Perhetyöntekijä uhkasi huostaanotolla!

Muuten pakko sanoa että provolta tuntuu kun ap vanhemmat ovat kuolleet ja homevauriokin talossa. Ei sentään kaikki kamalat asiat satu kenellekään yhtäaikaa vaikka elämässä paljon sattuukin.

Missä pumpulissa elät?

Ystävättärelläni esimerkiksi kuoli vastasyntynyt vauva muutaman päivän ikäisenä ja 5 kk kuluttua siitä mies, nopeasti edenneeseen sairauteen. Ystävä jäi yksin kolmen lapsen kanssa ja sanoi suoraan ettei olisi ikinä selvinnyt ilman perheneuvolan kautta saatua apua, hän oli henkisesti jo niin romuna ettei meinannut hautajaisista selvittyään jaksaa aamulla nousta ylös. Nyt kaikki on tuolla perheellä hyvin. Jos tässä vaiheessa olisi lapset otettu huostaan kun pienellä avulla sai elämänsä kuntoon, niin kenen etua se olisi palvellut. Ei kenenkään.

Toiselle etäisemmin tuntemalleni perheelle kävi niin, että pian toisen lapsen syntymän jälkeen äiti sairastui vääjämättä kuolemaan johtavaan sairauteen jonka etenemisestä kukaan ei tiennyt. Puolen vuoden kuluessa äiti istui pyörätuolissa ja oli käytännössä puhekyvytön. Alle vuosi äidin diagnoosista sairastui isä syöpään. En tiedä mitä tälle perheelle kuuluu, emme asu enää samalla paikkakunnalla.

Kaikkeen ei kertakaikkiaan voi varautua ja ehkä asiat tajuaa vasta kun ne osuvat omalle kohdalle tai lähelle.

Muuten pakko sanoa että provolta tuntuu kun ap vanhemmat ovat kuolleet ja homevauriokin talossa. Ei sentään kaikki kamalat asiat satu kenellekään yhtäaikaa vaikka elämässä paljon sattuukin.

Missä pumpulissa elät?

Ystävättärelläni esimerkiksi kuoli vastasyntynyt vauva muutaman päivän ikäisenä ja 5 kk kuluttua siitä mies, nopeasti edenneeseen sairauteen. Ystävä jäi yksin kolmen lapsen kanssa ja sanoi suoraan ettei olisi ikinä selvinnyt ilman perheneuvolan kautta saatua apua, hän oli henkisesti jo niin romuna ettei meinannut hautajaisista selvittyään jaksaa aamulla nousta ylös. Nyt kaikki on tuolla perheellä hyvin. Jos tässä vaiheessa olisi lapset otettu huostaan kun pienellä avulla sai elämänsä kuntoon, niin kenen etua se olisi palvellut. Ei kenenkään.

Toiselle etäisemmin tuntemalleni perheelle kävi niin, että pian toisen lapsen syntymän jälkeen äiti sairastui vääjämättä kuolemaan johtavaan sairauteen jonka etenemisestä kukaan ei tiennyt. Puolen vuoden kuluessa äiti istui pyörätuolissa ja oli käytännössä puhekyvytön. Alle vuosi äidin diagnoosista sairastui isä syöpään. En tiedä mitä tälle perheelle kuuluu, emme asu enää samalla paikkakunnalla.

Kaikkeen ei kertakaikkiaan voi varautua ja ehkä asiat tajuaa vasta kun ne osuvat omalle kohdalle tai lähelle.

ihan selvästi kun mieskin on 3 viikkoa yhtä kyytiä pois ja vanhemmat kuolee ja talo homehtuu ja vauva vaan parkuu ja perhetyöntekijäkin uhkailee. Ei tuommosta satu kenellekään muualla kuin jossain kaunareissa.

Et voi olla tosissasi!! AP:han haki apua! Ja mitä hän sai! Ei tuki voi olla sitä, että sanotaan: aha, et jaksa, lapsesi huostaanotetaan! Kun kyseinen henkilö on pyydetty kotiin juuri siksi että auttasi! Mitä muuta apua vielä ap:n pitäisi hakea, kun perhetyöntekijän kautta haettu apu on huostaanottouhka?

