Lihavat vauvat ja äitien mielipaha

Laihtui sitten ihan hoikkeliiniksi, kun lähti liikkumaan.

Miten paksua pikkuvauvaa, täysimetyksellä olevaa pitäisi laihduttaa? Antaa vettä vaan kun se huutaa, vai mitä?

vielä tuosta, että äidinmaidon koostumus on sama siitä huolimatta mitä äiti syö lukuunottamatta joitakin vitamiineja ja rasvanlaatua. Ne eivät ole suinkaan vauvalta pois, vaan äidiltä itseltään. Eli lihavan äidinmaito on yhtä hyvää, kuin vähemmän lihavan.



Epäilenpä tuota th:ta.

t.th

Pienipainoisena syntyneillä vauvoilla (paino alle normaalin viikkoihin nähden) tosiaan on kaksinkertainen riski diabetekseen sekä sydän- ja verisuonitauteihin, mutta ei laihoilla (jos vauva ei ole alipainoinen viikkoihin nähden syntyessään, vaan normaalipainon alarajoilla).



Kai ap tiedät tämän?

On lihavia lapsia hoikilla vanhemmilla ja hoikkia lapsia lihavilla vanhemmilla.

Minä työssäni kuitenkin näen selkeästi isona ongelmakenttänä lihavat äidit, joilla on lihava vauva, lihava leikki-ikäinen ja lihava eskarilainen. Ja äidin mielestä mitään ongelmaa perheen ruokailutottumuksissa ei ole ja perhe liikkuu paljon vapaa-ajalla...

Jos nyt suomeksi sanon, niin täyttä paskan jauhantaa. Suomessa ollaan menossa kovaa kyytiä amerikan malliin, jossa perheestä huostaanotetaan lapset pois epäterveellisten elämäntapojen vuoksi. Minä en vain hyväksy sitä ajatusta, äidit tieten tahtoen aiheuttavat lapselleen sairauksia. Jokainen terve äiti haluaa lapselleen hyvää. Mikä tässä asiassa vaan on niin vaikeaa?



AP

kokevat syyllistämiseksi sen kun sanot, että nämä elintavoillaan vahingoittavat lasta. Se on sama kuin sanoisit heitä huonoiksi äideiksi.



Voisitko ottaa neutraalin asenteen asiaan. Anna äidelle selkeitä ruokavalio-ohjeita ja kerro että niiden noudattaminen on tärkeää lapsen terveyden kannalta. Anna myös selkeät ohjeet siitä kuinka usein herkkuja voi syödä ja kuinka paljon ja millaisia herkkuja.

Ainakin fiksut äidit ymmärtävät eivätkä loukkaannu tämmöisestä lähestymistavasta.



Oma lahkonsa ovat ne aikuiset, jotka haluavat lihottaa lapsensa. Heihin ei mikään järkipuhe tehoa. Yleensä nämä äidit ajattelevat, että niin kauan kun lapsi pysyy hengissä, ei hän ole vahingoittunut :/

Tuo kommentti, jossa sanotaan että "vauva syö sitä mitä imettävä äitikin syö", ei ole AP:n kommentti.

mutta olen varmaan sellainen lihavaa vauvaa kohdussani kasvattava raskausdiabetikko.



Neuvolassa en saanut paljon mitään apua tai tietoa, kun yritin neuvoja kysellä. Toisteltiin vain että nyt ne pullat ja karkit pois. En edes syö niitä! Tein ruokapäiväkirjoja, joita ei edes haluttu katsoa. Kun kommentoin yleisiä ateriaesimerkkejä omalta kohdaltani, siihen ei osattu sanoa mitään yksilöllisempää muuta kun että tässä oppaassa nyt on tällainen esimerkki (joka ei minulle käy). Söin niin vähän, että minulla oli nälkä, johon hoikka th naurahti että sun kokoisella on välillä varaa ollakin nälässä. Toisaalta käsketään syömään monipuolisesti kotiruokaa ja nauttimaan odotuksesta, toisessa lauseessa koko ajan epäillään, että käyn öisin syömässä paketin keksiä. Kun kyselin radin mekaniikasta ja aineenvaihdunnasta, terkka sanoi että "en mä sitä nyt osaa sulle selittää mutta nyt ei sitten yhtään karkkia ennen synnytystä".



