Keskenmenon jälkeen uuteen yritykseen - kesä 2010

Eipä tarvinnu testata, kun täti yllätti kp 23/22-30. Olin mielestäni bongannut oviksen ja ahkerasti yritettiin koko alkukierto joka toinen pvä. Nyt mietityttääkin, että missä vika, kun ajankohdasta sen ei nyt pitäisi olla kiinni. Ikäkö 38 v. vaikeuttaa vai mikä ettei tärppää?



Ainut posit.asia tässä on se, että kierto jäi niin lyhyeksi, ettei vielä ehtinyt jännätä. Meillä on vielä 4 kiertoa aikaa tärpätä ennen kuin kuopus täyttäisi 3v. ennen seuraavan vauvan laskettua. Jotta siis kotiäitinä saisin kolmannestakin samaa äitiyspvärahaa, jota olen saanut esikoisesta lähtien. Eihän tää rahasta tietenkään kiinni ole. Senkin jälk. toivotaan vauvaa, vaikka putoisin alimmalle rahalle.



Tervetuloa Zoey ja voimia ja jaksamista siinä alkuromahduksessa! Mulle ainakin yksit. gyne antoi heti luvan yrittää uudestaan. Ei kylläkään uskallettu yrittää ennen kuin olin käynyt gynellä tarkistamassa, että kaikki on tullut pois ja kohtu on siisti eli n. 3vk km:sta. Siitä vko mulla tulikin jo eka vuoto ja kroppa alkoi normalisoitua.



Ihania kesäpäiviä kaikille ja hedelmällisiä tuulahduksia!

Hejsan



Toivottavastti kaikilla oli mukava juhannus - itselläni suht rauhallinen, mutta ihana!



Täällä siis kp 22/31-34.



Niisku, sanos muuta... jotenkin vaan on niin tympiintynyt olo, että en ees jaksa toivoa ja olen aivan varma, että megapupuilusta huolimatta ei taaskaan tärpännyt... no reilu viikko pitänee kituilla tässä ja sitten kai se taas selviää.



Yritän pysyä erossa testeistä viimeiseen asti, katsotaan kuinka pystyn.



Zoey, todella ikävää! Ja niin tiedän tuon tunteen. Minullekkin yksityinen gyne sanoi, että heti voi yrittää. Oli ultrannut kohdun ja se oli tyhjä. Ja tosiaan yritin kovasti luottaa siihen nopeaan uudelleenraskautumiseen, mutta ei ainakaan meillä niin käynyt heti... nyt tosin vasta yhdent menkat km:n jälkeen, joten jos tästä kierrosta tärppäisi, niin olisihan sekin aika nopeasti...



Huomenna pitää taas mennä töihin, takana lomaviikko, jota olisin vielä voinut hyvin jatkaa.



Tsemppiä kaikille!



Ja yritän itsekkin ottaa rennosti ja heittää ajatuksen toisaalle.

Täällä mentiin kesken pikku kakkosen odotuksen rv.5+1 viime maanantaina ja pikku hiljaa alkaa helpottaa..Välillä tulee kauheita itkukohtauksia ja kuitenkin vauvakuume on ihan hirmuinen!!

Mulle gyne tuumasi et pitäis odottaa yhdet menkat ja vasta sit uutta yritystä kehiin...



Mites te muut, ootteko odotellut vai suoraan ruvennu?

Lueskelin läpi tuossa suurimman osan nuista viesteistä ketjussa ja kyllä, niistä saa lohtua ja voimaa jatkaa "tällä yritysten tiellä"

Zoey.. olen todella pahoillani, voimahali! Kävin lukemassa tuolla helmikuun odottajien puolella entistä keskustelua ja.. kirpasi ihan pirusti... ei tullu sit vauvaa helmikuussa.. :( miksi sitä pitää itseään kiusata!? Tilannetta pahentaa vaan se kun läheiselle kaverille on tulossa miltei samana pvnä vauva kun itellä oli ollut laskettu aika 21/2.. oon toki kaverin ja kaikkien m uiden plussanneiden puolesta onnellinen mut salaa se kirpaisee.. täällä sen voi sanoo ääneen. Jospa se vielä tärppää kun on aika...

