DeMoms -Demissä tavanneet nuoret äidit ja kuumeilijat!
Tämä keskustelu on siis Demi-lehden keskustelupalstalla tavanneille nuorille äideille ja kuumeilijoille. Keskustelu ei kuitenkaan ole suljettu, joten jos puheenaiheemme kiinnostavat, liity toki joukkoon ja kerro mielipiteesi :)
Kommentit (746)
tänään oli hammaslääkäri ja kyllä on hampaat kipeet:( vaikka ei muuta tehty ku tarkastettiin ja poistettiin hammaskiveä, muttakun se hoitaja repi ikenet ihan verille ja vähän kyllä sattui;( ei ollu onneks yhtään reikää, eikä kyllä ollut edes yhtään paikkaakaan, ne 1-2 reikää olikin sitten maitohampaissa mitä joskus aikoinaan paikattiin:) että nyt on ihan reijätön hammaskalusto:)
Täytynee varmaan tunnustaa että oon joka ilta käynyt kattomassa täällä että onko tullut uusia kirjotuksia. Nyt oon sitten ihan liekeissä kun olette palanneet tänne:) Onkohan mulla joku addiktio;)
Meillä on mies kanssa ihan hurahtanut salkkareihin. Jos se ei oo kotona silloin kun ne tulee, niin ne on laitettava nauhalle tai sitten katottava viikonloppuna uusintana:) Tuleehan siinä samassa sitten ittekki niitä katottua...
Huoks, oon tänään kokopäivän (aina silloin tällöin) juuripyöritelly mun rastoja. Voi että kun on raskasta tää takkujen hoito.
Tein niiiin hyvää kanaa tänää etten oo koskaan ennen. Söin kaks koipea ja mies, äiti, ja sen mies söi vaan yhet :P
Nyt on kp11 ja olispa se jo paljon enemmän. En millään jaksa odottaa että testaan.
nyt mennään miehen kanssa saunaan, ihanaa, saa taas rentoutua.
käynpä tässä omia juttujani tuumimassa. En siis jaksa millään lukea välillä tulleita kirjoituksianne.
Meidän pikkupoika on nyt sitten kuukauden vanha" jo" . Ristiäiset tulossa 17.12. Nimi ja kummit ei vielä tiedossa :/
Selailen tässä Suurta lelukirjaa ja löysinpäs kivan joululahjan esikoiselle. Tuollainen keittiötasosysteemi(on ihan hupsuna tuollaisiin). Leikkinyt vastaavilla tuttujen luona. Tosin olen ostanut jo pari lelulahjaa ennakkoon.
Ostettiin sitten meidän naperoille Oran Land-rattaat eikä Jovi Landeja kuten aiemmin suunniteltiin. Ovat olleet tosi kivat käytössä. Kuva täällä http://www.babyshop.fi/lisakuvat/Land_tupla_harmaa_ruutu.jpg Olisin halunnut vaaleammat, mutta eipä ollut valikoimaa :(
Mullakin sitten alkoi menkat, mutta ei se haittaa :) Kunhan se vauva kuitenkin jossain vaiheessa ilmoittais itsestään.
Oltiin viikonloppu kotona (siis " kotikotona" ) pikkuveljen seurana, kun vanhemmat on ulkomailla. Koiratkin on ihan poikki nyt.
Että mua jännittää mennä huomenna työharjoitteluun päiväkotiin (erikoisryhmään.) Näin layönä painajaista, että olin monta tuntia myöhässä sieltä :/
kyllä on aika menny nopeesti:O mä ihan luulin että minun_ poika on vasta joku 2vko ikänen:)
poikaki on oppinu nyt syömään itte, jugurtti menee parhaiten, mutta siitä syntyykin sitten suurin sotkukin:) mustikkaa tai spagettiruokia ei vielä viitti antaa itte syödä ku värjääntyis vaan niin ettei lähtis edes pakosta.
