Anteeksi etukäteen, että otan Kaunis pieni elämä-blogin puheeksi

Kuten viimeisemmässä postauksessa GANTIN lakanoista tehty. Siis miksi ihmeessä pitää tuoda esille tuo?



Tosin tuo on varmaankin aika normaalia nuorten ja ei-akateemisten parissa.

Henk.koht. en pysty lukemaan tuota blogia - se on ihan liian siirappinen minun makuuni.

Kuten viimeisemmässä postauksessa GANTIN lakanoista tehty. Siis miksi ihmeessä pitää tuoda esille tuo?

Tosin tuo on varmaankin aika normaalia nuorten ja ei-akateemisten parissa.

miehen kanssa lapsille valmiiksi kun lapset keksivät vihjaista haluavansa oman sirkuksen.

Siinä on vissi ero.

Livenäkin tunnen tämän kaltaisen perheen. Äiti sisustussuunnittelija. Lapset erittäin paljon hänen äidillään hoidossa. Koti on kaunis ja siellä on tehty paljon monenlaisia hienoja askarteluja ja muuta.

Toinen lapsista on kiusaajaporukassa ja aikamoisissa hankaluuksissa jo, mutta äidillä ei riitä kiinnostusta.

Joten ei ne kauniit kulissit aina takaa hyvää elämää. Kaunista se voi olla, mutta ei

ja tottakai se on automaattisesti aina "kulissia" jos jollakulla on kaunis koti ja aikaa puuhata lasten kanssa...

Mutta sehän on toki aina kateellisuutta jos kritisoi jotain. Kateellisuutta sekin kun rikkaat uravanhemmat työntää lapset aina hoitoon ja lapset ovat iltaisin yksin. Läskipersemamma on vain kateellinen kun sillä ei ole rahaa. Kateellisuutta on sekin jos rikas yrityspomo pieksää vaimoaan ja lapsiaan viikonloppuisin. Läskiperse av.mamma on vain kateellinen heidän rahoistaan. Kateellisuutta on se, että katsoo kulissien taakse ja näkee jotain muuta kuin sen kuvan, mikä annetaan julkisuuteen.

olisit voinut vaikka rakentaa lastesi kanssa kauniin syyskranssin ulko-oveen ilahduttamaan. Mutta ei, läskiperse velloo penkissä ja aika energia kuluu muiden asioita vatvoessa ja muita haukkuessa.

Kyllä siihen aikaa menee, että tekee lavan ja verhot yms. Lapsen kehityksen kannalta olisi parempi, että hän saisi itse oivaltaa ja rakentaa, eikä istua pleikan ääressä odottamassa, että isi ja äiti tekee valmista. Mutta ymmärrän kyllä toisaalta tämän, sillä näitähän tehdään juuri siksi, että saa kuvata ja laittaa blogiin ja kehuja. Jos niitä ei laittaisi esille, tuskin olisi tämäkään mamma alkanut sirkuslavaa rakentamaan. Toiset ne jää koukkuun ulkoisiin kehuihin ja menee lapsi pesuveden matkassa.

voi hyvä ihme miten pahansuopia ja kateellisia ihmiset voivat olla? jos joku omaa tuollaisen sisustussilmän niin onhan se kiva että toisetkin voimme siitä nauttia? ja nuo ovat KUVIA ,eivät ne heidän koko elämäänsä näytä..minkä ihmeen takia lapset olisivat muka piilossa kun jotain tehdään?..kuvat kun vievät aika lyhyen ajan heidän varsinaisesta elämästään..

että tytär teki ainkin sirkukseen kylttejä ja pääsylippuja, eli eiköhän nuo ole mukana rakentamisessa olleet omien kykyjensä mukaan. Sen mitä selaisilin siellä muita äidin kirjotiuksia, niin aika hyvin teille hapannaamaisille puusilimille sopii tämä:



"Edelleen blogini, voisiko sanoa niche, on sisutaminen(työni takia)

ja lasten kanssa touhuilu (tärkein työni tässä elämäntilanteessa).

toki välillä poikkean aiheesta, jos tuntuu siltä.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että koko ajan sisustelisin ja etteivät lapset saisi täällä vapaasti riehua.