Mym-meli, tervetuloa joukkoomme ja pahoittelut menetyksestä. Täällä on aika paljon keskusteltu siitä, pitääkö odottaa yhdet menkat ennen kuin aloittaa uuden yrityksen. Aika erilaisia ohjeita on saatu lääkäreiltä. Monille tuntuu kuitenkin se viesti olleen, että ei elimistö raskaudu ennen kuin on siihen valmis ja siihen on pakko vaan itsekin alistua tai sopeutua. Itseäni ainakin edelleen kirpaisee toisten plussa-uutiset, vaikka niistä iloinen onkin. Se vaan herättää sen "miksi meillä meni kesken" -kysymyksen aina uudelleen ja vaikka sen tietääkin, ettei kyseessä ole kenenkään syy, niin kyllä itse aika usein sorrun niihin itsesyytöksiin ja jonkunlaisiin huonommuuden tunteisiin toisten raskauksista kuullessa. Voimia toipumiseen.



Simonalle pahoittelut tädin kutsumattomasta vierailusta. Ymmärrän turhautumisesi. Se on niin rasittavaa, että itse luulee tekevänsä kaiken oikein ja silti tulos ei ole toivottu. Haleja.



Eve, työniloa loman jälkeen. Toivotaan, että viikko kuluu leppoisasti ja täällä ainakin peukut pystyssä sun puolesta :).



Omaa napaa: mä luulen, että vasta nyt olen fyysisesti aikuisten oikeesti toipunut km:sta. Valkkarit on ollut aika minimissä km:n jälkeen, mutta nyt on palattu normaalitasolle. Teinit taas meillä, joten pupuilut ei ole itsestäänselvyyttä, vaikka ovista näyttäisi pukkaavankin, mutta toiveillahan saa silti :). Toiveista tullaan sitten kolinalla alas parin viikon päästä...

Zoey ja mym-meli, ja pahoittelut menetyksestä! Tämä on tosiaan hyvä paikka purkaa kaikennäköisiä fiiliksiä.



Zoey, noita samoja asioita limakalvoista mäkin mietin, mä sain keskenmenon kesäkuun alussa, ja raskaus oli aika alussa vielä. Mutta kun tosiaan sanottiin että saadaan kokeilla heti uudestaan en sitten jäänyt asiaa sen enempää miettimään. Eteenkin kun on ollut hyvä olo ja kroppakin on tuntunut olevan kunnossa. Bongailin oviksen lähes viikko sitten, ja nyt jää vain nähtäväksi jos keho suostuu raskautumaan näin nopeasti km:n jälkeen.



Mym-meli, täällä vaikuttaa siltä että löytyy sekä että, täällä on niitä jotka ovat odottaneet kuukauden mutta täällä on myös niitä jotka ovat jatkaneet yritystä heti km:n jälkeenkin. Itse kuulun viimeiseen ryhmään, mutta en tosiaan vielä tiedä miten tässä käy. Mulla on muuten kans niin että parillakin kaverilla on laskettu aika tammikuussa, niin kuin mullakin olis ollut, ja tottakai se harmittaa että tässä nyt kävi näin.



Simona, pahoittelut tädin vierailusta! Mutta kuiten itsekin totesit pääsit ainakin turhasta jännäämisestä. Toivotaan että paremmin käy ensi kerralla!