niin kerrotaan nyt muistinvirkistyksesk että poitsu täytti 3pv sitten 1v 2kk:)
jouluverhoja oon jo laittanut, mutta muuten ei hirveesti oo joulusta, pitäis vissiin vähän ruveta jo siivoilemaan noita isoja juttuja, sen kylppärin lattian sain jynssättyä, mutta saunan pesu olis vielä edessä:(
Viikonloppu meni kamalan nopeasti! Tuntuu että ei ehdi millään levätä vaikka sitä ottais ihan iisisti koko ajan:(
Kamalan hyvin MSOL otti noi menkkojen alkamiset, täytynee ottaa mallia;)
Parin viikon sisään sitä tiedetään että tärppäsikö meillä tässä kierrossa:) Kamalasti oltiin haaveiltu että joulu visiiteillä saatais kertoo hyviä uutisia sukulaisille, mutta käy aika aika vähiin...
Tehdään kullan kanssa meidän äitille joululahjaksi nukkekoti. Se on semmosta kuolannu jo pitkään;)
Tulipa mieleen, että kuinka usein " hommailette" ? Ihan päivittäin vai harvemmin?
Kakkosen kohdallaan meillä ajoiteltiin sänkypuuhia 14.päivän tienoille kuukautisten alkamisesta eikä tärpännyt. Lähes joka päiväiseksi urakan siirtäessämme sitten tärppäsi. Vaikka minulla onkin säännöllinen kierto(28 päivää), epäilen voisiko minulla ovulointi tapahtua hiukan eri aikaan, koska esikoinenhan oli 11 päivää yliaikainen ja kakkosen kohdalla taas laskettuaika siirtyi 9 päivää eteenpäin kuin mitä kuukautisista laskettu antoi ymmärtää...eli siis esikoinenkaan ei olisi ollut oikeasti yliaikainen. En tiedä tajusiko kukaan, mutta kuitenkin :P
Synnytyksestäni nyt jotain...
15.10(laskettuaika) Olin ihan tympääntyneenä, koska olin varma, ettei mitään tapahdu vähään aikaan. Olimme vanhempieni luona yötä ja mies otti isäni kanssa hieman kuppia, koska ei uskonut minun vielä synnyttävän vähään aikaan la:sta huolimatta, kun ei niin käynyt esikoisenkaan aikaan.
Menin tyttären kanssa nukkumaan joskus klo 23.00 aikoihin. Klo 2.00 heräsin kivuliaisiin supistuksiin. En pystynyt nukkumaan, koska makuulla oli hankalaa. Supistuksilla oli väliä n.10 minuuttia. Soitin puolen tunnin supistusketjun jälkeen synnytyssairaalaan ja kysyin kuinka kauan uudelleen synnyttäjänä uskaltaisin odottaa. Käskivät katsella, miten homma etenee. Tein ristikkoa ja merkkailin supistuksia. Klo 3.00 siskoni tuli kapakasta ja lupasi katsoa tytärtä sen aikaa, jolloin pääsin äitini kanssa käymään asunnollamme, josta hain tavaroita mukaani.
Palatessamme aloimme miettimään ajaako äitini meidät sairaalaan vai tätini. Päädyimme tätiini. Aloin herätellä miestä klo 6.00 jälkeen, jolloin sanoin, että nyt on pakko lähteä ja mies ei meinannut uskoa! Väitti vain, ettei minulla ole niin kova hätä vielä.
Vasta klo 6.30 pääsimme lähtemään ajamaan 85km:n sairaalamatkaa! Lähtiessämme supistusten väli oli 6 minuuttia. Autossa ne kuitenkin harvenivat ja tulivat enää n.15-20 minuutin välein.
N.klo 7.30 pääsimme sairaalaan ja lepohuoneeseen, jossa supistuksia alkoi tulla vähitellen enää harvakseltaan. Olin kauhuissani, että tähänkö se synnytys sitten jäi. Mies jo valitti, että hukkareissu ja hän oli oikeassa.
N.klo 11.00 aikoihin pääsin lääkärin tarkastukseen. Lääkäri ärsytti sormella hiukan kohdunsuuta, jotta synnytys lähtisi jatkumaan. Sanoi tosin, että voin vielä joutua kotiinkin. Odottelimme taas aika kauan lepohuoneessa. Välillä supistukset olivat todella kipeitä ja jouduin ottamaan tukea.
