~*Ensikoiden kesä*~

Heräsin keskiviikon 22.9. ja torstain 23.9. välisenä yönä klo4 aikoihin supistuksiin, jotka olivat säännöllisiä, mutta eivät vielä kipeitä, ja ajattelinkin, että ne menevät ohi itsestään. Yritin nukkua, mutta en saanut unta, koska mahdollinen tuleva synnytys pyöri mielessä. Hiljalleen supistukset kovenivat, mutta olivat vielä siedettäviä. Nousin ylös sängystä ja lämmitin kauratyynyä, otin kaksi 500mg panadolia ja pitkän kuuman suihkun. Kun nämä kotikonstit eivät enää liiemmin auttaneet, ja supistukset tulivat noin 10 min välein noin klo6.30 soitin sairaalaan. Neuvoi lähtemään kohti sairaalaa kun kivut sietämättömiä, ja itsekin totesin, ettei vielä tulla, vaan tsemppaan kotona mahdollisimman pitkään. Herätin kuitenkin miehen keittelemään itselleen kahvia jos sitä haluaisi, että lähtö saattaa tulla hyvinkin nopeasti.

Sairaalaan lähdettiin klo8.30, ja ysiltä oltiin perillä. Siinä vaiheessa supistukset oli jo tosi kipeitä noin 5min välein, välillä allekin sen, ja huumoria ei revennyt siitä, että moottoritiellä sekä keskustassa oli ruuhkaa, siksi normaalisti 15min kestävä matka kesti ikuisuuden. Yhdeksältä oltiin perillä sairaalassa, ja kätilö pisti käyrille odottamaan… se odottelu ilman kipulääkettä oli kauheaa, mumisin kivuissani aina supistuksen ruvetessa piirtymään käyrille. Hetken siinä kärvisteltyä kätilö teki sisätutkimuksen, olin 4cm auki. Sain aina niin muodikkaat sairaalavaatteet vaihdettavaksi ja päästiin synnytyssaliin. Siellä sitten köröttelin kiikkustuolissa ja vedin ilokaasua. Johonkin pisteeseen asti ilokaasu auttoi, loppujen lopuksi pyysin jotain muuta, kun kivut rupesivat olemaan kovemmat ja ilokaasu rupesi haisemaan ja maistumaan pahalta + siitä tuli kauhea jano. Joskus10.30 olin 5cm auki, ja kätilö kutsui anestesialääkärin laittamaan epiduraalia. Se auttoikin ihan eniten, vei kivut kokonaan pois, vaikka koko kroppaa rupesikin hassusti kutittelemaan ja kipristelemään. Sain torkuttuakin jonkin verran epiduraalin voimin, ja hieman ennen klo12 kätilö tuli tsekkaamaan tilanteen, 6cm auki, päätettiin puhkaista kalvot. Taas torkuttuani hetken klo13.30 olin 7cm auki ja silloin taidettiin laittaa vielä oksitosiinitippa. Epiduraalin teho rupesi häviämään, joten laitettiin toinen epiduraaliannos.



Sain taas torkuttua niin, että seuraava olikin kätilön vuoron vaihto klo15, uusi kätilö tuli esittäytymään ja kyselemään vointia. Tämä uusi kätilö olikin tosi mukava. Pari kertaa hän kävi tsekkaamassa tilanteen ja kyseli, eikö yhtään ponnistuta. Vauvan pää oli ihan holleilla, kunhan odoteltiin sitä, että mua rupeisi ponnistuttamaan. Eipä vaan tuntunut missään, toinen annos kun epiduraalia oli laitettu niin olinkin yllättävän turta. Joskus neljän aikaan iltapäivällä tuli hieman sellanen tunne, että voisi sitä ponnistellakin, otettiin pari ”koeponnistusta” ja kätilö sanoikin, että älä nyt enää ponnistele, tuo vauvahan syntyy ihan kohta ja kutsui paikalle avustavat kätilöt plus synnytystä mukana seuraamassa olleen lääkärikandin. Ponnistusvaihe varsinaisesti alkoikin sitten klo16.20 ja tyttö syntyi maailmaan parin kolmen supistuksen ja ponnistuksen jälkeen klo16.34. Sain tytön heti rinnalle, ja ensi-imetys sujui mukavasti. Kätilö kursi pari ”kosmeettista” tikkiä, ei olisi periaatteessa tarvinnut, halusi kai muodon vuoksi näyttää kandille miten tikit laitetaan. Olisin heti ollut valmis suihkuun ja siirtymään lapsivuodeosastolle, mutta kätilöllämme oli toinen synnytys hoidettavana, joten köllöteltiin vauvan kanssa, syötin vielä toisesta rinnasta ja lopulta saatiin kahvit ja leipää sekä pääsin suihkuun. Iltayhdeksän maissa päästiin perhehuoneeseen koko tuore pikku perhe. Pari päivää oltiin täyshoidossa, kunnes pyydettiin josko päästäisiin kotiin, kun en liiemmin ollut kipeänä ja vauvakin voi hyvin. Painoa vauvalla ei tipahtanut sairaalassa kuin 100g ja lääkärintarkastus oli ok, joten päästiin kotiin lauantaina.



Ensimmäiset päivät sekä sairaalassa että kotona tyttö söi tunnin välein, reilun viikon iästä eteenpäin hieman harvemmin. Hyvin on maitoa riittänyt ilmeisesti, sillä 1 viikon iässä painoa oli tullut syntymäpainoon vielä +300g. Ei jäänyt kyllä minkäänlaisia traumoja tms. synnytyksestä, tuntuu että torkuin suurimman osan koko synnytyksestä... eikä sen jälkeen ollutkaan mitenkään synnyttänyt olo, ihan voin mennä uudestaankin :)



Nää ekat liki pari viikkoa on ollut yhtä tunteiden myrskyä, iloa, onnea, itkua, huolta...päällimmäisenä tietty onnellisuus siitä, että tyttö on terve ja maailman kaunein :) Sitä ihmettelee miten hienoa on että jotain noin kaunista kasvattaa sisällään 9kk ja nyt vasta kaikki alkaa kun tutustutaan ja kasvetaan yhdessä.