Joten omalla kohdallani pahaa mieltä aiheutti asiallisen keskustelun puute. Lääkäri oli sitten ihan eri tyylinen ja hyvä niin.

siihen että miten vauvaa muka pitäisi laihduttaa? Jos tosiaan on pelkällä rintamaidolla? Koska äitien syyllistäminen on helppoa, samoin lapsen haukkuminen lihavaksi. Mutta mitä asialle sitten pitäisi TEHDÄ? Ja tosiaan, miksi lihavan äidin vauvan lihavuus on ongelma, normaalipainoisen ei?

-se normaalipainoinen jolla pullero pallero

toimivia tapoja puuttua. Niitä ei näytä nykyisin olevan, eikä elintarviketeollisuus ainakaan tue kansanterveyden tavoitteita tuottamallaan roskalla.



Vaatii kyllä tietoa, voimia ja aikaa tarjota perheelle niitä terveellisimpiä vaihtoehtoja. Tosin vähän vähemmälläkin yrittämisellä ihmiset pysyisivät jotenkuten kuosissaan. Ainakin ne, joilla on edes vähän voimavaroja ja ymmärrystä järkeviin ruokavalintoihin.

ensimmäinen lapseni oli vauvana iso, puolivuotiaana jo yli 10kg!



olihan se vaikeaa ottaa palautetta neuvolasta vastaan tilanteesta, koska....



1. olin hoitanut vauvaa väärin, eli maitopullo suuhun joka kitkautuksesta, miettimättä että mikä muu voisi olla hätänä. Imetyskään ei oikein onnistunut kun vauva halusi saada maidon helposti pullosta. eli itselleni nousi syyllisyyttä tästä asiasta.



2. tulin kasvokkain sen asian kanssa että taidan itsekin syödä epäterveellisesti ja liian usein... eli taas lisää syyllisyyttä ja huonon äidin leimaa!



3.tiesin valehtelevani omista syömisistä itselleni eli ajattelin syöneeni vain aamupalalla, lounaalla, välipalalla, päivällisellä ja iltapalalla, mutta todellisuudessa napostelin joka välissä jotakin lisää... esim kahvi ja wiineri ei ajatuksissani ollut syömistä kun kerran vain kiireessä haukkasin sen naamaani! Eli alkoi pelottaa että joudunkohan nyt myöntämään todellisuuden itselleni ja muille ja mahdollisesti vielä muuttamaan tapojani!!! Minulla se etten ollut valmis kuuntelemaan neuvolantätiä, johtui yksinkertaisesti siitä että keskustelu olisi johtanut minut tuntemaan itseni epäonnistuneeksi ja huonoksi äidiksi lapselleni! Paljon helpompaa oli ummistaa silmänsä ja korvansa todellisuudelta ja syödä puputtaa pahaan oloonsa.



oma "mielihyvä" mitä silloin syömisestä sain, ajoi kaiken edelle! En halunnut luopua herkuttelusta, jota tapahtui useita kertoja päivässä! Neuvolantädin ajattelin syövän pelkkiä ituja ja olevan tyhmä ihminen joka ei osaa nauttia elämästään! Sairaanhoitajan ammatistani ei ollut asian tajuamisessa mitään hyötyä, vaikka tietoa oli paljonkin terveistä elintavoista, aina jotenkin selitin asiat itselleni parhain päin!



Vasta kolmannessa raskaudessani raskausdiabeetikkona totuus pläjähti naamani eteen! Huoli syntyvästä vauvasta ja hänen terveydestään sai minut heräämään todellisuuteen. Silloin vasta lakkasin puolustelemasta omia vanhoja tapojani ja huonoja ruokailu-ja liikuntatottumuksiani ja olin valmis muuttamaan tapojani!



