Lue keskustelun säännöt.
Onko oikein, että omalle lapselle, joka valmistui maisteriksi annetaan saman arvoinen lahja kuin
07.06.2010 |
sisaren lapselle joka valmistui ylioppilaaksi. Summat ovat pieniä (50 €), mutta asia ei ole siitä summasta kiinni vaan jotenkin tuntuu ihmelliseltä, että äitini antoi saman verran rahaa siskonsa pojalle ylioppilaaksi valmistumisesta kuin tyttärelleen (minulle) maisteriksi valmistumisesta.
Se olikin kyllä odotettavissa. Äitini "ei osaa" näitä hommia.
Kommentit (62)
Sä rutiset siitä että äitisi muisti samansuuruisella lahjalla sua ja serkkupoikaa, vaikka sun suoritus oli vaativampi.
Jos sä olisit tervehenkinen aikuinen jolla olisi hyvällä pohjalla oleva äitisuhde sä et puuttuisi tämmöisiin pikkujuttuihin kuin nollien määrään. Mä veikkaan että se mitä sä kaipaat olisi konkreettinen rakkaus äidiltäsi, mutta koska et sitä saa esität rahalaskelmia ja teet niistä omia johtopäätöksiäsi. Tuntuu ehkä kurjalta ja hurjalta ajatella näin mutta pitkällä tähtäimellä olisi varmasti parasta jos miettisit näitä kuvioita kuntoon.
Sillä näillä jutuilla on taipumus kertautua, haluatko että omat lapsesi riitelevät perinnöstään kun sinusta aika jättää? Kun joutuvat kasvamaan kilpaillen rakkaudestasi?
Toivottavasti tämä herättää edes jotain ajatuksia itsessäsi. Mulla oli elämässä vähän samanlainen tilanne joka on onneksi saatu selvitettyä. Tarvitsin hieman omaa aikaa ja etäisyyttä, mutta se kannatti :) Mun ei tarvitse vanhoja kaunoja enää kantaa! Se on mahdollista sinullekin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä äitisi rakastaa muuten kuin rahalla...
Sitä, että meidän perheessä jos tolleen annettais iso summa, se tulkittais, että tässä, mene, älä tule takaisin.
(= nyt pois meidän elämästä).
sen osoituksena, että arvostaa lastansa ja
sen valmistumista. No eipä tuo ole opintojanikaan tukenut yhtään. ap (ai niin oihan hän voinut niinkin tukea).No meidän perheessä ei ole kyllä mitään osoitettu millään. ap
Rahalla on symboliarvo. Pelkkä raha on kovaa ja kylmää. Teoilla on merkitystä. Hoitoavun antaminen on suurempaa arvostamista kuin antaa 50e hoitajan palkkaamiseen.
Mut tää on siis meidän perheen ajattelutapa.Miehen perheessä hänen äitinsä (eli mun anoppi) pitää hyvin tärkeänä, että antaa kaikille lapsilleen tismalleen saman. Jos yksi toivoo pyyhettä joululahjaksi, hän ostaa pyyhkeen kaikille. Hän ei suostu esim. ostamaan sen pyyhkeen rahallisen arvon maksavaa kuppia meille, vaikka meillä olisi enemmän käyttöä ja ehkä jopa tarvetta sille kupille. Kaikki pitää olla samaa. Sinänsä olisi ihan toimiva, jos joka kysyisi jokaiselta aina, mitä toivovat ja siitä miettisi, minkä ostaa, mut kysyy aina porukan nuorimmalta, ja antaa sit kaikille just sen tavaran. Mutta tämä on mieheni perheen ajattelutapa. Maisteriksi valmistumislahjaa ei tosin heistäkään kukaan saanut, mutta aina kun hänen luonaan käydään, saadaan 50e bensarahaa. Se hävettää..
ei isoja summia ole vara antaa. Puhuin nyt lähinnä siitä että eroa serkun ylioppilas lahjan ja mun maisterilahjan välillä pitäisi olla. Ja tämä ajatus tuli mieleeni ihan kokemuksesta, mitä muut tuttavani ovat saaneet (ja periaatteessa turha kenenkään tulla hokemaan "en edes odottaisi vanhemmilta rahaa tuossa tilanteessa", koska minun tuttavapiirissä kyllä lahjoja on saatu...vanhemmilta ja muutenkin...en tiedä kyllä kaikista...mutta joka tapauksessa yleistä on ollut)
Mutta enpä minä enää tuosta asiasta välitä.
