Onko oikein, että omalle lapselle, joka valmistui maisteriksi annetaan saman arvoinen lahja kuin
sisaren lapselle joka valmistui ylioppilaaksi. Summat ovat pieniä (50 €), mutta asia ei ole siitä summasta kiinni vaan jotenkin tuntuu ihmelliseltä, että äitini antoi saman verran rahaa siskonsa pojalle ylioppilaaksi valmistumisesta kuin tyttärelleen (minulle) maisteriksi valmistumisesta.
Se olikin kyllä odotettavissa. Äitini "ei osaa" näitä hommia.
Kommentit (62)
Jos maisterisikäisen tyttären (sinun) tarvitsee pohtia sitä, että saiko äidin siskonpoika (serkkusi) ylioppilaslahjaksi saman verran rahaa kuin sinä itse, niin mitenkäs tämän sanoisi edes kohtuullisen nätisti... niin ehkäpä olisi aika maisterin kasvaa aikuiseksi :-)
t. kahden ylioppilaan maisterisäiti
Enpä olisi aiemmin ajatellut, ettei oma perhe antaisi lahjaa maisteriksi valmistuneelle (oli hänen ikänsä, taloudellinen tilanteensa tai perhesuhteensa mitä tahansa). Meillä päin on sitten vaan hiukan toiset tavat, ja lahjan arvoa mitataan 1000 eurosta ylöspäin. Ja taatusti ei anneta ylioppilasserkulle samansuuruista lahjaa.
Minun äidilläni (isäni on kuollut) ei olisi missään nimessä varaa antaa yli 1000 euron lahjaa. Hyvä kun on varaa parinkymmenen euron lahjoihin.
maisterit (4 sisarusta) ovat saaneet vanhemmilta kaupunkiloman Eurooppaan. Ylioppilaslahjat muille kuin perheenjäsenille ovat 50-100 euroa, eli ei todellakaan ole oma maisteri-lapsi tai yo-sukulainen samalla viivalla.
mutten maisteriksi valmistuvalle tyttärelleni. Olettaisin aikuisen jo elättävän itsensä. Jos maisteri pitäisi valmistujaisjuhlat niin tietysti ostaisin lahjan, mutta en olisi ajatellut että sen olisi oltava rahalliselta arvoltaan jotenkin erityisen suuri.
varsinkaan jos ei pidä valmistujaisia. Ja sittenkin lahjat ovat olleet jotain pientä kivaa ja hauskaakin minun tutuillani. Itse en ehtinyt juhlia pitää kun olin juuri aloittanut työt, joten en muista saaneeni muuta lahjaa kuin ruusun työkavereilta. Mieheni valmistuttua maisteriksi kävimme vanhempien kanssa syömässä ja hän sai lahjaksi lasertulostimen (no siihen aikaan se oli aika kallis).
Ylioppilasjuhlat taas ovat ihan eri perinne, johon yleensä vanhemmat kutsuvat sukua ja NUORELLE annetaan rahaa opiskelua ym. kodin ulkopuolista elämää varten.
kun omia vanhempia ei ollut enää, kun maisterin paperit sain. En myöskään juhlinut mitenkään. Toisaalta: kai nyt aina omalle lapselle vähän enemmän annetaan, ihan mitä hyvänäsä.
Kun pääsin ylioppilaaksi, silloinkin oli enää isä elossa. En mä häneltäkään mitää saanut;-D. Lahjat tli rahana perhetutuilta, sukulaisilta, naapureilta ja stipendeinä. Johan se isä oli mua tukenut siihenkin saakka riittävästi. Ja tuki kykynsä mukaan kuolemaansa saakka.
ei tullut mieleenikään, että vanhempieni olisi pitänyt antaa mulle lahjaa, kun valmistuin maisteriksi.
anna itsekin 70-vuotiaalle ja 50-vuotiaalle samanlaisen lahjan tänä kesänä
niin tuo 50 € on aika iso ylioppilaaksi valmistumisesta ja tuo 50 € on aika pieni maisteriksi valmistumisesta. Sanotaanko 20-30 € / 80-100 € olisi ollut suhteellisempaa. ap
sinä kun jo valmistuit ammattiin, niin alat saada kaiketi palkkaa.. eikös ole tärkeintä ett muistaa jotenkin.
Paljonkos sun sitten olisi pitänyt saada 500 e?
ei tullut mieleenikään, että vanhempieni olisi pitänyt antaa mulle lahjaa, kun valmistuin maisteriksi.
että he antaisivat lapselleen lahjan valmistumisesta.
