Lue keskustelun säännöt.
Perheestämme on tehty ls-ilmoitus. Sosiaalityöntekijät tulevat maanantaina käymään
23.07.2010 |
Ilmoituksen tekijää en tiedä, mutta syynä on se, että jätän lapset lähes joka ilta keskenään kotiin n. 1,5t ajaksi. Sos.työntekijä soitti tänään mulle ja kertoi tilanteesta. Juttelin jo alustavasti hänen kanssaan, mutta maanantaina tosiaan tulevat kotiimme puhumaan lisää ja tekemään ns. tarkastuksen.
Tilanne on siis se, että olen yksinhuoltaja. Mieheni lähti 2v sitten toisen naisen mukaan ja pitää yhteyttä vain sen verran, että jouluna tuo paketit lapsille ja soittaa heille n. kerran viikossa. Lapset eivät ole olleet yhtään isällään tämän 2v aikana, mutta kaksi vanhinta ovat 1 vkonlopun kuukaudessa isän puolen isovanhemmilla.
Minun henkireikä ja jaksamiseni edellytys on koko ajan ollut koirat ja luonto. Joka ilta (paitsi se 1 vkonloppu /kk, kun vanhimmat ei ole kotona), laitan 3 nuorinta nukkumaan klo 20.30. Kun he ovat varmasti unessa, esikoinen jää "vahtimaan heidän untaan" ja otan koirat (2kpl) ja lähden niiden kanssa 1-2t lenkille metsään. Minulla on aina puhelin mukana, samoin esikoisella. Näin on jatkunut jo 2v ajan ja vain kerran on tullut soitto, silloinkin esikoinen oli ihan rauhallinen. Kuopus oli oksentanut ja herännyt. Hölkkäsin takaisin kotiin, mulla meni n. 20min aikaa ja täällä oli kuopus hieman itkuinen, mutta esikoinen rauhallinen ja keskimmäiset nukkuivat.
Myös pienemmät ovat tietoisia, että käyn koirien kans ulkona sitten, kun nukkuvat. Eli oletan, etteivät hätäänny, VAIKKA heräisivät. Mutta siis tasan kerran on tämä herääminen tapahtunut.
Lapseni ovat nyt 12v, 7v, 6v ja 3v.
Voinko ihan oikeasti saada tästä jonkun ls-syytteen? En yhtään tiedä, kuka ilmoituksen on tehnyt.
Muutoin meillä on ihan tavallista arkea lasten kanssa. En käytä fyysistä väkivaltaa, tosi harvoin huudan ja jos siihen syyllistyn, kerron lapsille että tein väärin ja pyydän anteeksi. Lapset viihtyvät hyvin hoidossa / koulussa ja ovat normaalisti kehittyneitä. Ulkoilemme paljon ja joskus teemme pitempiä retkiä. Lapset saavat hyvää ruokaa, unta ja rakkautta.
Kommentit (421)
En usko mihinkään syytteeseen. Sinä olet varmaan hyvä äiti lapsillesi. Lapsethan nukkuvat rauhassa.
Toivotaan, että kaikki menee ma hyvin. Älä turhaan mieti asiaa enempää. TSEMPPIÄ SINULLE!
Itse hoidin alle 12v. 1.5v. lasta 8h päivässä. Äitinsä kävi ruokatunnilla laittamassa meille ruokaa. Muuten tein pieniä kotitöitä mm. tiskasin ja siivosin. Sitten perheenäiti oppi siihen tiskaukseen ja jätti minulle aina suuren tiskimäärän maanantaiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kävin kaverini kanssa 12- vuotiaana vahtimassa neljää lasta, joista yksi oli pikkuvauva. Tai no kaverini hoiti hoitamisen, itse lähinnä leikin lasten kanssa kyllästyneenä. Joo koskaan ei tainnut sattua mitään, mutta enpä kyllä silti laittaisi tuonikäisiä vahtimaan montaa pikkulasta ja mielestäni noiden lasten vanhemmat olivat vastuuttomia. En todellakaan olisi tiennyt mitä tehdä, jos jollekin lapsista olisi jotain sattunut, mutta enpä edes osannut ajatella, että sattuisi.
varmaan syytettä saakaan, mutta luultavasti hänen kanssaan keskustellaan ja kehoitetaan etsimään toisenlaisia ratkaisuja tilanteeseen. Kai ne sossut myös keskustelee eikä vaan raahaa lapsia korvasta lastenkotiin?
kaksivuotiaita ja saavat keskenänsä hoitaa ruoat ja vaipanvaihdot. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisi sopivaa jättää 10-12 -vuotiaan vastuulle pikkusisarukset.
