Lue keskustelun säännöt.
Lihavat vauvat ja äitien mielipaha
09.06.2010 |
Työskentelen lastenneuvolassa terveydenhoitjana ja teen päivittäin töitä ylipainoisten äitien kanssa, joilla on lihavia lapsia.
Käytän sanaa lihava, korostaakseni sitä tosiasiaa, että kyseessä on selvästi ruokailutottumuksiltaan epäterveitä vanhempia, jotka siirtävät ongelmatiikkaansa pikkulapsiinsa.
Kysynkin teiltä arvon äidit, kuinka asia tulisi ottaa puheeksi neuvolakäynnillä, jotta vanhemmat todellakin muuttaisivat edes lastensa osalta ruokailu- ja liikuntatottumuksiaan. Äidit hymyillen sanovat, että piltit ovat ihanan vauvanpyöreitä ja helppoja lapsia. Kun asiasta yrittää virittää keskustelua, muuttuu sävy hyvin puolustelevaksi ja selvää faktaa liikalihavuudesta ei suostuta ymmärtämään.
Miksi asia on niin mielipahaa aiheuttava? Miksi ei vain voida todeta, että omat elintapani vahingoittavat lasteni kasvua ja kehitystä ja toivoisin tukea jotta pääsisimme tasapainoon syömisten ja liikkumisen suhteen. Minusta siinä ei ole mitään hymyilyttävää, että alle kouluikäisillä lapsilla on kakkostyypin diabetes diagnostisoituna. Jos asiaan olisi puututtu vakavasti jo vauvaiässä, voisi tilanne olla toinen.
Kommentit (71)
että vauvoilla ja taaperoilla pyöreys/lihavuus häipyy ajan kanssa, kun lapsi rupeaa enemmän liikkumaan ja ruokailu hommat on kunnossa. Mutta onhan se kauheaa kun jotkut lapset ovat todella lihavia :(
Kyllä vanhempien pitäisi tässä asiassa herätä.
Oma esikoinen painoi 5kk:n iässä reilu 10kg, mutta kun alkoi liikkua , niin paino ei enää siitä noussut juurikaan, pituutta kyllä tuli :) Nyt kohta 5-vuotiaana painaa noin 20kg ja on liki 120cm pitkä, eli ihan normi.
Kyllä neuvolassa pitäisi puuttua lapsen ja mahdollisesti koko perheen ruokailu tottumuksiin. Sehän olisi hyväksi koko perheelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sokeritestit tehtiin seka raskauden aikana etta vauvale- ei ollut mitaan haikkaa.
Itse lihoin raskauden ainana noin 10kg ja oikeastaan kaikki ylimaaraiset kilot jaivat synnytyslaitokselle.
Entä pituus ja paino? Jos normaalit, et tehnyt mitään väärin... Ja todellakin turha pahoittaa mielensä tällaisesta.
Voisitko kertoa mita tein esikoiseni kanssa "vaarin". Ensinnakin meidan perheesta vahan . Itse olen 170 cm pitka ja painan 64kg, mieheni on n 185cm pitka ja painaa 80 kg. Perheemme syo kasvispainotteista ruokaa (emme syo punaista lihaa koskaan). Olen kiinostunut ravinnosta ja pyrin syomaan terveellisesti (mutta joskus tulee myos kaytya pizzalla tms). Esikoiseni syntyi viikolla 38 ja oli 51cm pitka ja 4050 gr. Taysimetin hanta (voisi kai sanoa lapsen tahtisesti) 5kk asti. Lapseni kasvu oli kuitenkin hurjaa. Siina 5kk iassa han painoi noin 9kg ja oli tosiaan pikku-buddha... tai vaikka laski (niinkuin sina haluat sen ilmaista) Mita tein vaarin? Terveisin: aiti, joka silloin tosiaan pahoitti mielensa asiattomista kommenteista. (olin toki esikoisen kanssa herkka ja vahan epavarma, ja nama kommentit tosiaan satuttivat)
Ensinnäkin käytän termiä lihava, läski on mielestäni haukkumasana, sitä en käytä missään tapauksessa aikuisesta tai lapsesta.
En kommentoi mitään kysymykseesi, mitä teit väärin.