Nyt minulla on 3ihanaa normipainoista lasta, joiden kotona liikutaan ja syödään oikeasti terveellistä ruokaa!



toivottavasti tämä nyt aukaisi asiaa ainakin joltakin osin=) tällaisen kamppailun minä olen käynyt ja toivon että lapseni saavat terveen elämän aikaisemmista töppäilyistäni huolimatta=)

ja kyllä itse työssäni kohtaan tosi harvoin normaalivartaloisilla äideillä lihavia lapsia. Monesti isä saattaa olla normaalipainoinen mutta äiti useimmiten selvästi ylipainoinen.

AP

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta sinulla terveydenhuoltoalan asiantuntijana lienee vastaus myös siihen, miksi joka toinen suomalainen mies on tutkimusten mukaan lihava ja naisista "vain" joka kolmas, mutta sinulle on tullut asiakkaiksi vain näitä lihavia äitejä?

Ja kyllä, olen itse normaalipainoinen äiti, jolla on normaalipainoinen mies ja lapset. Joten en ottanut kysymyksestäsi nokkiini...

Josta kaikki ovat olleet puoli vuotta pelkällä rintamaidolla ja kakkonen meni sen puoli vuottakin + 10 käyrillä koko ajan. Kuusivuotiaana oli pitkä 131 cm. ja painoi 36 kg. Rotevin on aina ollut. Itse ja mieheni olemma hoikkia. Poikani painoa seurattiin vähän aikaa, kun terkkarin mielestä oli liian painava. Harrastamme liikuntaa, ruokavaliomme on hyvä, kasviksia ja vihanneksia suosiva jne. Poika on nyt kohta 9 v. Edelleen on roteva 145 cm. pitkä ja 40 kg. Viimeksi tuli maininta, että pituuteen nähden painoa tullut runsaasti. Ei pätkääkään "läskiä" missään. Mitä sinä hyvä arvon terkkari olet mieltä? Onko poikamme liian iso??!!

Olen tietoisesti kärkkäästi kirjoittanut aiheesta täällä. Toki neuvolatyössä käytetään erityistä hienovaraisuutta äitien kanssa keskustellessa ja varotaan syyllistämästä liikaa äitejä.

Tosiasia vain on se, että tätä ongelmaa ei hoideta hymistelemällä. Meillä on iso kansanterveydellinen ongelma edessä ja paljon kipeitä ihmisiä asian vuoksi, joka olisi helppo hoitaa pois pelkällä ravitsemuksella.

Täysimetyksellä olevaa 3kk:n ikäistä vauvaa ei tarvitse laihduttaa. Imettävän äidin olisi hyvä kiinnittää huomioita syömäänsä ravintoon ja ennen kaikkea syömänsä rasvan laatuun.



AP

Aamulla syö puuron, yleensä kaura- tai täysjyväpuuron/monihedelmäpuuron. Jauhetta laitan ½-1 dl. Imetän myös aamulla (vauva herää klo 10-11). Lounaalla (klo 13) kasvissose (itsekeitettyä perunaa/porkkanaa/bataattia/palsternakkaa: 5 jääpalakuutiota ja vettä. Kun herää niin hedelmäsose ja vettä. Päivällisellä liha-/kala/kanasose+vettä +tissiä. Mahdollisesti iltapalan välissä hedelmäsose ja iltapalalla puuro ja tissiä. Maissinaksuja saa joskus (huimat 2,7 kcal yhdessä:D). Vauva siis kasvaa +2-käyrällä. Eli mitäs th?? jättäisi ruokavaliosta pois?



Meidän terkan mielestä tuo on hyvä ruokavalio, ei valittamista. Ja vauvoista ei hänen mukaansa puhuta yli-/alipainoisina. Hänellä myös on todella pitkä kokemus alalta. Täytyy myöntää, että vähän epäilen ap:n ammattia. Niin ja muuten, en ole imettänyt yöllä viiteen kuukauteen, vauva nukkunut hyvin siitä lähtien (kun jotkut imettää vielä 9 kk ikäistä pari kertaa yössä)

Mutu-menetelmällä vastaisin, että miehet ehkä herkemmin alkavat kerätä ylipainoa monesti varttuneemmalla iällä.

20-35v. miehet ovat usein kohtuu hyvässä kunnossa, sitten neljänkympin korvilla alkaa olemaan jo vatsaa.

