32, kuulostaapa rajuilta nuo sinun menkat, hui! Mutta toivotaan, että nyt on kaikki tarpeelliset paikat tyhjillään ja pääsette niitä kohta täyttämään ;). Tsemppiä oviksen metsästykseen ja tärppionnea.



Pumpkin, ihanaa, kun täällä on joku toinenkin vähän "vanhempi" :). Toivotaan, että myös teillä plussa tulee sukkelasti. Semmonen se vauvakuume on, että kun se tulee, niin se tulee aika voimalla.



(.) Täällä menossa kp25/25-31 ja oireita on tietty vaikka muille jakaa. Mutta en kauhean vakavasti niihin suhtaudu, koska niitä on ollut joka kierrossa ja silti roikun täällä kuumeilijoissa. Se vielä sotkee, että oireet ja tuntemukset tuntuu olevan erilaisia joka kierrossa ja niistä ei oikeastaan voi päätellä yhtään mitään. Välillä olen jokseenkin toiveikas, mutta jostain syystä tänään on taas ollut semmonen päivä, etten jaksa usko raskauden ihmeeseen omalla kohdallani. Sitä varmaan alitajuisesti kuitenkin valmistautuu väistämättä edessä olevaan pettymykseen. Jep, kuulostan ihan Ihaalta tämän pessimismini kanssa :)...



Niisku kp25/25-31 yk5

Hei kuumeilijakollegat,



Pumpkin, ei muuta kuin tsemppiä tärppipäiville ;). Ja komppaan tuossa, että vauvakuume iski kerralla ja kovaa! Minulla ainakin iski heti päälle ihan täysillä. Oikean ihmisen kun tapasi, ei siinä kauaa loppujen lopuksi nokka tuhissut, vaikka aikaisemmin vauvakuumetta ei ollut tippaakaan. Sen(kin) takia tämä 7 kk:n yritys tuntuu eliniältä...



Niiskurouva, voi että täällä on sulle peukut pystyssä! Tunnistan itseni noista sun loppukierron ajatuksista, toisena hetkenä ihan varma että on tärppi, toisena ihan varma, ettei. Pluuuuuuuuuuuspuuuuuuh, ota koppi ;)



Omaa napuskaa; mieli on hieman maassa. Gynekäynti sitten pillereiden lopetuksen jälkeen on takana. Ja eipä tuo värkki oikeen vieläkään toimi. En todennäkäöisesti ole ovisplussista (ja kaikista näistä he***tin oireista, kolotuksista, kivuista ja väännöistä) huolimatta ovuloinut, tai sitten olen. Ei voi tietää kuulemma. Joku kierto olen voinutkin. Pitkät kierrot, limakalvon ohuus ja munasolujen pienuus sen kertoo; munasarjoissa on toimintahäiriötä. PCO:maisesti paljon pienia follikkeleita (mutta ei kuitenkaan PCO:ta onneksi). Liekö johtuu pillereistä vai jostain muusta... Lääkäri kirjoitti nyt enshätään terolutit. Niillä kokeillaan ensin, sitten seuraavat tutkimukset ja muut mahdolliset suunnitelmat... Tavoitteena siis on, että elimistö heräilee ja ymmärtää alkaa itse tuottaa tarvittuja hormoneja. Toivotaan niin. Yhtäkaikki, mun pitkän tähtäimen suunnitelmista (tai siis yrityksistä tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia) tuli oikeasti pitkiä... kaikillehan kuulemma terolutkaan ei riitä, vaan tarvitaan järeämpiä keinoja. Mulla ylipäänsä se tarve tiedetään muutaman kuukauden päästä.



No kaikesta tästä huolimatta jotenkin kummallisella tavalla myös ihan vähän pikkiriikkisen helppottunut olo- tähänastinen epäonnistuminen on varmaankin helpompi ymmärtää. Ehkä osin johtuu siitä, että tietää (tai siis toivoo) saavansa apua ja toivotun tuloksen..



