ja taas oleskeluluvasta (ja ehkä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa asumisesta)!

Jos todella rakastaa, jaksaa ne pahemmatkin seuraukset, koska lopussa se lupa kuitenkin tulee, kesti se sitten 3 viikkoa tai 3 vuotta. Eikä sen pitäisi edes olla se päällimmäinen pohdinnan aihe avioliittoa suunnitellessa. Tärkeintähän on, että on löytänyt vierelleen kumppanin, jonka rinnalla haluaa viettää loppu elämänsä... myötä- ja vastoinkäymisissä :)

Alkuun stressasin hirveästi noita lupa-asioita. Itkin ja surin jo valmiiksi kaikkea. Jossain vaiheessa tajusin, että hajoan jos jatkan niin. Nyt en edes oikeastaan ajattele niitä asioita. Yritän parhaani mukaan elää ihan tavallisesti ja suunnitella tulevaisuutta jne. Itse tiedän parhaiten omasta elämästäni ja luotan siihen, että (tukijoukkojen avulla) saan jossain vaiheessa muutkin/viranomaiset uskomaan omaan elämääni.

Ei mun elämä aina ennenkään ole mutkitta mennyt, mutta lopulta kaikesta on aina selvitty. Miksei siis tästäkin.. Sitä paitsi olen aina ollut sitä mieltä, että kadun vanhana mielummin tehtyjä kuin tekemättömiä asioita. Tätä ajattelin silloinkin kun päätin mennä naimisiin. Välillä on pakko uskaltaa ottaa " riskejä" voidakseen tulla onnelliseksi.

tean, tee niin kuin susta tuntuu oikealta. Mieti vaihtoehdot ja mikä niistä saattaisi tehdä sinut onnellisimmaksi. (Todennäköisesti miehesi ei saa turvapaikkaa. Nigeriassa ei ole sellainen tilanne, että sieltä tullut saisi turvapaikan.)

tean:

Olen seurannut Jennin ja teidän muiden välistä keskustelua pelolla ja mielenkiinnolla. Olen itse rakastunut Nigerialaiseen mieheen ja haluaisimme mennä naimisiin. Hän on tullut noin vuosi sitten suomeen turvapaikanhakijana ilman passia. Saamme passin piakkoin tänne, mutta uskallanko ajatella avioliittoa jos ja kun haemme/odotamme lupaa suomessa asumiselle??

Osa tarinoista kuulostaa aivan kamalalta. Kuinka viranomaisetkaan voivat sanoa onko rakkaus aitoa vai lumetta? Toivotan teille kaikille jotka odotatte päätöstä tai olette saaneet negatiivisen päätöksen oikein paljon tsemppiä ja taistelutahtoa.

Me ollaan vasta odotettu reilu kuukaus päätöstä ja sanoivat että päätöksen tekemisessä voi mennä vähän aikaa,ainakin meidän tilanteessa.Mies on myös kotoisin arabimaasta ja odotellu siellä melkein 2,5v.,kielteinen viisumipäätöskin on tullut kaksi kertaa mutta silti jaksaa uskoa tulevaan jo meidän lapsenkin takia joka kokoajan kasvaa ja isä jää siitä paitsi...surettaa:(

Mäkin olen keskittynyt oikeestaan vaan arki-elämään enkä pahemmin ajatellut näitä asioita,koska silloin pää ihan varmasti hajoaisi ja luultavasti itkisin vaan..mutta kuitenkin tämä päätöksen teko kestää liian kauan...

Eli mieheni on ollut joskus turvapaikanhakijana, mutta peruutti sen kun menimme naimisiin (kesä 2004) joten kun peruuttaa tp-hakemuksen, siitähän seuraa käännytys. Toisaalta väärin, ihankuin tp-hakija ei saisi rakastua ja mennä naimisiin.. Valitus tehdään vielä tällä viikolla, lakimiehemme kyllä sanoi, että siihen voidaan lisätä, että " pyydämme että käytäntöönpano kumottaisiin" , mutta lakimies uskoi, että tässä tapauksessa se pitää, eli mieheni tosiaan pitää lähteä maasta. Pelottaa vain, kuinka kauan menee, ennenkuin saan mieheni takaisin tänne luokseni?! Puhutaanko kuukausista, vai jopa vuodesta? Se mikä tässä mietityttää, kun on käännytyspäätös, ja siinä samassa lukee, että saa tulla takaisin maahan aikaisintaan huhtikuussa 2007, niin kun nyt hallinto-oikeus/uvi antaisi positiivisen esim. ensi vuonna, niin saako mieheni tulla heti tänne takaisin, eli ns. kumoutuuko tuo vanha päätös? Onko kellään kokemusta asiasta?

meillä ainakin kun mies käännytettiin,(ei saanut turvapaikkaa) niin mitään aikarajaa ei annettu koska saisi tullu takaisin mutta sanoivat että on erittäin vaikea tulla suomeen uudestaan,kun on saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen ja passia hänellä ei ollut kun tuli aikoinaan suomeen n.laittomasti..mies on nyt ollut jo kohta 2,5v. kotimaassaan ja en nyt tiedä vielä kuinka kauan kestää,lupahakemus on vireillä mutta en tiedä miten käy..me emme ole naimisissa...

tässä mun kokemuksia asiasta.