Mitä tarkoitat toimintatapojen muuttamisella? Josko se olisi vaikka se, että ap saisi nukkua? Eikö se perhett ole pyydetty perheeseen vakkapa juuri siksi?

Ja miten niin kommentti on herättelyä, että äiti hakisi MUUTA APUA?!

äidin herättelynä ja motivointina hakemaan itse ratkaisua asiaan. Pelkkä perhetyöntekijä ei voi auttaa paljoa jos moni muu tekijä haittaa arjen sujumista. Univelkainen äiti voi olla aivan todella niin sumussa että onnettomuusruski kasvaa, vaikka miten yrittäisikin selvitä ja pärjätä. Tässä tapauksessa äiti vaan koki tokaisun uhkaukseksi, koska hänellä ei ole itsellään paukkuja muuttaa toimintatapojaan tai hakea muuta apua.

ei hyvää päivää, hommatkaa elämä. Sitten ihmetellään miksi esim. naisaloilla mm. palkkakehitys on mitä on. Tämä keskustelu kertoo syyn sille

Jos miehet uupuisivat ja joutuisivat hoitamaan kotia ja lapsia vähillä unilla, he eivät siihen suostuisi. He vaatisivat apua, he eivät alistuisi siihen että unenpuutteen takia heiltä uhataan viedä lapset.

Mutta naisten kuuluu kestää kaikki valittamatta?

Tsemppiä ja jaksamista ap!

Toivottavasti vauvanne itkun syy selviää, jaksa vaan vaatia tutkimuksia, eihän tuo ole normaalia.

Hehän olivat itse pyytäneet apua LASTENHOITOON eikä mitään keskusteluapua. Sen sijaan, että tuo perhetyöntekijä ois hoitanut lapsia niin hän vaan jutteli ap:n kanssa ja lopulta kun ap sanoi, ettei hänen enää tarvitse tulla, koska ei hoida lapsia niin uhkasi huostaanotolla.

Ap on nimenomaan toiminut oikein kun on apua pyytänyt, samaa ei voi sanoa tuosta perhetyöntekijästä!

äidin herättelynä ja motivointina hakemaan itse ratkaisua asiaan. Pelkkä perhetyöntekijä ei voi auttaa paljoa jos moni muu tekijä haittaa arjen sujumista. Univelkainen äiti voi olla aivan todella niin sumussa että onnettomuusruski kasvaa, vaikka miten yrittäisikin selvitä ja pärjätä. Tässä tapauksessa äiti vaan koki tokaisun uhkaukseksi, koska hänellä ei ole itsellään paukkuja muuttaa toimintatapojaan tai hakea muuta apua.

Muuten pakko sanoa että provolta tuntuu kun ap vanhemmat ovat kuolleet ja homevauriokin talossa. Ei sentään kaikki kamalat asiat satu kenellekään yhtäaikaa vaikka elämässä paljon sattuukin.

Missä pumpulissa elät?

Ystävättärelläni esimerkiksi kuoli vastasyntynyt vauva muutaman päivän ikäisenä ja 5 kk kuluttua siitä mies, nopeasti edenneeseen sairauteen. Ystävä jäi yksin kolmen lapsen kanssa ja sanoi suoraan ettei olisi ikinä selvinnyt ilman perheneuvolan kautta saatua apua, hän oli henkisesti jo niin romuna ettei meinannut hautajaisista selvittyään jaksaa aamulla nousta ylös. Nyt kaikki on tuolla perheellä hyvin. Jos tässä vaiheessa olisi lapset otettu huostaan kun pienellä avulla sai elämänsä kuntoon, niin kenen etua se olisi palvellut. Ei kenenkään.

Toiselle etäisemmin tuntemalleni perheelle kävi niin, että pian toisen lapsen syntymän jälkeen äiti sairastui vääjämättä kuolemaan johtavaan sairauteen jonka etenemisestä kukaan ei tiennyt. Puolen vuoden kuluessa äiti istui pyörätuolissa ja oli käytännössä puhekyvytön. Alle vuosi äidin diagnoosista sairastui isä syöpään. En tiedä mitä tälle perheelle kuuluu, emme asu enää samalla paikkakunnalla.

