Koirien kyseenalainen "jalostus" tuottaa sairaita ja aggressiivisia koiria
Mm. tänään Ylen nettiuutisissa artikkeli koirien roturisteytysprojekteista.
Miksi kasvattajat ja pennun ostajat sulkevat silmänsä sairaalloisilta piirteiltä ja luonnevioilta?
Miksi koiria ei jalosteta vietit ja luonne käyttötarkoituksen mukaan rakenteellisena mallina villinä elävät koiraeläimet?
Mihin tarvitaan esim. lukuisia eri noutavia tai hirvikoiria?
Miksi ei terveys ja luonne ole etusijalla?
Miksi erikoinen turkin väri ja pilkkujen paikat on kasvattajalle ja pennun ostajille tärkeämpiä kuin se, että koira on terve ja ettei se raatele muita koiria, ihmisistä puhumattakaan?
Kommentit (26)
Niinpä. Itselläni oli lapsena cavaliereja eikä tiedetty niiden sairauksista mitään kun ei kasvattajat tietenkään varoittele. Molemmilla syringomyelia (aivot ei mahdu kallon sisälle), ja jouduttiin lopettamaan.
Sairaista koirista voi kiittää esim Kennelliittoa, tuomarit päättää miltä koiran pitää näyttää, luonne ei merkitse mitään. Jos koiran emä on herkkähermoinen ei saisi pentuja edes teettää, pennut oppii samanlaisiksi.
Ongelmanahan on se, että rotukannat ovat pieniä. Rotujen sekoittaminen tuo lisää geenipohjaa. Liian moni rotu on sukurutsan tulosta ja näitä siskompi on herkumpi -rotuja on paljon. mm. Bordercolliet ja kultaiset noutajat ovat isomman sukusiitosprosentin koiria.
Jalostus on suunnitelmallista rodun viemistä parempaan suuntaan. Joskus pienestikin/tietyn ominaisuuden osalta, koska täydellistä koiraa ei ole ja yhdistelmät ovat aina kompromisseja, mutta silti kokonaisvaltaisesti paremmaksi. Jos parannusta ei tapahdu niin kyse ei ole jalostuksesta, vaan jostain muusta. Pelkkä määrän lisäys ja millään tapaa sairaiden yksilöiden käyttäminen ei ole jalostusta.
Vierailija kirjoitti:
Sairaista koirista voi kiittää esim Kennelliittoa, tuomarit päättää miltä koiran pitää näyttää, luonne ei merkitse mitään. Jos koiran emä on herkkähermoinen ei saisi pentuja edes teettää, pennut oppii samanlaisiksi.
Suomen kennelliitto ei edes ole pahimmasta päästä. Suomalaiset tuomarit eivät niinkään suosi ylikorostuneita piirteitä. Varsinainen ongelmamaa on Englanti. Eli englantilaiset tuomarit valitsevat voittajiksi ylikorostuneita piirteitä. Näyttelyharrastus on omanlaistaan hulluutta, siinä ei mennä koirantahtisesti. Suosin enemmän koiran valitsemia harrastuksia ja näyttelyt sivuseikkana. Onhan kivaa kumminkin valioitua käyttöpuolella.
Vierailija kirjoitti:
Jalostus on suunnitelmallista rodun viemistä parempaan suuntaan. Joskus pienestikin/tietyn ominaisuuden osalta, koska täydellistä koiraa ei ole ja yhdistelmät ovat aina kompromisseja, mutta silti kokonaisvaltaisesti paremmaksi. Jos parannusta ei tapahdu niin kyse ei ole jalostuksesta, vaan jostain muusta. Pelkkä määrän lisäys ja millään tapaa sairaiden yksilöiden käyttäminen ei ole jalostusta.
Tässä on vaan se ongelma, että jokainen määrittelee jalostuksessa sen "paremman suunnan" sen mukaan mikä se haluttu hyöty on ja eläinjalostuksessa haluttu hyöty ei juuri koskaan ole eläimen hyvinvointi.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Itselläni oli lapsena cavaliereja eikä tiedetty niiden sairauksista mitään kun ei kasvattajat tietenkään varoittele. Molemmilla syringomyelia (aivot ei mahdu kallon sisälle), ja jouduttiin lopettamaan.