Tuntuupa pahalta, kun niin moni viis veisaa siitä, että äiti jaksaa. AP on se moottori, joka tätäkin perhettä pyörittää, kun mies on ottanut ja häipynyt. Ehkä lenkki voisi olla hiukan lyhyempi, että vanhinkin lapsi pääsee nukkumaan hyvissä ajoin. Toisaalta olen vähän huolissani ap:n turvallisuudesta. Veikkaan, että asialla on joku "hyvää tarkoittava" naapuri. Ja eikö ole kumma, että saavat lastensuojelulle ilmoituksen aikaiseksi, mutta eivät voi sen vertaa tehdä, että sanoisivat voivansa olla takapäivystäjinä siltä varalta, että 12 v. tulee jokin ongelma ja äiti ei ehdi heti lenkiltä kotiin. Olisi sitten joku aikuinen jo ihan heti, jonka puoleen kääntyä. Ja Suomessa kyllä aika surutta jo tuollaiset reilu 10 v. lapset pärtsäävät kartsalla enemmän tai vähemmän kännissä. Miksi näiden tenavien kotioloihin ei puututa? Olisi mielestäni huomattavasti kiireisempi asia.
Joka ikinen ilta olemaan vastuussa naapurin neljästä lapsesta pari tuntia? Ihanko oikeasti? Mun mielestä ap jaksaa nyt sen 12-vuotiaan kustannuksella. Ei sitä itse ehkä tajua, mutta niin se vaan menee. Lapsi ei saa olla rauhassa lapsi, vaan on pikkuaikuinen, joka pitää äidistä huolta. JOs on tyttö, josta voisin lyödä vetoa, seuraava askel aikuisempana on se, että ottaa itselleen surkimuksen mieheksi, että on taas joku, josta pitää huolta... tiedostamattaan tietysti, mutta niin se vaan tuntuu menevän.
Ensinnäkin 12 v. paikka on jo kotona tuohon aikaan illasta. Hänenkin on hyvä jo rauhoittua seuraavaan päivään. Mistä tiedät, tekeekö hän vaikka läksyt tuolloin? Kyllähän siihenkin saa tunnin kulumaan, kun huolellisesti tekee.
Ehdotin, että lenkki olisi vähän lyhyempi. Tunti ehkä olisi oikein hyvä ja ei menisi niin pitkään kotiin palatessa.
Toisekseen asun ulkomailla, missä on tapana katsoa esim. toisten lapsien/lemmikkien/kukkien/kodin perään. Joten ajatus ei ole minulle tavaton. Ideahan olisi, että naapuri voisi toimia ylimääräisenä turvana ja apuna jos sellainen tarve tulisi. Siis todella ratkaisematon ongelma 12-vuotiaalle.
Minä olen tottunut auttamaan, kantamaan vzstuuta ja tuijottamaan muidenkin napaan kuin omaani. Saan myös vastavuoroon apua silloin kun tarvitaan. Juuri pari päivää sitten järjestin naapurin kanssa niin, että jos lapsilleni tulee tarvetta he voivat mennä naapurin ovelle. Kyse ei ollut pitkästä ajasta ja meillä perin harvinaista, mutta olipa mukava tietää että lapset apua saavat jos sellainen tilanne tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun alan pian laittamaan aamupalaa.
Muutamaan kysymykseen vain vastaus..
12-v menee nukkumaan heti, kun tulen lenkiltä. Hän lähes poikkeuksetta aina lukee sen ajan ja yleensä saan sanoa hänelle, että nyt kirja pois ja nukkumaan. Herätys on kouluaamuisin klo 7.50, koulu alkaa joka aamu yhdeksältä. Unta tulee siis n. 22.30-7.50 mikä on hänelle ihan riittävästi. Kuten jo mainitsinkin, pisimmät lenkit teen pe ja la iltaisin, kun esikoisella ei ole kiire nukkumaan.
Kaksi vanhinta ovat tyttöjä, kaksi nuorinta poikia. Esikoinen ei ole koskaan tosiaan minulle sanonut, ettei pärjäisi tai uskaltaisi jäädä pienten kanssa. Toisaalta, päiväsaikaan, kun ovat valveilla, en jätäkään kuin 2 vanhinta keskenää vaikkapa kauppareissun ajaksi ja senkin teen todella harvoin, koska yleensä käymme kaupassa koko perheellä. Päiväsaikaan siis esikoinen ei hoida pienempiään lainkaan.