Nyt pitää ruveta syöttämään taas, kuulemisiin!



MaryRose ja prinsessa 1vko 4pv

Eli onnea meille kaikille. Nyt kai tarinointi jatkuu vauvat puolella yhden jos toisen osalta(?).



Pikaisesti omat kuulumiset: Imetys yhä takkuilee, tyydyn osaimetykseen ja yritän olla stressaamatta.



Poika välillä kuin enkeli ja sitten tulee nälkä tai väsy tai vatsan kipristelyä ja sitten tulee sitä ääntä.



Tutti välillä lohduttaa mutta siitä tulee helposti tuttirumba: huuto, tutti suuhun, sekunti tyytyväinen, sylkee tutin pois, huuto, ja tämä kertaa 50. Ja kun tulee nälkä, sitä ruokaa pitäs olla sillä sekunnilla, huutoa tulee ihan heti.



Onneks ollaan pahemmilta vältytty ainakin vielä, niin ja kyllä se poitsu on pikkasen ihana kun sen kanssa touhuaa. Tai siis ainahan se.



Ens viikolla on taas neuvola (mitäköhän pelottelee tällä kertaa) ja eka lääkäri ja saa sen ekan suun kautta annettavan "rokotteen" myös. Mitenköhän se menee :)



Ensi yönä sitte ensilumi... joutuu pukemaan poitsulle aika paljon päälle kun talvi pakkaa päälle. Jää vaunuilut vähiin jos tulee räntää taivaalta :/



Ristiäiset viikon päästä sunnuntaina, mutta miten tässä kun ei yhtään huvittais siivota tai mitään... olis pitäny ulkoistaa koko tapahtuman järjestäminen, mutta nyt ehkä vähän myöhäistä.



Terkuin, Serpentiini ja Vilpuri 1 kk ja risat

Apua, olen ollut pari viikkoa ilman nettiä ja täällä on tapahtunut vaikka mitä!

Vilukissalle ja MaryRoselle oikein paljon onnea!! Ihanaa kun kaikilla on omat nyytit kainalossa!



Jahas.. Tää katkas mun kirjotuksen..



Serpentiini: meillä oli aika samanlaista ton ruokailun sun muun suhteen, mutta onneks se rauhottuu siitä jossain vaiheessa.

Meillä syödään aika hyvin, soseita menee kaks ateriaa päivässä + maidot päälle.

Imetys on alkanut hiipumaan. Imetän enää vain öisin, tuntuu ettei maito enää riitä. Eikä Sara oikein suostu päivisin rinnalla syömään. Korvikkeella siis mennään nyt. :)



Sara kasvaa hyvin. Nukkuu ja syö hyvin. Hampaita ilmeisesti alkanut pukkaamaan, kun kiukkua on ollut ilmassa..



Tyttö87 ja Sara 5kk

..Vai keskittyykö kaikki jo täysillä vauvojensa hoitoon. Itse käyn useinkin katsomassa josko joku kuulumisia jakaa.



Vauva-arkea vietetään täällä suht hyvissä merkeissä. Kasvanut on valtavasti, iso äijä on jo, muisto vaan siitä vastasyntyneestä pienestä nyytistä :)



Imetystä on ehkä 1-2 kertaa päivässä, eikä sieltä taida tulla juurikaan mitään, et enimmäkseen rauhoitusta saa rinnalla olosta. Korviketta sitten "oikeilla" aterioilla, joita on edelleen 2-4 tunnin välein. Illala puolenyön aikaan, ,sit puoli neljän aikaan ja taas seitsemältä. Välillä nukutaan lisää siihen kymmeneen, jolloin taas ruokaa. Päivällä ja illalla ei aina nuku ees kunnon päiväunia, vaan torkahtelee sillon tällön. Niinä päivinä ylimääräistä kitinää riittää eikä mikään ole hyvä. Nyt tänään nukahti vaunulenkillä kunnon päikkäreille, aina ei sekään onnistu.



Toiseksi mietin maitohappobakteerivalmisteiden tehoa. Käytettiin Rela tabsia ja tänään kävin ostaas Gefilusta (jäi relat pariksi päiväksi huoneenlämpöön, joten ne meni pilalle. Maksaa maltaita yks pieni pullo, joten vaihdettiin merkkiin jota voi säilyttää huoneenlämmössä, ihan vastaisuuden varalle). Eli nyt kun oli pari päivää ilman, olis enempi vatsavaivoja!?! En oo varma mut loogisesti... ei nuku kun on vatsavaivoja. Onko kukaan huomannu että nuo Gefilus&Relat tehois oikeesti?



Muuten on poika kova touhottamaan, huutoa tulee kun ei pääse eteenpäin lattialla mahallaan vaikka jalat ja kädet käy vimmatusti. Jos saa tukea jalanpohjaan niin ponnahtaa siitä pari senttiä eteenpäin, on huomattu. Päätä yrittää pitää kovasti ylhäällä aina "olkapäällä" ollessa. Kun sattuu hyvää aikaa, "juttelee" ja naureskelee ihan sadalla. Uusi ihmetys on pinnasängyn päällä pyörivä ja soiva mobile jossa jotain elukoita roikkuu. Ne on sitten niin ihmeellisiä (ei kyllä nuku vielä siin sängys, mut pitäs kohta yrittää totuttaa).



Tällä viikolla sain kokea luksusta kun vierailin vanhempien luona ja he hoitivat yösyötöt pullosta yhden yön. Vaikka heräsin yösyötön kohdalla, niin ei tarvinnut muuta kun jatkaa unia. Kyllä sekin piristi. Ja muutenkin oli enemmän omaa aikaa ja pääsin sienimetsään, kun oli lastenvahteja. Huippua! Harmi kun asuvat niin kaukana, ettei onnistu kun harvoin tuo. Miehen vanhemmat eivät halua hoitaa vielä noin pientä.





