Lue keskustelun säännöt.
Lihavat vauvat ja äitien mielipaha
09.06.2010 |
Työskentelen lastenneuvolassa terveydenhoitjana ja teen päivittäin töitä ylipainoisten äitien kanssa, joilla on lihavia lapsia.
Käytän sanaa lihava, korostaakseni sitä tosiasiaa, että kyseessä on selvästi ruokailutottumuksiltaan epäterveitä vanhempia, jotka siirtävät ongelmatiikkaansa pikkulapsiinsa.
Kysynkin teiltä arvon äidit, kuinka asia tulisi ottaa puheeksi neuvolakäynnillä, jotta vanhemmat todellakin muuttaisivat edes lastensa osalta ruokailu- ja liikuntatottumuksiaan. Äidit hymyillen sanovat, että piltit ovat ihanan vauvanpyöreitä ja helppoja lapsia. Kun asiasta yrittää virittää keskustelua, muuttuu sävy hyvin puolustelevaksi ja selvää faktaa liikalihavuudesta ei suostuta ymmärtämään.
Miksi asia on niin mielipahaa aiheuttava? Miksi ei vain voida todeta, että omat elintapani vahingoittavat lasteni kasvua ja kehitystä ja toivoisin tukea jotta pääsisimme tasapainoon syömisten ja liikkumisen suhteen. Minusta siinä ei ole mitään hymyilyttävää, että alle kouluikäisillä lapsilla on kakkostyypin diabetes diagnostisoituna. Jos asiaan olisi puututtu vakavasti jo vauvaiässä, voisi tilanne olla toinen.
Kommentit (71)
Olenkin ihmetellyt, että miten on mahdollsita, että lihavilla äideillä yleensä on lihavat vauvat. Kun ajattelisi, että ei ne vauva-ajan ruoat nyt niin epäterveellisisä ole. Eli kyse on äidinmaidon koostumuksesta? Vaikka onhan noissa hedelmäpilteissä sokeriakin nykyään, että kaipa sillä on osansa myös?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kärsin pitkään ylipainosta lasten saamisen jälkeen.
Vasta kun nuorin meni kouluun, sain painoni hallintaan.
Vaikka lapseni ovat olleet aina hoikkia, olen saanut osakseni alentuvaa suhtautumista. Terveysalan ammattilaiset ovat selvästi osoittaneet etteivät luota taitoihini valmistaa lapsille terveellistä ruokaa.
Oma ylipainoni oli seurausta sairaudesta ja siitä että oikean lääkityksen löytäminen oli vaikeaa. Vasta kun sairaus saatiin hallintaan poistui paino-ongelmakin. Kuitenkin minulle selitettiin terveydenhuollossa suu vaahdossa kuinka ylipainoni tulee periytymään lapsilleni, eikä uskottu että meillä syödään tervellistä ruokaa ja liikutaan paljon :( ..ja minä kun koin syyllisyyttä ylipainostani jo muutenkin
Voin vain kuvitella millaista suhtautumista olisin saanut osakseni jos lapsilla olisi paino lähtenyt nousemaan.
Suosittelisin asiallista keskustelua, ilman syyllistämistä.
Mä olen NIIN kyyninen noitten valistuslippulappusten ja ruokapäiväkirjojen suhteen. Itse nähnyt useampiakin satakiloisten naisten ruokapäiväkirjoja ja poikkeuksetta ne ovat täyttä kusetusta. En ymmärrä mistä ravitsemusterapeutit repivät sen motivaation taistella totuuden kieltävien laardipalleroiden kanssa. Ja lihavia vauvojakin olen nähnyt. Eli kun imeväisikäinen on sellainen Jabba the Hut -tyyppinen toukkamainen pyörylä ja kun sen laskee lattialle niin läskit leviävät ruhon ympärille roikkuvina laskoksina (lapsi muistuttaa ameebaa ylhäältä katsottuna) niin ollaan kyllä vahvasti tuhdin puolella. Tuollaisen laihduttaminen pitäisi aloittaa heti kun mahdollista eli kun kiinteät aloituksessa. ja lapsen vänistessä ei heti ruokaa kitaan, vaan muuta tekemistä ja seurattavaa (leikittämistä..) ym ensin.