Mitä tulee palkkaan, niin varsinaisesti tuosta hoitamisesta en maksa palkkaa erikseen. Sensijaan, kun tyttö on nuo iltalenkit täällä pienten untenvahtina + vie roskat tarvittaessa + käyttää koirat koulusta tultuaan pissalla, hän saa kuukausirahaa 50€. Tämä on toiminut ihan hyvin. Sillä rahalla tyttö käy leffassa / pitsalla kavereidensa kanssa. Hän ei ole vielä osoittanut mitään merkkejä kiinnostuksesta lähteä kaupungille iltaisin, vaan meillä on edelleen toiminut hyvin se sääntö, että klo 20.00 on iltapala ja siihen mennessä myös esikoisen tulee olla kotona. Kyllä, hän on ns. kiltti tyttö. Ja ihan hyvä, kun täällä on kerrottu kokemuksia, taidan heti tänä iltana jutella tytön kanssa ihan kunnolla, että miten hän kokee tuon pienten hoitamisen.
Mitä koiriin tulee, niin ne olivat meillä jo ennen eroa, tai toinen tuli just siinä eron aikoihin, pari päivää ennen miehen poismuuttamista (kaikki kävi silloin hyvin nopeasti, mies muutti jo 2 pvää sen jälkeen, kun oli kertonut toisesta naisesta). Koirat ovat hyvin rakkaita myös lapsille, etenkin tytöille. Ja tuon iltalenkin tarpeelisuuden olen esittäny esikoiselle nimenomaan koirien kautta "koirat tarvitsevat liikuntaa" enkä tietenkään niin, että "mulla pitää päästä tuulettamaan päätäni kun isänne minut hylkäsi ja en jaksa muuten". Vaikka tuo toinen lause on ihan yhtä totta kuin eka, ei lasten tarvitse kaikkea tietää.
Jos vaan löydän tämän ketjun, tulen maanantaina kertomaan mitä ls-työntekijät sanovat. He tulevat klo 15.00.
ap
mitään valittamisen aihetta. Toivottavasti tarkastuksen tulee tekemään joku normaali ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta mitä sun päässä on silloin liikkunut kun jätit 10, 5,4 ja 1 vuotiaat keskenään?
Lyhyt lenkki noin kello 20 ja siitä asiallinen korvaus sille 12-vuotiaalle. Saa liikuntaa, saa opetella vastuuta muista ja koirat tulee hoidettua.
Sitten kaikki lapset nukkumaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan "normi" perheissä ja kukaan ei puutu asiaan.
Eikähän tässä olekaan kyse siitä, että se 12-vuotias on yksin vaan jatkuvassa työssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"omien tarpeitteni" mukaan edes ekaluokkalaista! Minullakin on ollut koira, mutta haloo, verrattuna lapsiini, se on kuitenkin vain koira.
Lasten yksinolosta on tehnyt tutkimuksen Professori Lea Pulkkinen Hän kertoo, että useat lapset joutuvat viettämään päivittäin aikaa yksin. Lapsen kykyä sietää yksinoloa on usein yliarvioitu. Katso haastattelu http://oppiminen.yle.fi/artikkeli?id=1864
Toki lapset ovat myös toistensa seurassa, mutta vastuu varmasti painaa vanhinta, ja tietysti myös nuorimpia.
Useat lapset joutuvat viettämään päivittäin aikaa yksin. Säännöllinen päivittäin yli kaksi tuntia vietetty yksinoloaika kuormittaa vielä 14-vuotiastakin lasta.
Lastensuojelu on käsitteenä monitahoinen ja -sisältöinen. Sen perusmuotona voidaan pitää riittävän hoivan, huolenpidon ja turvan varmistamista lapselle. Kuitenkin sekä käsitys lapsesta että käsitys lapsen asemasta on vaihdellut eri aikoina paljon, samoin on vaihdellut myös suhtautuminen lapsen suojeluun.
Lastensuojelusta on säädetty laissa. Lapsella on oikeus turvalliseen ja virikkeitä antavaan kasvuympäristöön ja tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen. Lastensuojelutyön tarkoitus on tukea lapsia ja perheitä. Tavoitteena on lasten suotuisten kasvuolojen turvaaminen ja vanhempien tukeminen heidän kasvatustehtävässään
Se, että jättää lapset yksin JOKA ilta ei ole suotuista. Toivon todella kaikkien lapsiesi puolesta, että joudut valitsemaan koirat tai lapset. Minäkin olisin tehnyt sinusta ls-ilmoituksen, ja huomattavasti nopeamminkin.