Toivottavasti kaikilla menee hyvin! Kertokaa kuulumisia jos satutte tänne :)



Terkuin, Serpentiini ja "Vilpuri" 8 vkoa

... Pitkästä aikaa :)



Serpentiini oli kirjoitellut, mäkin välillä käyn täällä kyllä kurkkimassa josko joku olisi päivittänyt :) Kiva olisi kuulla muidenkin kuulumisia, vai kirjoitteletteko tuolla vauva-puolella?



Täälläkin on elämä vauvan kanssa lähtenyt sujumaan yllättävän hyvin. Yöt saa nukkua melko kivasti, tyttö menee 11 aikoihin nukkumaan ja herää yleensä kolmelta ja aamukuudelta. Päivisin syö noin kahden tunnin välein ja nukkuu vielä paljon. Oon huomannut, että pidempiä aikoja jaksaa kylläkin jo olla hereillä ja ihmetellä ympäristöään :) Vaunulenkeillä ollaan ahkerasti käyty.



Mulla on oma maito riittänyt ihan hyvin. Viime viikolla tosin muutamana päivänä annoin korviketta, kun likka oli imetyksen jälkeen tyytymättömän oloinen ja vaikutti edelleen nälkäiseltä. Hyvällä ruokahalulla veteli vielä korviketta ja oli tyytyväinen :) Viikonlopun ja nyt alkuviikon on taas menty pelkällä rintamaidolla. En sitten tiedä mikä oli vikana. Nyt oon huolissani vauvan kakkaamisesta. Jossain luki, että joka päivä pitisi kakata. Nyt on jo kolmas päivä kakkaamatta ja oon ihan huolissani..



Mutta nyt täytyy taas mennä, pinnasängystä kuuluu vaativaa huutoa :D Tulkaa muutkin palstailemaan!!



Vilukissa ja Pirpana 4vkoa

... tuohon kun minäkin luin jostain että joka päivä pitäisi kakata, mutta ei se niin kai kuitenkaan mee. Jotkut kuulemma voi kakata vaikka kerran viikossa. Meillä on aika vaihteluja ollut. Joskus 3 päivän välein, joskus kerran päivässä ja joskus 4 kertaa päivässä. Jossakin vaiheessa kakka oli vielä ihan kuin vettä, joskin ruskeeta, ja sekin huolestutti. Mutta muuttunut se sitten on taas.

Turha kai huolehtia, jos ei muuta ongelmaa ole :o



T: Serpentiini



ps. teidän ilta ja yörutiini kuulosti erehdyttävästi samalta kuin meidän. Joskus saattaa heittää tunnilla eteen tai taaksepäin.

Oon kans käyny täällä kattomassa onko kukaan kuulumisia kirjoitellut.

Kiva lukea teidän arkea ja miten se on lähtenyt käyntiin.

Meillä neiti on kohta 6kk, aika menee niin nopeeta!! Sara syö jo kaks lämmintä ateriaa päivässsä, välipalan ja ilta puuron (ei mene vielä niin hyvin). Kääntyilee ja kovasti yrittää päästä eteenpäin. Tykkää kovasti että pidettäis seisomassa /istumassa koko aika. Istuu ruokailujen ajan syöttötuolissa, paitsi maitojen aikana.

Meidän päivä rytmi on alkanut vaakintua aikas kivasti. Aamulla herätään 8-9 aikaan, 11-12 on lounas, välipala 13-14 riippuen siitä monelta on lounas syöty. Päiväunet nukkuu yleensä lounaan jälkeen. Päivällinen syödään 16-18 välillä ja iltapuuro 19-19.30. Yöunille käy 20-22 välillä. Yöllä herää vielä välillä syömään kerran, mut onneksi alkaa olemaan jo niitäkin öitä ettei herää syömään vaan pelkkä tutti riittää.



Tuosta kakkaamisesta. Saralla toimi kans kerta viikkoon maha, välillä saatto olla 6 päivää väliä, neuvolasta sanoivat että on ihan normaalia vauvoille jokka saavat rintamaitoa. Jos siitä on vauvalle haittaa, voi antaa mallasuutetta tai ostaa apteekista Lactulosia/Duphalacia.

Meillä kun tuli kiinteät ruoat kuvioihin, on vatsa toiminut päivittäin välillä useamman kerran päivässä.

Eli siis ei syytä huoleen. :)



Tyttö87 ja Sara melkein 6kk

Serpentiini, aika samalta kyllä nää rytmit kuulostaa :) Meilläkin saattaa vähän heittää suuntaan tai toiseen, mutta muuten kyllä aika hyvin pitää paikkansa.



Mä oon kanssa tosta kakkaamisesta lukenut.. Jossain sanotaan, että joka päivä pitäisi tulla ja toisaalla taas ollaan sitä mieltä ettei tarvitse joka päivä :) En oo nyt sitten kuitenkaan siitä enempää stressannut ja jos tekin ootte sitä mieltä ettei syytä huoleen :D Ens viikolla on neuvola niin voin siellä vielä jutella tästä. Mutta kiitos teille neuvoista!



Tyttö87, vaikee uskoa, että sun tyttö on jo 6kk! Aika menee kyllä nopeasti. Toi teidän arki kuulostaa mukavalta, on rytmi vakiintunut. Toivottavasti rytmi pysyykin! :)



Meillä pitäisi ristiäisiä vähän ruveta miettimään. Tarkotus olisi pitää ne 14.11, eli sopivasti isänpäivänä :) Onneksi äiti on apuna ettei tarvi kaikkea itse hoitaa! En nyt kauheesti jaksaisi mitään ylimääräisiä.. Oon vähän koulujuttujakin joutunut jo miettimään, mutta onneksi ne on kohta hoidettu. Sitten mä keskityn vaan vauvaan.. Ja ehkä vähän mieheenkin :D



Kirpeitä syyspäiviä teille, toivottavasti aurinko paistaisi ettei tuu syysmasennusta :)



Vilukissa ja Pirpana

Tännekin kuuluu ihan hyvää, tyttö kasvaa pelkällä rintamaidolla ihan huristen, nyt 6vko neuvolassa painoi 5845g, syntymäpaino oli siis 3600g. :) Pituuttakin tullu lähes 58cm, että potra on tuo meidän tyttö.