N.klo 13.30 minut laitettiin synnyttämättömien osastolle. Ennätin käydä vain suihkussa, kun supistuksiin iski vielä järkyttävämpi voima. Osastonhoitaja laittoi minut oitis takaisin synnytysosastolle.
Pääsin synnytyssaliin n.klo 14.00 ja supistusten väli oli n.8 minuuttia. Olin aivan tuskissani ja valitin. Halusin epiduraalin, mutta sain spinaalipuudutuksen, koska epiduraalin vaikutuksen alkaminen voisi kestää pitempään. Puudutus laitettiin klo 15 aikoihin kalvojen puhkaisun jälkeen. klo 16.00 sain tipan, joka vahvisti supistuksia. Mies lähti kahville klo 16.30 aikoihin, jonka jälkeen supistukseni alkoivat tuntua taas puudutteen läpi. Takapuolella tuli myös painon tunnetta. jossakin vaiheessa alkoi ponnistuttaakin, mutten halunnut ponnistaa vielä, koska mies ei ollut paikalla :S Pidättelin ja odottelin. Luovutin kuitenkin ja aloin varovaisesti ponnistella, jonka aikana mieskin onneksi paikalle ilmaantui ;). Työnsin turhan rajusti, koska lapsi lähti luisumaan melko nopeasti ja sain ponnistuskiellon. Jouduin odottamaan lapsen itsestään liukumista ulos, joka oli kyllä täyttä tuskaa! Olisin halunnut ponnistaa vielä, mutta kätilö sanoi, että on olemassa repeämisvaara. Joten tuskaisesti pidätttelin ja uikutin miehelle, etten kestä. Ponnistusvaihe kesti 1 minuutin ja sieltähän yllätyspoikamme syntyikin. Olimme hämmästyneitä sukupuolesta, mutta vielä yllättyneempiä olivat sukulaiset, joille olimme kertoneet tytöstä :D
Tässä lyhyt sekava tarina, kun ei ehdi parempaankaan ;)
Me ei touhuilla nyt niiin usein kun ehkäpä kannattaisi.. Ennen yritystä seksi oli meillä lähes joka päivästä ja nyt se on sellasta 3-5 krt viikossa (toi viis menee jo " harvinaisuuksiin" )
Mäkin olin ihan siinä luulossa että minun_ poika on vasta jtn 2vkoa, aika menee niin nopeasti..
Meillä " hommaillaan" silloin kun huvittaa. Ja oletettu ovulaatiokin on aina saatunut viikonlopuksi, jolloin on sopivasti aikaakin.
Jardins: Mua on tässä niin kovasti mieli tehnyt mariannedrinkkiä, joten halusin sen juoda ja pari muuta drinkkiä ennen kuin tuun raskaaksi :D
Viime baarireissu kun päättyi (tai alkoi) niin, että kortti jäi automaattiin :(
Meille tulee kullan veli ja sen tyttöystävä kylään ja en varmaan uskalla juoda, kun on pienen pieni mahdollisuus että ollaan onnistuttu:)
Me yritetään aina vaan harvemmin. Tulee tosi tyhmä fiilis, että nyt harrastetaan seksiä että jotta tultais raskaaks:)Aina silloin kun tekee mieli, niin sitten saa helpotusta:) Kun nytten käytettiin noita ovulaatio tikkuja niin silloin kun se näytti sen LH piikin niin mies oli korjaamassa yöhön asti autoa ja sitten meni aamulla aikasin töihin joten ei kaikista kriittisimpään aikaan sitten " siemennetty" :( Mutta katotaan miten käy:) Sekin syö aikapaljon hauskuutta tästä yrittämisestä että tietää sen hetken milloin on otollisin aika tulla raskaaks...
tultiin just kaverin luota kyläilemästä:)
pitkästä aikaa sitä taas jaksoi johonkin lähteä.
meillä silloon ku esikoista ruvettiin yrittämään, harrastettiin 2-3pv välein koska siittiö pysyy elossa sen 2-3pv joten siihen turvauduttiin, mutta toisin kävi, enhän mä edes ovuloinut niinkun olis pitänyt.