(kuskata peittoja ympäri taloa majoja varten, levitellä leluja kerroksesta toiseen, kiukutella kunnolla, kokeilla rajoja, huutaa, kiljua, nauraa, juosta ja elää koko lapsen riemullaan)

Tämä on ihan yhtä yksipuolista, kun jos pitäisin ruokablogia tai lenkkeilyblogia tms.

Eli tämä blogi kuvaa vain muutamaa prosenttia meidän elämästä.





Ei ole tarkoituskaan täällä kertoa meidän uusista suurista suunnitelmista,

käynnissä olevista mielenkiintoisista projekteista (jotka eivät liity sisustamiseen eikä lapsiin)

Muista harrastuksistamme, lukemistamme kirjoista, kulttuurielämyksistä ym..





Ihmettelen myös joidenkin medialukutaitoa..

Ja sitä, että jos esim näkee kuvia,

jotka joku on ottanut aina lapsistaan leikkipuistossa,

niin kannattaako silloin olettaa että he viettävät kaiken aikansa leikkipuistossa ja

nukkuvatkin siellä..

Ja että he pitävät jatkuvasti ulkovaatteita lapsillaan.

Elämässä on muutakin, kun se mitä kuvassa näkyy.

Rautalankaa kuluu nyt tämän mielikuvan vääntämisessä ;)"

niin että lapsetkin saavat ideoitaan esiin. Eikä niin että äiti toteuttaa oman makunsa mukaan kaikki itse tai laittaa lapset tekemään valmiin kaavan mukaan asioita.



Ei siinä tarvitse omata mitään erityistä visuaalista silmää edes, että pystyy tekemään YHDESSÄ asioita, lapsen mielipiteitä kunnioittaen.



No, en tiedä miten tuo blogin pitäjä huomioi lapsiaan ja antaa heille vapauksia toteuttaa OMIA ideoitaan, voihan se olla että blogiin valitaan vain tietyt jutut, jotka tukevat visuaalista kokonaisuutta ja lapset saavat itsekin tehdä asioita oman makunsa mukaan.



Mutta noin yleensä vanhemmat helposti unohtavat, että lapsen kannalta kehittävintä olisi antaa lapsenkin luovuudelle sijansa ja antaa lapsen itse tehdä asioita. Vaikka se jälki ei aina niin vanhemman mieleen olisikaan.

mutta tietenkin lasten kanssa tulee tehtyä kaikenlaista. Rakennetaan majoja puuhun, sisälle, on "taidemyyntinäyttelyitä", pullakestejä, suunnistusta lähimetsässä jne. kaikenlaista askartelua, pelaamista ja näpräystä. Tietenkin lapset ideoivat mukana ja vaatiihan se vanhemmilta resursseja, aikaa ja jaksamista.Helpommalla pääsee kun istuu sohvalla ja lämmittää mikrossa saarioiden pitsaa ja naureskelee niille jotka viitsivät tehdä asioita ja elävät lastensa kanssa.

työn vuoksi. Ai mä olen nyt sitten julkku?? :))

Kotiäitinä kannattaakin pitää taitoja yllä, kuten tämä sisustussuunnittelija on tehnyt. Blogihan käy mainiosti vaikka käyntikorttina. Koska hän on alansa ammattilainen, olisi omituista jos hän ei ajattelisi ammattimaisesti myös silloin kuin ei tee työtään vakituisesti.

