Onko ADHD:lla tekemistä huonon kasvatuksen/rajattomuuden kanssa?

laukaisevina tekijöitä on jotain mistä ei vielä ole tarkempaa tietoa. Eli huono kasvatus voi olla yksi syy.

Kun täällä puhutaan et ADHD aiheutuu rajattomuudesta ja huonosta vanhemmuudesta, saavat leiman myös hyvät vanhemmat jotka kasvattavat ADHD lasta hyvin.



Niin moni ihminen ei tiedä mitä ADHD edes tarkoittaa eikä muutakaan siitä.



ADHD on jo syntyessä, ihan pienenä vauvana. Miten siis kasvatus vaikuttaa?

http://www.iltalehti.fi/terveys/2010070912015890_tr.shtml

on mainittu, ADHD on neurologinen sairaus. Tietokonepelien ja television ärsykkeet laittavat lapsen aivot ns. ylikierroksille, mistä syystä paljon esim. tietokoneella pelaavilla lapsilla diagnosoidaan ADHD:ta. Olen itse sitä mieltä, että juuri tästä syystä (tietokoneet, televisio) ADHD on niinkin yleinen tänä päivänä.

Pyydän anteeksi, jos jotakin kysymys loukkaa.

Naapurissa on perhe, jossa on 6 lasta. Kolmella lapsista on ADHD-diagnoosi. Kaikki ovat todella villejä ja kurittomia. Heillä ei ole mitään rajoja ollut lapsilla koskaan. Vanhemmat vaan naureskelee lasten toilailuille. Lapset hajottaa omia ja toisten leluja, lyö toisiaan jne, eikä vanhemmat puutu mitenkään. Lapset pomppii pöydillä, penkoo kylässäkin kaikki paikat jne.

Kuuluuko ADHD-lapsia kasvattaa jotenkin enemmän sormien välistä katsoen kuin muita lapsia? Tuolla perheellä kasvatus on ollut täysin rajatonta (siis mikä kasvatus?) ihan esikoisesta lähtien! Väkisin tulee mieleen että voiko ADHD olla seurausta rajojen opettamattomuudesta?

Meillä on tiukka struktuuri ja kuri, koska sillä olen saanut lapsen pysymään hyvin aisoissa ja hän on itsekin oppinut tunnistamaan kun on muurahaiset pöksyissä ja osaa silloin rauhoittaa itsensä, yleensä. Aina ei tietenkään onnistu, mutta usein.

ADHD-lapset ovat haasteellisia kasvatettavia, ja usein-ei aina-valitettavasti rajattomuus on itseaiheutettua, kun ei sille uhmalle ja inttämiselle ole jaksanut pitää kuria. ADHD-lapsi voi olla myös flegmaattinen, eli ylirauhallinen, mutta usein on se tarkkaamaton häslääjä.

ADHD ei ole seuraus rajattomuudesta vaan ihan neurologinen häiriö joka on jo syntyessä lapsella. Rajattomuus tai curling-kasvatus ei aiheuta sitä, vaan usein vanhemmat eivät jaksa pitää jöötä ja lapsi saa elää kuin pellossa.

Oman kokemuksen mukaan ADHD-lapsilla pitäisi olla vähän kovempikin kuri, kuin "normaaleilla", useimmiten se sana kun ei heti mene perille.

Vastasin tuonne alas, itse lievästi ADHD ja 10v poikalapsi ihan kunnolla. Täysin samaa mieltä tämän vastaajan kanssa.

Voi olla ADHD,koska se on perinnöllistä ja näinollen vanhempien kasvatustyyli voi varmaan poiketa hieman ns. normaalista, mutta he voivat silti olla ihan kelpo kasvattajia ja hyviä vanhempia. ADHD on neurologinen sairaus ja oletko koskaan ajatellut, että vaikka miten yrität hyvin kasvattaa ja asettaa rajoja, niin ei vaan mene perille kuin ns. normaalille lapselle?!! Ja silti aina vaan jaksat yrittää jatkaa rajojen asettamista.

T. ADHD lapsen äiti.

Adhd lapsi tarvitsee rajoja ja kuria enemmän. Vapaa kasvatus ei tulisi mieleenkään. Kurittomuudella ja rajoitta tehdään vain hallaa.