Mutta aika outo ajattelutapa on "maksaa ulos"...
ap
työelämässä siinä sivussa jo 10 vuotta ja olin perustanut perheenkin, eikä kyllä tullut pieneen mieleenikään että äitini olisi minulle pitänyt jotain rahaa lahjoittaa... Jos äitini jostain oudosta syystä olisi minulle 50 euroa lahjoittanut, olisin tietysti ollut siitä iloinen ja kiitollinen.
ap
ap, ymmärrän kyllä sinua ja myös pointtisi.
Itse taisin aikoinaan saada vähemmän maisteriksi valmistuessani kuin paljon kaukaisemmat sukulaiset päästessään ylioppilaaksi. Vanhemmat olivat kuitenkin opiskeluaikana tukeneet, joten en sitä sen kummemmin ihmetellyt. Ja meillä ne ylioppilaat olivat köyhemmistä perheistä ja ehkä tarvitsivat tuen.
Enemmän harmitti, kun vanhemmat eivät halunneet tulla koululle valmistujaisjuhliin, sillä olen ainoa lapsi. Se ei olisi ollut kohtuuton vaiva ja minulle se olisi ollut tärkeää.
No tämä serkkupoijan perhe on rikkaampi, että kyllä hänen vanhemmat tukee muutenkin häntä enemmän.
Mutta kuten sanottu, enpä enää välitä tuosta. Perustin mielipiteeni vain kokemukseen mitä muut tuttavat ovat kertoneet. (Nyt sain lisää näkökulmaa täältä) Ja olen ollut aina kesätöissä opiskellessani, mutta en muuten työelämässä. Tosin työt aloitan kun valmistun...mutta aika lailla penniä ollaan opiskelun ajan jouduttu venyttämään. No myönnän kyllä, äiti avustaa muuten; ostamalla lapsille sillon tällöin vaatteita tjms.(~100-200 €/vuosi) eli noin välillisesti auttaa, mutta suoraan ei anna.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap, ymmärrän kyllä sinua ja myös pointtisi.
Itse taisin aikoinaan saada vähemmän maisteriksi valmistuessani kuin paljon kaukaisemmat sukulaiset päästessään ylioppilaaksi. Vanhemmat olivat kuitenkin opiskeluaikana tukeneet, joten en sitä sen kummemmin ihmetellyt. Ja meillä ne ylioppilaat olivat köyhemmistä perheistä ja ehkä tarvitsivat tuen.
Enemmän harmitti, kun vanhemmat eivät halunneet tulla koululle valmistujaisjuhliin, sillä olen ainoa lapsi. Se ei olisi ollut kohtuuton vaiva ja minulle se olisi ollut tärkeää.
No tämä serkkupoijan perhe on rikkaampi, että kyllä hänen vanhemmat tukee muutenkin häntä enemmän.
Mutta kuten sanottu, enpä enää välitä tuosta. Perustin mielipiteeni vain kokemukseen mitä muut tuttavat ovat kertoneet. (Nyt sain lisää näkökulmaa täältä) Ja olen ollut aina kesätöissä opiskellessani, mutta en muuten työelämässä. Tosin työt aloitan kun valmistun...mutta aika lailla penniä ollaan opiskelun ajan jouduttu venyttämään. No myönnän kyllä, äiti avustaa muuten; ostamalla lapsille sillon tällöin vaatteita tjms.(~100-200 €/vuosi) eli noin välillisesti auttaa, mutta suoraan ei anna.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan mautonta, minähän olin aikuinen työssäkäyvä ihminen.
ap
kadehtimiseen.