silloonkun lääkäri sen sanoi, että en pakosta edes ovuloi ollenkaan, tuli kyllä niin paha mieli, sitte rupes ajattelemaan, että en voi edes saada lapsia, mutta onneksi sitten kävikin toisin:)
tää toinen saikin alkunsa sitten alle 5 kerran pupuilujen jälkeen ilman ehkäisyä:) joka oli kyllä todella suuri yllätys:D
Häät lähestyy koko ajan! Alle kuukauden päästä olen jo ROUVA! En olis ehkä uskonut joitakin vuosia sitten, että minusta tulee rouva jo 20-vuotiaana. Mutta olen kyllä hyvin onnellinen ja tyytyväinen tilanteeseen. Vielä kun saisin olla äiti...
Olen alkanut tässä hyvissä ajoin miettinmään eri gradun aiheita, liittyen kasvatukseen. Yksi voisi olla päivähoidon henkilöstön välisten suhteiden vaikutus lapsiin (tällä hetkellä vahvin mahdollinen aihe) tai sitten että millainen on suvun ja isovanhempien merkitys lasten kasvattamiseen.
Miten teillä, nuoret äidit, vaikuttaa omat vanhemmat ja heidän kasvatusmenetelmät teidän tapaanne kasvattaa lapsianne, vai vaikuttaako ollenkaan? Entä miten suku tai suvun perintö tms.? Itse olen miettinyt näitä asioita ja olen huomannut, että käyttäisin hyvin pitkälti samoja/samankaltaisia menetelmiä ja periaatteita, kuin esim. omat vanhempani. Toki on asioita, josita olen eri mieltä kuin he, tai minulla on omat näkemykset asoista, mutta niin on kaikilla.
Mitä konkreettisia asioita teillä on, mitä teette samoin kuin teidän vanhempanne ja mitä teette ihan toisin, kuin teidän vanhempanne (liittyen kasvatukseen tietty)?
Alkaa tulemaan kamala hää vimma aina kun näkee/kuulee siitä juttuja:) En mä olisi pikku tyttönä osannu haaveillakkaan näin ihanasta prinssistä mikä mulla nytten on;) Siiten saat tulla Han_ kertomaan meille miten teidän juhlat meni, jooko:) Mun kaverin häissä pappi oli sanonut " kunnes kuolema teidät erottaa" värssyn tilalle että " kunnes eroatte" ! Oli siinä morsian vuodattanut muutakin kuin onnen kyyneleitä!
Vaikka en vielä äiti olekkaan voisin silti vastailla Han_:in kysymyksiin. Ainakin ne asiat joista olen äitini kanssa jutellut niin meidän kasvatus mallit menee aika samoihin muotteihin. Vielä en ole löytänyt asioita jota tekisin erinlailla kun vanhempani. Paitsi ollaan tehty semmonen kultainen lupaus kullan kanssa, että lasten edessä ei riidellä ja selvitetä kahden keskeisiä asioita. Tiedä nyt miten hyvin tuo pitää, mutta muistan sen niin hyvin kuinka kamalaa oli kuunnella kun äiti ja isi riiteli, siinä oli pienen ihmisen maailma melkein palasina:( Yhteistä aikaa vietettiin mun lapsuudessa paljon ja nämä jotkut traditiot aijon opettaa omille lapsilleni:) Pitäis oikeen kirjottaa ittellensä joku lista näistä asioista:)
Jotenkin haluaisin naimisiin ennen kuin lapsi syntyy mutta se ei ilman erikois lupia olisi mahdollista alaikäinen kun vielä olen. Mutta kun ollaan " päätetty" hääpäiväkin jo valmiiksi (laskettiin että koska suunnilleen olisis tarpeeksi rahaa ja katottiin sitten kalenterista mikä viikon päivä se olisi jne) ja tuo päivä sitten olisi 4.7.2009 eli meidän viisivuotispäivämme. Toki jos rahat on aienmin jo kasassa niin saattaa olla että mennäänkin naimisiin, tai sitten mennään vasta myöhemmin.. Mutta tuo on sellainen päivä mihin tähdätään :)
Me päätettiin (tai minä päätin ja kullalle se sopisi) että ei osteta niitä ovistestejä. Annetaan sen lapsen tulla kun tulee.. Paitsi tietysti jos ei vuoden päästä ole ilmoittanut tulostaan niin sitten mennään lääkäriin.