Meidän perhe on ihan normaalipainoista ja kun joku kysyi herkuista niin meillä ainakin lapset söis keksiä ja karkkeja ihan kun leipää jos antais, ei tuu stoppia kovin pian...Meillä kun on jotain herkkuja niin ollaan joko kylässä tai sitten meillä on vieraita, muuten ei herkkuja syödä. Alle ollaan aina syöty tavallista ruokaa ettei tyhjään mahaan mätetä herkkuja. Yleensä sanon jossain vaiheessa että nyt olette syöneet tarpeeksi, seuraava keksi on viimeinen(esim.5 carneval keksiä on pienelle 2-3v jo musta aika monta). Joskus olen antanut syödä niin paljon kun jaksavat ja keskimmäinen syö niin paljon että tulee huonovointiseksi! Ei mitään järkeä sen syömisessä...
Musta tuntuu että lapset tasaavat aika hyvin meillä omaa energiansaantiaan. Eli jos ovat mättäneet keksejä niin sen jälkeen seuraavaan ruoka-aikaan ei juuri ruoka maistu. Sen takiapa ei viitsi usein herkkuja antaakaan kun miettii että yksi ateria tai välipala korvaantuu pelkillä herkuilla. Mutta on musta ok herkutella joskus! Pienen lapsen syömistä on helppo säännöstellä, eihän vielä itse pääse ottamaan kaapista. Isomman kanssa on hankalampaa...
Mun mielestä pitäis yrittää ettei syömiseen liity sen suurempia tunteita. Ei toisaalta häpeää mutta ei myöskään niin että lohtusyödään tai aina syömisellä juhlistetaan jotain juttua.Voi puhua miksi jotkut ruuat ovat hyviä esim. kasvikset koska niissä on paljon terveellisiä vitamiineja yms. vähän isompi lapsi sen jo ymmärtää.
6kk iässä oli 10,5kg ja 9kk iässä 11,5kg. Kato huomaatko, liikkuminen alkanut kun ei ole tullut 3kk aikana kuin kilo. Syntymäpaino 3,4kg. Täysimetyksellä.
Esikoisella oli samat painot suurinpiirtein ja nyt hoikka 3v. Olisiko minun pitänyt laittaa muksut vauva iässä laihikselle?
Tokkopa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isoveli menee miinuskäyrillä, hoikka ollut koko ikänsä. 6v-neuvolassa oli muistaakseni 129 cm ja 25 kg.
Pikkusisko taas on pallerompi, 1,5 v. ja 15 kg. Koko ajan on paino huidellut yläkäyrillä.
Ihan samaa mielestäni kohtuullisen terveellistä kotiruokaa syödään. Vaikka itselläni ylipainoa onkin, niin lapsien ruuista olen aika tarkka.
Onneksi neuvolassa ei ole koskaan todettu muuta kuin että "hienosti kasvavat".
Mieheni on lihava, lasten isovanhemmat ovat lihavia.
Meillä tykätään hyvästä ruuasta, nautitaan herkuista ja toistemme seurasta. Lapsia ei pakoteta harrastamaan liikuntaa, pelaavat kyllä pihapeleje, mutta eivät käy jalkapallokoulussa.
Meidän ruokailut tai liikunnat ei kuulu muille, ja muiden asiat ei kuulu meille.
Ollaan tyytyväisiä omaan elämään ja ei näistä lapsista laihoja tulis näillä geeneillä : ) Ja isovanhemmat ovat kaikki elossa, joten mitään sairauksiakaan ei jakseta pelätä!
sen kanssa, että mässäätte, ettekä liiku? Ei yhtään mitään.
Ja voi olla, että jonain päivänä lapsesi ovat enemmän kuin vihaisia sinulle siitä, että ehdoin tahtoin tuhoat heidän terveyttään ja vaikeutat heidän sosiaalista elämäänsä+ kenties tuhoat heidän vartaloaan reilusti ennen aikojaan. Ei ole meinaan kiva olla mikään raskausarville revennyt riipputissi ( tai miestissi) jo teini-iässä.
Oman ystäväni äiti on omista lähtökohdistaan ymmärrettävistä syistä kasvattanut kaverini ja siskonsa läskeiksi, siis rakkaudesta syöttänyt. Ja kyllä on ollut molemmilla taistelu normaalipainoisiksi, koska ovat HALUNNEET mahtua tavallisiin vaatteisiin ja elää tervettä elämää. Ja toinen pelaa nyt aikuisena sitä jalkapalloa omasta tahdostaan, omaksi ilokseen. Kun se liikunta ei ihan oikeasti ole mikään hirveä rangaistus, vaan se on kivaa, ja siitä tulee hyvä olo.