Meillä siis itsellä 12v adhd lapsi. Joitain pikkuasioita katson toisinaan läpi sormien. Aina ei vaan voi olla sanomass EI. Mutta ehdottomasti lyöminen, töniminen, kiusaaminen ja sen tyyliset on ehdottomasti meillä kiellettyä.

Säännölisyys elmässämme on aika ehdoton. Rytmiä pitää olla, mutta kaikki leviää käsiin.

Elämä on toisinaan jatkuvaa muistuttelua, mutta uskon , että tyylimme ja tapamme kasvattaa tuota erityistä nuorta kantaa pitkälle.

Itsellä jos olisi tuollainen naapuri niin ottaisin yhteyttä johonkin. Tuo ei ole lasten etua enää. Ei niidenjoillaon se diagnoosi, eikä muiden sisarusten ja lähipiirin.

Minullakin on jostain syystä sellainen mielikuva, että kaikkien tuntemieni ADHD-lasten vanhemmat ovat varsin rajattomia hyssyttelijöitä kasvatuksen suhteen.



Meidän naapurissa asuu yksi tällainen diagnostoitu ADHD-lapsi, joka mielestäni on aina ollut älykäs ja normaali, mutta vain tavallista aktiivisempi poika.



Itselläni on samanikäinen poika (5 v), jolla ei ole ADHD:ta, mutta jolle voisi hyvinkin antaa diagnoosin, jos en esim. pakottaisi lasta rauhoittumaan iltapäivisin puoleksi tunniksi.



Tämä saattaa kuulostaa hurjalta rauhallisten lasten äideistä, mutta tämä yksi meidän pojista ei vaan osaa rauhoittua ilman, että ulkopuolelta tulee selkeä raja vastaan.



Mielestäni naapurin poika on aivan samanlainen kuin omanikin, mutta kun ADHD-poika alkaa viilliintyä iltapäivällä, niin pojan isä lähtee tämän kanssa pyörälenkille tai pelaamaan futista ("kun pojalla on liikaa energiaa").



Minun silmissäni tuo poika taas käy jo ylikierroksilla, joka vain pahenee liiasta virikkeellistämisestä.



Illalla kun pojat taas tapaavat pihalla, niin omalla vilkkaalla pojallani on levon jälkeen vielä keskittymiskykyä rakentavaan yhteisleikkiinkin, kun taas tämä ADHD-lapsi huuhailee ja koheltaa jo aivan eri sfääreissä.

Nimimerkillä, omalla veljellä ADD-diagnosoituna, muttei meidän muiden kanssa mene oireiden kanssa yhteen. Hyvähän sitä on joku diagnoosi antaa kun lähteä tarkemmin tutkimaan mikä oikeasti on vikana.

Aivan varmasti on turhiakin ADHD-diagnooseja.

aspergeriksi. Äitinä siitä hienosta nimestä ylpeänä esitteli, että sen täkia mun poika on niin villi ja tekee kaikkea ja menestyy koulussa niin huonosti. Kun sanoin, että ai autismi, äiti hämmästyi.

Tuli kamala paniikki, ettei hän halua autistilasta. Seuraavalla lääkärikäynnillä uusi ruljanssi päälle ja diagnoosi saatiin vaihdettua laaja-alaiseen oppimishäiriöön.

Että näin näitä diagnooseja annetaan. Ja tarina on taatusti tosi, koska tunnen tämän äidin tosi hyvin ja hän kertoilee avoimesti perheensä asioista.

Joku onneton lastenhoitaja tietysti ja juuri ne on sellaisia, että ei tiedä mitä on adhd.

Diagnoosia ei saa jos ei ole adhd ja sitä ei todellakaan saa helpolla, vaan tosi vaikea tuo diagnoosi on saada.

Mistä ammattikasvattaja on saanut neuropsykiatrisen koulutuksen?

Tollaset tyypit tekisi piip....

Ei ole merkitystä onko adhd vai tavallinen lapsi, kun kummallakin voi olla kasvattavat tai ei kasvattavat vanhemmat.

Adhd lasta ei pidä kokoajan kieltää, sillä itsetunto siinä kärsii.