Vilholainen hieman siipi maassa, yk6, kp:llä ei niin väliäkään

Hei taas, ensi viikolla alkaa tikutus.. saa nähdä toimiiko vehkeet. Itse vähän epäilen että ihan joka kk ei tapahdu.. mutta seurataan..



pistään enemmän tietoa kun on muutaman tikun käyttäny



Ihanaa syksyistä viikkoa..

Täällä on siis ovis tulollaan limoista päätellen. Eilen alkoi limailu ja tilaus on vetämässä ;-) Ahkeraa peittorallia vaan ja sitten jäämme odottamaan tuloksia...



Ihania, aurinkoisia syyspäiviä kaikille!

Vilho, voi ei, mitä uutisia gynellä oli sulle :(. Toivotaan, että terot riittäisi kropan herättelyyn ja että tärppi tulisi niillä eväin. Ei ole kivoja tuommoset koukerot.



Cassandralle tsemppiä oviksen hyödyntämiseen. Plussapuuuuuuuuuh tulee täältä.



ON:ää... Täällä pukkaa niin pahasti PMS:ää, ettei ole tosikaan. Kp:t on 26/25-31, mutta yleisimmillään päiviä kiertoon on mahtunut 28-29. Tänään sit tuli päivemmällä pikkusen rusehtavaa valkkaria, jota mulla on km:n jälkeen tullut ennen menkkoja ja olotila on muutenkin sen verran masentunut, että tädin vierailua enteilee. Ärsyttää vaan niin sairaasti, että kaikista yrityksistään huolimatta on antautunut toivomaan ja siten joutuu sitten myös pettymään. Turhauttaa. Elän siinä kummallisessa uskossa, että ilman sitä km:a en olisi ihan näin heikolla hapella henkisesti aina loppukierrosta, mutta sitä ei taida voida pyyhkiä poiskaan. Sitä vaan huomaa olevansa samaisessa lähtöruudussa, johon joutui palaamaan ja sen hyväksyminen ottaa aika koville. Mutta joo, tässä tän illan ruikutukset.



Niisku

Huomaa kyllä että ikä tekee temppunsa, sitä itse miettii tässä vauvapuuhassa että kun onnaa ja jos lapsi on tyttö.. että kannustaako sitä nuorena raskautumaan, kun itsekin on siirtänyt myöhemmälle.. ja kun nämä endot ja kystat on jossain määrin periytyviä..



mutta itse huomannut että menkat on tulossa silloin kun tulee sellainen suunnaton surun tunne.. jotenkin tietää ettei taaskaan onnistunut, vaikka olisikin vähän myöhässä ja kaikkia lupaavia oireitakin olisi ollut..



Vilho kerro sitten miten terolutit vaikuttaa ja tehoaa, kun meillä taitaa olla sama edessä..

Voi Niisku, toivottavasti alakulo ei johtuisikaan PMS:sta vaan siitä pettymyksen pelosta... pessimisti ei pety... tai johtuisispa ihan tahansa mistä muusta. Tuossa muutama kuukausi sitten olisin vielä sanonut, että kyllä sitä kroppansa tuntee ja tuntee/aavistaa edes vähän missä mennään. Mutta en enää. No, mut siis mitä yritän sanoa, niin toivottavasti tuntemuksesi olisivat väärässä ja vielä ei tarvitse luopua toivosta. Toivotaan vielä +++++ ;)



Mulla on sellainen olo kuin 32-34 pituisissa kierroissa. Eli että ei tapadu mitään vielä, sielllä kp 20 alkais vasta tapahtumaan jos tapahtuu. Nuo megakierrot ovat olleet yhtä jomottelua pitkin kiertoa.... Miehen kannustuksesta aion nyt teroista ja tuosta ultrasta (joka ei todellakaan vielä näyttänyt mitään merkkiä oviksesta) huolimatta tikutella ovista tässäkin kierrossa. Jotta tiedetään onko se lh koholla minulla muutenkin. Lääkäri heitti sellaisenkin epäilyksen- ja sitten pienikin muutos lh:ssa antaisi minulle ovisplussan, vaikka se peak, ja sitä myöten ovis jäisi sitten kuitenkin puuttumaan. (monimutkasitako...? ja tämä oli vain yksi vaihtoehto monista) Järkeilin, että jos ovis tapahtuukin terojen aloittamisen jälkeen, niin menkat ei alakaan heti viimeisen teron jälkeen, jos oma kroppa tuottasisikin sitä progesteronia vielä... kait sen näin menee....