T: Läski minäkin, eikä tämä mitään kivaa ole. Lapsistani sentään osaan pitää huolen, ja olen opettanut heidät nauttimaan ruoasta ja herkuista KOhtuUDELLA, jotta he voisivat elää tervettä ja viriiliä elämää. Munkin koko sukuni on läskejä täynnä, mutta ei se johdu geeneistä vaan elintavoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On outoa, ettei neuvolan terv.hoitaja ole hoksannut kahta asiaa:
ohjataan perhe ravitsemusterapeutin luo
kehoitetaan pitämään ruokapäiväkirjaa oman ruokailun osalta ja vauvan / lapsen ruokailun osalta
ja tämän suhteen on myös seuranta.
Lappusten lukeminen ei olle vaikeaa eikä vaikeasti ymmärrettävää, kyse on siitä että ruokavaliomuutos vaatii tukea, kuuntelijaa, keskustelua.
Ei pelkkää lappusten ojentamista.
Muistan kun terv.huolto-oppilaitoksessa opiskellessa valitin koulun terkkarille painoni noususta.
terkka ojensi minulle esitteen, jossa oli pyöreä omena ja pyöreä sokerinen munkki ja kysyi, otanko viinerin tai vastaavan kahvileivän kahvitauolla. Vastasin, että en ota, otan pelkän kahvin (minulla ei ollut varaa ostella pullaa tai vasta).
Hän vain ojensi sen esitteen ja siinä se.
Hän ei kysellyt, ei keskustellut jne. Esite vain. Lue siitä.
Loppujen lopuksi minun painon nousemiseen syynä oli hormonimuutokset, jotka johtuivat stressistä (esim menkat jäi pois).
Olen hoikkisvauvan (tai taaperohan hän jo on, juuri täytti vuoden) hoikka äiti ja vähän utelias tästä aloituksestasi. Mulla nimittäin on vahvasti sellainen käsitys, että neuvoloissa ihaillaan suuria ja pulskia vauvoja. Omanikin alkuun kasvoi kovasti kuten rintaruokitut yleensäkin mutta jo alle puolen vuoden iässä alkoi painokäyrä laskea ja tästä on tehty mielestäni suuri ongelma. Ymmärrän kyllä, että neuvolassa ollaan huolissaan isommista lihavista lapsista mutta siis todella vauvoista se menee jotenkin ymmärrykseni ulkopuolella ja olen itse kuullut, miten pulskien vauvojen (alle vuoden siis nämä lapset ja imetettyjä) äidit ovat sanoneet, että paino on ollut ainut asia, josta heille ei ole huomautettu neuvolassa kun on siis ollut korkea). Itselläni on sellainen käsitys, että neuvolassa liikaa keskitytään tuohon painoon. Meidänkin pojan kohdalla painoon on jotenkin takerruttu ja punnituksissa pitää käydä todella usein vaikka esim. itse olen ollut samanikäisenä vielä häntäkin pienempi ja jos vauvalla on yhtään sukuni geenejä (ja huonosyömäisyyttä niinkuin näyttää olevan) niin sama meno jatkunee. No tämä meni asian sivusta mutta olen oikeasti utelias kun olen luullut, että alle vuoden ikäinen saa ollakin pulska ja siitä saisi vain kehuja lähinnä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tutkimuksen 18-vuotiaista miehistä ylipainoisia oli kymmenes, mutta 25-vuotiaista jo lähes kolmannes.
18-vuotiaista naisista ylipainoisia oli 6 prosenttia ja 25-vuotiaista 15 prosenttia."
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2004/12/lihominen_nuorten_miesten_ongelma…
Mutu-menetelmällä vastaisin, että miehet ehkä herkemmin alkavat kerätä ylipainoa monesti varttuneemmalla iällä.
20-35v. miehet ovat usein kohtuu hyvässä kunnossa, sitten neljänkympin korvilla alkaa olemaan jo vatsaa.
Minulle neuvolatyössä nyt näkyvät lähinnä nämä äidit lapsineen, isät ovat paikalla harvemmin. Perstuntumalla isät ovat olleet näillä lihavilla lapsilla normipainoisia ja äidit ylipainoisia. Poikkeuksia aina on, mutta nyt en puhukaan heistä, puhun lihavista äideistä joilla on lihavia lapsia.
normaalipainoinen, mutta lapseni oli vauvana "lihava", jos sitä termiä täytyy käyttää. Neuvolan terkkari lohdutti aina, että kun lapsi lähtee liikkeelle, painonnousukin tasaantuu. Näin kävikin ja nyt 3-vuotias lapsi on täysin normaalipainoinen.
En siis ymmärrä miten ap voi puhua jo vauvoista lihavina? Suuri osa lihavista tai pyöreistä vauvoista solahtaa normaaleihin mittoihin liikkumaan lähtiessään, jos ruokavalio on myös kunnossa.