Teillä se suurin ongelman aiheuttaja taitaa olla se, että ette ole naimisissa, eli viranomaisten ei tarvitse käsitellä teitä perheenyhdistämistapauksena. Ehdittekö asua yhdessä pitkään ennen käännytystä? Et voisit edes siihen vedota.

tota yhdessä asumista kun meillä on yhteinen lapsi,jonka huoltaja isä myös on,eli minä olen se perheenkokoaja kun lapsi ei voi itse vielä asioita hoitaa:)eikös se sitten käsitellä perheenyhdistämisenä?

Ulkomaalaislaissa sanotaan, että maahantulokielto voidaan muuttuneiden olojen tai tärkeän henkilökohtaisen syyn vuoksi peruuttaa.



Ootteko olleet yhteydessä vähemmistövaltuutettuun?

Joo, oikeassa oot. Multa tais livahtaa silmien ohi , et teil on lapsi. Lapsen edun pitäis nyt sentään jotain painaa. Tuttavapiiris on kokemusta samantyyppisistä kohtaloista, maksimissaan on mennyt naimattomilla isillä, joilla turvistausta, n. 1 v.

naimattomilla isillä sitä, että eivät ole lapsen äidin kanssa naimisissa ;) mutta siis lapsi on yhteinen

et onhan teillä ihan oikeet, asiantuntevat lakimiehet, eikä Pakolaisneuvonnan arvuuttelijat?

todellakin lapsen edun mukaista että vanhemmat ovat sentäs samassa maassa mutta meillä on kestänyt koko tämä juttu turhan kauan.Joskus muistaakseni kun olin yhteyksissä ulkoministeriöön niin sanoivat että ei yhteinen lapsi vaikuta paljoa asiaan jos tällä maahantuleva on käännytetty joskus suomesta pois..mitähän tähän sanoisi ihmisoikeusjärjestö mutta mä olen ollet yhteydessä tohon vähemmistövaltuutettuun,paras keino on nyt saada se oleskelulupa isälle että voitaisiin mennä täällä naimisiin ja oltasiiin normaali perhe.

Riippuu tietysti käännytyksen syystä. Mut monia on käännytetty turvisprosessin lopuks ja takaisin vaan ovat päässeet. Nimenomaan siks, kun täällä on lapsi. Eri asia on ne tapaukset, joissa henkilö on rikkonut Suomen lakia muutenkin kuin vain maahantulosäännösten osalta. Mut on heitäkin takaisin päässyt. Pystyikö miehesi kuitenkin varmuudella todistamaan henkilöllisyytensä, vaikkei matkustusasiakirjaa ollutkaan? Joissakin tapauksissa, jos henkilöllisyys on epäselvä, käyttävät sitä perusteena lupien epäämiseen.



Et sitten pystyis matkustamaan lapsen kanssa isää tapaamaan ja menisitte samalla myös naimisiin? Tulis samalla todisteet tapaamisestakin:)



Mun tiedos on myös pari tapausta, joissa miekkonen käännytettiin mut tuli pienen ajan pääst takas ja haki uudestaan lupia tääl Suomes ja sai ne.



Lapsella on lainkin mukaan oikeus molempaan vanhempaansa. Aika rankkaa, et viranomaiset katsoo " suuressa viisaudessaan" , et lapsen edun mukaista on elää elämänsä ilman toista vanhempaansa.

Maahantulokielto voidaan peruuttaa muuttuneiden olojen tai tärkeän henk.koht. syyn vuoksi? Hmm.. mitähän sillä tarkoitetaan. Eli tietty jos olisi lapsi tai raskaana.. kyllä nämä on monimutkaisia juttuja.. Ei olla oltu yhteydessä vähemmisövaltuutettuun, mutta mitä kävin heidän sivuillaan katsomassa, en usko että heistä olisi apua..kaikkeahan kannattaa tietty kokeilla. No, pääsenpähän pian hieman lämpimämpiin oloihin..juuri kun täällä alkaa kylmenemään :)

Meillä oli samanlainen tilanne aikaisemmin.



En tiedä katsoitko MOT-ohjelman viime toukokuussa?



Siinä oli meidän juttu, eli mieheni käännytettiin suomesta helmikuussa -04, aviouduimme joulukuussa-03. Hain oleskelulupaa perhesiteen perusteella johon saimme kielteisen päätöksen marraskuussa-04. Valitimme hallinto-oikeuteen joka kumosi Uvin päätöksen elokuussa-05 ja palautti asian uudellen käsiteltäväksi Uville joka sitten antoi oleskeluluvan ja nyt mieheni on kotona:)) joten loppu hyvin kaikki hyvin. Nyt olemme onnellisia . Aikaa kokonaan meni vähän yli 1,5v , paljon pahaaoloa, itkua mutta nyt olemme onnellisia:))



Miehellänikin oli maahantulokielto 2v joka olisi päättynyt nyt marraskuussa-05 joten kun hallinto-oikeus kumoaa Uvin päätöksen se päättää myös poistetaanko maahantulokielto jonka Uvin sitten poistaa rekisteristä ja mieheni pääsee maahan.