Olitte vauvan päivärytmeistä puhuneet, meillä ei päivällä oo vielä juuri minkäänlaista rytmiä, mutta kovasti yritän jotain rutiineja luoda että päivässä olisi silti jotain mistä pitää kiinni. Öisin tyttö nukkuu hyvin omassa pinnasängyssään, nukkumaanmenot aikaistui kellonsiirtojen vuoksi (onneksi!) puolestayöstä tuonne 21-22 maille, herää syömään kerran noin02-03 ja sitten taas viiden maissa. Viiden herätys on kuitenkin sellainen, ettei se paljoa syö, vaan torkahtaa nopeasti. Kuuden ja seitsemän välillä meillä sitten herätään. Yhdet pitkät 2-3h päikkärit tuo vetää puolen päivän jälkeen, muuten torkahtelee silloin tällöin syliin tai vaunuihin jos käydään vaunuilemassa. Tyttö syö lähes tasan 2h välein päivisin, siitä varmaan toi hurja painonnousu :D



Eli kova on tytön imemisentarve, mutta tutti ei kelpaa! Välillä tuntuu että pitää tissiä tuttina..en tiedä miten saisin syömään tuttia, neuvolassa neuvoivat dippaamaan tutin sokeriin...syöhän se sitä niin kauan kuin sokeria on, sitten plumps tutti pois.. :) Ehkä se siitä ajan kanssa, tai sitten ei.



Tosissaan mekin ollaan hurjasti käyty vaunulenkeillä, niinkuin vilukissakin. Osittain sen takia että on koira, toisaalta siksi, että tyttö nukkuu vaunuissa tosi hyvin (plus mamma saa poltettua kiloja;P)



Niin, ja puhuitte maitohappobakteereista. Meidän tytöllä aika paljon ollut masuvaivoja, kun ahmii tissillä ja sit nielee ilmaa...vaikka väliröyhtäytetään ja vielä lopuksi myös, masuun jää pyörimään ilmaa. Cuplaton on ollut meidän pelastus, masuvaivat lähti melkein kokonaan! Pirun kallista tavaraa, mutta niin sen arvoista. Relatippoja kokeiltiin n.1kk, eikä toiminut yhtään...



Meillä tyttö saa nimen kanssa ensi viikon viikonloppuna ja järkkäilyt on päällä...onneksi äiti ja anoppi +mies ovat apuna :)



Sori hieman omanapainen teksti, tuun paremmalla ajalla vielä kirjottelemaan :)



Mites ootte pitänyt pikkuisianne jo hoidossa? Mä olen jättänyt kolme kertaa vauvan äidin hoivaan syötönvälin ajaksi, että on itse päässyt vähän tuulettumaan;shoppailemaan lähinnä, tänään mennään miehen kanssa leffaan. Mun mielestä on tärkeä että säilyy myös ne omat jutut, oma naiseus ja yhteinen parisuhde, koska jos niitä hoitaa myös, niin jaksaa paljon paremmin myös vauvan kanssa. :)



Että muistakaa hemmotella mammat itseänne!



Maryrose & prinsessa 6vkoa 2pv

MaryRose, tosi kiva kuulla sunkin kuulumisia! :) Teillä tuntuu arki sujuvan mukavasti.



Meillä oli tiistaina neuvola, jolloin siis ikää 5vkoa 2 päivää. Tuolloin oli painoa 4470g ja pituutta 54,8cm. Meillä on tämmönen sirpakka neiti :) Tuntuu itsestä, että ihan silmissä kuitenkin kasvaa.



Meillä on rytmi pysynyt aikalailla samanlaisena kuin tuolloin aiemmin kuvailin. Pinnasängyssään nukkuu, en uskalla enkä oikeastaan edes halua ottaa meidän sänkyyn nukkumaan. Yleensä ensin syliin nukahtaa ja sitten nostan pinnikseen, ei vielä itsekseen nukahda sänkyyn. Tutin avulla hyvin rauhottuu, taitaa olla tuota imemisen tarvetta kanssa. Muuten sais olla tissiä tarjoamassa koko ajan.. Vaunuihin kun laittaa niin melkein samantien on unten mailla :) Joskus laitetaan se sisälläkin vaunuihin, kun sinne hyvin rauhoittuu :)



Meilläkin tuntuu likalla välillä ilma kiertävän mahassa, mutta ei olla vielä turvauduttu esim. Cuplatoniin. Aika hyvin pärjätty ilmankin. Toivottavasti ei vaivat pahene!



Nyt sitten ristiäisiä odotellessa. Me ei olla vielä nimeä paljastettu kenellekään etukäteen, saavat olla jännityksessä loppuun asti :D Niin, mä oon parina päivänä jättänyt vauvan anopin hoitoon muutamaksi tunniksi kun oli omia pakollisia menoja. Silloin pumppasin omaa maitoa etukäteen ja lisäksi vähän sai korviketta. Hyvin olivat pärjänneet :) Ja sit omalla äidillä oli kerran sen aikaa, että kävin kampaajalla. Mun mielestä on kans tärkeetä, että itsekin pääsee joskus johonkin ilman sitä vauvaa. Jaksaa taas paremmin, kun hetken miettii ihan muita asioita! :) Mutta kyllä päivä päivältä toi pikkunen tuntuu koko ajan vaan rakkaammalta. On niin hauska seurailla, kun sillä on jo niin paljon ilmeitä ja uusia ääniä :D Joskus vois vaan tuijotella vaikka kuinka kauan..



