Psykologi! Kerro tieteelliset perusteesi kotihoidon puolesta ilman mielipidettä.

Omat lapseni ovat tällä hetkellä kotihoidossa, mutta päivähoitoon vieminen on kohta meilläkin edessä.

Kyllästyttää vain lukea päivästä toiseen samoja haukkuja, miten kotiin jää VAIN ja AINOASTAAN kouluttamattomat, tyhmät, ylipainoiset ja köyhät äidit. Kotonahoidettuja lapsia haukutaan (olemmeko kaikki oikeasti aikusia?) typeriksi, vaille sosiaalisia taitoja jääviksi säälittäviksi luusereiksi, joiden tulevaisuus on pilalla muutaman kotona vietetyn vuoden vuoksi.

Päivähoitoa pidetään ylivertaisena kotihoitoon verrattuna.

Olisiko mukava kuulla järkeviä perusteita siitä, mitä sellaista lapsi saa päivähoidossa, mitä hän ei voi kotona saada.

t. 125

Vierailija:

nro125 tuskin moni päiväkotiin lapsia vievä ajattelee niin että lapsen päiväkodissa parempi kuin kotona. Oletko todella noin kapeakatseinen?

Eiköhän taloudellinen tilanne ole se syy miksi lapset ovat päiväkodissa.

Miten luulet että vanhemmat tietävät " laadusta" yhtään mitään?



Huomaa ettet ole nähnyt päiväkotien arkea, kenties olet vain ollut viemässä ja tuomassa lastasi, ja silloinhan hymyä ja hyvin sujui-kommentteja henkilökunnalta riittää...

Ylpeänä röyhistelee rintaansa, aiheesta

NO, kerropa arvoisa päivähoidon laadun asiantuntija, miten me vanhemmat voimme sitten seurata päiväkotien laatua? Vastaa kunnolla, eikä tyyliin päiväkodit pitää lakkauttaa...



132

Meillä tilanne tuli vähän olosuhteiden pakosta, alunperin oli tarkoitus, että lapsen mummi olisi osapäiväisesti hoitanut lasta, mutta mummi sairastui syöpään... ON kyllä parantunut jo. Ja siis työni oli " ryhmätyötä" kolmen ihmisen kanssa, jos olisinkin jäänyt kotiin, olisin vienyt leivän kahdelta muulta ihmiseltä myös.



Mutta pointtini on se, että mä ainakin olen heti alusta asti tiedostanut, että päivähoito ei ole mikään yhdentekevä juttu, vaan toden totta hoidon laadulla, hoitoajoilla yms. on todella suuri merkitys. Olemme mieheni kanssa aina halunneet minimoida lapselle päivähoidosta aiheutuvat negatiiviset asiat, siksi esim.



- lapsemme saa aina nukkua aamuisin niin pitkään, että itse herää

- teemme molemmat osittaista päivää, lapsi on vain 3 pv/vko hoidossa

- olemme valinneet lapsellemme pienen yksityisen ja todella hyvän päiväkodin, jossa lapsemme, nyt reilut 2-v todella viihtyy





Ja nyt lapsella on enää 2 hoitopäivää jäljellä, sen jälkeen hän jää kesälomalle, ja sen jälkeen alkaa minulla taas äitiysloma, ja lapsi jää kotiin kanssani.



Mutta tämä kirjoitus siis siksi, että myös kotona lapsiaan hoitavat tajuavat, että kyllä varmasti suuri osa vanhemmista myös yrittää ajatella lapsensa parasta silloin, jos hoito tapahtuu muualla kuin kotona. Siis yrittää järjestää hoidon parhaalla mahdollisella tavalla.

Hyvä, toivottavasti useampi kotiäiti tajuaisi etteivät asiat ole niin mustavalkoisia.

Itse olen valmis viemään vasta sitten lapseni vieraalle hoitoon, kun olen varma siitä että hän kykenee kertomaan minulle epäkohdista (käytännössä 3-4v). Sillä niitä riittää.

Ei pidä yleistää ettei tule yleistetyksi...

Täytyypä vinkata tutuille että kurkkaavat

kertoi aika kurjia juttuja. Eikä vika ole henkilökunnan, vaan säästöjen. Ryhmäkoot on järkyttävän isoja, ja jos joku hoitaja sairastuu, ei sijaista noin vain tulekaan. Siellähän sitten yksin tai kaksin hoidetaan 14 vaippaikäistä. Sanoi, että niillä resursseilla ei ole kyse oikein muusta kuin lasten säilömisestä päivän ajaksi.