Niiskurouva, ymmärrän hyvin että olen väsynyt tällä hetkellä vauva-kuumeiluun ja koko touhuun, mutta hyvä että keho nyt on toipunut. Monelle tutullehan on käynyt niin että monien pettymyksien jälkeen sitten kun just päätetään ettei sitä vauvaa kauheesti yritetä, niin yhtäkkiä, ehkä stressinkin poistuttua, tärppääkin. Toivottavasti flunssa menee nopeasti ohi että pääset nauttimaan kesästä. Minun on muuten pakko sanoa että sinun kirjoitukset ovat aina olleet niin lohduttavia ja mukavia lukea kun itse on ollut epätoivon partaalla. Ihailen tosiaan innokkuutesi ja miten aina pystyt tukemaan muita, joten kiitokset siitä ja toivottavasti mekin pystymme tukemaan sinua kun sitä tarvitset! Pidetään peukkuja sullekin että pääsette touhuamaan vaikka teinit siellä ovatkin, ja että kaikki menisi hyvin ja että sullakin kohta olisi oma nyytti siinä vieressä.



Ja vähän omaa napaa... Juhannusta oltiin siis viettämässä ison kaveriporukan kans, ja siellä oli 3 raskaana olevaa ja puheet tietenkin pyöri paljon vauva-asioissa, ja kun paikalla oli myös 3 pientä lasta, joista vanhin oli vain 1,5 v. Tuntui hyvältä ettei nämä muut tienneet mun km:stä, mun oli helpompaa suhtautua asiaan ja heihin kun porukka ei tiennyt tästä. Yksi läheinen kaveri siellä tiesi mutta hän on muutenkin suhtautunut hyvin tähän. Mutta ihmeellisen hyvin siitä selvisin, vaikka aluksi koko ajatus tuntui aika masentavalta.



On muuten jännää miten oma mieliala kierroksen aikana vaihtelee. Siinä alussa kun pahin shokki km:n jälkeen oli laantunut touhusin aika paljon ja oviksen aikaan olin jo tosi toiveikas ja iloinen, mutta nyt taas, kun on piinaviikko edessä, oon taas jotenkin varma ettei tästä varmasti tuu mitään. Ehkä se jotenkin on alitajunnan tapa varmistaa ettei pettymys sitten olisi niin kova, jos ei sitten tärppäisikään... I don't know. Mutta kai tämä tästä.



Hyvää kesänjatkoa ja plussatuulia kaikille!



Heath (kp 23/28-31)

mym-meli, voi harmi että säkin "jouduit" tänne...



ja tietysti harmittaa ihan jokaisen teistä puolesta.



Mulla on nyt jotenkin uponnut päähän se, että tämä keskenmennyt ei ikinä ollutkaan mikään lapsi - vaikea nähdä että jokin elinkelvoton klöntti kaikkine potentiaalisine ongelmineen olisi miellettävissä lapseksi. Jotta olisin menettänyt jotakin, olisi sen täytynyt olla jotakin rakastettavaa, eikä mikään solumöntti josta ei ikinä ollut tulossakaan mitään.



Eli oon jotakuinkin palannut takaisin siihen ajatusmaailmaan, että harmittaa vaan kun ei ole vielä tärpännyt.



Mietin, tarkoittaako keskenmeno ennemminkin, että kaikki on kunnossa vai että on ihan mahdollista että sille on toistuva syy, tai syy miksi ei alkujaankaan tärpännyt puoleen vuoteen, ja että tämä keskenmennyt oli harvinaisen onnistunut tapaus meikäläisen soluilla, ja että se on pisintä minne voidaan päästä. Tavallaanhan voisi ajatella, että ainakin putket on auki, ovulaatio tapahtuu ja siittiö+munasolu kohtasivat toisensa. Sen sijaan en ole ihan varma, mitä voidaan päätellä esim. kohdun limakalvosta (saattoihan kiinnittymisessäkin olla ongelmia kun rv5+ jo keskeytyi), saatika sitten solujen kunto ja yhteensopivuus.



Eli nyt ei enää ahista tapahtunut, vaan lähinnä tuleva.



Jatkan silti laskuja ikään kuin keskeytystä ei olisi tapahtunut, eli nyt olisi yk7, kp8 ja kuvitteellinen la luokkaa 28.3.



Voi hitsi. Luulenpa että pientä levottomuutta ja surua tulee olemaan ilmassa, kunnes toivottavasti joskus päästään uuteen raskauteen rv 12 ohi...