Halusin äideiltä kommentteja koskien puheeksiottamista lasten lihavuuteen liittyen. Harmi, jos olet saanut osaksesi asiattomia kommentteja, niistä kannattaa aina antaa palautetta eteenpäin.
että asiaan on puututtava. Kuitenkin epäilen sinua provoksi hieman, että kirjoitat välillä vauvojen olevan lihavia, välillä että ne eivät ole. Kirjoitat ristiriitaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että asiaan on puututtava. Kuitenkin epäilen sinua provoksi hieman, että kirjoitat välillä vauvojen olevan lihavia, välillä että ne eivät ole. Kirjoitat ristiriitaisesti.
Mieheni on lihava, lasten isovanhemmat ovat lihavia.
Meillä tykätään hyvästä ruuasta, nautitaan herkuista ja toistemme seurasta. Lapsia ei pakoteta harrastamaan liikuntaa, pelaavat kyllä pihapeleje, mutta eivät käy jalkapallokoulussa.
Meidän ruokailut tai liikunnat ei kuulu muille, ja muiden asiat ei kuulu meille.
Ollaan tyytyväisiä omaan elämään ja ei näistä lapsista laihoja tulis näillä geeneillä : ) Ja isovanhemmat ovat kaikki elossa, joten mitään sairauksiakaan ei jakseta pelätä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja se on diagnosoida, eli diagnostisoida...
puhut asioihin puuttumisesta jo vauvaiässä. Eli paljastuit provoksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisit, niin tietäisit ettei vauva voi olla ylipainoinen eikä vauvaa voi syöttää liikaa.
Onko nyt niin, että normaalipainoisilla vanhemmilla ei voi olla lihavia lapsia? Ja AV:lta olen oppinut että vauvat eivät voi koskaan olla lihavia.
Vaan niitä lihavia äitejä, joilla on lihavia lapsia. Vai meinaatko, että koska ongelma ei koske sinua, se ei voi koskea ketään muutakaan?
hohhoijakkaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jota uskaltaisin väittää lihavaksi. Äiti myönsikin tuputtavansa korviketta ja velliä, ettei tarvitsisi yöllä herätä.
jaksanut lukea kaikkea, mutta itse olen normaalipainoinen, ja vauva ollut TODELLA iso. 6kk painoi melkein 11kg, syntymäpaino miltei 5kg. Sokerit testattiin, arvot olivat todella hyvät. Söinkin ja syön terveellisesti, silti vauva iso.
Nyt 11kk ja liikkuu paljon, ja syö mielestäni jopa vähän verrattuna ikätovereihinsa, mutta siltikin vielä "michelin-miestä" kyllä muistuttaa. Painoa en tiedä nyt tarkkaan, kun ei ole punnittu hetkeen. Mutta siis, paljon liikkuva 11kk syö näin päivässä:
- aamupuuroa (kuivapuurosta+vettä+maustamatonta rasvatonta jugurttia)
- lounas noin n. 1dl kasvis/lihasosetta
- päivällinen n. 1dl kasvis/lihasosetta
- iltapuuro (kuivapuurosta+vettä+maustamatonta jugruttia, hedelmää)
ja välillä maitoa, koko päivän maitosaldo noin 6dl. En todellakaan keksi, mistä tässä vähentää, että vauva laihtuisi???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VOI olla ylipainosia, isommat lapset kyllä - ja lasten ylipaino on yleistyvä ongelma.
Minusta on kuitenkin aika ymmärrettävää, että asia on lihaville mammoille herkkä. Mietihän itse asiaa... olisiko sinusta kiva, jos joku aika suoraan syyttäisi sinua lapsesi perushoidon virheistä ja sanoisi sinun vaarantavan rakkaan lapsesi terveyden? Oman lapsen syöttäminen on lastenhoidon ydintä, ja siten hyvin herkkä aihe - mietihän, miten kipeitä riitoja saa aikaan esim. imettämisestä!
Jos ihminen on oikeasti lihava, siis ei mitään "pikkuisen ylipainoinen", hänellä on mitä todennäköisimmin vaikeita ongelmia itselläänkin itsehillinnän ja ravintotottumusten ja -tapojen kanssa. Ruokaa käytetään perheessä palkitsemiseen, lohduttamiseen, juhlistamiseen jne.
