Psykologi! Kerro tieteelliset perusteesi kotihoidon puolesta ilman mielipidettä.

Tää on hyvä ketju!

" Suomessa vaalitaan harhaa korkeatasoisesta varhaiskasvatuksesta"







Asiantuntijat pelkäävät alle 1-vuotiaista tehdyn ruotsalaistutkimuksen vääristävän suomalaista päivähoitokeskustelua

Ruotsalainen emeritusprofessori Bengt-Erik Andersson on julkaissut hiljattain tutkimuksen pienten lasten päivähoidosta. Tutkimusta on tulkittu niin, että mahdollisimman pienenä aloitettu korkeatasoinen päivähoito takaa lapselle muun muassa hyvät sosiaaliset taidot ja hyvän koulumenestyksen. Andersson on seurannut eri iässä päiväkodissa aloittaneita lapsia 25 vuotta.

Vertailussa tutkija jakoi lapset neljään luokkaan: alle yksivuotiaina, 1-2-vuotiaina ja yli 2-vuotiaina päivähoidon aloittaneisiin sekä kotona olleisiin. Lapsia seurattiin 8, 13 ja 16 vuoden iässä ja vielä 25-vuotiaina kirjeitse. Tutkimuksen mukaan 70 prosenttia päiväkodissa alle 1-vuotiaina aloittaneista menestyi hyvin tai erittäin hyvin, kotona olleista 38 prosenttia. Huonosti menestyi aikaisin päiväkodin aloittaneista 15 prosenttia, kotona hoidetuista 52 prosenttia.

Anderssonin mukaan useimmille lapsille on hyväksi aloittaa päivähoito mahdollisimman varhain.

- TÄSSÄ tutkimuksessa ei ole edes väitetty mitään sellaista mitä meillä julkisuudessa sanotaan. Siitä on vedetty toivomuksen mukaisia johtopäätöksiä, eli haluttaisiin, että asiat olisivat näin. Sellaista päätelmää, että varhainen päivähoito olisi lapselle hyväksi, ei tutkimuksesta voi tehdä. Keskustelusta näkee, että koko artikkelia ei ole edes luettu, sanoo psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen.

- Missään tutkimuksessa ei ole kumottu sitä, että alle vuoden ikäinen ei kuulu päivähoitoon. Menestymistäkin on monenlaista. Jos koulutodistus on hyvä, ei syysuhdetta päiväkodin ja todistuksen välillä voi vetää. Tiettyyn ikään saakka lapselle on oleellista pysyvä ihmissuhde, ja silloin ei puhuta koulumenestyksestä. Kaikkein oleellisinta on laajalla alueella elämästä selviytyminen. On ihan samaa kuinka paljon lapsi osaa, jos hän ei selviydy yhä stressaavammassa maailmassa.

Keltikangas-Järvisen mukaan kiistatta hyödyllistä päivähoito on vasta esikouluiässä, mutta ei silloinkaan välttämätöntä. - 4-vuotiaiden kohdalla voidaan puhua hyödystä, 3-vuotiailla se ei haittaakaan.



ANDERSSONIN tutkimuksessa on paljon tutkimuksellisesti mielenkiintoista, Keltikangas-Järvinen sanoo.

- Vallalla on käsitys, että lapsia olisi seurattu siitä asti kun he ovat menneet päiväkotiin. Tutkimus on retrospektiivinen, ja tutkija itse sanoo ettei tarkkaa lasten päivähoidon aloittamisajankohtaa tiedetä. Lapset ovat olleet neljävuotiaita tullessaan tutkimukseen. Lisäksi osa perheistä on tippunut matkalla pois.

- Lapsia, jotka ovat menneet vuoden ikäisinä päiväkotiin, on ollut 16, eli tilastollista voimaa ei ole. Tutkimuksessa on myös niputettu yhteen kotona muun kuin äidin hoitamat lapset sekä perhepäivähoidossa olleet. Avaintietoja hoitopäivän pituudesta, hoidon pysyvyydestä ja ryhmän pienuudesta ei niin ikään ole.

Jos ruotsalaistutkimuksesta vetää jonkun johtopäätöksen, se on sama mikä jo tiedetään, eli jos pienen lapsen hoito räätälöidään laadullisesti korkeatasoiseksi, ei siitä haittaakaan ole, sanoo professori.

- Vaikka meillä on suuri joukko hyvinvoivia lapsia, on myös joukko entistä huonommin voivia, ja erot vain kasvavat. Kotiäiti-uraäiti -vastakkainasettelua tutkimus kärjistää entisestään. Kun kielletään syyllistämästä uraäitejä, samalla syyllistetään kotiäitejä.