Jatkuva sättiminen on rasittavaa vanhemmille, sekä lapselle.

Ap voi viedä lapsensa kotiin, jos homma ei toimi niiden lasten kanssa.

Lääkärit ei vaihda diagnoosia äidin tai naapurin mukaan.

Laaja-alainen kehityshäiriö tarkoittaa monesti tulevaisuudessa juuri autismia jollain muodolla.

Muilla lapsilla yleensä monimuotoinen kehityshäiriö.

Diagnoosi vaihtuu, koska lapsi muuttuu, kun ikää tulee lisää, mutta ei se erityisyys poistu mihinkään.

Lääkäreiden mielestä diagnoosi ei ole se tekijä, vaan, että lapsi saa apua.

Laaja-alainen kehityshäiriö on aika vakava juttu.

Sanoinhan, että tarina on tosi. Ja kyse ei ole laaja-alaisesta kehityshäiriöstä vaan laaja-alaisesta oppimishäiriöstä.

Asiaa voisi kyllä parantaa jos poika joskus viitsisi tehdä läksyjä ja lukea kokeisiin....

Äiti on kirjansa lukenut. Odotti ihmelasta ja kun sitä ei tullutkaan ja kuriakaan ei ollut niin lapsesta kasvoi aika mahdoton tapaus. Siinä vaiheessa alettiin selata nettiä.

Selitti silmä kirkaana, että lapsella on herkistynyt kosketusaisti kun ei suostu laittaan sitä ja tätä vaatetta päälle. Pitää maksaa 10 euroa, että suostuu laittaan sen takin päälle.

Kyllä se kuule niin menee, että äiti selittää kaikki oikut netistä lukemansa perusteella aistiylihäiriöiksi yms. Mitä muuta siinä voi kun uskoa kun äiti niin vakuuttaa.

Ja diagnoosi tosiaan meni vaihtoon kun äiti ei tajunnut, että hienon nimen takana on autismia. Sehän oli melkein kuin kehitysvamma. Koulun papereihin saatiin sitten diagnoosi muutettua.

Huvittavinta tässä perheessä oli esimerkiksi myös nämä allergiat. Mamma vouhkasi kananmuna-allergiasta. Vaati pojalle synttäreille aina erityiskakkua yms. kun on niin allerginen. No, pojalle sellaisia tehtiin joka perheessä. Mutta poika sitten veteli kaksin kourin kaikkea muuta hyvää, missä oli kananmunaa, eikä oireita tullut.

Yritin kerran sanoa, että tässä kääretortussa on kananmunaa, et voi syödä sitä. Pikkujätkä sanoi, että "vittu, mää syön mitä haluan" ja veteli kääretortut naamaansa. Ei tullut oireita:)

Äitinsä oli sitä mieltä, että tää kielenkäyttö johtui myös jostain sairaudesta. Poika on nimittäin niin hyvin kasvatettu, että sen täytyy olla joku kromosomihäiriö kun on sellaisesta lukenut netistä. Ei se muuten kiroais. Ja siksi poikaa ei saa kieltä kiroamasta kun se ei sille mitään voi.

Tällä hetkellä poika on jo poliisien tilastoissa ja poliisit on vähän eri mieltä, että poika olisi jotenkin "erityisnuori". Ihan pitävät pikkukriminaalina tätä erityistä kaveria.

Vielä lisäys. Ala-asteella muuten meni täydestä tämä laaja-alainen oppimishäiriö. Yläasteella ei ole enää mennytkään. Siellä on erityisopettaja alkanut kyseenalaistamaan koko diagnoosia ja pitää syynä, että poika ei ole 8 kouluvuoden aikana kirjoja aukaissut. Että ihan terve poika olisi, mutta huonosti kasvatettu.

Lääkärit ei vaihda diagnoosia äidin tai naapurin mukaan.

Laaja-alainen kehityshäiriö tarkoittaa monesti tulevaisuudessa juuri autismia jollain muodolla.

Muilla lapsilla yleensä monimuotoinen kehityshäiriö.

Diagnoosi vaihtuu, koska lapsi muuttuu, kun ikää tulee lisää, mutta ei se erityisyys poistu mihinkään.