Kaikkeen ei kertakaikkiaan voi varautua ja ehkä asiat tajuaa vasta kun ne osuvat omalle kohdalle tai lähelle.

ihan selvästi kun mieskin on 3 viikkoa yhtä kyytiä pois ja vanhemmat kuolee ja talo homehtuu ja vauva vaan parkuu ja perhetyöntekijäkin uhkailee. Ei tuommosta satu kenellekään muualla kuin jossain kaunareissa.

Saisit olla todella kiitollinen ettei elämässäsi ole sattunut useampia kauheuksia yhtäaikaa... Toivottavasti osaat nauttia elämästäsi.

en myöskään ole kommentoinut millään tavalla miehesi osuutta tai sitä ettei hän ole paikalla.

Tuolla myöhemmin sitten tulee ilmi, että ette ole lastens. asiakkaita. Minun kommentin oli kuitenkin tarkoitus olla ns. sinua puolustava. Suhtaudun suurella varauksella ja kyynisyydellä koko lastensuojelukoneistoon ja siinä oleviin työntekijöihin.

Sinulle tarjottu perhett ei ole se, mitä oikeasti tarvitset. Ja täällä heitetyt kommentit ovat valtaosataan ala-arvoisia ja asian vierestä.

mutta meille ei ole sanottu, että meistä tulisi lastensuojelun asiakkaita kun meille tuli perhetyöntekijä. Emme myöskään ole koskaan tavanneet mitään sosiaalityöntekijää jne. Eikä tuo perhetyöntekijäkään ilmainen ole, mutta hinnaltaan halpa siihen nähden mitä maksaisi lastenhoitaja ja tuohon meillä on just ja just varaa. En mielestäni ole missään sanonut, ettei mieheni koskaan hoida vauvaa, mutta ollessaan työmatkalla hän ei luonnollisestikaan voi vauvaa hoitaa. ap

En jaksanut lukea kaikkia vastauksia, mutta tässä tulee minun näkemystä ja ihan tietoakin, koska olemme joutuneet "olemaan tekemisissä" lastensuojeluinstanssin kanssa jopa huostaanottouhan muodossa. Vähän vastaavasti kuin ap;Lla. Ilmeisesti neuvolassa ei ole kerrottu AP:lle, mikä on perhetyöntekijän toimenkuva. Se EI OLE kotitöissä auttaminen EIKÄ se ole lastenhoito, vaan se on just nimenomaan vanhemman kanssa keskustelua. Teillä käy siis lastensuojelun perhetyöntekijä, olette lastensuojelun asiakkaita. Onko teille tehty perhetyön suunnitelmaa?? Ilmeisesti ei ? Siinä siis te vanhemmat ja perhetyöntekijä sekä johtava sos.tt. teette yhdessä suunnitelman, jossa konkreettisesti kartoitetaan se apu, mitä te tarvitsette ja miksi se perhett. käy teillä. Se EI voi olla mikään epämääräinen "äidin tukeminen arjessa jaksamiseen" koska tuo voi pitää sisällään mitä vain. Se syy ja suunnitelma pitää voida olla todennettavissa, osoitettavissa. Ja sitten mennään sen mukaan. Olet ollut siinä mielessä tyhmä (sori) että olet luottanut toiseen ihmiseen. Olet kertonut hänelle jaksamisestasi, uupumisestasi, väsymyksestäsi. Tunteistasi, peloistasi. Ja nyt tätä käytetään sinua vastaan. tervetuloa lastensuojelun todellisuuteen. Huostaanottoa ei voida kuitenkaan tehdä ihan noin vaan, laki huostaanotolle löytyy sosiaali- ja terveysministeriön sivustoilta. Voit myös googlata "huostaanotto" JA löydät paljon sivustoja joissa on ihan lastensuojelulain puitteissa se milloin huostaanotto voidaan toteuttaa. Teillä vauva on tutkimuksissa itkuisuuden takia. Olette siis hakeneet hoitoa vauvalle. Teille tarjottava apu on oltava esim. sellaista lastenhoitoapua, että lastensuojelun puittiessa kunta järjestääteille kodinhoitajan tms. Ei perhetyöntekijää kahvia juomaan, istumaan ja juttelemaan, koska se ei auta sinua siinä, missä sinä apua tarvitset.