Surullista. Onneksi nykyään on tutkittu ja tiedetään noista sairauksista. Sitä kautta ihmiset voivat valita paremmin rotuja ja parantaa rotujen terveyttä. Osaa roduista joutaisi kokonaan poistoonkin sairastilastojen valossa. On myös järkyttävää miten esimerkiksi saksanpaimenkoiralle on jalostettu selkävamma. Nehän olivat aiemmin suoraselkäisiä uljaita koiria ja nykyään vammaisia känttyröitä. Se, että miten ihminen saa tehdä jotain noin julmaa, niin en ymmärrä :(
Vierailija kirjoitti:
Jokaisessa maassa on aikoinaan metsästetty ja lukuisat eri tyyppiset metsästyskoirat ovat kehittyneet sitä kautta. Esimerkiksi vinttikoirissa on aavikkomaisempiin olosuhteisiin kehittyneitä metsästyskoiria ja pohjoisessa pohjoisen olosuhteisiin kehittyneitä. On luoliin, metsiin ja vesiin sopivia rotuja.
Ja nykyisin vinttikoiraa sitten käytetään näyttely- ja seurakoirana. Käyttötarkoitus?
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Itselläni oli lapsena cavaliereja eikä tiedetty niiden sairauksista mitään kun ei kasvattajat tietenkään varoittele. Molemmilla syringomyelia (aivot ei mahdu kallon sisälle), ja jouduttiin lopettamaan.
Koirakirjoissa on ollut jo vuosikymmeniä tietoa eri rotujen sairauksista. Koirakirjoja saa ilmaiseksi lainaksi kirjastosta. Koulun ensimmäisellä luokalla opetetaan lukemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisessa maassa on aikoinaan metsästetty ja lukuisat eri tyyppiset metsästyskoirat ovat kehittyneet sitä kautta. Esimerkiksi vinttikoirissa on aavikkomaisempiin olosuhteisiin kehittyneitä metsästyskoiria ja pohjoisessa pohjoisen olosuhteisiin kehittyneitä. On luoliin, metsiin ja vesiin sopivia rotuja.
Ja nykyisin vinttikoiraa sitten käytetään näyttely- ja seurakoirana. Käyttötarkoitus?
Vinttikoiria yleensä juoksutetaan juoksuradoilla vieheen perässä, jolloin ne pääsevät "metsästämään". Pitää muistaa, että koirien luonteissa on myös eroja. Sillä lailla, että palveluskoira ja vinttikoira eivät välttämättä sovi samalle omistajalle. Vähän kuin koiraihmiset ja kissaihmiset, niin myös roduilla on väliä. Rodun pitää olla myös muutoin sopiva, kuin pelkästään harrastusten osalta. Joku tarvitsee lisäksi kotivahdin ja joku toinen ei. jne. ominaisuuksia on erilaisia. Rotujen tervehdyttäminen on ihan hyvä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisessa maassa on aikoinaan metsästetty ja lukuisat eri tyyppiset metsästyskoirat ovat kehittyneet sitä kautta. Esimerkiksi vinttikoirissa on aavikkomaisempiin olosuhteisiin kehittyneitä metsästyskoiria ja pohjoisessa pohjoisen olosuhteisiin kehittyneitä. On luoliin, metsiin ja vesiin sopivia rotuja.
Ja nykyisin vinttikoiraa sitten käytetään näyttely- ja seurakoirana. Käyttötarkoitus?
Suomessa vinttikoirille rodunomainen metsästys on kielletty. Eikä täällä ole useimmille niistä sopivaa metsästysmaastoakaan. Useat harrastavat kyllä maasto- tai ratajuoksuja vinttikoiriensa kanssa, jolloin koira pääsee turvallisessa paikassa toteutamaan viettiään.
Vierailija kirjoitti:
Sairaista koirista voi kiittää esim Kennelliittoa, tuomarit päättää miltä koiran pitää näyttää, luonne ei merkitse mitään. Jos koiran emä on herkkähermoinen ei saisi pentuja edes teettää, pennut oppii samanlaisiksi.
Suomalaisenkin koiratutkimuksen mukaan luonne periytyy geeneissä. Epäsosiaalinen koira periyttää vihaisia pentuja.
