Olen suunnitellut, että 45-vuotiaana alan "sekoilemaan"

sitten se jäi perhe-elämän vuoksi, ja kaipaan sitä taas.



ap

Tuntuu vaan aika turhalta, jos joudut vuosiakin odottelemaan ennen kuin "voit" erota, jos elät noinkin epätyydyttävässä suhteessa. Mikset ala elää nyt? Ei kukaan voi taata, että olet edes elossa 45-vuotiaana.

Lapsista nuorinkin on sitten täysi-ikäinen.

Aion sitten erota, ja alkaa elää itselleni. Isken nuoria miehiä, biletän, pidän hauskaa, seikkailen kesät kotimaassa ja talvisin ulkomailla.

Mitäs siihen sanotte?

sain lapset kätsysti 24-29 vuotiaana. Nytkin teen just mitä huvittaa, ikää 33v...Että eläkää NYT, eikä vasta haaveissa tulevaisuudessa tai turha myöskään märehtiä menneitä...

tutkimusten mukaan nainen muuttuu "näkymättömäksi" 45-vuotiaana. Tarkoittaa, että miehet eivät enää huomaa. Poikkeuksia on toki Madonnat ja Demi Mooret, mutta tavis nainen siis....kyllä olisi kannattanut mennä nuorena niinkuin kuuluu...Itse olen 43 ja meinaan vielä treffailla nämä pari vuotta kunnes asetun aloillenai;-)

Koska tuossa iässä nuoria miehiä iskeviä pidetään tosi säälittävinä.

Valitettavasti nuoret miehet eivät enää kiinnosta, eikä nuoria miehiä valitettavasti kiinnosta äitinsä ikäinen nainen. Bilettää kyllä tietysti voi mutta väsymys iskee armottomasti. Eikä se biletys enää oikeastaan huvitakaan kuin kerran vuodessa korkeintaan. Seikkaileminen kotimaassa ja talvet ulkomailla kuullostaa oikein kivalta, mutta millä rahalla? ja millä ajalla? Pakko olla välillä töissä näin 45-vuotiaanakin ;)



t 45 joulukuussa.

muita miehiä ja sitä vapaudentunnetta, tietoa siitä että voin lähteä kenen hyvänsä matkaan ja kokea vielä joskus ihastumisen ja rakastumisen tunteita sekä perhosia vatsassa ;)



Kyllä varmaan osa pitää minua säälittävänä, mutta ei sen väliä, pidän mäkin joitakin/joidenkin tekemisiä säälittävinä...



Ja en mä NYT voi "elää", kun haluan kuitenkin lasteni saavan normaalin, tasaisen lapsuuden ja että saavat elää isänsäkin kanssa. Lapset tuli tehtyä ja nyt kannan vastuuni, sen jälkeen elän sitten itselleni, kuten sanoin.



ap

ja seikkailla kesäisin... ja käydä vaikkapa kauneusleikkauksissa, jos olen sitten ahkerasta treenaamisesta huolimatta kovinkin näkymätön 45-vuotiaana :D



ap

Minkä ikäinen olet nyt?

ap

kun kasvattaa lapsia ja elää perhe- elämää?

Miksi elämisenä pidetään vain itsekästä oman tyydytyksen tavoittelua ja hauskanpitoa?

Sitä paitsi, ihan sitä samaa "perhosia- vatsassa-fiilista" ei enää tavoita liki viisikymppisenä, kuin mitä se oli silloin nuoruudessa.

Sinulla on varmastikin kovin huono itsetunto oikeasti, jonka todistaa juuri tuo rahasta jauhaminen ja nuoremman miehen tarve.



Sinulla ei ole ollenkaan niitä arvoja, jotka oikeasti tekevät ihmisen onnelliseksi, mutta ehkä niitä ei kaikille sitten suoda?

mutta ei sellaista elämää joka mulle sopisi. Onhan niitä naisia (ehkä suurin osa sellaisia onkin?) joille se tasaisuus, pysyvyys, mies, lapset, omakotitalo, puutarha ja äitiys ovat elämän tarkoitus ja toiveiden täyttymys.