Zoey: entäs jos ajatellaan niin että sussa ei oo mitään vikaa ja sä oot kuitenkin onnistunut tuleen rakaaks mutta jostain syytä vaan sun keho tai tämä alkio ei pystynyt jatkamaan raskautta pidemmälle?.. Ehkä sillä olis ollu joku vika tai vamma ja "luonto" korjasi sen poies tässä alkuvaihees jo.. Tiedän että tää on aika vahvaa tekstiä.. Sori!! Toivon ettet loukkaannu. Itsellänikin on tulevaisuuden ahdistus, mut ei pysty ku elää hetkessä. Huominen on liian kaukana..



Kiitos myötätunnosta kaikille, tulee tunne että kuuluu johonkin ja ei oo enää niin irtonainen olo. Sitä pikkuhiljaa hyväksyy tpahtumien kulun ja palaa omaksi itsekseen. Tätä ei ollut tarkoitettu nyt, ehkä myöhemmin haaveista tulee totta.. Mun tekis mieli laittaa kaikki vauva kamppeet kiertoon vaan en ukalla kun jos kuitenki tärppää sitten jonain pvnä. Esikoiselta on jäänyt melkoinen vauva krääsä määrä jota sit kiikutinkin varastoon eilissä päivänä.. POissa silmistä, poissa mielestä.

Meillä on taloprojekti käynnissä ja tuntuu et ihan turhaan kaikki makuuhuoneet (4kpl) kun ei sitä sisarusta poika nyt saakaan. Tiedän tää on lapsellista mut nyt vaan tuntuu ihan pahalta.. Kyl tää tästä, antaa ajan kulua..



Kai se on niin että kaikkea ei vaan voi suunnitella. Lapset tulee jos niitä on tullakseen. Meillä muuten tapahtui viik.lop pupuilua ilman mitään ehkäsyä, vähän niinku vanhasta muistista ja kun se gyne vielä kielsi olemasta sillai ilman... Nolo olo!!

Oli siis tarkoitus että odotetaan että kierto normalisoituu ja ntulee yhdet menkat ennenkuin uutta yritystä. Noh.. tapahtu mikä tapahtu. Pitää vain elää normisti ja kattoo mitä tuleman pitää.. Voiko muuten olla niin, että ovis olis jo tulollaan viikko km:stä?? Ku olis sopivia tuntemuksia..



Kiva lukee teidän muiden tekstejä ja jännätä ihan hengessä mukana! ;D

Joskohan mä onnistuisin nyt pirteemmin kirjoittelemaan...



Eli mä oon samaa miettinyt, oikealla munasarjan kohdalla pistelee ja nipistelee siihen malliin, että ovis olisi ihan näinä päivinä. Keskenmenosta laskettuna nyt olis kp8, ja uskoisin että ovis on usein ollut kp10. Voiskohan olla jo? Jostakin netistä luin että munasolu alkaisi kehittyä vasta kun hCG on nollilla, ja viime tiistaina kättärillä mitattiin 53, joten sikäli kierto pitäisi ehkä laskea myöhemmästä ajankohdasta?



Mut mitä nää nipistelyt sit on?



Mym-meli, sinänsä oon ihan samaa mieltä, että paras olisi jos tuo alkio olisi vaan sattumalta ollut viallinen, ja että se olisi sellainen asia joka ei seuraavaan vaikuta millään tavalla. Pelottaa vaan, ja mä yritän aina analysoida ja järkeillä kaikki asiat, ja nyt analysointi 5 tuloksettoman kierron ja 1 keskenmenon jälkeen alkaa mennä koko ajan negatiivisempaan suuntaan.