Tätä sulateltuani, olen edelleen itseasissa hieman helpottunut. On edes jokin syy olemassa. Olen taipuvainen toivomaan ja kuvittelemaan liikaa ja sitten tippuu korkealta. Samassa veneessä siinä suhteessa varmaan useamman kanssa.



Cassandralle tsemppiä edelleen tärppipäiville ja Neito32tre:lle oviksen bongaukseen. Tuosta neuvosta mahdolliselle tyttärelleni - jos jonkin neuvon annan, niin se on: älä syö vuosikymmentä e-pillereitä...



Mukavaa viikonloppua itse kullekin ;)

Vilholainen, kp12/??, yk6.

Taalla sita ollaan kp 13/27/28. Olen siis 35 ja mieheni 36. Paatettiin alkaa yrittamaan (yk 1 menossa) oikeastaan mun "painostuksesta". Mies on itse sanonut etta haluaa ehdottomasti lapsia, mutta tuntee itsensa viela liian nuoreksi (??!!). Itse alan tuntea oloni turhan vanhaksi (kauan mietin halusinko lapsia ollenkaan, mutta paatin etta kyllahan niita saa tulla jos on tullakseen, mutta ian puolesta sen pitaisi olla NYT eika myohemmin). Sanoin siis etta jos mies niita minun kanssa haluaa, niin mahdollisuuksien on alettava heti (itse haluaisin sitten ainakin 2 lasta jos niita kerran aletaan tekemaan, joten aika on vahissa). Jatimme siis pillerit pois miehen "joten kuten" myontyen (olen ihan varma etta jos lapsia tulisi han olisi tosi hyva isa -itsekin sen myontaa), mutta nyt kun yrityksien olisi alettava (siis rennosti viela tassa vaiheessa, ei tikuteta oviksia tai mitaan sellaista), huomaan etta mies onkin paniikissa ja yrittaakin yllattaen "valtella" seksia (mika ei ole ollenkaan hanen tapaistaan)! Yhdessa oltu kuusi vuotta ja ottaa paahan aivan sairaasti. Tasta ika jutusta siis keskusteltu viimeiset 3v, ja nyt mulle iski takaraja (eli jos ei just nyt, niin sitten ei koskaan). Itselleni ihan ok onko lapsia vai ei (uskon etta elamani olisi onnellista kumminkin pain), mutta jos on niin mielummin heti ian takia -ei ainakaan voi enaa odotella! Anteeksi vuodatukseni mutta nyt ottaa nuppiin. Jos tassa raskaaksi tullaan, niin minahan se olen joka kaikki fyysiset jutut joutuu lapikaymaan, kuten myos tyopaikan mahdollisen menetyksen, alenemisen tms (rakastan tyotani) -mieheni jolle tama lapsien hankkiminen on siis valttamattonyys (muttei ihan viela kuulemma), ei tarvi muuta kuin saada orgasmi. Arrgghh. Nyt vituttaa!!! Onko kenellakaan muulla tamanlaista ongelmaa?

Naisella kello soi nopeammin kuin miehellä, joten ihan oikein että olet ottanut asian hoitaaksesi.. inhottavaa, että miehesi ei suhtaudu asiaan yhtä isolla järkevyydellä..

Itse exän kanssa elin elämää "sitten joskus myöhemmin", no... sitä päivää ei ollut..