Siitä kierteestä on vaikea päästä irti edes lapsien suhteen. Ihminen on etevä pettämään itseään ja näkemään itsensä ja lapsensa ruusunpunaisten linssien läpi. Kuten tämänkin ketjun jotkin kirjoitukset kirkkaasti todistavat...
Siis kirjoitin tuossa aiemmin isosta vauvastani.
Tyttoni, joka vauvana oli lihava on nyt 7 vuotiaanakin isokokoinen (puolipaata pidempi kuin luokkakaverit), mutta ei lihava. Painonnousu alkoi tasoittumaan kun tytto lahti liikkeelle.
Ap, kirjoitit tassa aloituksessa kuitenkin juuri VAUVOJEN LIHAVUUDESTA ja aitien mielipahasta.
Tietenkaan aitien ei pitaisi olla niin herkkia, mutta omalta kohdaltani voin sanoa etta helpommin sanottu kuin tehty.
Tuoreet aidit tuppaavat olemaan epavarmoja ja haluavat tehda kaikki oikein. Niin minakin olin kun esikoiseni oli pieni. Kieltamatta moneen kertaan itseksi mietin saamiani kommentteja vauvani suuresta koosta ja mietin mita teen vaarin.
Seuraavien lasten kanssa olikin sitten jo ihan eri juttu, enka tasta asiasta stressaanut enaan patkaakaan (olivat myos isoja vauvoja).
Paitsi ehkä itse asioidessaan neuvolassa.
Työskentelen itse lastenpolilla, jossa hoidetaan ylipainoisia lapsia erikoislääkärien vastaanotoilla. 12v urani aikana meille on tullut vain 1 lihava vauva, tai tuokin tuolloin 1v.
Täysimetetty vauva ei ole liian lihava, vaikka suhteellinen paino menisi millä käyrällä. Em. tapauksessa vauvaa oli korvikeruokittu liikaa ja tämän syyksi paljastui taustalta sairaus.
Tavallisimmin ylipainoisen lapsen paino on lähtenyt noususuuntaan 3-vuotiaana, tosi harvoin ennen sitä. Myöskään kasvikäyriä tarvkastellessaan ei voi nähdä vauvaiän painon aiheuttavan ylipainoriskiä myöhemmin.
lasten ylipainoon puuttumista ja oikeanlaiseen, terveellisen ruokavalion ja liikuntaan ohjaamista pidan minakin ihan hyvana asiana.
Kai vaan omien huonojen kokemusten takia tuo "VAUVOJEN LIHAVUUS" vaan sarahtaa korvaan ja pahasti.
Vauvojen lihavuuden oli tarkoituskin särähtää korvaan ja herättää keskustelua.
Diagnosoida ja diagnostisoida ovat molemmat suomenkielen kieliopin mukaisia termejä : )
Epäammatillisenakin terkkana toivon teille kaikille mukavaa viikkoa!
Vaan niitä lihavia äitejä, joilla on lihavia lapsia. Vai meinaatko, että koska ongelma ei koske sinua, se ei voi koskea ketään muutakaan?
hohhoijakkaa...
Mutta jos luet aloituksen tarkkaan, huomaat mitä ap väitti!
Voisitko kertoa mita tein esikoiseni kanssa "vaarin".
Ensinnakin meidan perheesta vahan . Itse olen 170 cm pitka ja painan 64kg, mieheni on n 185cm pitka ja painaa 80 kg. Perheemme syo kasvispainotteista ruokaa (emme syo punaista lihaa koskaan). Olen kiinostunut ravinnosta ja pyrin syomaan terveellisesti (mutta joskus tulee myos kaytya pizzalla tms).
Esikoiseni syntyi viikolla 38 ja oli 51cm pitka ja 4050 gr. Taysimetin hanta (voisi kai sanoa lapsen tahtisesti) 5kk asti. Lapseni kasvu oli kuitenkin hurjaa. Siina 5kk iassa han painoi noin 9kg ja oli tosiaan pikku-buddha... tai vaikka laski (niinkuin sina haluat sen ilmaista)
Mita tein vaarin?
Terveisin: aiti, joka silloin tosiaan pahoitti mielensa asiattomista kommenteista. (olin toki esikoisen kanssa herkka ja vahan epavarma, ja nama kommentit tosiaan satuttivat)