Stressi vähän painaa. Siinä määrin, etten oikein saa työtä tehtyä, ja yritän nyt ennemmin keskittyä pitämään mielen rauhallisena, kuin että olisin mahd. tehokas. Hirvittää, että stressaan itseni vielä lapsettomaksi...

sama kp 8 olis täälki.. eli sinänsä vois ajatella et tulossa kun minullakin ovikset aika "aikaisin" norm. mut kun nyt ei oo mikään normi tilanne... outoo.. Mun Hcg arvo oli jo 3 to.. eikä ne ollu korkeim. kun päälle 10.. Tosiaan, mitä tää nippailu on.MUlla molemmissa munasarj, tuntemuksia. HUoh, minäkin ressaan ihteni kokonaan. Kun tulis joku ja sanois et oo rauhas vaan. Ja osais rauhottuu. Tuntuu et esikoinenki jo kärsii tästä ku mamma iha "vauhkona". Tarviis ihan muuta tekemistä ja aateltavaa!! Pahalta tuntuu ku ihmiset hokee et oo onnellinen, sul on sentää yks lapsi jo.. eikö se riitä!? Tottakai oon, ja riittää mut kun ne ei tajjuu.. Ei pitäis välittää vaan ku sitä on niin herkkis.

Olen 29v mieheni 30v. Sain keskenmenon 6/10 rv5+. Kävin tänään neuvolassa ja keskenmeno oli ollut täydellinen onneksi ja kuulemma saa heti yrittää uutta raskautta jos tahtoo. Vauvakuume on melkoinen. Meillä on ennestään lapset -01, -03 ja -07. Terveitä ja ihania lapsia ovat kaikki ja siksi varmaan haluankin lisää. Minulla taitaa olla ikuinen vauvakuume. Kaksi lasta olisi vielä ihana saada.

Paraikaa on menossa ovulaatio jonka totesin yllättäen ovistikulla ja aiomme yrittää heti uutta raskautta.

marja80, harmi että jouduit tänne, mutta hyviä uutisiahan sulla jo on (keho palautunut ja ovulaatio), joten pidän peukkuja. :)



mym-meli, ihan samoja juttuja ihmettelen. Mulla nyt enemmän oikealla noita tuntemuksia, mut vähän vasemmallakin (olisko oikealla sit isompi munarakkula, ja jos näin, niin väistyyköhän vasen vai irtoaako molemmat), eikös ne sano et munasarjat voi aktivoitua keskenmenon jälkeen? Tarkoittaako se lisääntynyttä kaksosraskaus-riskiä? (ei kyllä haittaisi yhtään)



Mulla loppui jo eilen kipu hetkeksi, ni tuli kauhea kiire päästä touhuumaan ("apua, eikai se irronnut jo, nyt äkkiä siemenet matkaan"), mut nyt vihloo taas, ja ehkä se ovulaatio asettuu tohon kp10 tienoille? Vanhastaan siis kierto ollut 22-27 päivää, ja uskoisin että toi 24 olis mulle aika normaali.



Mites sit ootte ajatelleet testaamisen osalta? Mä meinasin ensin että testaan vasta jos vuotoa ei kuulu elokuun loppupuolelle mennessä (koska voi hyvin venyä km jälkeen) mutta sit tajusin et hyvänen aika, sithän mä ehtisin jo kuukauden olla ihan vakuuttunut et olen raskaana. Ja millainen oliskaan pettymys jos on kuukauden myöhässä ja sit huomaakin et kyse oli vaan kierron venymisestä... eli pitäiskö sittenkin testata heti kun alkaa näyttää pitkittyvän... luulot pois tms...



Eli miten ootte aatelleet?

Mä ajattelin nyt et mä odottaisin siihen viimeiseen mahdolliseen menkkapäivään, ja jos silloin illalla ei ole viel täti tullut kylään, niin sit testaan.



Viimeksi testasin pari päivää aikaisemmin ja silloin jo tuli ihan selkeä plussa, mut nyt km:n jälkeen haluan mieluummin välttyä pettymyksistä. Niin kuin joku viisiin täällä jo totesikin, niin mieluummin niin että menkat tulee, kuin että ehtii iloita pari päivää ja sitten vuoto alkaakin... Mutta sit jos mä maltan olla testaamatta niin kauan, se jää vielä nähtäväksi. :)

Samoilla linjoilla oon ku Heath, että jos sitä malttais odottaa sinne viim. mahd. mankkojen alku päivään ja sit testailis.. en kyl odota liikoja omalla kohdalla mut toivotaan että plussia rupeis sateleen ite kullekin!! Jokainen olis sen ansainnu.