Nykyisen kanssa sitten oltiin oltu yhdessä 4 kk kun puhuttiin iän vaikutuksista ja siitä että me ollaan todellakin vakavasti suhteessa ja meidän tarkoitus on perustaa perhe.. mies kuitenkin nyt 39 ja minä 32, että kello tikittää ja mies ei halua olla isoisäikäinen saadessaan ekan lapsen..

joten käynnistimme projektin nopeasti.. tosin tietäen, ettei se noin vain onnistu..



Ja valitettavasti on niitäkin miehiä, joita ei yksinkertaisesti kiinnosta oikeasti se mikä vaiva siitä raskaaksi tulemisessa on.. ettei se ole vaan "sisään ja ulos, ravistus ja poks"...



Toivottavasti miehesi järkiintyy ja innostuukin projektista, ettei se olisi aivan yksipuolista.



Se kauhu kyllä katoaa.. omalle miehelleni tuli kanssa kauhua ja paineita asiasta.. tosin siinä että onnistuuko ja pystyykö ja mitä sitten jne..

puhuttiin siitä sitten pitkät tovit ja saatiin myös korvien väli mukaan paremmin.. se kauhu kun meinasi pistää kokonaan stopin touhulle..



Joskus asiat pitää vääntää rautalangasta, joskus on helppo mies ja joskus vähän hankalampi mies.. ja joskus se täysin idiootti ;), mutta viimeistähän meillä ei ole,eihän ? :D

Täällä täti sitten porhalsi taas päivää odotettua aiemmin paikalle. Väsyttää koko kuumeilu ja tekis mieli heittää pyyhe kehään, mutta kai täältä sit taas noustaan. Pms-oireet alkaa olla sitä luokkaa, että ihan koko perheen mielenterveyden säilyttämisen nimissä taidan marssia lääkärin pakeille vaatimaan Teroluteja minäkin. Ovat kuulemma monilla auttaneet kyseisiin mielialan vaihteluihin ja sitä täällä todellakin tarvittais.



Parempia olotiloja teille muille.



Niisku kp 1, yk mitä lienee...

Vihdoinkin olemme mieheni kanssa päättäneet yrittää lasta. Minä täytän loppuvuodesta 30 ja mieheni 34. Olemme olleet yhdessä jo pidemmän aikaa. Mies on tähän mennessä hieman empinyt lapsen tekemistä, mutta nyt tuntuu haluavan lasta myös. Itsellänikin on ollut urheiluharrastus, josta olen nyt valmis luopumaan. Nyt innolla ja jännittyneenä kohti uusia seikkailuja=)

Kiitos kommenteistasi, nyt kun olen kavereiden kanssa jutellut, nayttaa vahan silta etta suurimalla osalla on ollut aivan sama ongelma miehen iasta riippumatta, elikka ovat alkaneet "painostaa" taman suhteen, ja vaikka miehet ovatkin menossa mukana niilla on lahes kaikilla ollut joku iso paniikki. Sitten lapsen synnyttya ovat kuitenkin olleet tosi onnellisia. Ehkapa me naiset tosiaankin aletaan tyostaa korvanvaliamme ennenkuin aletaan painostamaan, joten ollaan henkisesti jo pidemmalla prosessissa. Noh, taytyy jatkaa lempeaa painostusta, eikohan se tasta :-)

Pahoittelut Niisku! Tiedän tunteen, mutta kyllä sinä sieltä taas uuteen nousuun pääset. Tsemppiä kovasti. Ja tuon olen kuullut teroluteista myös - jospa vaikka saisit ne yhden naisen showt loppumaan ;).



Piia, tervetuloa mukaan puhelemaan fiiliksistä.



ON: aloittelin tuossa terot eilen, teen myös jostain kumman syystä hölmön toivekkaana ovistestejä jo (siis vaikka ne follikkelit oli viime viikon gynekynnillä niin pieniä). Vielä ei näy merkkiäkään, kp 16.



Aurinkoisia terkkuja kaikille väkääjille,

Vilho, kp 16, yk6