Muuten pakko sanoa että provolta tuntuu kun ap vanhemmat ovat kuolleet ja homevauriokin talossa. Ei sentään kaikki kamalat asiat satu kenellekään yhtäaikaa vaikka elämässä paljon sattuukin.

Missä pumpulissa elät?

Ystävättärelläni esimerkiksi kuoli vastasyntynyt vauva muutaman päivän ikäisenä ja 5 kk kuluttua siitä mies, nopeasti edenneeseen sairauteen. Ystävä jäi yksin kolmen lapsen kanssa ja sanoi suoraan ettei olisi ikinä selvinnyt ilman perheneuvolan kautta saatua apua, hän oli henkisesti jo niin romuna ettei meinannut hautajaisista selvittyään jaksaa aamulla nousta ylös. Nyt kaikki on tuolla perheellä hyvin. Jos tässä vaiheessa olisi lapset otettu huostaan kun pienellä avulla sai elämänsä kuntoon, niin kenen etua se olisi palvellut. Ei kenenkään.

Toiselle etäisemmin tuntemalleni perheelle kävi niin, että pian toisen lapsen syntymän jälkeen äiti sairastui vääjämättä kuolemaan johtavaan sairauteen jonka etenemisestä kukaan ei tiennyt. Puolen vuoden kuluessa äiti istui pyörätuolissa ja oli käytännössä puhekyvytön. Alle vuosi äidin diagnoosista sairastui isä syöpään. En tiedä mitä tälle perheelle kuuluu, emme asu enää samalla paikkakunnalla.

Kaikkeen ei kertakaikkiaan voi varautua ja ehkä asiat tajuaa vasta kun ne osuvat omalle kohdalle tai lähelle.

ihan selvästi kun mieskin on 3 viikkoa yhtä kyytiä pois ja vanhemmat kuolee ja talo homehtuu ja vauva vaan parkuu ja perhetyöntekijäkin uhkailee. Ei tuommosta satu kenellekään muualla kuin jossain kaunareissa.

Saisit olla todella kiitollinen ettei elämässäsi ole sattunut useampia kauheuksia yhtäaikaa... Toivottavasti osaat nauttia elämästäsi.[

Provo mikä provo

Aika monenkin vanhemmat ovat muuten kuolleet, omanikin. Missään ei ap kai sanonut että vanhemmat ovat juuri nyt kuolleet? Homeongelmia ON myös paljon.

On mullekin sattunut yhtä jos toista mutta ap on provo

Muuten pakko sanoa että provolta tuntuu kun ap vanhemmat ovat kuolleet ja homevauriokin talossa. Ei sentään kaikki kamalat asiat satu kenellekään yhtäaikaa vaikka elämässä paljon sattuukin.

Missä pumpulissa elät? Ystävättärelläni esimerkiksi kuoli vastasyntynyt vauva muutaman päivän ikäisenä ja 5 kk kuluttua siitä mies, nopeasti edenneeseen sairauteen. Ystävä jäi yksin kolmen lapsen kanssa ja sanoi suoraan ettei olisi ikinä selvinnyt ilman perheneuvolan kautta saatua apua, hän oli henkisesti jo niin romuna ettei meinannut hautajaisista selvittyään jaksaa aamulla nousta ylös. Nyt kaikki on tuolla perheellä hyvin. Jos tässä vaiheessa olisi lapset otettu huostaan kun pienellä avulla sai elämänsä kuntoon, niin kenen etua se olisi palvellut. Ei kenenkään. Toiselle etäisemmin tuntemalleni perheelle kävi niin, että pian toisen lapsen syntymän jälkeen äiti sairastui vääjämättä kuolemaan johtavaan sairauteen jonka etenemisestä kukaan ei tiennyt. Puolen vuoden kuluessa äiti istui pyörätuolissa ja oli käytännössä puhekyvytön. Alle vuosi äidin diagnoosista sairastui isä syöpään. En tiedä mitä tälle perheelle kuuluu, emme asu enää samalla paikkakunnalla. Kaikkeen ei kertakaikkiaan voi varautua ja ehkä asiat tajuaa vasta kun ne osuvat omalle kohdalle tai lähelle.

ihan selvästi kun mieskin on 3 viikkoa yhtä kyytiä pois ja vanhemmat kuolee ja talo homehtuu ja vauva vaan parkuu ja perhetyöntekijäkin uhkailee. Ei tuommosta satu kenellekään muualla kuin jossain kaunareissa.