Omaa napaa.. Tänään limaa limaa ja limaa niinku niiskurouva tuossa aikaisemmin jo ilmaisi asian. Ehkäpä se ovulaatio oli/on menneillään. En oo viittiny tikuttaa.. Sovittu mun miehen kans ettei tehtäis niin ku oltassiin vaan ihan rennosti.. ooppa siinä sit.;) Välillä "unohtaa" jo koko vauva asian hetkeks ja sit taas menee sinne yrittämisen puolelle. Viimeksikin tärppäs pitkän suhaamisen ja ressaamisen jälk. kun tavallaan luovutettiin! Liekkö sit tuolla ressillä perää asian kans vai ei.. niinku aikaisemmin oottekin jo pohtineet. En tiedä...



Muuten, millonkas sitä työnantajalle pitikään sanoo jos on raskaana? Itsellä se tilanne et oon hakemas töitä, tähän mennessä olen ollut hoitovp.esikoisen kanssa. Toiveilen nyt et pääsisin yhteen työpaikkaan ja niin saisi muuta ajateltavaa..

Marja80, tervetuloa joukkoomme ja pahoittelut menetyksestä. Surullista, että tämä pino ei pääse kuivumaan kokoon, vaikka toisaalta hienoa, että on tämmönen paikka, jossa rehellisesti jakaa oloja ja tunteita. Hienoa kuitenkin, että kroppasi on palautunut ja oviskin tullut. Tsemppiä toipumiseen ja plussatuulia uuteen yritykseen. Toivottavasti tärppää nopeasti.



Heath, kiitos lohduttavista ja kauniista sanoistasi. Kyllä minäkin tästä palstasta ja teiltä tukeni saan, joten ei syytä huoleen :). Mulla vaihtelee myös nuo mielialat aikalailla kierron aikana. Alkukierrosta ei vauvaa ja mitään siihen liittyvää niin ajattelekaan ja on helpompi olla urhea ja ponteva. Sit tulee ovis ja elämä on yhtä stressiä, mutta toisaalta myös sillon on toiveet kaikkein korkeimmillaan. Loppukierto ja piinailut menee sitten sillä ajatuksella, että "ei siitä mitään kumminkaan tule". -Nyt ollaan oviksen jälkeisessä vaiheessa ja fiilarit sen mukaiset... Mutta ei meidän pupuilut kyllä tainneet osua oikeille hetkille, joten siinä mielessä piinaa ei ole ja ensi kierrossa ollaan sitten hedelmäpäivien aikaan toisten nurkissa, joten syksy on pitkällä, ennen kun aikuisten oikeesti tarttee mitään jännäillä.



Zoey, oliko km raskaus sulla ensimmäinen? Kyllähän se km kai ainakin sen todistaa, että hedelmöittyminen on mahdollista ja onhan se jo sinänsä hyvä uutinen. Mutta ite ainakin ajoittain mietin, että mikä meni pieleen. Hölmöähän se on, kun ei sitä kuitenkaan koskaan saa tietää, mutta semmonen kai se ihmisen mieli on, utelias.



Joku kysyi testailuista. Olen ollut huomaavinani, että toisille se nega on pahempi, kuin tädin ilmaantuminen. Minä taas mieluummin otan ensin sen negan ja tiedän sitten valmistautua tädin tuloon. En oikein tiedä miksi menkkojen alku on mulle henkisesti rankempaa kuin negan saaminen, mutta niin se vaan jotenkin menee.



Joko meillä on testanneita? Oviksia ainakin oli kunnon sarja joku aika sitten ja täällä toivottais jo plussia tähän pinoon :).



Entä mitä kuuluu Lakalle, Cucciolalle, Ampparille ja Haaveilijalle? Olis kiva kuulla päivityksiä.