Kaikille jaksamista arkeen ja tosiaan, älkää unohtako itseänne ja niitä omia juttuja! :)



Vilukissa ja Pirpana 6vkoa

Heipä vaan kaikille pitkästä aikaa! Ja kiva, kun MaryRose aloitit uuden pinon. Ei tosiaan taida ihan kevättalvi enää olla :D



Olen täällä kyllä käynyt teidän muiden juttuja lukemassa, mutta jotenkin en vaan ole saanut itse aikaiseksi mitään kirjoitella. Ehkä sen takia ettei tässä ole mitään kummempia kuulumisia ollut, odotusaika on tähän mennessä mennyt ilman minkäänlaisia ongelmia. Ja kiva oli lukea myös noita synnytysjuttuja, ne alkaa kummasti kiinnostamaan tässä vaiheessa :)



Itse olen vielä elokuun alkuun asti töissä ennen kuin mammaloma koittaa. Aika lailla voimille ottaa näillä helteillä tuo työnteko. Mutta eipähän ole enää paljoa jäljellä. Sitten kun olen lomalla niin aloitan oikein kunnolla valmistelut vauvaa varten :) Nythän me ei siis olla hankittu vielä oikeastaan mitään. Jonkin verran vaatteita oon ostanut ja saanut tutuilta. Netistä olen vaunuja katsellut, mutta niitä en ole vielä hankkinut. Pinnasänky saadaan onneksi sukulaisilta niin se tarvitsee vaan sitten hakea, kun on tarvetta.



MaryRose kertoi noista vauvan liikkeistä. Täällä on samanlaisia tuntemuksia. Välillä tuntuu, että vauva yrittää puskea itteään vatsanahan läpi :) Sitä on hauska seurailla, kun joskus melkein koko maha heiluu vauvan tahdissa. Mullakin taitaa olla aika pieni masu, en oo vielä kivunnut edes sinne käyrälle asti. Vauva on kyllä painoarvioissa ollut aina ihan normaalikokoinen. En tiedä onko sillä merkitystä, että mulla kuulemma kohtu on taaksepäin kallistunut?!? Noh, mutta ei kuulemma syytä huoleen. Mulla alkaa nyt oleen neuvola aina parin viikon välein. Ylihuomenna menen seuraavan kerran, saas nähdä onko maha yhtään kasvanut :)



Kokonaisuudessaan odotusaika on mennyt tosi hyvin tähän asti ja oon suuremmilta vaivoilta säästynyt. Nyt on alkanut vetämään suonta jalasta välillä öisin ja joskus inhottavasti närästää. Muuten ei mitään suurempia vaivoja ole ollut. Sen oon huomannut ettei pysty syömään yhtä paljon kerralla kuin aikaisemmin. Tulee tosi tukala olo, jos vähänkin liikaa syö :/ Alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että toivoisin tän pikkuisen jo syntyvän :) En millään jaksais odottaa. Toisaalta taas joskus tulee hetkellisesti semmonen paniikki ja kauhu, etten oo vielä läheskään valmis vauvan tuloon :) Tunteet vähän heittelee.. Mutta odottavalla mielellä suurimman osan ajasta kuitenkin! Onko muilla yhtään samanlaisia fiiliksiä?



Koittakaa muutkin jaksaa näillä helteillä masujenne kanssa :) Eiköhän tää aika mee tästä nopeesti ja kohta ruvetaan kirjotteleen mekin synnytystarinoita :D Oikein ihanaa kesää ja odotusta, voikaa paksusti!



Vilukissa 30+3

Eipä tällä lomalaisella oo muuta tekemistä kun hillua netissä, varsinkin kun ulkonakaan ei kestä olla :)



Vilukissa, mulla on ihan samanlaisia fiiliksiä, että "jee, enää pari kk", mutta toisaalta just miettii että mitenköhän sitten pärjää, miten vielä vois valmistautua. :)



Ja on muuten ollu ihan samaa, ettei enää kestä syödä yhtä paljon kuin ennen! Vähän harmittaa kun kauheasti tekee grilliruokaa mieli, mutta ei vaan mahdu :D Ja kans närästystä ja öisiä suonenvetoja on :/ Lisäks yölliset vessareissut on lisääntyny siitä yhdestä pariin kolmeen...



Tänään oli neuvola, pistänki kaikki mitä terkka kirjotti korttiin...



Paino nyt 72.4, muutos +639/vko, kaiken kaikkiaan tähän mennessä painoa tullut 8kg

RR 110/62

Pissa puhdas

Hemoglobiini 117 (laski hieman viime kerrasta!)

Sf-mitta 28.5

Tarjonta RT

Syke 130

Liikkeet ++



Meillä ei ole painoarviota tehty yhdessäkään neuvolassa, 4D-ultralääkäri teki 26+6, jolloin se oli 1020g.



Mutta nyt tosissaan parin kolmen vkon välein on neuvolaa, kuukauden päästä neuvolalääkäri.



Missä muut enskat halloo! :)



-MaryRose rv30+5-

Huhhuhh tätä hellettä. Eipä tähän enään muuta paljoa osaa sanoa =). Itse olen ainakin ollut ihan raato kun meillä ei tunnu taloa saavan millään sisältäkään yhtään jäähtymään, niin ei pääse tätä kuumuutta oikein mitenkään pakoon. Helle on yleesä kiva asia, mutta tämän pallomahan kanssa olisi kyllä vähempikin riittänyt =D. Mutta minkäs tekee, ainakin jää taatusti mieleen tämä kesä jolloin odotti esikoista... Mä olen ainakin turvoksissa melkeinpä päästä varpaisiin, kengät eivät oikein mahdu jalkoihin, eikä kello käteen tai sormukset sormeen. Totaalisen vetämätön olo on kyllä ollut kokoajan tämän helteen ajan. Mutta muuten ei mitään ihmeellistä. Mulla kun oli kaikin puolin tosi hankalaa alkuraskaus, ja melkeinpä puoliväliin asti, niin loppu raskaus on sujunut kivasti, eikä mitään erityistä vaivaakaan ole nyt ollut. Liitoskivuista en ole kärsinyt juurikaan, pieniä jomotteluita lukuun ottamatta, mutta niistä nyt ei viitsi edes valittaa.