T: 139, jonka omakin lapsi päiväkodissa

Viittaukset tutkimuksiin ovat suurimmassa osassa tekstejä epätarkkoja ja kaikki viitteet puuttuvat. Mitekään kyseenalaistamatta itse asiaa.



Lyhytnäköistä lähteä jankuttamaan arvovalinnoista kun kotihoitoon ei kaikilla ole mahdollisuutta. Tästä on ihan turha lähteä vääntämään, omassa lähipiirissänikin riittävän hyviä esimerkkejä. Lasten hyvinvointia edistää myös se, että vanhemmilla on säännöllinen toimeentulo ja katto pään päällä (eikä tämä tarkoita mitään 200 neliön omakotitaloa tai edes omistusasuntoa). Tämä voi olla vaikea ymmärtää, jos on elänyt koko elämänsä hyvätuloisten ihmisen parissa ja oma mies pystyy perheen elättämään. Eikä kohdalle ole sattunut sairautta, kuolemaa tai jotakin muuta merkittävästi elämään ja toimeentuloon vaikuttavaa tekijää.



Ainoa asia, minkä allekirjoitan linkistä on, että alle 1-vuotiasta ei saisi laittaa päivähoitoon. Äitiysloman tulisi kestää tasan tai reilun vuoden eikä katketa siinä vaiheessa, kun lapsen kehityksessä tapahtuu paljon ja hän kaipaa äitiään (ylensä äitiään) eniten.

up:)

Mutta niiden, jotka lapsensa vievät liukuhihnalle jo vauvana, tulisi perehtyä noihin asiantuntijoiden kommentteihin.



Jokainen, joka lapsestaan välittää, tuntee varmasti piston sydämessään noita lukiessaan, jos on tullut asetettua työ lapsen hyvinvoinnin edelle.



Hyvä niin, nimittäin epäkohtiin on puututtava tavalla tai toisella.

Mä en ymmärrä, miksi on niin vaikea ymmärtää ettei lapsen hyvinvointi rakennu pelkästään sille, että hänet on kotona hoidettu...Kotonakin, kun voi hoitaa niin monella tavalla....Todella lapsellista ja naiivia syyttää ja osoitella työssäkäyviä äitejä. He ovat oman ratkaisunsa tehneet ja eivät taatusti rakasta lastaan yhtään sen vähempää kuin koitiäiditkään. Miksi se on niin vaikea ymmärtää??

Vierailija:

Mutta niiden, jotka lapsensa vievät liukuhihnalle jo vauvana, tulisi perehtyä noihin asiantuntijoiden kommentteihin.

Jokainen, joka lapsestaan välittää, tuntee varmasti piston sydämessään noita lukiessaan, jos on tullut asetettua työ lapsen hyvinvoinnin edelle.

Hyvä niin, nimittäin epäkohtiin on puututtava tavalla tai toisella.

Syyllistyköön jos syyllistyy, mutta näiden asioiden suhteen on nostettava kissa pöydälle jotta muutokset ovat mahdollisia.



Yhteiskunnan (siis ihmisten) totaalisen väärät arvot ne ongelmia aiheuttavat, siksi työkin menee lapsen edelle

jos mikä on selkärangatonta...

T:170

Vierailija:

Syyllistyköön jos syyllistyy, mutta näiden asioiden suhteen on nostettava kissa pöydälle jotta muutokset ovat mahdollisia.

Yhteiskunnan (siis ihmisten) totaalisen väärät arvot ne ongelmia aiheuttavat, siksi työkin menee lapsen edelle

Vierailija:

Kuulen ne mielelläni.

Toistan: ei mielipidettä, vaan kasvatusalan ammattilaisten näkemys, jonka pitäisi pohjautua tutkittuihin juttuihin.

Kuten jo monta kertaa aiemmin todettu, kasvatusalan ammattilaiset tuskin antavat nimellään ja tittelillään julkaistavaksi pelkkiä mutu-fiilis mielipiteitä. Siinä voisi aika pahasti ammatillinen uskottavuus kärsiä. Siinä on ero Hilkka Turtiainen, kotiäiti- mielipiteeseen tai LIisa KEltinkangas -JÄrvinen tri ja what ever (en muist titteliä nyt ulkoa) mielipiteeseen.