Ap, tsemppiä vielä sinne. Itse selvisin refluksivauvan kanssa laittamalla keskimmäisen lapsen 3 kertaa viikossa virikehoitoon. Minultakin meinasi mielenterveys pettää ja homma karata käsistä (autolla ajo oli täysin mahdotonta, pyörrytti, olin koko ajan sairaana, hävitin tavaroita, nukahtelin... Jos jonkun mielestä tuo on normaalia vauvaelämää...) vaikka tukiverkkoa olikin, kiitos heille avusta, jos satutte lukemaan!

Nykypäivän tukiverkot ovat usein yhteiskunnan kustantamia ja mielellään niitä makselen. Kaikilla ei ole mahdollisuutta luoda niin kattavaa tukiverkkoa, että pystyy selviämään vähän normaalia pahemmasta tilanteesta. Olette varmaan lukeneet, miten mummot eivät usein osallistu lainkaan lapsiperheen elämään? Ja kuka naapuri tai kummi tulee hoitamaan vaikka sikainfluenssaisia lapsia kotiinne? Tai lastenhoitaja? : D Haluaisimpa nähdä sen tyypin. Joskus on vaan pakko turvautua yhteiskunnan apuun vaikeassa tilanteessa. Kaikkeen ei kertakaikkiaan voi mitenkään varautua, kyllähän sen nyt tyhmempikin tajuaa.

Sata vuotta sittenhän lapset laitettiin vaan keskenään pihalle leipäpalan kanssa toisiaan hoitamaan tai mummon hoiviin. Vanhoihin hyviin aikoihin on turha haikailla, silloin tosiaan lapsia kuoli hukkumis- ja muissa onnettomuuksissa juuri tuon "rennomman" asenteen vuoksi.

Mielestäni lapsiperheiden tukeminen on yksi kaikista tärkeimmistä asioista, mihin verorahoja voi ylipäänsä laittaa. Siinä sijoitetaan tulevaisuuteen.

Täytyy sanoa, että tämä ketju vetää kaikkien aikojen pohjat. : O En oikeastaan keksi mitään sanottavaa, paitsi että ap yrittäköön keskittyä noihin moniin positiivisiin viesteihin, joita onneksi tässä ketjussa kuitenkin löytyy. Muuten menisi minulta usko ihmiseen ihan totaalisesti. Te kusipäät siellä, minä laitan kyllä ERITTÄIN mielelläni verorahani lapsiperheiden tukemiseen. Sitä kutsutaan empatiaksi ja heikommasta huolehtimiseksi ja se on eräs yhteiskunnan tukipilareista. KUKAAN ei voi tietää, milloin itse onkin yhtäkkiä siellä saamapuolella. Mietin myös, että mistä helevetistä noin vittumaiset tyypit ovat jotain tukiverkkoja edes löytäneet itselleen? Taitaa olla samaa sukua ne tukiverkot ja ihan yhtä luonnevikaista porukkaa. Itselläni opn tukiverkkoja, mutta yhtä lukuunottamatta kaikki ovat työelämässä. Kuinkahan moni voisi lapsia koskaan tehdäkään, jos vaatimukset ovat luokkaa 1. Tukiverkko, josta joku AINA saatavilla, myös pitempiaikaiseen palvelukseen (esim. kuukausikaupalla valvottava vauva, syöpä, onnettumuus, jne) 2. Tarpeeksi rahaa KAIKKIIN seuraaviin: lastenhoitajan palkkaamiseen, hometalon remonttiin, työttymyyden varalle, lainanmaksuun hätätilanteessa JA pitkäaikaissairauden hoitoon. Mikäli kaikkiin näihin ei ole varaa, ei lapsia saa tehdä. Ain niin, tietysti pitää olla vielä puskurirahasto, mikäli joku katastrofi jäi mainitsematta. Suomessa ehkä noi 100 ihmistä saisivat lisääntyä. :D

puhumaan jos sitä ei ole tähän saakka otettu esille... Sanot vaan että et saa perhetyöntekijältä mitään apua tilanteeseesi ja kiitos kuulemiin. Nyt äkkiä eroon kunnan sosiaalitoimen tarjoamasta avusta!