Maanantaina olisikin sitten taas neuvola. Hemoglobiinikin oli viime käynnillä vihdoin alkanut nousta. Alimmillaan oli 109, nyt viime käynnillä 121. Sokeria oli virtsassa, joten joudun viemään paastonäytteen maanantaina. Mulle tehtiin kyllä sokerirasitus jo aikaisemmin ja sen tulokset oli ihan normaalit, joten tuskin se sen vakavampaa oli. Join kyllä aika reippaasti sokeripitoista nestettä ennen näytteen antoa viimeksi, joten ehkäpä johtui ihan siitä. Supistuksia on ollut välillä, parin viikon jakson oli lähes päivittäin, ja kävin lääkärillä tarkastuksessa sen takia. Mutta kaikki oli kunnossa, ja koihdunkaulassa ei ollut muutoksia. Mun kohtu vaan on siis kohtuu herkkä supistelemaan. Nyt sitten sen jälkeen ei taas ole ollut kuin ihan pari kertaa, joten sekin tilanne tuntuu taas rauhottuneen. Vatsa on mulla kasvanut tosi keskikäyrällä, ja vauvan kokokin tuntuu kulkevan tosi lähellä keskiarvoja. Toukka kääntyi muutama viikko sitten vihdoin pää alaspäin, joten kaikki näyttäisi olevan kunnossa.



Kiitos synnytystarinoista! Niitä lukee tässä vaiheessa tosi mielellään kun itselläkin se hetki sieltä kokoajan kovaa vauhtia lähestyy.



Onnellista odotusta teille kaikille!



t. Hansu ja Toukka 34+1

Heipä hei!



Tänne suunnalle ei oikeastaan kuulu mitään uutta. Aika samassa tilanteessa olen kuin Vilukissa. Odotus on sujunut kuin oppikirjan mukaan. Kerran on närästänyt (intialainen ruoka oli kai sit liian mausteista) ja ihan pari kertaa krampannut pohje tai molemmat öisin. Kahtena viime lauantaina on myös krampannut vasemman jalan keskimmäinen varvas. Se tuntuu erikoiselta ja on aika hämmentävää, kun yksi varvas sojottaa aina mihin sattuu :D No onneksi se helpottaa kääntämällä varpaita ylöspäin. Muuten olen voinut oikein hyvin. Ei turvotusta, supistuksia tai kipuja ja hemoglobiinikin on yllätyksekseni pysynyt hyvissä lukemissa (n. 120). Olenkin kauhistellut, että kun raskaus on näin helppo, niin takuulla sitten synnytys tai itse lapsi ovat vaikeita... No toivottavasti ei kuitenkaan!



Alkuviikosta kävin sokerirasituksessa ja siinäkin oli kaikki arvot kunnossa. Itse sokerirasitus ei kyllä mennyt ihan niin kuin "Martinassa ja Eskossa". 12h paaston jälkeen otettiin ensin verta ja sit join sokerilitkua. Sen jälkeen sain istua kaksi tuntia n. +32 asteisessa odotushuoneessa. Poistua ei saanut, vaikka vieressä olisi ollut ilmastoitu ostoskeskus. Ovella sai käydä happea ottamassa. En siis päässyt mihinkään ilmastoituun tilaan makoilemaan niinkuin kuvittelin. Ekan tunnin päästä otettiin taas verta ja sitten taas venailin lisää. Oli muuten kuuma! (Samoissa kokeissa ollut toinen tyttö, joka ei ainakaan näkyvästi ollut raskaana, meni oksentamaan jo ekan puolen tunnin jälkeen.) Kaikki kolme verikoetta otettiin samasta kyynärtaipeesta, kun toisesta ei löytynyt suonta. Oli kyynärtaive vähän kipeä tuon jälkeen ja yhä näkyy pieni mustelma. Mutta eipähän siinä, se on nyt ohi ja hengissä selvisin.



Vauvantarvikkeita olen innolla ostellut lähinnä käytettynä. Huutonetistä on tullut päivittäinen kaveri. Tällä hetkellä kotona odottaa valmiina jo sitteri, hoitopöytä, syöttötuoli ja vaunun koppa sekä PALJON vaatteita. Rattaat haen huomenna ja mies on luvannut hommata turvakaukalon. Pinnasänky on etsinnässä, kun käytettynä koitan sitäkin metsästää, että sais samaa sarjaa hoitopöydän kanssa. Amme on sit varmaan seuraavana ostoslistalla ja äitiyspakkaus pitäisi tulla ensi viikolla. Jos joku muuten jaksaa, niin voisi laittaa listaa kaikesta pienestä mitä vielä pitäisi muistaa ostaa: tutteja, tuttipulloja, rintapumppu, liivinsuojia, rasvoja, vaippoja jne. Kaikki tuollainen on vielä hankkimatta. Itse en siis vielä olisi lainkaan valmis siihen, jos vauva päättäisi pullahtaa maailmaan. Onneksi mulla onkin vielä kolmisen kuukautta aikaa valmistautua :)



Hyvää kesää kaikille ja koittakaa selvitä helteistä!



Elmiira ja "Lili" rv 25+3

Tänään on mulla rv 36+1 ja kävin vikalla lääkärikäynnillä. Kaikki hyvin ja kroppa on alkanut valmistautua synnytykseen (kohdunkaula pehmentynyt). Pää on alhaalla mutta ei vielä kiinnittynyt. Toivon pikaista kiinnittymistä, koska tuo meuhkaaminen tuolla navan ympäristössä sais luvan vähentyä radikaalisti. Vatsa on ihan kosketusarka joka ilta. Toivottavasti se ei ole mikään kiertynyt napanuora joka estää sen kiinnittymisen.