Että uskokaa nyt vain hyvät työssäkäyvät kanssasisaret, että tämä on kasvatusalan ammattilaisten melko yksimielinen mielipide suomessa.

Mutta ei se sitä tarkoita, että meidän lapsemme olisivat traumatisoituneet ja huonolla hoidolla, itse voimme vaikuttaa siihen todella paljon hoitopaikan ja hoitoaikojen valinnalla, ja sillä, miten paljon muuten panostamme leppoisaan aikaan yhdessä lasten kanssa. Itse ainakin koen, että työpäivän jälkeen mulla ei enää ole " oikeutta" juosta omissa menoissani ja harrastuksissani, vaan se aika kuuluu sitten lapsilleni.

Tällä palstalla on kuulluut niin paljon potaskaa kotiäideistä, jotka kuitenkin tekevät todella arvokasta mutta toisten äitien mielestä arvotonta työtä. Joten minun puolestani rypekööt työssäkäyvät nyt syyllisyydessään. Minä nautin, ei voi mitään.

" Äitini vei minut päiväkotiin kun olin 9kk eikä mulla ole minkäänlaisia traumoja, päinvastoin, tykkäsin olla päiväkodissa ja kuulema menin sinne mielelläni.

Oma lapseni on 2v ja on päiväkodissa, olen yksinhuoltaja.."



Anteeksi, kenen kirjoitus tämä olikaan, noukin sen nyt vain monien joukosta ja todellakin, viilaan pilkkua, mutta pakko osallistua kiihkeään keskusteluun.



Harvapa meistä muistaa traumoja päivähoidosta, mutta onko kukaan tullut miettineeksi vanhemman ja lapsen kiintymysuhteen rakentumista? Ja nimenomaan sitä, kuinka tämän varhaisen kiintymyssuhteen laatu vaikuttaa myöhempiin ihmissuhteisiin, esim puolison kanssa?! Jos esim. kiintymyssuhde vaurioituu lapsena, saattaa olla vaikea rakentaa pysyviä ihmissuhteita aikuisena. Esim. kärjistäen: turvallisesti kiintynyt lapsi kykenee myös aikuisena ilmaisemaan tunteitaan monipuolisesti. Kun taas välttelevästi kiintynyt ei hae vanhemman läheisyyttä ahdistavassa tilanteessa. Ja näin myös aikuisena. Kiintymyssuhteen laadun on siis tutkitusti todettu siirtyvän sukupolvelta toiselle. Katkaiskaamme ketju ja hoitakaamme lapsemme kotona!



Tästä aiheesta ovat tehneet useita tutkimuksia mm. Kaisa Männikkö on julkaissut tutkimustuloksiaan: Kiintymystä lapsesta aikuiseksi, tässä linkki kiintymyssuhdetutkimusen historiaan:

http://herkules.oulu.fi/isbn9514268660/html/x194.html



Sori en osaa laittaa suoraa linkkiä

olleet kotona lastensa kanssa sen 3 vuotta? Eli jos heillä on kaksikin lasta per asiantuntija, se tietää 4-6 vuoden kotonaoloa. Miten heillä on ollut mahdollisuus luoda sitten tuommoinen ura, koska ainakaan minulta se ei tunnu onnistuvan? Koulutusta ja työkokemusta on yllin kyllin, mutta koska olen ollut kotona lapseni kanssa 1 v. 7 kk., on työnhaku nyt helvetin vaikeeta, koska minulla ei ollut äitiyslomalle jäädessäni vakituista työpaikkaa. Vaikka olisin pätevin hakija, niin jään viimeistään siinä vaiheessa rannalle, kun kysytään lapsen ikää ja sitä, kuka häntä hoitaa, kun hän sairastuu. Lisäksi saatan tehdä sen toisenkin muksun ja jään siitä äitiyslomalle... Olen siis työnantajan painajainen. Kolmanneksi olen kouluttautunut sellaiselle alalle, missä on pysyttävä tahdissa mukana ja jos jää liian kauaksi kotiin, on mahdollinen tuleva työura melkeinpä mennyttä. Siivous- ja kassahommat eivät minua valitettavasti kiinnosta.



Hankkikaas mulle AV-mammat vakituinen työpaikka, niin heti kun sen saan, hankkiudun raskaaksi ja jään kotiin hoitamaan lapsiani. Lupaan olla kotona sen 3 vuotta!