Olen löytänyt aivan ihanan aineen raskausarpiini! Sinkkipasta!! Oon nyt kolmena päivänä laittanut sitä jalkoihin ja nyt jo ne on vaalenneet hieman, jee. Sitten ne on auttanut kanssa mun selän ja rintakehän muutamiin finneihin.
Oltiin äitin kanssa tänään shoppaamassa ja äiti makso kaikki mun ostokset. Mukaan tarttui aivan ihana hame, paita, kukkaro ja rintaliivit.
taas hetkeks ennenkö sekin taas sulaa pois:( pitää nopsaa mennä pulkalla ennenkö ne sulaa:)
tuosta kasvatuksesta mulla on niiiin paljon tekstiä, että koitan jotain asioita kirjottaa:)
ensim omista vanhemmistani jotka eros kun olin 5v, jäin äidinluo isoveljenkanssa, ja äidin kasvatuksessa ei ole mitään moittimista näin jälkikäteen, hän oli tosi rento ja mukava äiti:) ainoa miinus tulee siitä kun yksinhuoltaja oli, joten teki kahta työtä välillä joten aikaa ei meille riittänyt niin paljon, varsinkin koulutehtävissä olisin kaivannut enemmän apua, eli näissä asioissa pyrin tekemään toisin omien lastenkanssa.
isästä mulla ei ole kovinkaan muistikuvia miten kasvatti, mutta sen muistan, että hän oli kova moittimaan jos jotain teki väärin tai ei tehnyt ollenkaan, eli olin ujo pienenä, ja jos jonkin asian sanoin esim vieraille hiljasella äänellä, hän tokaisi, että " puhu ääneen, tai että kyllä tuon ikäsen pitäis saada jo suunsa auki" ja tuollaista en tee omille lapsille.
teini-iässä kun olin, oli isäni todella tiukka, ja kotiarestia tuli joka välissä kun minuutinkin myöhästyi kotiintuloajasta, joten kerran otettiin kunnolla yhteen ja muutin pois sieltä (asuin isäni luona sen aikaa että äidin rivitalo valmistui)
nykyään raivostuttaa äitini, joka joissain kohtaa tokaisee tosi ilkeesti jos oma poikani tekee jotain vääri hänen mielestään " noin se sitten tekee kun se on siihen kasvatettu" esim. kerran oltiin autolla liikenteessä ja äitini meinasi että vaihdetaan yhdessä auton takapolttimon pikasesti, ja sanoin, että poika ei viihdy istuimessaan jos auto ei oo liikkeellä, noh, alotettiin sen vaihtaminenja poikahan rupes kurkkusuorana huutamaan ja minä siitä sitten sanoin, että " mähän sanoin ettei se viihdy, olis sen polttimon voinut vaihtaa myöhemminkin" niin taas äitini sanoi, että " noin se huutaa kun se annetaan huutaa aina" :O ja silloon mulla palo käämit ja sanoin sille että, vi**u jos sä oot noin täydellinen kasvattaja niin opeta se sitten niin ettei se itke!! en sitte kuullu enää mitä se sanoi ku se paineli sisälle:)
sitten appivanhemmat, ei ole oikeen muuta kokemusta kuin että he syöttävät makeaa (suklaata) pojalle ja heidänmielestään pojan olisi pitänyt kehittyä 0 vuotiaasta 1 vuotiaan tasolle jo 6kk:ssa, kuten se ryömimis juttukin mitä appiukko pontevana yritti opetaa, " siirtäkää noita leluja niin ettei se ylety niihin, niin se lähtee ryömimään nopeempaa" ja PRKL sen tarvi oppia yhtään sen nopeempaa ryömimään ku se on itte siihen valmis.