Aikaa vievää touhua ja erittäin raskasta. Toivon teille voimia ja uskoa siihen että joku päivä tämä aika on ohi ja saatte elää yhdessä.

Tuo teidän ohjelmanne aiheutti minulle melkoiset puistatukset, meidän oma tapauksemme kun ei ole edes sieltä kaikkein yksinkertaisimmasta päästä :( Ohjelma esitettiin vielä samoihin aikoihin kun olimme laittamassa omaa hakemustamme sisään. Jopa paikkakuntamme poliisilaitoksen lupatoimiston virkailija otti tuon ohjelman puheeksi, päivitellen UVI:n käytäntöjä.



Ystävieni kanssa ollaan mietitty, kuinka teille jatkossa kävi ja on todella mahtavaa kuulla, että asia on teillä nyt loppuun käsitelty. Onnea ja iloa teille tulevaisuuteen, olette sen todella ansainneet :)

Siis miehesi lähti kotimaahansa helmikuussa -04, ja nyt elokuussa -05 palasi kotiin vai..? Todella pitkä aika.. tahdon vaan tosiaan tietää, suurinpiirtein, kuinka kauan menee, ennenkuin saan mieheni takaisin kotiin :)

Enpä nähnyt tuota ohjelmaa, saisikohan sen vielä mistäin..?

Meillä on nimenomaan pakolaisneuvonnan asianajaja. Onko ne oikeesti kaikki niin huonoja? Muuta vaihtoehtoa meillä ei yksinkertaisesti ollut. Kahden opiskelijan tuloilla ei mitään huippuasianajajia makseta :( Miehellä on ollut aiemminkin asianajaja samasta paikasta ja sanoi että nykyinen kyllä vaikuttaa fiksummalta kuin edellinen. En tiedä sitten..

Olen kyllä käynyt tapaamassa häntä hänen kotimaassaan,laitoin kyllä siitäkin matkasta liitteet hakemuksen mukaan,en sitten tiedä onko sillä väliä..kun ainakin uvin sivuilla luki että ulkomaanmatkoja ei katsoja yhdessäoloksi mutta siis tositaahan se sitäkin että tosissamme ollaan,en sitten tiedä mitä uvi ajattelee.

Naimisiin emme halua mennä,odotellaan nyt päätöstä ja katotaan sitten mutta siinähän tapauksessa se liitto katsotaan varmasti lumeliitoksi jos ryntäämme naimisiin mahdollisesti kilteisen päätöksen tultua.vaikeeta:(

Juu, ei se tapaaminen silloin mitään merkkaakaan, jos ei naimisissa ole, siis parin välillä. Mutta onhan siinä todisteet, että lapsi tapaa isäänsä. Mut tuo avioliiton solmiminen on kyl kinkkinen juttu, teki mitenpäin vaan. Toisaalta, jos sen tekis nyt, niin perhesiteitä olisi sitten miehelläsi tännepäin enemmänkin, mutta sitäkin saattavat käyttää aseena teitä vastaan. Siinä toisessa vaihtoehdossa olet luultavasti oikeassa;)



Pakolaisneuvonnan lakimiehet eivät yleensä ole lakimiehiä ollenkaan, eli siis tutkintoa ei vielä ole. Ovat siis vain eräänlaisia asianhoitajia. Minulle yhdestä heidän toimipisteestään on suoraan myönnetty, etteivät kaikkea hallitse. Erikoistuneet vain ja ainoastaan turvapaikkaprosessiin. Heillä on myös yleensä mieletön työtaakka, eli yhdelle asiakkaalle ja hänen asialleen ei paljon aikaa liikene.



Ulkomaalaislaki §9 http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2004/20040301 ja oikeusapulaki http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2002/20020257 kannattaa lukaista läpi. Pienituloiset saa oikeusapua, siis jopa sen huippuasianajajan, pienellä omavastuulla (jos maksavat sitäkään). Kysäise Pakolaisneuvonnasta, onko paikkakunnallanne asianajajaa, joka on erikoistunut ulkomaalaisasioiden hoitoon. Heillä on yleensä listattuna joukko ammattilaisia. Kysäise myös paikkakuntanne oikeusaputoimistosta laskemaan tulonne ja menonne, josko jäätte hyvinkin alle niiden tulorajojen. Ja kysykää miehesi maanmiehiltä, heillä on yleensä myös tietoa hyvistä asianajajista, koska niin moni lakiapua näissä asioissa tarvitsee.



Oikeusapua saa siis " ilmaiseksi" sen jälkeen, kun asiakas on saanut esim. sen kielteisen oleskelulupapäätöksen. Jos siis jo heti juttunsa alkuvaiheessa, ennen minkäänlaisia lakiopillisia ratkaisuja, haluaisi käyttää lakimiestä apuna, silloin kulut joutuu maksamaan itse.