Vaikutat aika lapselliselta ollaksesi kahden lapsen äiti.
Aikanaan olet se joka tappelee äitinsä perinnöstä, niistä kuudesta kahvikupista jotka sinä haluat ja sisaruskin haluaa.
Luulisi maisterin olevan kasvanut myös henkisesti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä rutiset siitä että äitisi muisti samansuuruisella lahjalla sua ja serkkupoikaa, vaikka sun suoritus oli vaativampi.
Jos sä olisit tervehenkinen aikuinen jolla olisi hyvällä pohjalla oleva äitisuhde sä et puuttuisi tämmöisiin pikkujuttuihin kuin nollien määrään. Mä veikkaan että se mitä sä kaipaat olisi konkreettinen rakkaus äidiltäsi, mutta koska et sitä saa esität rahalaskelmia ja teet niistä omia johtopäätöksiäsi. Tuntuu ehkä kurjalta ja hurjalta ajatella näin mutta pitkällä tähtäimellä olisi varmasti parasta jos miettisit näitä kuvioita kuntoon.
Sillä näillä jutuilla on taipumus kertautua, haluatko että omat lapsesi riitelevät perinnöstään kun sinusta aika jättää? Kun joutuvat kasvamaan kilpaillen rakkaudestasi?
Toivottavasti tämä herättää edes jotain ajatuksia itsessäsi. Mulla oli elämässä vähän samanlainen tilanne joka on onneksi saatu selvitettyä. Tarvitsin hieman omaa aikaa ja etäisyyttä, mutta se kannatti :) Mun ei tarvitse vanhoja kaunoja enää kantaa! Se on mahdollista sinullekin!
tuntuu joku asia jonain päivänä väärältä, pahalta tai epäoikeudenmukaiselta (mm. senkin takia, mitä ympäristöstä olen saanut kokemuksia) niin ei se sitä tarkoita, että alan sitä pidempää miettimään, jotain kaunaa kantamaan. Ylipäätään en ole edes äidille sanonut miltä minusta tuntui tai mitään asiasta sanonut.
Mullahan on 2 lasta ja kyllä todella huomaisin jo nyt että ovatko joutuneet kilpailemaan rakkaudestani, ei. Miten perustelet, että lapseni joutuvat kilpailemaan rakkaudestani?
No myönnän kyllä sen, että äitini ei ole ikinä osanut osoittaa rakkauttaan ja kun olen aikuinen ei osoita muutenkaan yhtään. Mutta muistakaa, että suhteeseen tarvitaan kaksi eli minä en pelkästään riitä parantamaan suhdetta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kadehtimiseen.
Vaikutat aika lapselliselta ollaksesi kahden lapsen äiti.
Aikanaan olet se joka tappelee äitinsä perinnöstä, niistä kuudesta kahvikupista jotka sinä haluat ja sisaruskin haluaa.
Luulisi maisterin olevan kasvanut myös henkisesti...
kuten sanoin, perustin mielipiteeni kokemukseen, miten tuttujen vanhemmat olivat lapsiansa muistaneet ja myös siihen tosiasiaan, että serkun vanhemmat ovat rikkaampia. ap
En kyllä juhlinutkaan sen kummemmin maisteriksi valmistumista. Eli samanarvoiset lahjat ovat minun mielestäni ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP ON IHAN OIKEASSA! Onhan tuo ihan älytöntä! Ja mistä moukkapiireistä te olette kotoisin kun maisteriksi valmistujalle lahjan antaminen on vieras ajatus? Tottakai saavutuksista annetaan lahja, tai vähintään kukkia ja kortti. Vieraampi voi vain onnitella, mutta törkeää jos vanhemmat eivät muista valmistujaa mitenkään valmistui sitten mihin tahansa.