Lääkäreiden mielestä diagnoosi ei ole se tekijä, vaan, että lapsi saa apua.

Laaja-alainen kehityshäiriö on aika vakava juttu.

Itselläni kaksi poikaa, jotka tutkittu ja kummallakin dg.

Lääkäri on vain yksi tekijä ja lääkäri toimii aina moniammatillisen tiimin kanssa.

Lääkäri tekee alkututkimuksen ja moniammatillinen tiimi testaukset.

Esikoisella kehitysvamma ja hällä ollu 3 diagnoosia, ennenkuin dg tarkentui kehitysvammaksi.

Kuopus adhd piirteinen, ollut myös dg monimuotoinen kehityshäiriö ja nyt dg dyfasia puheen ymmärtämisen häiriö ja meille sanottu, että dg tulevaisuudessa on lukihäiriö.

Oppimishäiriöt näkyy nuorempana moninaisia oireina. Meillä kuopus juuri oli ylivilkas ja levoton pienenä ja vaikutti todellakin adhd lapselta. Nyt eskari iässä ja dg tosiaan dysfasia.

kaverin tapauksessa nyt vain on käynyt.

Tai eivät enää ole kyllä kavereita, sillä tämän diagnostisoidun ensin asperger, lukihäiriö, oppimisvaikeuksia jne...pojan hommat on jo sellaisia, ettei halua niihin sekaantua kun poliisit jo piipahtelee heillä liian useasti.

Itselläni kaksi poikaa, jotka tutkittu ja kummallakin dg.

Lääkäri on vain yksi tekijä ja lääkäri toimii aina moniammatillisen tiimin kanssa.

Lääkäri tekee alkututkimuksen ja moniammatillinen tiimi testaukset.

Esikoisella kehitysvamma ja hällä ollu 3 diagnoosia, ennenkuin dg tarkentui kehitysvammaksi.

Kuopus adhd piirteinen, ollut myös dg monimuotoinen kehityshäiriö ja nyt dg dyfasia puheen ymmärtämisen häiriö ja meille sanottu, että dg tulevaisuudessa on lukihäiriö.

Oppimishäiriöt näkyy nuorempana moninaisia oireina. Meillä kuopus juuri oli ylivilkas ja levoton pienenä ja vaikutti todellakin adhd lapselta. Nyt eskari iässä ja dg tosiaan dysfasia.

ADHD on neurologinen häiriö, tai mitä sanaa haluaakaan käyttää, eli fyysisestä viasta johtuu se erilainen käyttäytyminen. Munkin poika on tosi villi, monet luulee ettei ole kuria. Aina ei vain jaksa puuttua jokaiseen pieneen asiaan, vaikka haluaisi. Ei ole lapsellekaan kivaa, jos koko elämä on pelkkää kieltämistä. Mutta ADHD:ta ei voi aiheuttaa eikä myöskään poistaa millään kasvatuksella:)

Täysin rajatonta on kyllä maallikon hankala erottaa ADHD:stä...

Mutta tuota niin. Itselläni on ADHD diagnosoitunakin, ja minulla ainakin oli ihan normaali kuri. tietysti jotain mielialanvaihteluita vanhemmat katsoivat läpi sormien, mutta jos meno äityi liian hölmöksi, tuli kyllä kurinpalautusta ja kiukuttelusta seurasi jonkinlainen rangaistus.



Oman kokemuksen mukaan ADHD-lapsilla pitäisi olla vähän kovempikin kuri, kuin "normaaleilla", useimmiten se sana kun ei heti mene perille.

heidän olevan adhd-lapsia?



ADHD ei johdu kasvatuksesta. Meidän pojalla on lievä adhd ja hänet on kasvatettu taatusti tiukemmalla kurilla kuin normaali villi nicopetteri.



ADHD ei ole vapaan kasvatuksen tulos, vaan neurologinen sairaus.

Nimimerkillä, omalla veljellä ADD-diagnosoituna, muttei meidän muiden kanssa mene oireiden kanssa yhteen. Hyvähän sitä on joku diagnoosi antaa kun lähteä tarkemmin tutkimaan mikä oikeasti on vikana.



Aivan varmasti on turhiakin ADHD-diagnooseja.