Ei kaikki aloitukset ole provoja, vaikka ne tavallisuudesta poikkeaisivatkin. Kaikkien elämä ei mene niin kun oppikirjoissa.

Muuten pakko sanoa että provolta tuntuu kun ap vanhemmat ovat kuolleet ja homevauriokin talossa. Ei sentään kaikki kamalat asiat satu kenellekään yhtäaikaa vaikka elämässä paljon sattuukin.

Missä pumpulissa elät?

Ystävättärelläni esimerkiksi kuoli vastasyntynyt vauva muutaman päivän ikäisenä ja 5 kk kuluttua siitä mies, nopeasti edenneeseen sairauteen. Ystävä jäi yksin kolmen lapsen kanssa ja sanoi suoraan ettei olisi ikinä selvinnyt ilman perheneuvolan kautta saatua apua, hän oli henkisesti jo niin romuna ettei meinannut hautajaisista selvittyään jaksaa aamulla nousta ylös. Nyt kaikki on tuolla perheellä hyvin. Jos tässä vaiheessa olisi lapset otettu huostaan kun pienellä avulla sai elämänsä kuntoon, niin kenen etua se olisi palvellut. Ei kenenkään.

Toiselle etäisemmin tuntemalleni perheelle kävi niin, että pian toisen lapsen syntymän jälkeen äiti sairastui vääjämättä kuolemaan johtavaan sairauteen jonka etenemisestä kukaan ei tiennyt. Puolen vuoden kuluessa äiti istui pyörätuolissa ja oli käytännössä puhekyvytön. Alle vuosi äidin diagnoosista sairastui isä syöpään. En tiedä mitä tälle perheelle kuuluu, emme asu enää samalla paikkakunnalla.

Kaikkeen ei kertakaikkiaan voi varautua ja ehkä asiat tajuaa vasta kun ne osuvat omalle kohdalle tai lähelle.

ihan selvästi kun mieskin on 3 viikkoa yhtä kyytiä pois ja vanhemmat kuolee ja talo homehtuu ja vauva vaan parkuu ja perhetyöntekijäkin uhkailee. Ei tuommosta satu kenellekään muualla kuin jossain kaunareissa.

Saisit olla todella kiitollinen ettei elämässäsi ole sattunut useampia kauheuksia yhtäaikaa... Toivottavasti osaat nauttia elämästäsi.[

Provo mikä provo

et uskoisi sitä todeksi. Siinä ON tapahtunut, myös kauheuksia. Ja toisinaan myös YHTÄAIKAA useampi rasittava tekijä.

Niin, ja minunkin vanhempani ovat kuolleet. Ajatella, eikö ole kummallista; joku, joka on työikäinen, lapsentekoikäinen ja ns. nuori, on jo orpo = menettänyt vanhempansa. Se on oikeasti mahdollista, ihan oikeassa elämässä, että omat vanhemmat kuolevat ns. aikaisin, ennen eläkeikää , eivätkä koskaan näe lapselapsiaan.

Minä olin aika kakara kun omat vanhempani kuolivat. Eri aikaan kylläkin, mutta silti. Eivät siis esim. samassa onnettumuudessa.

se, mitä en ole vielä onneksi kokenut, on tulipalo, oman lapse menetys, vakava sairaus esim. syöpä tai vast., vakava onnettomuus ja vammautuminen / loukkaantuminen - en omalta osalta enkä läheisenkään osalta. Mutta muuten tässä on läpikäyty vähän yhtä jos toistakin, eikä kaikki ole itsestä kiinni, omaa aikaansaannosta,

Muuten pakko sanoa että provolta tuntuu kun ap vanhemmat ovat kuolleet ja homevauriokin talossa. Ei sentään kaikki kamalat asiat satu kenellekään yhtäaikaa vaikka elämässä paljon sattuukin.