Täällä on semmonen olo, kuin olisi lyöty ilmat pihalle. Juttelin äsken veljeni kanssa, joka ystävällisesti ilmoitti, että saavat lapsen syksyllä. La on noin viikkoa ennen, kuin meidän keskenmenneemme olisi syntynyt. Puhelun ajan kykenin olemaan kai suht asiallinen, mutta sen jälkeen tuli itku. Se vaan tuntuu niin väärältä, että meidän pieni ei saanut mahdollisuutta syntyä. Kyllähän minä tiedän, että parempi näin, jos hän ei kerran olisi ollut kykeneväinen elämään, mutta silti se tuntuu pahalta. Väsyttää vaan. Ehkä tämä joskus helpottaa...

Marja80, tervetuloa myös minun puolesta ja samassa pahoittelut keskenmenosta. Täällä on ollut hyvä purkaa tuntojaan.



Jotenkin alkaa tuntua siltä että ei jaksa enää tätä joka kuukautista odottelua, toiveilua ja ties mitä muuta tunteiden kirjoa,, joo-o,, iltaa kohden menee välilä synkäks.

Tänään tuli minullakin itku kun kaveri joka odottaa pikku kakkosta aivan viime metreillä tuli lainaamaan vauvan vaatteita ja koppaa yms... Että sillai.

Menivät sinne , eikä meidän vauvalle ;( pahalle tuntuu..

Voi Niiskurouva.. Se tässä pahinta on kun ymmärtää tavallaan et miks meni kesken vaan ku se suru yllättää milloin vaan aina uudelleen ja uudelleen vaikka kuvittelikin jo että kyll' tää tästä.. ja tuollaiset uutiset on kuin matto olisi tosiaan vedetty jalkojen alta. Mielessään funtsii et onnee vaan teille, meille ei millonkaa. Väsy on täälläkin. Kyllä kai tämä vielä helpottaa, sitä saa hokea itselleen usein. aika masentavaa tekstiä ny..

mym-meli, raskaudesta tarvii ilmoittaa 2kk ennen äippäloman alkua. Joten kyse ei todellakaan ole siitä milloin tarvii kertoa, vaan siitä milloin alkaa näkyä. :)



Niiskurouva, kyselit monesko tämä mulle oli. Mulle on joskus teinivuosina tehty abortti, mutta sitä lukuun ottamatta tää oli ensimmäinen raskaus. Abortoitu ehti kyllä viikolle 12, joten sikäli mulla olis kai hyvät ennusteet, että kroppa toimii normaalisti. Mut toki tää km oli ensimmäinen mun ja miehen yhteinen.



Mä oon nyt saanut jostain päähäni jotain täysin irrationaalisia uhkakuvia siitä mitä voi käydä, jos tulee km:n jälkeen heti uudelleen raskaaksi. Sanokaa nyt mulle, että pahinta mitä voi käydä on, että se seuraavakaan raskaus ei onnistu... eikai se pysyviä ongelmia voi aiheuttaa?



Nää uhkakuvat nyt johtuu siitä, että siemenet ovat jo matkassa ja on myöhäistä päättää että haluaisikin odottaa sen ekan kierron ajan. :)



Ja tietenkin kovasti toivon että seuraavaa kiertoa ei tulisikaan, mut hitsi kun tunteiden täytyy olla näin sekaisin.



Oletan, että tää epävarmuus ja tunteiden heittely on ihan normaalia, ja ootte muutkin kaikki kokeneet saman?



Mulla sykkii ja vihloo oikealla edelleen. Eli joko se ovulaatio on vastikään ollut, tai sitten on tuloillaan.



Stressistä - mä tässä rakentelen kolmikuukautis-suunnitelmaa. Voiskohan vähentää stressiä sillä, että ottaakin tavoitteeksi olla raskaana esim. elokuun lopussa (siihen mennessä mulla olis ollut 3 ovulaatiota jos kierto ei kauheasti venähdä). Niin pääsisin stressaamasta ihan joka kuukausi, ja jos se sitten vaikka edistäisi raskautumista...