Yksinolo on myrkkyä lapsuudelle. Se heikentää lapsen ja vanhemman emotionaalisia siteitä. Yksinolo aiheuttaa yksinäisyyden tunnetta, tyytymättömyyttä ja surullisuutta. Myös liika kavereiden kanssaolo aiheuttaa samoja oireita. Lapsen tärkeimmät ihmiset ovat omat vanhemmat.
Tutkimusten mukaan lapsen henkisen hyvinvoinnin suurimmat uhkat ovat vanhempien työ ja parisuhde, raha, onnellisuus sekä sitoutumisen puute vanhemmuuteen ja vastuuseen.
”Parasta mitä lapselle voit antaa, on kiireetön,
rauhallinen kotielämä ja vanhempien läsnäolo.”
- Arkkiatri Risto Pelkonen -
Lapset jo kokevat, että heidän isänsä on jollain tasolla hylännyt perheenne, pitääkö sinunkin vielä joka ilta jättää lapset heidän käsityksensä mukaan pitkäksi aikaa!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kerran joutunut jättämään lapset yksin kotiin nukkuessaan, kun koira sairastui yöllä ja sen oli pakko päästä ulos, enkä todellakaan aamuyöstä sillä vauhdilla saanut hälytettyä ketään hätiin.
Ymmärrän tuollaisen ratkaisun hätätilanteissa, mutta en todellakaan pysyvänä vuosia jatkuvana ratkaisuna.
Kyllähän 12-vuotias satunnaisesti pärjää yksinkin, mutta sinä olet jo kaksi vuotta jättänyt 10-vuotiaan seuraan 4 alle 12-vuotiasta yksin.
Lapset itsenäistetään Suomessa hyvin nuorina. Mannerheimin Lastensuojeluliiton mukaan Suomessa vallitsee pärjäämisen kulttuuri, jossa pientenkin lasten odotetaan suoriutuvan tehtävistään itsenäisesti. Tämä voi johtaa siihen, että huolehtimista pidetään ylihuolehtimisena ja lapsia tahattomasti laiminlyödään itsenäistämällä heidät liian aikaisin.
Lapsiasiavaltuutetun mukaan alle 12-vuotiasta lasta ei pitäisi jättää yksin pitkäksi aikaa, sillä itsenäisenkin oloinen koululainen kaipaa vanhempien aikaa. Vaikka lapsi pärjäisi näennäisesti, yksinolo herättää hänessä turvattomuuden tunnetta. Akatemiaprofessori Lea Pulkkinen on tuonut julki huolensa suomalaisten lasten hyvinvoinnista. Pulkkisen mukaan hyvin vakava lapsen kehitykseen liittyvä riski sisältyy ilman aikuisen valvontaa vietettyihin iltapäiviin. Osa lapsista joutuu olemaan yksin kotona tai samanikäisten seurassa jopa 30 tuntia viikossa arkipäivisin. Pulkkinen on päätynyt tutkimustensa kautta johtopäätökseen, että alle 14-vuotiaan lapsen joutuminen viettämään viikoittain yli kymmenen tuntia ilman turvallista aikuista merkitsee lapselle selvästi kasvanutta riskiä masentua tai ajautua ongelmalliseen käyttäytymiseen. Myös ulkomaiset tutkimustulokset osoittavat hälyttävästi, että yksinololla oli haitallisia vaikutuksia. Chicagon yliopiston professorin Jean L. Richardsonin tutkimusten mukaan jopa 14-vuotiaiden lasten yksinolo enemmän kuin 10 tuntia viikossa oli yhteydessä heikompaan koulumenestykseen, masentuneisuuteen ja päihteiden käyttöön. Samoin psykologian professorien Alfons Marcoenin ja Luc Goossensin tutkimusten mukaan yksinäisten lasten oli todettu olevan yliedustettuina niiden joukossa, joilla esiintyi depressiivisyyden oireita.