Ylioppilas tarvitsee rahaa päästäkseen itsenäisen elämän alkuun. Maisteriksi valmistuvan pitäisi olla jo tukevasti omilla jaloillaan, joten oikeastaan on aika hassua ylipäänsä antaa siinä tilanteessa rahaa lahjaksi.
miehen sisko antoi meille kirjanmerkin häälahjaksi.
sisaren lapselle joka valmistui ylioppilaaksi. Summat ovat pieniä (50 €), mutta asia ei ole siitä summasta kiinni vaan jotenkin tuntuu ihmelliseltä, että äitini antoi saman verran rahaa siskonsa pojalle ylioppilaaksi valmistumisesta kuin tyttärelleen (minulle) maisteriksi valmistumisesta.
Se olikin kyllä odotettavissa. Äitini "ei osaa" näitä hommia.
niuhoa pikkusieluista porukkaa täällä valittaa epätasa-arvosta. Vähän suhteellisuudentajua peliin.
Ylioppilas tarvitsee rahaa päästäkseen itsenäisen elämän alkuun. Maisteriksi valmistuvan pitäisi olla jo tukevasti omilla jaloillaan, joten oikeastaan on aika hassua ylipäänsä antaa siinä tilanteessa rahaa lahjaksi.
rahaa. (siis ei äitini tuki varmaan siellä paina paljon mitään, mutta voihan se olla, että äiti haluaa niiden silmissä näyttää "paremmalta") Ja en nyt tiedä miten tukevasti olen omilla jaloillani, kun kaksi lastakin on kuitenkin syömässä. Mies on kyllä töissä, mutta ei hänelläkään palkka kovin suuri.
Kyllä ainakin minun kaverin äiti antoi ihan tonneissa rahaa, kun tyttärensä valmistui AMK:sta, että kyllä minä pidän sitä jonkun osoituksena.
ap
sisaren lapselle joka valmistui ylioppilaaksi. Summat ovat pieniä (50 €), mutta asia ei ole siitä summasta kiinni vaan jotenkin tuntuu ihmelliseltä, että äitini antoi saman verran rahaa siskonsa pojalle ylioppilaaksi valmistumisesta kuin tyttärelleen (minulle) maisteriksi valmistumisesta.
Se olikin kyllä odotettavissa. Äitini "ei osaa" näitä hommia.
jotenkin, että äitini ei arvosta...ap
niuhoa pikkusieluista porukkaa täällä valittaa epätasa-arvosta. Vähän suhteellisuudentajua peliin.
kun jaksat tollasesta vinkua enka sano tata millaan pahalla, mutta eikohan ol aitisi asia mita antaa. antaisin itsekin saman vaikka ylioppilaalle ja ammattikoulun paattavalle tai maisterille ja tohtorille. voi hyvanen aika
Minusta on oikein.
..tottapuhuen, en odottaisi vanhemmiltani mitään lahjarahaa valmistuessani miksi tahansa.
Ja anteeksi että epäilin sitä että lapsesi joutuvat kilpailemaan rakkaudestasi, siitä en tosiaan tiedä mitään. Mutta usein on niin että ne jotka kokevat saavansa vanhemmiltaan materiaalisesti liian vähän riitelevät myös perinnöistä. Ja ne jotka näin toimivat riitelevät usein sen takia että kokevat tulleensa rakkaudellisesti epätasaisesti kohdelluiksi, jääneensä ilman, vaikka olisivat jääneet molemmat samalla tavalla ilman.
Sun on hyvä huomioida näitä juttuja jo nyt kun lapsesi ovat pieniä. Syliä, rakkautta ja huomiota enemmän kuin materiaa. Enkä nyt tarkoita ettet niin tekisi :)
Mutta se että et itse kovin tarkasti vielä tiedosta miksi sua kismittää se että äitisi ei huomioinut kunnolla sun saavutusta kertoo siitä ettet ole ihan loppuun asti käsitellyt sitä äitisuhdetta. Itse kerrot että äitisi ei ole osannut osoittaa rakkauttaan ja on ollut "kylmä" myös sinun aikuistumisen jälkeen. Nyt en tarkoitakaan sitä että sinun tulisi heti parantaa suhdetta äitiisi, paremminkin tehdä pesäero ja miettiä miksi tunnet niinkuin tunnet. Ja jos tuntuu niin hakea jutusteluapua vaikka ammattilaiselta. Oikeasti, vaikka tuntuu tyhmältä se ei ole yhtään pöllömpi sijoitus sinun ja lastesi tulevaisuutta ajatellen!! Ja kun olet itse sinut asian kanssa voit puhua äidillesi, jos haluat, mutta se ei ole mikään lopullinen tavoite. Kyse on sinusta, ei siitä mitä äitisi on tehnyt ja jättänyt tekemättä. Vaikka hän olisi tehnyt virheitä et niistä voi häntä syyttää loputtomasti, sinun on tehtävä omat fiksummat ratkaisusi, ja ne pystyt tekemään parhaiten silloin kun katsot tilannetta vähän kauempaa.
ed.