Missä pumpulissa elät? Ystävättärelläni esimerkiksi kuoli vastasyntynyt vauva muutaman päivän ikäisenä ja 5 kk kuluttua siitä mies, nopeasti edenneeseen sairauteen. Ystävä jäi yksin kolmen lapsen kanssa ja sanoi suoraan ettei olisi ikinä selvinnyt ilman perheneuvolan kautta saatua apua, hän oli henkisesti jo niin romuna ettei meinannut hautajaisista selvittyään jaksaa aamulla nousta ylös. Nyt kaikki on tuolla perheellä hyvin. Jos tässä vaiheessa olisi lapset otettu huostaan kun pienellä avulla sai elämänsä kuntoon, niin kenen etua se olisi palvellut. Ei kenenkään. Toiselle etäisemmin tuntemalleni perheelle kävi niin, että pian toisen lapsen syntymän jälkeen äiti sairastui vääjämättä kuolemaan johtavaan sairauteen jonka etenemisestä kukaan ei tiennyt. Puolen vuoden kuluessa äiti istui pyörätuolissa ja oli käytännössä puhekyvytön. Alle vuosi äidin diagnoosista sairastui isä syöpään. En tiedä mitä tälle perheelle kuuluu, emme asu enää samalla paikkakunnalla. Kaikkeen ei kertakaikkiaan voi varautua ja ehkä asiat tajuaa vasta kun ne osuvat omalle kohdalle tai lähelle.

ihan selvästi kun mieskin on 3 viikkoa yhtä kyytiä pois ja vanhemmat kuolee ja talo homehtuu ja vauva vaan parkuu ja perhetyöntekijäkin uhkailee. Ei tuommosta satu kenellekään muualla kuin jossain kaunareissa.

Saisit olla todella kiitollinen ettei elämässäsi ole sattunut useampia kauheuksia yhtäaikaa... Toivottavasti osaat nauttia elämästäsi.

ilkeillä ja empatiakyvyttömillä kommenteillaan. Taas yksi hyvä syy sulkea ja jättää taakseen koko aihe vapaa. Adios ja ap:lle vielä tsempit. Toivottavasti saatte asianne kuntoon.

voidaan maksaa hometalon korjaus ja että isä voi pitää palkatonta vapaata kenties pitkiäkin aikoja. Toisekseen palkaton vapaa ei ehkä sovi työnantajalle. Olisiko miehen jäätävä työttömäksi tällöin?

Miten ihmeessä 1 henkilön tukiverkko riittää, tämä 1 henkilö voi kuolla kuten ap: n vanhemmatkin yllättäen kuolivat.

Ja mitä vauvan isään tulee, niin käsittääkseni ap: n mies osallistuu vauvan hoitoon sen mitä työltään pystyy. Edelleen toistan kysymyksen, pitäisikö isän jättäytyä työttömäksi?

aina pitämään puskurirahastoa. Se katsotaan aina myös asiallisissa lainaneuvotteluissa.

Tukiverkon ei tarvitse olla laaja. Ihan yksikin riittää.

Jos hankkii lapsen, pitää kyllä sen isänkin tajuta, ettei voi enää mennä rellestää sinkkuna.

jos olisi edes muutama satanen niin voisi palkata sitä lastenhoitoapua.



Isällä on oikeus isyysvapaisiin. Onko hän pitänyt ne? Tekeekö hän ylitöitä? Palkatta? Miksi?



Eikö hän ole tiennyt, että raskaus kestää 9 kuukautta ja sitten putkahtaa ulos vauva? Siinä olisi ollut hyvää aikaa järjestellä työkuviot.



Ja yksi riittää. Jos joku kuolee, soittaa uudestaan vaikka MLL:ään ja tilaa uuden. Tutustuu muihin äiteihin, naapureihin jne. ja hommaa sen tukiverkon.

miehiä teillä muilla on, mutta jos meillä olisi vastaava tilanne kuin ap: lla, ei meillä olisi varaa pidellä isyysvapaita tai palkata maksullista hoitoapua. Oma äitiyspäiväraha + miehen palkka eivät riittäisi näihin enää sen jälkeen jos olisi pakko maksaa vuokraa + asuntolainaa (ainakin korkoja) + remonttia.