Minulle neuvolatyössä nyt näkyvät lähinnä nämä äidit lapsineen, isät ovat paikalla harvemmin. Perstuntumalla isät ovat olleet näillä lihavilla lapsilla normipainoisia ja äidit ylipainoisia. Poikkeuksia aina on, mutta nyt en puhukaan heistä, puhun lihavista äideistä joilla on lihavia lapsia.

Jos noilla eväillä mennään ja anoskoot pysyy hanskassa...

Se on hyvä suhtautua kriittisesti kaikkeen netissä lukemaansa!



AP

en kyllä usko tota, että vauva voi olla varsinaisesti lihava. Mun kaikki 3 lasta on olleet melkoisia palleroita vauvana, mutta hoikistuivat hoikiksi, kun alkoivat kävellä. Olisko mun siis pitänyt muka vauvana jotenkin "laihduttaa" niitä?

Jos noilla eväillä mennään ja anoskoot pysyy hanskassa...

Se on hyvä suhtautua kriittisesti kaikkeen netissä lukemaansa!

Minulla on reilusti ylipainoa, samoin miehelläni. Olen ollut lapsesta asti lihava (synnyin keskosena ja yhteen ikävuoteen mennessä minut oli syötetty keskimäääräistä lihavammaksi th:n neuvojen mukaisesti, näkyy nlakortistani). Olen tunnesyöjä, joten vikaa löytyy siis äidistänikin. Jojoilen painoni kanssa eli välillä olen ollut 47 kg mutta lasteni syntymän jälkeen reilusti ylipainoinen (88 kg).



Molemmat lapseni ovat olleet syntyessään normipainoisia (2.8 kg ja 3.3 kg). Esikoinen painaa nyt 4-vuotiaana 15 kg, ja olen ymmärtänyt sen olevan ok. Kuopukseni saa onneksi vain korviketta niin minua ei voi syyttää hänen lihavuudestaan. Painaa nyt 4 kk 6 kg. Kaikissa vaiheissa käydessäni nlassa on lasteni paino ollut ok. Kukaan ei ole varoittanut tai edes ottanut puheeksi, että lihavuuden vaaraa olisi.



Toivon todella, että nlassa uskalletaan minulle asiasta sanoa, kun ongelmia ilmenee. Olemme molemmat mieheni kanssa huolissamme esikoisestamme, joka on kovasti herkkujen perään ja jankuttaa niistä koko ajan. On saanut kyläreissuilla tai kotona, kun on vieraita, herkkuja (keksit ja jäätelö) ja on niistä nyt jotenkin ihan käsittämättömän innostunut. Jos saa keksilautasen käsiinsä, ei ole mitään kohtuutta vaan kaikki menee. :( Arki on siis melkoista taistelua syömisistä. Nlassa on sanottu, että sekin normaalia (ei kyllä tunnu siltä, koska äitini sanoo, että olin itse samanlainen ja että hän vain antoi periksi).



Kaikenlaiset konkreettiset neuvot auttavat, ei ne jaetut ruoka-aineympyrät ja esimerkkiateriat auta, kun miettii, saako lapsemme nyt jäätelöä, kun serkutkin saa vai pitääkö pysyä tiukkana. Olemme ajatelleet, että liika tiukkuus saa herkun tuntumaan entistä houkuttelevammalta ja antaneet aina silloin tällöin mutta sekään ei auta. Pitäisikö kieltää kokonaan?



Ja niin, en tiedä, milloin lapsi on lihava. Onko jompi kumpi lapsistamme lihava? Voimmeko esim. vauvan kanssa toimia jotenkin toisin? Aloitamme kyllä soseet (nyt varsinkin kun sain tietää, että korvikkeella lihoaa) mutta kun en halua ylilyödä toiseenkaan suuntaan. Jännitän kyllä lasteni punnituksia aivan hirveästi. Meillä on nyt vaihtunut th ja pelottaa taas alkaa tätä juttua käydä läpi alusta asti.



Oma äidinmaitoni on ilmeisesti liian laihaa, joten sekään ei kyllä päde, että lihavilla maito olisi jotenkin rasvaisempaa. Korviketta käytän siksi, että lapseni ei omalla maidollani kasvanut.