Tämä näkyy mm. saksanpaimenkoirissa, joita myydään lisäksi yletön määrä pelkiksi sohvakoiriksi, jolloin naapurusto kärsii takuuvarmasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Itselläni oli lapsena cavaliereja eikä tiedetty niiden sairauksista mitään kun ei kasvattajat tietenkään varoittele. Molemmilla syringomyelia (aivot ei mahdu kallon sisälle), ja jouduttiin lopettamaan.
Koirakirjoissa on ollut jo vuosikymmeniä tietoa eri rotujen sairauksista. Koirakirjoja saa ilmaiseksi lainaksi kirjastosta. Koulun ensimmäisellä luokalla opetetaan lukemaan.
En ole seurannu cavaliereja, mutta omissa roduissani on kaikki mainittu terveiksi. Käytännön oppien kautta on oppinut monia asioita, mm. sen, että listauksissa ei edes ollut mukana harvinaisempia rotuja, joita oli kuvattu verrattaen vähän. Asioita oppii vain ajan kanssa ja yleensä kantapään kautta. Sanoisin, että nyt DNA-testivillityksen aikaan on jo oikeasti paljon enemmän tietoa saatavilla, kuin vaikka 20 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisessa maassa on aikoinaan metsästetty ja lukuisat eri tyyppiset metsästyskoirat ovat kehittyneet sitä kautta. Esimerkiksi vinttikoirissa on aavikkomaisempiin olosuhteisiin kehittyneitä metsästyskoiria ja pohjoisessa pohjoisen olosuhteisiin kehittyneitä. On luoliin, metsiin ja vesiin sopivia rotuja.
Ja nykyisin vinttikoiraa sitten käytetään näyttely- ja seurakoirana. Käyttötarkoitus?
Suomessa vinttikoirille rodunomainen metsästys on kielletty. Eikä täällä ole useimmille niistä sopivaa metsästysmaastoakaan. Useat harrastavat kyllä maasto- tai ratajuoksuja vinttikoiriensa kanssa, jolloin koira pääsee turvallisessa paikassa toteutamaan viettiään.
Mutta useimmat vinttikoirat eivät koskaan pääse radoille.
Koiralla metsästäminen on saaliseläimelle aina äärimmäisen stressaava ja pelottava tilanne. Mutta tämähän ei irtokoirien omistajia huolleta. Pääasia on, että koira saadaan turvaan ajon jälkeen. Se kauris tai muu eläin jää todennäköisesti metsään kituen kuolemaan. Ks. karkuripalstat facebookissa. Kinnipitolakeja ei noudateta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Itselläni oli lapsena cavaliereja eikä tiedetty niiden sairauksista mitään kun ei kasvattajat tietenkään varoittele. Molemmilla syringomyelia (aivot ei mahdu kallon sisälle), ja jouduttiin lopettamaan.
Koirakirjoissa on ollut jo vuosikymmeniä tietoa eri rotujen sairauksista. Koirakirjoja saa ilmaiseksi lainaksi kirjastosta. Koulun ensimmäisellä luokalla opetetaan lukemaan.
En ole seurannu cavaliereja, mutta omissa roduissani on kaikki mainittu terveiksi. Käytännön oppien kautta on oppinut monia asioita, mm. sen, että listauksissa ei edes ollut mukana harvinaisempia rotuja, joita oli kuvattu verrattaen vähän. Asioita oppii vain ajan kanssa ja yleensä kantapään kautta. Sanoisin, että nyt DNA-testivillityksen aikaan on jo oikeasti paljon enemmän tietoa saatavilla, kuin vaikka 20 vuotta sitten.
Kyllä niitä harvinaisempiakin rotuja on esitelty ja tietoa on ollut saatavilla jo puoli vuosisataa ainakin.
Koirien ostajillakin on oma vastuunsa, eli ottaa kunnolla selvää (kirjallisesti ja "livenä") eri roduista ja mm. niiden terveydestä ja kun pennun hankinta on ajankohtaista niin sitten tukea niitä vastuullisesti toimivia kasvattajia. Jos kukaan ei ostaisi sairaita koiria niin ei harva niitä kohta enää kasvattaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisessa maassa on aikoinaan metsästetty ja lukuisat eri tyyppiset metsästyskoirat ovat kehittyneet sitä kautta. Esimerkiksi vinttikoirissa on aavikkomaisempiin olosuhteisiin kehittyneitä metsästyskoiria ja pohjoisessa pohjoisen olosuhteisiin kehittyneitä. On luoliin, metsiin ja vesiin sopivia rotuja.