Suunnittelin, että nää 2 ekaa menisi sillä, että on vielä kolmas kuu aikaa onnistua, ja kolmas menisi vähällä stressillä koska silloin mulla on kesäloma.



Uskotteko te muuten siihen kohonneeseen hedelmällisyyteen keskenmenon jälkeen? Mä oon koittanut etsiä jotain luotettavampia lähteitä suuntaan tai toiseen, mutta kauheen harvassa ovat. Eniten kiinnostaisi joku tilasto siitä, miten suuri tuo mahdollinen muutos olisi. Onko kellään osunut silmään?

välillä olen käynyt lukemassa teidän viestejä, mutta ei oikein jaksa keskittyä tai ajatella. Ja toisekseen nuo yö unetkin on jääny niukille, ku aamulla tarvis nousta viideltä ja kello lipsuu sit jo kuutta ku nousee ylös ja päivä menee sit sitä rataa eikä torkkui tässä talossa kerkee tai jos yrittää joku häritsee jatkuvasti kesällä ottamaan. ja illalla menee myöhään, melkein joka ilta yhteentoista tai puoli kahteentoista. onneksi saan pariksi viikoksi apuavoimia ja kerkeis tuvan puolellakin tehdä jotakin kun puolen välin kuun jälkeen on kolmannen lapsen rippijuhlat. Vaikka en minä kaapeja meinaa sivota, jos tuvasta ikkunat sais pestyä ja tuvan lattian tyhjennettyä ja pestyä ja puhtaat matot. Eikä sitä porukkaa tuu kuin n.25henkee.



Mie olen tylsistyny tähän raskaus ajatteluun viimeksi teidän muiden kanssa olis pitäny olla ovis mutta tuolla uudella ovistestillä en sitä pongannut elikkä samoilla piinaviikoilla mennään. eli aikaisintaan 5.7 päivä olis tuhruista se kp30 vai lasketaanko vasta siitä kun kunnon vuoto alko 3pv myöhemmin, kun nyt on pari kolme päivää ennen kun on alkanu kunnon vuoto tuhrustella. minullahan se kierto on ollu 30-35(40).



tarvii jatkaa taas näitä loputtomia hommia ja kun ei noita murkkuikäsiä meinaa saada tekeen ees yksin kertaisia kotitöitä.



Terv. Lakka

piti ihan laskea kalenterista mikä kp on meneillään - aiemmissa kierroissa kun se ollut aivan kirkkaana heti aamulla mielessä. No ehkäpä tää turhautuneisuus tähän kaikkeen tekee tehtävänsä.



Bongatusta oviksesta nyt n. 9 pvää... ei mitään tuntemuksia. Eilen pohdiskelin, että oliko km:ään päättyneessa alkuraskaudessa oireita, niin enpä keksinyt yhtään... eli en nyt ihan täysin heitä toivoa, mutta en kyllä kovin toiveikaskaan ole.



Kommentteja/ajatuksia teidän aiempii kirjoituksiin:

- Minun on kyllä aina vaikeata saada oma pää kasaan sen jälkeen kun olen kuullut iloisia vauvauutisia lähipiiristä. Toki olen iloinen toisten puolesta, mutta samalla oma katkeruus nostaa päätänsä. Vaikeinta on tässä ehkä seurata miehen veljen avovaimon raskautta - meidän lasketuilla ajoilla olisi ollut vain 1kk eroa ja tässä ohessa sitten seuraan ja ihmettelen.



-Ja tuosta helposta raskaudesta km:n jälkeen. Itselläni sitä ei ainakaan vielä ole tapahtunut. Eli voi olla totta tai olemattakin... mulle ainakin neuvolassa sanottiin, että tällaisessa täydellisessä keskenmenossa ei ole mitään syytä odottaa sitä yhtä kiertoa välttämättä. Ennen siihen kuulemma kehotettiin sen takia, että ultralaitteet eivät olleet niin kovin kehittyineitä, mutta tänä päivänä alkion iän saa niillä määriteltyä hyvin...



Aurinkoista päivää kaikille!