Olen suunnitellut, että 45-vuotiaana alan "sekoilemaan"

Kuten huomasit vastauksista, moni bilettää täyttä häkää vaikka on lapsia eli eivät välitä paskaakaan. Aion tehdä samoin, mulla kyllä lähempänä viittäkymppiä toi aika =) Ja itse biletin 30 vuotiaaksi saakka joten sekään ei riittänyt =)

Päättävät väkisin vääntää jotakin juttua, joka heille ei sovi ollenkaan! Ap:kin tuolla asenteella varmaan päätyy itse sinne tai sitten hänen lapsensa. Todella surullista, vaikka kuinka rahakasta porukkaa olisivat:(

En ole päätynyt hullujen huoneelle vaan elänyt tasapainoista ja vastuullista elämää kuten kuuluukin - toisin kuin ap:lle kommentoineet lapselliset ja itsekkäät äidit jotka haluavat bilettää ja vaihtaa miestä kuin paitaa koska haluavat elää NYT lapsista huolimatta.

Olen kohta 50 ja kohta aion toteuttaa unelmani.

Enkä kadu päivääkään sillä LAPSET OVAT ARVOKKAINTA ELÄMÄSSÄ ja heidän kanssaan vietetyt vuodet kuluvat kuitenkin niin nopeasti - liian nopeasti.

Mielestäni on siis enemmänkin tavanomaista hoitaa ensin lapset aikuisiksi ja vasta sitten alkaa viilettää ja matkustella. Toki matkustelin lastenkin kanssa ympäri pallon, mutta se on erilaista kun pitää kantaa vastuu lasten hyvinvoinnista.

Ihan oikeastiko ajattelet että voit tehdä mitä huvittaa SITTEN KUN lapset ovat täysi-ikäisiä? Sen jälkeen lapsilla ei ole tunteita eivätkä he tunne surua äitinsä päättömistä ja vastuuttomista seikkailuista? Oma äitini oli juuri kaltaisesi tunnevammainen ja itsekäs nainen,kyllä nopsasti jäivät lapset ja muukin elämä Suomessa kun tapasi Kreikassa miehen.Kovin tuntui vievän mukanaan se elämä koska ei mitään yhteyttä enää pitänyt vaikka hänestä tuli 2 kertaa mummo,ruikutus alkoi siinä vaiheessa kun se uusi mies löi ja minun olisi pitänyt lentää sinne äidin tueksi tms

Pointti on ettei pidä tehdä lapsia nuorena, koska olisi niin turha kuvitellakaan että voisi saada menetettyä nuoruutta takaisin sitten kun lapset ovat isoja.



Mikä onkin tietysti ihan totta, mutta eivätköhän ihmiset sen ole aina tienneet.



Älkää menkö mukaan tällaisiin riidanhaastoihin.

Ihan oikeastiko ajattelet että voit tehdä mitä huvittaa SITTEN KUN lapset ovat täysi-ikäisiä? Sen jälkeen lapsilla ei ole tunteita eivätkä he tunne surua äitinsä päättömistä ja vastuuttomista seikkailuista?

Uhraudu vaikka vanhuuteen asti, etteivät vaan aikuiset lapsesi kärsi, just just.

Siinä kohtaa nuorella tai nuorella aikuisella on kasvun paikka, pitää kasvaa myös siihen että elämä ei aina mene oman pillin mukaan. Vakavampaakin sattuu, lähipiirin ihmisiä kuolee. Ihan hyvä oppia myös sopeutumaan lähiympäristön muutoksiin.

En nyt ota kantaa suoranaisesti äitisi elämään, mutta puhun nyt keskivertonaisesta, joka eroaa miehestään tai toisinpäin lasten ollessa aikuisia.

Miten te voittekin langeta näin läpinäkyviin provoihin? ... Älkää menkö mukaan tällaisiin riidanhaastoihin.

enkä ole ollenkaan provo. Erilaisuus omaan ajatusmaailmaasi verrattuna ei tarkoita provoa.

Mutta tuskin se enää siinä iässä onnistuu ja edes huvittaa. Kas mieleen ei tule mitään kovin sekavaa... villeintä saattaa olla, että repäisen ja käyn yhdellä kuohuviinillä teatteri-illan päätteeksi, koska on lauantai ja on niin hauskaa seuraa. Oma koti on maailman ihanin paikka, vaikka kyllä silloin tällöin on mukava matkustaakin.

estrogeenia, niin silloin vasta seksi kulkee ja vauhtia riittää.

On eri asia olla 38v. kuin 45v.

Ihan hyvä suunnitelma. Oikeasti.



En ymmärrä näitä moralisoijia, kai nyt jokainen saa elää sellaista elämää kuin huvittaa. Toiset haluavat bilettää, toiset viettää koti-iltoja. Ei toinen ole toiselta pois.

Hän ei petä miestään eikä itsekkäästi hylkää lapsiaan, vaan hoitaa velvollisuutensa ja kantaa vastuunsa asiallisesti. Myöhemmin on sitten oman elämän ja nautinnon aika (toivottavasti ero saadaan miehen kanssa hoidettua asiallisesti keskustelemalla eikä siten, että toinen jätetään kuin nalli kalliolle).



Itse en nauti irtoseksistä enkä ap:n kuvailemasta hurvittelusta, mutta minulla ei ole mitään syytä moralisoida ihmisiä, jotka nauttivat, ja vielä myöntävät tämän rehellisesti. Päin vastoin: kun kaikki hurvitteluhaluiset sen myöntäisivät, irtoseksi-ihmiset voisivat harrastella keskenään ja yksiavoisuutta arvostavat keskenään. Ja kaikilla olisi asiat hyvin!