Ja tässä tapauksessa todellakin ap:n äidin olisi pitänyt antaa enemmän lapselleen koska 1. kyseessä oli oma lapsi ja 2. saavutus on suurempi.
Ja tässä tapauksessa todellakin ap:n äidin olisi pitänyt antaa enemmän lapselleen koska 1. kyseessä oli oma lapsi ja 2. saavutus on suurempi.
tietää varmasti, että serkun vanhemmilla on varaa tukea ja että he tukevat serkkua. ap
(mutta eipä tästä asiasta oikeasti tartte numeroa tehdä, enkä ole tehnytkään. kerroin vaan tänne ja ennenkaikkea kysyin muiden mielipidettä ja sainkin erilaisia näkökulmia!!! Itse kyllä aion toimia niin, että omat lapsni saavat minulta selvästi enemmän kuin sukulaiseni lapset kaikissa mahdollisissa tilanteissa ja tähän asti olenkin niin toiminut, vaikka eipä nuo ole tajuneet ja ei sillä vielä mitään merkitystä.)
Miksi aikuiselle ihmiselle annetaan rahaa kun valmistuu maisteriksi? En ymmärrä ollenkaan.
Ei minulla käynyt edes mielessä ryhtyä rahaa vaatimaan, kun valmistuin. Vanhemmille tarjosin ravintolassa lounaan, siinä kaikki. Lahjan sijaan sain muutaman ruusun, en edes odottanut saavani jotain rahalahjaa! Ihan mautonta, minähän olin aikuinen työssäkäyvä ihminen.
Ei kai nyt kukaan vaadi rahaa. Mutta hassuahan se on, jos ei anneta mitään lahjaa. Itse ja tuttuni ovat saaneet mm. koruja (suvun perintökaluja tai muuten arvokkaampia), matkan, design-valaisimen (eräs jopa huonekalun), lahjakortteja, astioita yms.
Ruusukin on ihan kiva, mutta minusta on outoa jos edes läheisimmät eivät anna mitään lahjaa. Annetaanhan sitä jouluna ja syntymäpäivinäkin lahjoja vaikka saajat ovat työssäkäyviä aikuisia!
vaan nykyään on. Ap on jo perheellinen, ja maisteri on oikeesti vaan maisteri. Ei sun kuulu mitään saada, ihan naurettavaa, jollei jopa provo. Lapsemme sai yo lahjaksi 50-300 euroa, jo 5 vuotta sitten ja ihan tavallisia keskituloisia kummit on, ihan naurettavaa olis viedä 20€.
jotenkin kun joku valmistuu maisteriksi, hä? Niitähän valmistuu ympäri vuodet, koko ajan joku jossain. Ei ole valmistujaisia eikä mitään, saa vaan paperit. En tosiaan käy ketään sellaisesta onnittelemaan.
siis oletsä ihan tosissas?
keskitytkö sä siihen ettei lapsi saanut rahaa tarpeeksi?
aivan lapsellinen ajatus.
keskity olennaiseen, iloitse kun lapsi valmistui maisteriksi ja anna hänelle omistasi lahjaksi niin paljon rahaa kuin on varaa.
pitäs vähän järelläki aatella, eikä aatella vaa omaa napaa ja itkeä ku lapsi sai ''VAIN'' viiskymppiä.
lapsellisia,vaativia ja katteenpaskoja ihmisiä olemassa
kun valmistuu maisteriksi? En ymmärrä ollenkaan.
Ei minulla käynyt edes mielessä ryhtyä rahaa vaatimaan, kun valmistuin. Vanhemmille tarjosin ravintolassa lounaan, siinä kaikki. Lahjan sijaan sain muutaman ruusun, en edes odottanut saavani jotain rahalahjaa! Ihan mautonta, minähän olin aikuinen työssäkäyvä ihminen.