HELSINGIN yliopiston soveltavan kasvatustieteen laitoksella lastentarhanopettajia kouluttavan Marjatta Kallialan mielestä yksinkertaistettu ja suoraviivainen tutkimustuloksen tulkinta on yltiöpäistä.

- Meillä pitäisi vihdoinkin alkaa keskustella erityisesti pienimpien lasten kokemasta laadusta, eli millaisia päivähoitopäivät todella ovat. On masentavaa ajatella, että päivähoitoa arvioidaan sillä perusteella, miten ihminen menestyy 25-vuotiaana.

Suomessa päivähoidon laatua hallitsee voimakkaasti puitetekijöiden arvioiminen, eli keskustellaan liian suurista ryhmistä, rahan niukkuudesta tai jostain muusta vastaavasta. Sen sijaan huomiota pitäisi kiinnittää siihen, mitä resursseja aikuiset päiväkodissa käyttävät, mitä eivät, Kalliala sanoo.

Hän kertoo " istuneensa lattialla" Kenguru-tutkimuksessa kuudessa tutkimuspäiväkodissa ja kuudessa verrokkiryhmässä havainnoimassa alle 3-vuotiaiden ja aikuisten sitoutumista.

- Erot ovat valtavia. Mielessäni on kuva päiväkodista, jossa kukaan aikuinen tai lapsi ei sitoutunut mihinkään kahta minuuttia kauempaa koko aamupäivän aikana. Käyttäytymistä ei selitä lasten tausta, vaan se, mitä aikuiset tekevät.



KALLIALAN mukaan aivan liian harvalla ihmisellä Suomessa on todellinen näkemys siitä, mitä on korkeatasoinen varhaiskasvatus. Se ei ole vajaamittaista kouluopetusta, eikä sosiaalihuollon alaista sosiaalipalvelua, jossa lapsuus nähdään jonkinlaisena ongelmana, hän sanoo.

- Suomessa vaalitaan harhaa korkeatasoisesta varhaiskasvatuksesta. Kenguru-tutkimuksen kahdestatoista päiväkodista vain muutamaan voisin lapseni varauksetta jättää. Kaikki olivat kunnallisia päiväkoteja, eikä resursseissa ollut periaatteessa eroja. Ainoa ero oli aikuisten osaamisessa.

- Herkkyys tunnistaa lapsen tunnetiloja ja kyky vastata lapsen sanallisiin ja sanattomiin aloitteisiin on lähtökohta erityisesti pienten lasten varhaiskasvatuksessa.

Kalliala sanoo, että istuttuaan 50 päivää katsomassa päiväkotitoimintaa hän ei pysty enää pistämään päätään pensaaseen ja puhumaan yleisellä tasolla kauniita sanoja suomalaisesta varhaiskasvatuksesta.



SUOMESSA on Kallialan mukaan myös paljon perheitä, joissa elämä on ennakoimatonta ja turvatonta, ja joissa lapsen perustarpeista ei huolehdita.

- Silloin päiväkoti on turvapaikka, jossa päivärutiinit ja vähintään laimean myötämielisesti suhtautuvat aikuiset edustavat lapsen hyvää.

Kalliala sanoo, että kotona ja päiväkodissa on kysymys siitä, saako lapsi tuntea itsensä rakastamisen arvoiseksi ihmiseksi, puhutaanko hänelle, katsotaanko kuvia ja " mennäänkö kyykkyyn" .

Hänen mielestään vanhempien ei pidä tuntea syyllisyyttä tekemistään lastenhoitoratkaisuista, jos he ovat tehneet voitavansa lapsen eteen ja seisovat ratkaisunsa takana. "



Itse olen ollut pariin otteeseen työharjoitteluissa päiväkodissa ja päätin jo silloin sitä touhua seurattuani, että omia lapsiani en pienenä päiväkotiin laita.

Siis:



Ei kai kotiäitiys tee AUTOMAATTISESTI kenestäkään hyvää äitiä ja taas työssä käyminen huonoa??



Minä hämmästelen näitä " röyhistelen rintaani" -kommentteja.. eli siis kotiäitiyskö on ylpeilyn aihe siitä riippumatta, millainen äiti lapselleen tai lapsilleen on?



Miten ihmeessä asioita voidaan tarkastella näin mustavalkoisesti; monessa kommentissa on tullut esiin se, että jokainen perhe päättäköön ihan itse tilanteeseensa sopivan ratkaisun.



On kerrassaan outoa ja suorastaan järkyttävää, että joku ihmisryhmä kiillottaa sädekehäänsä vain sen perusteella, että on " kotiäiti" , ikään kuin millään muulla ei olisi väliä.