Lopettakaa tuollainen naurettava nillitys. Elämme sentään 2000-luvulla!

Meikä 44 vuotias ja nuorekas kovasti urheillut liikunnanohjaaja. Ei se, että on nelikymppinen tarkoita mummoutta.Puumaksi en ala, mutta nuoria miehiä hätistelen kimpustani ja ihan selvistä päin arkena. Ottavat romanttista yhteyttä ihan ilman kaljaa ja juhlintaa. Kyllä se on niin, että ikä on vain numeroita ja mieli sekä liikunta ne pitää paketin kuosissa. Minkä helevetin takia ei yli nelikymppinen nainen saisi nauttia huomiosta. Ämmät ne on kateellista sakkia! ja nuoret ämmät varsinkin.

Lähdetään illalla yhdessä kaupungille. Meillä on samat ajatukset; molemmat haluavat kokemuksia ja raikasta elämää! Olen biseksuaali mies.

sain esikon 20-vuotiaana ja en ole nyt reilun 10-vuoden aikaan jäänyt mistään paitsi..oon juonut,sekoilut,matkustanut yms yms yms

En ymmärrä miksi elämä alkaa vasta kun lapset on täysikäisiä.Itsellä onneksi on ollut lapsille hyviä hoitajia ja onhan heillä isäkin,ei ne siitä kärsi jos kerran kuussa äiti on poissa tai pari kertaa vuodessa jossain lomalla.

Lomaillaan ja ollaan paljon myös lasten kanssa,mutta silloin ei sekoilla/käytetä alkoholia olenkaan yms..vaan mennään loma lasten ehdoilla=)

mun äitini kuuluu myös samaan ryhmään, toisaalta se on ihan ihanaa miten se jaksaa vielä heilua ja kuntoilla ja huolehtia ulkomuodostaan, mutta on se toisaalta myös säälittävää koska ei itse selkeästi ole ihan ajantasalla omasta markkina arvostaan, jollekin suurinpiirtein saman ikäiselle tuollainen voisi ollakkin ihan lottovoitto, mutta kyllä kaks-kolme kymppisille se on lähinnä naurun aihe ja surullista on ettei edes itse sitä tajua. omalta kohdalta ehdottomasti ikävintä on lasteni puolesta koska heiltä jää yksi ihana ihmissuhde täysin kokematta, äidin äitini taas oli minulle aivan ihana mummo ja silloin aikanaan myös iso apu yksinhuoltaja äidilleni.. mutta kai se on nyt sitten aikaa itselle kun on minut saanut aikuiseksi. toivon itse löytäväni tulevaisuudessa jonkun kultaisen keskitien, että jaksain vielä seikkailla, mutta olla ehdottomasti läsnä lasteni ja lastenlasteni elämässä.

joka siitä huolimatta on myös läsnä lapsilleen ja lapsenlapsilleen? ja rakastaa heitä ehdoitta? ei kai nämä ole toisiaan poissulkevia asioita? ei kai ole kuitenkaan tarkoitus sekään, että nainen äidiksi tultuaan on aina ensisijaisesti jopa täysi-ikäisten lastensa käytettävissä, lastenhoitoapuna ja kodinhoitajana? apn viestistä ei saanut sitä kuvaa että muuttaisi pois suomesta kokonaan tai alkaisi kokopäiväiseksi spurguksi.



uskon vakaasti että ap:n suunnitelma on tosi hyvä ja onnistuu. ihmisellä, myös naisella, voi olla monipuolinen ja erilaisia elementtejä sisältävä elämä.

asettua aloilleni ja sain lapsenkin. Olen tyytyväinen valintoihini, mutta elämäni olisi voinut mennä tosinkin. Ymmärrän hyvin 38-vuotiasta joka haluaa elämäänsä vaihtelua. Nyt kohta 45-vuotiaana huomaan elämänarvojeni muuttuneen täysin. Entinen elämäni tuntuu monelta osin kovin tyhjänpäiväiseltä. Nuorena olin myös paljon suvaitsemattomampi. Itseäni eivät enää nuoret miehet (nuoruutensa takia) kiinnostaisi, mutta tiedän monia nuorempia miehiä, jotka ovat kiinnostuneita ikäisistäni naisista.



Vastuullinen voi olla monella tapaa.

Vähän hassua musta on, ettet nyt pysty elämään sellaista elämää kuin haluat - olet olosuhteiden uhri... Olet siis oikeasti miettinyt, mikä sinulle elämässä on tärkeätä, mistä elämään tulee mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä?



Mä olen 45, eronnut, tosin nuorin lapsi on täysi-ikäinen vasta 10 vuoden kuluttua. Mä elän mielestäni täyttä elämää nytkin, aimminkin. Juhlin, no, aika harvakseltaan, urheilen, käyn konserteissa, näen ystäviä, viihdyn kotona lasten kanssa, matkusta yleensä lasten kanssa, joskus yksin. Teen mielekästä työtä.



Mutta erilaisiahan me kaikki ollaan. Oletko muuten miettinyt, mitä teet vaikka 60-vuotiaana :)

Jotkut tosiaan jaksaa odottaa ja toiset eroaa heti kun huomaa mistä suhteessa ja perhe-elämässä on kyse. Lasten vuoksi uhrautumisia on paljon. Täytyy käydä vieraissa ja elää heti...