Onko niin vaikea ymmärtää, että niitä työkuvioita ei välttämättä niin vain järjestellä?

Ja hei, ei kai kenelläkään tule mieleen yrittää järjestää sitä tukiverkostoa jostain naapurin äideistä? Itselleni on ainakin tätä palstaa seuranneena tullut harvinaisen selväksi, että ei äitejä kiinnosta muiden auttaminen, oma napa on se tärkein.

jos olisi edes muutama satanen niin voisi palkata sitä lastenhoitoapua.

Isällä on oikeus isyysvapaisiin. Onko hän pitänyt ne? Tekeekö hän ylitöitä? Palkatta? Miksi?

Eikö hän ole tiennyt, että raskaus kestää 9 kuukautta ja sitten putkahtaa ulos vauva? Siinä olisi ollut hyvää aikaa järjestellä työkuviot.

Ja yksi riittää. Jos joku kuolee, soittaa uudestaan vaikka MLL:ään ja tilaa uuden. Tutustuu muihin äiteihin, naapureihin jne. ja hommaa sen tukiverkon.

kuin mihin rahkeet antaa myöten. Ja kai se lapsi tärkeämpi on kuin talo ja omaisuus?

En tiedä ap:n miehen työstä, mutta sinä et ilmeisesti tajua että töitä on erilaisia, kaikki ei ole säännöllisiä kahdeksasta neljään duuneja eikä kaikilla ole mahdollisuutta tuosta noin vaan "vaihtaa työtä".

Jos soveltaisin omalle kohdalleni niin muusikko/tuottajamieheni on tehtävä ne keikat ja projektit mitä tulee, koska ne ovat paitsi meidän perheen myös bändin tai projektin muiden osallisten pääasiallinen toimeentulo. Jos niistä jäisi pois saisi maineen epäluotettavana yhteistyökumppanina = ei enää töitä ja lisäksi tekisi hallaa muiden perheiden toimeentulolle ja ihmissuhteilleen.

Sellaisia kuin perhevapaita ei alalla tunneta ja koska työt ja tulot ovat pieniä ja epäsäännöllisiä ei mitään mahdollisuuksia säästää lastenhoitajan palkkaamiseen ole (kelle edes tulee etukäteen mieleen tuollaista??)

Meillä ainakin mies loistaa poissaolollaan juuri niin paljon kuin on pakko eli useimmiten viikonloput, aika usein juhannukset, uudet vuodet, vaput jne. sekä arki-iltoja, päivällä nukkuu jos ei ole töissä silloinkin.

Täällä on niin paljon niin yksinkertaisia ja suppean maailmankuvan omaavia ihmisiä, oma elämä on se standardi mihin kaikkea muuta verrataan ja kaikki muut ovat tietenkin väärin järjestäneet elämänsä kun se ei ole samanlaista kuin minulla.

voi poissulkea kuntokartoituksilla. Ja sen homevaurion aiheuttamat talousriskit voi poissulkea kunnollisella puskurirahastolla. Puuttuvan tukiverkon voi järjestää hyvissä ajoin ennen vauvaa. Ja mies voi vaihtaa työhön, joka joustaa perheen tilanteessa paremmin. Normaali isä ei loista poissaolollaan kun perheessä on uupunut vaimo ja pieni itkevä lapsi. Hän on järjestänyt työasiansa ajoissa, säästänyt hoitajan palkkaamiseen ja pitää perhevapaita. Jos ei tähän pysty, jättää sen lapsen siittämättä.

Pieni vauva itkee yöllä ja päivällä...enpä jaksa enää kotia ja muita lapsia hoitaa, niin tilataanpa perhetyöntekijä.

Voi hyvänen aika. Joutaakin lapset teiltä pois ottaa, jos ette niitä hoidettua saa.

Ymmärrän täysin että kotiin tulee joku muu hoitamaan lapsia, jos äidillä (joka yleensä lapsia kotona hoitaa) on vakavakin sairaus, mutta että pelkästään väsymyksen takia...lopettakaa se maailman täyttäminen lapsilla ja tyytykää vain yhteen, ehkä sen sitten jaksaisitte hoitaa.