Tuollainen on aivan yhtä rasistinen ajatustapa kuin että " kaikki muslimit ovat murhaajia" tai " kaikki mustalaiset ovat varkaita"



Me ihmiset olemme erilaisia. Jos me kaikki sen muistaisimme, voisi suvaitsevaisuuden myötä tämä maailmakin hiukan muuttua paremmaksi...



t. Kotiäiti ilman sädekehää

Vaikka asiantuntijat ovat yksimielisiä esim. juuri siitä että alle 3v paikka on kotona, ja tutkimustulosket puhuvat kotihoidon puolesta.



Monella vanhemmalla on vanhemmuus täysin hukassa ja arvot sekaisin.

Psykologina voisin vastata tähän, että Suomessa on psykologeilla olemassa jatkokoulutusohjelma, jossa työn ohessa voi tehdä lisurin. Eli ei todellakaan tarvitse olla valmistumisen jälkeen yliopistolla 10 vuotta putkeen, jotta voisi järkevää tutkimusta tehdä. Tulen itse olemaan kotona reilut 4 vuotta, enkä usko että se mitenkään vaikuttaa tuleviin suunnitelmiini jatko-opiskelujen suhteen.

tehdä omat ratkaisut, toimia omien arvojen mukaan. Se, että käy työssä ei välttämättä tarkoita, että ajattelee vain itseään ja lapsi kulkee siinä sivussa. Sinä olet taas niitä, joiden pitää mollata muita, jotta tunnet itse kohoavasi muiden yläpuolelle. Jospa keskittyisit antamaan lapsellesi/lapsillesi parasta mahdollista kotihoitoa, ettei lapsesi kuuluisi siihen joukkoon, joka tuntee olonsa turvallisemmaksi päiväkodissa!



t. kotiäiti

Koska useiden asiantuntijoiden mukaan juuri alle 3-vuotiaille kotihoito tai kodinomainen hoito on paras vaihtoehto lapsen kehityksen ja esim. sairastelualttiuden vuoksi:



http://www.lapsiperheet.net/inf/asiantuntijat.htm



t. Psykologi

Jes!!!

vain eri psykologien MIELIPITEITÄ. Ei mitään tutkittua faktatietoa.

nim kotihoidon puolesta silti.

Miksi työssäkäyvät äidit ovat näissä keskusteluissa aina " uraäitejä" ? Eiköhän suurin osa työssä käyvistä äideistä ole ihan tavallisia työtä lähinnä rahan takia tekeviä ihmisiä eikä mitään uraohjuksia. Meidän pikkuinen menee alle 2-vuotiaana päivähoitoon ja minä palaan töihin, mutten todellakaan ole mikään uraihminen!

Eiköhän nuo ihmiset ole alansa ammattilaisia ja tiedä parhaiten, sorry vaan.

Harva meistä äideistä taitaa oikeasti olla mikään uraohjus. Ja onko kunnon uraohjuksilla edes lapsia?

Tutkimuksia varmaan löytyy pilvin pimein, jos vaan jaksaa hakea.

Mutta kuten edellä sanottu, tutkijat pohjaavat kommenttinsa aina tieteeseen.

Minä painun pehkuihin lapsieni viereen. Hyvää yötä kaikille.



t. Psykologi

Nyt vasta tajuan, että mähän olen traumaattinen huonostivoiva ihminen päiväkotilapsuuteni vuoksi.



Minulla on , ihana lapsi ja mies, omakotitalo, kaksi korkeakoulututkintoa, olen terve. Siellä päiväkodissa oli niin penteleen kivaa kaikkine retkineen ja tekemisineen, etten tajunnut, että se kaikki olikin huijausta. Se olikin päiväkotihelvetti. Voi mua tyhmää..

Voi sua poloista!

Ja minä kun luulin, että äidin helmoissa kotona kouluikään asti ollessani vain minulla oli tylsää, koska ei ollut ketään kavereita päiväsaikaan.

se oli sun äitisi moka. Älä yleistä, että muut olisivat niin tyhmiä etteivät tajua, että kotihoidossakin tulee järjestää virikkeitä/seuraa.

viittaavat kintaalla tutkimuksille, jotka esim. puhuvat imetyksen puolesta? Tai raskauden-/imetyksenaikaisen tupakoinnin vaaroista? Miksei tässä asiassa kukaan nosta esiin omia kummin kaiman lapsiin perustuvia tilastojaan ja kerro tuntevansa omaa lastansa paremmin kuin tutkijatädit ja -sedät?



Mistä nuo linkin kommentit oli muuten repäisty kun olivat niin täynnä kirjoitusvirheitä ym.?

Et vissiin ymmärrä huumoria?