Suomalaisessa kaksostutkimuksessa todetaan, että yksinolon tuntimäärä korreloi mm. seuraaviin asioihin: vaikeus päästä uneen, tyytymättömyys itseen, onnettomuuksiin joutuminen, ajan viettäminen tovereiden kodeissa, nuorten tapaamispaikoissa ja kaupungilla tai kylällä, alkoholia käyttävien tovereiden olemassaolo, oluen ja tupakan myynnin ikärajoitusten vastustaminen, koti-ilmapiirin ongelmat sekä vanhempien vähäinen tieto siitä, missä nuori viettää aikaansa tai miten hän käyttää rahansa.
Yksin vietettyihin tunteihin liittyy myös syrjäytymisen riski, kun lapsi ei kuulu mihinkään ryhmään, ei ole kenellekään tärkeä. Laiminlyöty lapsi jää yksin niin tunteittensa kuin koulutehtäviensäkin kanssa. Jos vanhemmat eivät huomaa, ettei lapsi sitten selviäkään tehtävistään, voi syrjäytyminen alkaa jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Suomalaiset nuoret esimerkiksi aloittavat varhemmin tupakanpolton ja alkoholin juomisen ja käyttävät molempia suurempia määriä kuin ikäisensä Euroopassa.
Suomessa jopa ensimmäisen luokan oppilailta, joista kaikki eivät koulun alkaessa ole vielä 7 vuotta täyttäneitä, edellytetään selviytymistä yksin useita tunteja päivässä. Lasten varhaista itsenäistymistä korostetaan, kun vaihtoehtoa lapsesta huolehtimiseksi ei ollut. Lasten yksinolo ilman vanhempien läsnäoloa koulupäivien jälkeen tuli ikään kuin normaaliksi osaksi työ- ja perhe-elämää.
1990-luvun taitteessa suomalaisissa peruskouluissa toimi noin 19 000 harrastekerhoa, joissa saattoi urheilla, harrastaa taiteita tai tutustua luontoon. Koko ajan aikuiset seurasivat ja ohjasivat lasten tekemisiä. Laman aikana kerhoverkostoa karsittiin kovalla kädellä. Tällä hetkellä harrastekerhoja toimii noin 7 000, joista 5 000 on aloitettu tänä syksynä.
Sosiaalipsykologian dosentti Riitta Lahikaisen ja professori Pauli Niemelän tekemän tutkimuksen mukaan lapsia kannustetaan olemaan reippaina yksin kotona tai tovereiden kanssa, mutta noin neljäsosa lapsista tuntee olevansa liikaa yksin ja yhtä suuri osa uskoi, että heitä ei kuunneltu. Tutkimustietoa alakoululaisten peloista ja yksinäisyyden kokemuksista oli niukasti, mutta havaintoja oli kylliksi tilanteen vakavuuden ymmärtämiseksi.
Kansainvälisen tutkimuksen puutetta alaluokkalaisten yksinolon vaikutuksista selittää se, että monissa maissa on laki, joka kieltää lastensuojelun nimissä alle 12-vuotiaiden jättämisen yksin, ja/tai niissä oli muita järjestelmiä, joiden takia suomalaista yksin jättämisen rakenteellista ongelmaa ei niissä esiintynyt. Englannissa sekä Yhdysvaltojen ja Kanadan joissain osissa on käytössä laki, joka ei salli, että alle 12-vuotiaita jätetään yksin. Lapsilla on säännölliset koulupäivät, joihin sisältyy muutakin toimintaa kuin oppitunnit. Koulupäivän rakenne on tehnyt mahdolliseksi äidin ansiotyön osapäiväisenä. Lain rikkomisesta seuraa syyte lapsen terveyden ja hyvinvoinnin vaarantamisesta sekä heitteillejätöstä.
Jokaisella lapsella tulee olla joku aikuinen, joka kuuntelee ja tukee häntä. Tämän vuoksi myös Suomen lastensuojelulakia on perusteltua muuttaa siten, että se ei salli alle 12-vuotiaiden jättämistä yksin.
Jos olisin ap, ja kaikki olisi mennyt tähän asti hyvin, tekisin muutamia varmistuksia että tulee menemään jatkossakin hyvin. Ap:llä voi olla vielä monta vuotta edessä, kun joutuu samalla lailla toimimaan nuorempien kanssa, 12-vuotias voi jo 6 vuoden päästä olla omassa asunnossaan.
Ensinnäkin merkitsisin karttaan sen alueen, jolla liikun iltalenkkien aikaan, ja kartta olisi jossain tallessa, lapset tietää missä. Jos minulle käy jotain, on ainakin joku tieto viranomaisilla mistä etsiä.