Niin, ja miksi en vain laihduta? Yritetty on. Raskaana oli ihaninta olla, kun paino aluksi jopa laski, ja ekassa raskaudessa sain 7 kg lisää (olin lähellä normaalipainoa tuolloin). Toisessa raskaudessa 4 kg, kaikki viimeisen kuukauden aikana turvotuksena.



Paino onkin nyt lähtenyt nousuun, kun en imetä enkä ole raskaana. Annoskoot ovat liian isoja, syön liian harvoin ja tulen huippunälkäiseksi ja sitten vain ahmin. Tiedän omat tapani ja yritän niitä muuttaa. Syksyllä aloitan taas jumpan, kun vauva on isompi ja toivon, että itsekurini olisi parempi. Syömme kotona ruokina lähinnä keittoja, mutta aina välillä sorrumme grillaamaan makkaraa, kun se on esikoisen suosikki. Itse en makkaraa edes syö. Oma lihoamissyyni on näkkileipä. Syön näkkileipää valtavia määriä, korvaan sillä aterioita ja syön aina kerralla monta. :( Kunpa vaan pääsisin eroon noista himoistani! En halua olla lihava ja syödä epäterveellisesti mutta itsekurini on vuosi vuodelta heikontunut. Raskaana ollessani olen aika tiukkana mutta synnytyksen jälkeen alkaa sitten niiden herkkujen ahmiminen, kun on "lupa".



Nlasta kaipaisin tukea oikeanlaiseen syömiseen ja laihduttamiseen. Miksi ei ole mitään vertaisryhmiä, jos on paljon lihavia vanhempia? Olisi ihanaa olla tällaisessa ryhmässä, käydä vaikka vaunulenkeillä ja puhua heidän kanssaan laihduttamisesta. Tapaamisissa voisi olla joku ravintoterapeutti neuvomassa reseptien kanssa, mitä ruokia tarjotaan lapsille ja millä määrillä aikuinen sitten laihtuu, milloin on ok syödä herkkuja ja miten usein (siis lapset) vai eikö kannata antaa niitä lainkaan. Tai kertomassa tietoa hyötyliikunnasta ja keinoista liikkua pienen vauvan ja isompien lasten kanssa, kun jumppaan ei vain ole aikaa vauva-aikana.



Niin, minulle saa ottaa asian puheeksi suoraan mutta ei loukkaamalla vaan ihan faktoina. Mieluummin suoraan kuin epämääräisesti vihjaamalla. En tiedä painokäyristä mitään, enkä itse pidä lapsiani lihavina. Jonkun täytyy se sanoa.

ja lapseni oli vauvana tooodella iso. Mutta en imettänyt. Multa ei tullut maitoa. Joi korviketta ja sitten kun tuli soseiden aika, tein kaiken itse neuvolan ohjeiden mukaan. Oli todella terveellisiä ruokia! Silti vauva oli makkaraa makkaran perään ja ei, lasta ei todellakaan ylensyötetty. Sitten kun lähti liikkeelle alkoi painonnousukin rauhoittua ja nyt 1v 6kk ikäisenä on jo ihan normaalikokoinen taapero (viikko sitten oli veuvola jossa näin sanottiin). Syö samaa ruokaa kuin muutkin meidän perheessä, mutta on toki ruokammekin muuttunut sitä myötä paljon terveellisemmäksi, kun pieni lapsi alkoi niitä syömään!



Mulle se on aina ollut itsestään selvää, että en halua että lapseni päätyvät samaan painoon, missä itse olen nyt. Ja siihen helpoin ja paras reitti on opettaa, miten OIKEASTI KANNATTAA syödä. Ja opettaa se myös itselleen siinä samalla. =)



Että jos ap tarkoittaa lihavia VAUVOJA kannattaa odottaa siihen asti, että lapsi lähtee liikkeelle ja liikkuu kunnolla. Toki on niitäkin, jotka syöttää lapilleen mitä vaan, mutta nyt taas yleistetään mielestäni aika paljon. Kyllä meistä ylipainoisista äideistäkin löytyy niitä, jotka välittävät lapsistaan ja siitä, mitä menee suusta alas. =)