voi olla vähän sekavaa tekstiä mutta koittakaa saada selvää:)
Ollaan tollon seurusteltu kolme vuotta:)
Sais sataa lunta tännekkin, eilen oli vaan kamala myrsky, sato ja tuuli ihan mielettömän paljon. Mä kyllä tykkään sateesta, siellä on ihana kävellä:)
En malta odottaa että pääsen ostamaan joululahjoja:) Onneksi tulee noin 300¿ veron palautuksia niin saa niillä sitten ostaa kaikenlaista kivaa:)
Mikä on teidän tyhmin/turhin lahja jonka ootte saanu? Mulla oli kesällä synttärit ja kullan veli ja sen sisko hehkutti kuinka ne on ostanu hienon lahjan jostain kaukaa, sitä ei kuulemma saa mistään meidän kaupoista...No sitten kun sain lahjani niin siellä oli Tadaa! Pitsa leikkuri! Ja avian samanlaisia myytiin meidän omassa lähikaupassa:) Silloin ihmetytti että mikä siinä sitten oli niin hienoa :D Ei olla vieläkään käytetty sitä koska me ei oikeestaan ikinä syödä pitsaa:)
Niinhän siinä sitten kävi, että äitiyspolille jouduin korkean verenpaineen takia ja sain siihen lääkkeetkin. Vaavia ei ollut paineet haitanneet, kasvanut ihan normaalisti ja painoa 1120g rv 28+4 :). Nyt on sitten paineet lähteneet jo vähän laskuunkin, onneksi. Polilla ultratessa todettiin Öttiäisen istuvan perätilassa jalat ristissä ja kädet niskan takana. Kysy siinä sitten sukupuolta ;)
Neuvolassa olivat sitä mieltä, että Öttiäinen ei enää itsestään kääntyisi, jolloin edessä olisi kääntäminen tai sectio...
Ihan kiva..
Mitäs muuta, joulua odottelen jo kovasti. Luntakin saisi jo tulla, ankeeta tällainen ainainen harmaus ja synkkyys.
Hehe, mä en ainakaan olisi jaksanut odottaa jotain 4 vuotta hääpäivään. Me varattiin kirkko marraskuussa ja mentiin naimisiin seuraavassa helmikuussa :)
Mutta kukin tyylillään...
Laukkis ja Öttiäinen 29+5
Tämäkin viikko jo voiton puolella;) Ihanaa kun taas on viikonloppu lähellä:) Aika menee kamalan nopeasti:) Kohta on jo joulu:)
Luin tänään siittiöistä ja siitä kuinka jotkut koittavat itse vaikuttaa lapsen sukupuoleen. Siellä sanottiin että jos toivoo tyttöä, kannattaa rakastella 2-3 päivää ennen ovulaatiota, koska tyttösiittiöt ovat hitaita mutta elävät pidempään. Jos taas halutaan poikaa kannattaa rakstella juuri silloin h-hetkellä, koska y-siittiöt ovat nopeampia:) Siitä sitten vaan tarkistelemaan että milloin tärppäs :D
Pitkästä aikaa oon taas koneella, oon koittanu pidellä taukoja kun melkein aina oon koneella koko ajan. Laitettiin kaverin kanssa tekokynnet tiistaina, ihan kiva näillä koittaa kirjottaa :) Ja oli kiva vaihtaa kaverin pojan vaippaa kun ei oo tottunu näihin kynsiin.
Mentiin eilen kullan kanssa päivä unille viideltä ja meiän piti herätä salkkareiksi (ollaan jääty siihen ihan koukkuun) ja sisko soitti sitten joskus puol seittemä mutta jatkettii sitten vaa nukkumista ja puol yheltätoista heräsin ja sitten herätin kullan ja sanoin sille että arvaa mitä kello on ja se veikkas kakskytä vailla kaheksaa, mutta oli sitten hiukan väärässä :)
Siskon kaveri (ja mun kaveri siskon kautta) yrittää kanssa pikkusta, en oo sille mitään sanonu mein yrittämisestä kun jos se vahingossa lipsauttaa siskolle niin sitten ei oo kivaa, eiei.. No mutta toivottavasti saan siitä odotuskaverin. sillä on jo yksi poika ennestään, ja aivan ihana on.