Luova ala on katsos sellainen, että se on myös elämäntapa. Ellei ole, tällä alalla ei pärjää. Luovuus on elämässä mukana AINA, unia myöten.

voi taivas, missähän säkissä elät? Netti on aiitä hyvä että EI OLE PAKKO lukea kaikkea!

silti ihmettelen ihmisiä, joiden täytyy tuoda julkisuuteen yksityiselämänsä. Toki ymmärrän, että kotimammana elo on välillä turhauttavaa, mutten silti keräisi pisteitä julkistamalla lapseni ja kotini. Miksi?

etenkin kun aloittelee siitä joka foorumilla keskusteluja.Tuollaiset ihmiset eivät kestäisi, jos eivät olisi jatkuvasti tapetilla, hyvässä tai pahassa. Hyvässä=kehuja, pahassa=kaikki kadehtivat. Tosiasia nyt kuitenkin on se, että ainakaan minä en kadehdi mitään tuolta bloginpitäjältä,ihmettelen vaan, miksi haluaa elämänsä julkiseksi?

kyse on nimenomaan siitä että köyhän ei kannata ostaa halpaa. Blogisti ei oleköyhä mutta tämä kannattaa pitää mielessä:kun ostaa laatua, se kestää. Samalla hinnalla saisi kasan Prisman tai HenkkaMaukan rättejä mutta kestääkö ne pesusta pesuun nuhjaantumattomina ja hyvinä? Ei. Laatu on klassista, kaunista, kestävää ja kyllä, myös kallistakin. Mutta yksi laadukas paita kestää takuulla lapselta toiselle ja on vielä parin vuoden jälkeenkin tyylikäs!

Olenko minä huono äiti kun lapset pukeutuvat vähän-miten-sattuu? Kun en jaksa askarrella-paskarrella ja näperrellä? Kun kodissa on yksi huonekalu Sotkasta, toinen Ikeasta ja verhot mistä lie kumminkaimalta.

Kun kauniissa pienessä elämässä askarrellaan, kokataan, sisustetaan ja siinä sivussa vielä puetaan lapset ihanasti mutta meillä vaan ukko makaa ja lapset riehuvat..Jo on huono äiti-syndrooma valloillaan.

Älkäätte av-mammat vaipuko synkkyyteen. Meitä on moneen junaan!

lacosten brändiin? Olkoont kuinka kestäviä tahansa, köyhällä ei ole tuollaisiin varaa. Köyhä ostaa kirppikseltä euron paitoja huolimatta siitä mitä ne kestää - kyllä joku H&M vaate laitetaan kestämään koko katras läpi.



Oikeasti, jos pitäisi maksaa 20-40 euroa per vaatekappale niin eihän siitä mitään tulisi, jos tulot ovat pienet.

lue sitä blogia ennenkuin arvostelet.

Riippuu varmasti täysin ihmisestä. Jotkut tykkää askartelusta ja näpräämisestä. Minä taas olen liian laiska sellaiseen, enkä varmasti olisi edes kovin hyvä.

Mutta mielelläni luen/katselen blogista, mitä kaikkea sitä voikaan tehdä kun sen osaa.

Olen aivan uusi blogien selaaja ja tämäkin viesti ketju on jo vanha, mutta olen ensin vihreänä kateudesta lukenut ja katsellut kaunis pieni elämä blogia...Tänään sitten meille tuli osamaksulla hankittu Ikean sohva, joka tuli isossa pahvilaatikossa...Tästä muistui mieleen Kaunis pieni elämän ihanat kuvat kuinka hänen 2 ja 5-vuotiaat lapsensa maalavaat pahvilaatikkoa. Annoin omille 15, 10 ja 5- vuotiaille tytöille pensseleitä ja sormivärit...innostuivat niin, että jokaisen vaatteet ja naamat olivat väreissä niin myös lattiat (vaikka olin suojanut niitä), joku oli astunut väriin ja tallustellut pitkin kotia! Vessa oli ihan väreissä...Eli lopputuloksena oli ihan karmiva siivo joka jäi minun tehtäväkseni ja pahvilaatikko joka unohtui heti kun olivat saaneet maalattua tarpeekseen...



Kaunis pieni elämän blogi on ihan uskomaton,,,ihailen sitä kauneutta ja energiaa. Meillä lasten kanssa askartelu on aina samaa eli minulle jää kolmikertainen homma siivota jo muutenkin rästissä olevien kotitöiden lisäksi : (.

Tällä hetkellä pää on kipeä ja tukka pystyssä ja kukaan ei uskalla istua uudella sohvalla, koska väriä on joka paikassa eli tälläistä..meidän Villassa..