Itse en lukeudu heihin. Olen kai itsekäs, mutta minkäpä tälle voi. Mielestäni kuitenkin teen ihan hyvin siinä, että kannan nyt vastuuni (vaikka huomasinkin lapset tehtyäni että ei tämä oikein minun "alaani" ole) ja vasta sitten alan elämään itsekkäästi, kun lapset ovat aikuisia. Eikö?



ap

muita miehiä ja sitä vapaudentunnetta, tietoa siitä että voin lähteä kenen hyvänsä matkaan ja kokea vielä joskus ihastumisen ja rakastumisen tunteita sekä perhosia vatsassa ;)

Kyllä varmaan osa pitää minua säälittävänä, mutta ei sen väliä, pidän mäkin joitakin/joidenkin tekemisiä säälittävinä...

Ja en mä NYT voi "elää", kun haluan kuitenkin lasteni saavan normaalin, tasaisen lapsuuden ja että saavat elää isänsäkin kanssa. Lapset tuli tehtyä ja nyt kannan vastuuni, sen jälkeen elän sitten itselleni, kuten sanoin.

ap

Ympärillä olevien esimerkkien perusteella voi sanoa että sitä tunnetta ei enää pidemmän kokemuksen jälkeen kovin helposti koe uudelleen, kyse näyttää päälle päin olevan enemmän hauskanpidosta tai käytännöllisyydestä. Hyvä jos toimii noin, kerran täällä vain ollaan ja ehdottomasti jotain pitää tehdä jos homma on pielessä ja toivottavasti ei sen toisen kustannuksella. Myöskään takaisin ei ole paluuta.

muita miehiä ja sitä vapaudentunnetta, tietoa siitä että voin lähteä kenen hyvänsä matkaan ja kokea vielä joskus ihastumisen ja rakastumisen tunteita sekä perhosia vatsassa ;)

Kyllä varmaan osa pitää minua säälittävänä, mutta ei sen väliä, pidän mäkin joitakin/joidenkin tekemisiä säälittävinä...

Ja en mä NYT voi "elää", kun haluan kuitenkin lasteni saavan normaalin, tasaisen lapsuuden ja että saavat elää isänsäkin kanssa. Lapset tuli tehtyä ja nyt kannan vastuuni, sen jälkeen elän sitten itselleni, kuten sanoin.

ap

Ympärillä olevien esimerkkien perusteella voi sanoa että sitä tunnetta ei enää pidemmän kokemuksen jälkeen kovin helposti koe uudelleen, kyse näyttää päälle päin olevan enemmän hauskanpidosta tai käytännöllisyydestä. Hyvä jos toimii noin, kerran täällä vain ollaan ja ehdottomasti jotain pitää tehdä jos homma on pielessä ja toivottavasti ei sen toisen kustannuksella. Myöskään takaisin ei ole paluuta.

kun kasvattaa lapsia ja elää perhe- elämää? Miksi elämisenä pidetään vain itsekästä oman tyydytyksen tavoittelua ja hauskanpitoa? Sitä paitsi, ihan sitä samaa "perhosia- vatsassa-fiilista" ei enää tavoita liki viisikymppisenä, kuin mitä se oli silloin nuoruudessa.

ap. joko valehtelee ikänsä tai sitten on henkisesti tyhjä, narsistinen ihminen.

Joku kysyi että miten aion elättää itseni, ja vastasin kerran tähän kysymykseen, että rahaa kyllä on... :) ei mielestäni siis mitään jauhamista :D



ap

haloo! itse ajattelin noin 23-27 vuotiaana. kuuluu nuoruuteen.ja menee aivan varmasti ohi kun olet 45v. Tiedän monia jotka iskevät kännissä miehiä 45 vuotiaana. säälittävää ja saavat vaan ne jätelihat jotka ei muille, kauniille nuorille naisille kelpaa.

Lapsista nuorinkin on sitten täysi-ikäinen.

Aion sitten erota, ja alkaa elää itselleni. Isken nuoria miehiä, biletän, pidän hauskaa, seikkailen kesät kotimaassa ja talvisin ulkomailla.

Mitäs siihen sanotte?