Valitsisin lenkin niin, että olen juosten n. 10 min päästä, se voi tarkoittaa sitä että joudun kulkemaan edes takaisin sen sijaan että kulkisin kunnon lenkin. 20 min on minusta liian pitkä matka.
Jos naapurissa olisi joku luotettava aikuinen, kertoisin hänelle tästä systeemistä, kellonajoista, siitä alueesta jolla liikun ja pyytäisin että jos lapsille tulee joku hätä tai eivät saa minua kiinni, että lapset voisivat tulla tältä naapurilta pyytämään apua. Tai jos naapurissa ei olekaan ketään, varmasti lähistöltä löytyy joku muu aikuinen, perhetuttu tai vastaava, jolle kertoisin tilanteesta ja pyytäisin voiko hänelle soittaa hätätapauksessa, jotta olisi joku aikuinen joka osaa vaikka sitten niille viranomaisille kertoa mistä on kyse, jos minulle sattuu jotain.
Varmistaisin että lapset osaavat soittaa hätänumeroon ja osaavat toimia vaikka sen tulipalon tapauksessa. Varmistaisin myös, että ne nuoremmat osaavat toimia (soittaa minulle, soittaa sille vara-aikuiselle, soittaa hätänumeroon, kertoa missä minun lenkkimaasto on), jos esikoiselle sattuu jotain.
Soittaisin lenkin puolessa välissä ihan varmuuden vuoksi esikoiselle pikaisesti, ikään kuin kertoakseni että äiti pitää yhteyttä ja kertoisin siinä samalla miten pitkän lenkin aion vielä tehdä ja koska olen kotona. Mielestäni tuo soitto on paikallaan, vaikka ei olisi mikään hätä siellä kotona ja esikoisesta olisi jopa tylsää että taas se soittaa, se on minusta kiva ele esikoista kohtaan, kertoo ettei hän ole yksin ja äiti ajattelee heitä. Ja se puhelinsoitto jää kuitenkin mieleen. Vaikka se keskeyttäisikin oman aikani, se on vain pieni hetki kuitenkin.
Ap luopuu koirista, hommaa niille ulkoiluttajan tai sitten se nyt 12 vuotta vanha lapsi ulkoiluttaa ne.
tuo on ihan tyhjää puhetta, että alle 12-vuotiasta ei saisi jättää yksin tunneiksi.
Haluaisinpa vaan tietää, monellaki on taloudellisesti mahdollista jäädä kotiin ilman mitään tukia ihan vaan sen takia, että 3.-5.luokkalaisen ei tarvitse olla iltapäiviään yksin!!?
Joo, asioita voi toki yrittää järjestellä parhain päin lasten kannalta. Meillä esim. minä teen 3-vuorotyötä ja mies perus 8-16 työtä, joten aamuvuorossani olen kotona jo 15 ja näin koululaiset ovat vain n. 1-2t yksin. Iltavuoroon mennessä sen sijaan olen laittamassa lapset kouluun ja teen välipalan valmiiksi kaappiin.
MUTTA, tämä oli ihan sattumaa, että sain 3-vuoropaikan. Todennäköisempää minun ammatissani olisi se, että olisin 16 tai 17 töissä ja näin vanhimmat lapseni (11v ja 9v) olisivat yksin kotona sen 2-4t iltapäivisin.
On ihan totta, että lapset itsenäistetään Suomessa varhain. Itse koen sen kuitenkin haitallisena siinä vaiheessa, jos alle vuoden ikäinen laitetaan koko päivä hoitoon tai 11-vuotiaat notkuvat kylillä klo 22 (tätäkin näen monta kertaa viikossa).
Sen sijaan se, että kotona annetaan ja vaaditaankin vastuunottoa ikätason mukaisesti, ei minusta ole lainkaan haitallista.
Ap luopuu koirista, hommaa niille ulkoiluttajan tai sitten se nyt 12 vuotta vanha lapsi ulkoiluttaa ne.
Ensinnäkin, minkä kokoisia koiria antaisit 12v ikäiselle? Illalla kun lähtee, talvellakin jo pimeää aikaisin. Itse ainakin miettisin koko ajan että eihän ole mitään sattunut, hörhöjä likkeellä, ties vaikka raiskattu!?
1-2h pienten nukkuessa, esikoisen lukiessa, ei ole edes paha. Jos on kova lukemaan, ei välttämättä edes huomaa ajan kulumista.
Piti olla että se jonka äiti on kaltaisesi sekopää.