Aamuisin sängyssä tulee supistuksia, reidet ja pohkeet kramppaa ja jalanpohjia pistelee (nestettä liikaa). Nyt huomaa että olis ehkä kannattanut venytellä vähän useemmin raskauden aikana, kun paikat ei taivu enää mitenkään. Kirjoitin sen muistiin ens kertaa varten.



4 viikkoa tuntuu toisaalta lyhyeltä ajalta mutta toisaalta pitkältä ajalta, mietin miten pää kestää vielä nämä kaikki kivistykset ja muut hankaluudet. Vauva-arki olisi todella tervetullut jo. On jäänyt synnytyspelot ihan taka-alalle.



Kiitos ilmalämpöpumpun keksijälle, on todella helpottanut oloa ja pystyy yleensä jopa nukkumaan ilman että herää hikilätäkön keskeltä. Tosin nyt on vielä marjat puskissa lintujen syötävinä kun ei kerta kaikkiaan jaksas ulkona edes käydä.



Neuvolassa pitää nyt alkaa käymään kuulemma viikoittain. Onneksi se on tuossa ihan vieressä. Kyllä on kiva kuulla ne sydänäänet joka kerta, vaikka syke on joka mittauksella ollut aina vaan hitaampi ja hitaampi. Nyt oli tänään merkattu 125.



Käsissä ei pysy tavarat ja muisti on heikentynyt (äsken kävin katsomassa äitiyskorttia ja huomasin että kalapuikot on ollut jo yli tunnin uunissa...). Lähdenpä tarkistelemaan mitä muuta on unohtunut.



~Serpentiini rv 36+1~

Hei taas, (yksinpuheluksi näyttää pahasti menevän...)



Eikös tähän pinoon koskaan kirjoittaneita ole vielä yhtään synnyttänyt? Olisi mukava kuulla miten esikoisten kanssa on lähtenyt menemään ja mitä yllätyksiä on eteen tullut, jos jotain on. Onko jotain akuuttia joltakin puuttunut synnärillä tai sitten myöhemmin kotona? Jotain tullut täysin puskista eteen, mitä ei ole ennemmin ajatellutkaan? Kokemus esikoisen syntymästä ollut odotusten mukainen tai vastainen, entä positiivinen?



Ja sitten vielä raskaana olevien kuulumisia olisi kanssa kiva kuulla.... onko samankaltaisia olotiloja ja ajatuksia kuin itselläkin ollut tai on nyt.



Meillä vatsa on sen verran täysi, että sairaalakassi odottaa jo pakattuna (optimisti kun nyt tällä hetkellä olen). Tuntuu pojalla olevan neljä kättä ja kymmenen jalkaa ja kaikenmaailman muita ruumiinosia joita pitää puskea läpi vatsan. Kohdunsuu oli jo pehmentynyt, mutta se ei kai kerro synnytyksen ajankohtaa sen enempää, kuin että tulossa on.



Kuulin juttua, että sitten kun esikoisen kohdalla pää kiinnittyy lantioon (tuntuu painetta alhaalla) niin se synnytys lähtisi siitä aika pian käyntiin. Mahtaako olla näitä kokemuksia kellään?



Terkuin, ~S~ 37+0

Onko tämä pino esikoisen odottajille? En ole aikaisemmin huomannut tätä pinoa lainkaan.

Täällä taitaa aika moni olla jo raskauden loppuvaihessa tai ainakin puolen välin yli jo.



Itse odotan esikoista kihlattuni kanssa. Laskeetu aika 18.1.2011. Alkuraskaudessa oli huimausta, väsymystä, etovaa oloa ja oksetelua. Nyt nämä oireet helpottaneet. Pikkuisella ultrassa kaikki hyvin lääkärineuvolassa.



Onnea kaikille odottajille!



Mintsi ja pikkuunen 15+9

Joo, en tiedä mihin on kaikki enskat kadonneet, listalla on tuolla esittelypinossa parikymmentä, mutta meitä kirjoittelee pari kolme enskaa... Jotta ei serpentiini ihan yksin puhelisi, niin mä voin lomalaisena osallistua palstan ja kuulumisten päivittelemiseen. :)



Serpentiini: Siis tosissaan on parikin enskaa synnyttänyt, mutta taisi olla jo kesäkuussa...hekin ovat sittemmin varmaan joutuneet vauva-arjen pyöritykseen tai siirtyneet vauva-puolelle... Muakin kiinnostaisi kovasti kuulla synnytyksestä ja elämästä sen jälkeen. Mulla on kyllä pari kaveria, joilla pieniä, mutta tuntuu että heillä aika kultaa muistot, eikä oikein ole mun triviaalikysymyksiin vastauksia :)



Onkos sulla serpentiini ollu jo supistuksia? Nehän varmaan kanssa ennakoi aika lailla sitä tulevaa synnytystä... Mä oon kuullut, että tuo kiinnittyminen ei välttämättä synnytyksestä kertoisi, koska kaikki vauvat eivät edes kiinnity... korjatkaa joku jos olen väärässä! Painettahan alhaalla tuntuu jo ihan sen vuoksi, kun vauva laskeutuu, mutta kiinnittyminen on sitten kai eri asia?



Mulla oli reilu viikko sitten aamuyöllä ihan kauheita supistuksia, kellotin jo niitä ja noin tunnin verran niitä tuli 5-10min välein...kauratyynyä lämmittelin ja otin 1g panadolin...Mutta oli kyllä paaaaljon kovempia kuin aiemmat harjoitussupistukset, mitä olleet, että vatsa vaan menee pinkeäksi. Nyt oli ihan hurjaa menkkamaista viiltoa alavatsassa + vatsan kiristyminen... Mä olin toisaalta sinä päivänä hurjana siivoillut, saunonut ja vielä sekstaillut, että nää on nää kuuluisat ässäkeinot, jotka varmaan pisti supistelemaan.