Ja nykyisin vinttikoiraa sitten käytetään näyttely- ja seurakoirana. Käyttötarkoitus?
Vinttikoiria yleensä juoksutetaan juoksuradoilla vieheen perässä, jolloin ne pääsevät "metsästämään". Pitää muistaa, että koirien luonteissa on myös eroja. Sillä lailla, että palveluskoira ja vinttikoira eivät välttämättä sovi samalle omistajalle. Vähän kuin koiraihmiset ja kissaihmiset, niin myös roduilla on väliä. Rodun pitää olla myös muutoin sopiva, kuin pelkästään harrastusten osalta. Joku tarvitsee lisäksi kotivahdin ja joku toinen ei. jne. ominaisuuksia on erilaisia. Rotujen tervehdyttäminen on ihan hyvä asia.
Vähemmistö käyttökoirienkaan omistajista tarjoaa mitään rodunomaista toimintaa koirilleen. Metsästäjätkin vain metsästyskaudella.
Vastuuntuntoinen kasvattajahan möisi koiria vain aktiivisille ihmisille, koira tarvitsee liikuntaa ja aivotyötä. Mutta 800 000 suomalaista koiraa ja siihen omistajan muu elämä...
Koirabisnes kannattaa vain kun myydään unelmia ei arkitodellisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisessa maassa on aikoinaan metsästetty ja lukuisat eri tyyppiset metsästyskoirat ovat kehittyneet sitä kautta. Esimerkiksi vinttikoirissa on aavikkomaisempiin olosuhteisiin kehittyneitä metsästyskoiria ja pohjoisessa pohjoisen olosuhteisiin kehittyneitä. On luoliin, metsiin ja vesiin sopivia rotuja.
Ja nykyisin vinttikoiraa sitten käytetään näyttely- ja seurakoirana. Käyttötarkoitus?
Vinttikoiria yleensä juoksutetaan juoksuradoilla vieheen perässä, jolloin ne pääsevät "metsästämään". Pitää muistaa, että koirien luonteissa on myös eroja. Sillä lailla, että palveluskoira ja vinttikoira eivät välttämättä sovi samalle omistajalle. Vähän kuin koiraihmiset ja kissaihmiset, niin myös roduilla on väliä. Rodun pitää olla myös muutoin sopiva, kuin pelkästään harrastusten osalta. Joku tarvitsee lisäksi kotivahdin ja joku toinen ei. jne. ominaisuuksia on erilaisia. Rotujen tervehdyttäminen on ihan hyvä asia.
Pohjavillaton vinttikoira Suomen ilmastoon...
Turkin tulisi olla säänkestävä ja luontaisesti vaihtuva vuodenaikojen mukaan taatakseen koiralle hyvinvoinnin ja liikunnan säällä kuin säällä.
Esim. linnustuksessa käytettäviä rotuja on lukemattomia. Miksei valita terveitä ja hyväluonteisia yksilöitä eri roduista ja käytetä niitä? Miksi spanieleita, noutajia jne. on lukemattomia eri rotuja?
Vierailija kirjoitti:
Ongelmanahan on se, että rotukannat ovat pieniä. Rotujen sekoittaminen tuo lisää geenipohjaa. Liian moni rotu on sukurutsan tulosta ja näitä siskompi on herkumpi -rotuja on paljon. mm. Bordercolliet ja kultaiset noutajat ovat isomman sukusiitosprosentin koiria.
Ja nykyäänhän ostajat haluavat kaiken lisäksi merlejä ja erikoisia värejä. Ja kasvattajat myyvät käyttörotuja sohvakoiriksi. On se outoa, että väri on "jalostuksen" halutuin piirre. Koiran hyvinvointi on toissijaista.
Jokaisessa maassa on aikoinaan metsästetty ja lukuisat eri tyyppiset metsästyskoirat ovat kehittyneet sitä kautta. Esimerkiksi vinttikoirissa on aavikkomaisempiin olosuhteisiin kehittyneitä metsästyskoiria ja pohjoisessa pohjoisen olosuhteisiin kehittyneitä. On luoliin, metsiin ja vesiin sopivia rotuja.