Muutenkin jonkun verran ollut supisteluja, ja toissapäivänä neuvolatäti sanoikin, että täytyy ottaa vähän iisimmin, ettei tyttö ihan vielä lähtisi tulemaan. :) Mutta vihjaisi, että saattaa hyvinkin tulla etuajassa, jos nyt tällä tavalla supistelee...tiedä sitten :)



Neuvolassa oli tosin kaikki ok, rv33+3



Paino 72.8, muutos/viikko +147

RR 112/66

Pissa puhdas

Hemoglobiini 119

Sf-mitta 32

Tarjonta edelleen rt

Syke 135 (mutta rupesi jumppailemaan, niin nousi välissä 150 :D)

Liikkeet ++ (jos saisin valita, niin plussia olisi enemmän, tuntuu tosiaan että kohta tulee jalka kyljestä läpi!) :D



Rautalisästä en vieläkään pääse eroon, hg ei vaan nouse. Varasin jo synnärille tutustumisaikaa, toivottavasti vauva vaan pysyy mahassa ennen sitä :)



Mintsi, oot ihan oikeassa paikassa, esikoisia odotetaan... :)



INTOPIUKKA, mihin oot kadonnut?!!



Nyt kaikki muutkin ahkerammin kirjottelemaan kuulimisia :)



MaryRose rv33+5

Kyllä täällä nyt odottajia ahdistellaan :D Eivaan, on ollut kyllä aika hiljainen tämä palsta. Muutamat tyypit käy vaan kirjottelemassa. Mutta jos nyt ahkerammin jaksaisi kuulumisia kertoilla, kun vihdoinkin alkoi mammaloma!! Jee! :)



Serpenttiini ja MaryRose puhui noista supistuksista. Mulla on ollut tähän mennessä ainoastaan niitä harjoitussuppareita, eli vetää vatsan vaan ihan pinkeäksi. Mitään kivuliaita supistuksia tms. ei ole ollut. Vaikka oon kyllä aika paljon touhuillut täällä päivisin. Mutta eihän sen vaavin ihan vielä sieltä kuuluisi tullakaan :)



Ootteko muut minkä verran jaksanut liikuntaa harrastaa nyt loppuraskaudesta? Ajattelin vaan, kun itsellä on ollut nyt energiaa vaikka mihin. Tuntuu, että koko ajan vois tehdä jotain. Nyt pitäis kyllä alkaa pistää tavaroita valmiiksi vauvaa varten. Meillä on pinnasänky pienen tuunauksen alla, pitää vähän hioa ja maalata uudestaan. Mutta sitä on ollut kyllä ihan kiva puuhastella. Tänään tilasin vaunut netistä, niiden pitäisi tulla ensi viikolla. Eilen käytiin kaupungilla katselemassa autoon sitä turvakaukaloa. Löydettiinkin mieluinen, mutta ei vielä ostettu. Vauvan vaatteita olen pikkuhiljaa pessyt, niin on nekin sitten valmiina. Eihän sitä koskaan tiedä, koska se vauva päättää sieltä ulos tulla :) En kyllä jaksais enää odottaa..



Mulla on ens viikolla se viimeinen lääkärineuvola. Saa nähdä mitä siellä sitten tehdään.. Viime viikolla olin neuvolassa terkkarin luona. Kaikki oli sillon ihan kunnossa ja muutenkin oma olo on ollut tosi hyvä. Mua vaan vähän mietityttää toi mun Sf-mitta. Silloin viime viikolla se oli vaan 24. Mä en oo vielä edes päässyt siihen käyrälle asti! Mua rupes huolestuttaan, että kasvaako se vauva siellä ihan normaalisti. Mutta toisaalta taas neuvolantäti oli sitä mieltä, että saattaa johtua ihan mun ruumiinrakenteesta. No mutta ens viikolla sen sitten näkee siellä lääkärikäynnillä. Vauva kyllä liikkuu ihan hurjan paljon. Välillä oikein sattuu, kun se työntää jalkaa mun kylkeen. Sitä on ihana kuulostella kuinka se siellä menee kuperkeikkaa ja tekee vaikka mitä liikkeitä :D



Olisi kyllä kiva kuulla muidenkin kuulumisia, tulkaahan edes jotakin kirjoittelemaan!



Vilukissa rv 33+5

En ole päässyt ihan perille siitä, mitä nuo supparit nyt sitte pitäs olla. Mulla on aina aamuisin, ennen kuin nousen ylös, nii sillee et kun vaihtaa asentoa sängyssä (kyljeltä toiselle tai selälleen) niin vatsa kovettuu. Heti kun pysäytän liikkeen, se rentoutuu. Että ihan siihen aamuun ja kääntelyyn liittyvää supistusta. Kun nousen ylös, niin ikinä ei ole yhtään sellasta tullut. Eikä muutakaan supistusta (vaikka ässät täälläkin käytetty). Mun äidillä ei myöskään ollut ikinä mitään supistuksia (3 raskautta) ennen kuin itse synnytys alkanut, joten ei ne sitten vaan kaikille tule samalla lailla.



Yks mun ystävä vaan sanoi että usein (ei siis tietenkään aina) esikoisen kohdalla synnytys tulee aika pian kiinnittymisen jälkeen. Ei ollut puhetta siitä, tapahtuuko kiinnittyminen jokaisella. Seuraavissa raskauksissa voi se kiinnittyminen tapahtua paaaaljon aiemmin kuin synnytys. No mene ja tiedä.



Kauheeta kun ei voi kaupassa enää kävellä vauvanvaate/lastenosaston ohi ilman että siellä käy katsomassa ja välillä vahingossa jotain tarttuu mukaan. Erityisesti kirppiksillä on ahkeraan käyty. Buumi laajenee ja ulottuu jo veljentyttöön, sillekin pitää nyt hankkia kaikkee jos vaikka tulis kyläilemään meillä vielä (asuvat kauempana). Voin sitte uusiokäyttää nuo potat ja korokkeet ja lastenpeitot ja lelut omani kohdalla myöhemmin, eikös :)



T: S