Psykologi! Kerro tieteelliset perusteesi kotihoidon puolesta ilman mielipidettä.

Jos olet sellaisella alalla, jossa on miehiä kilpailevina työnhakijoina, niin etpä ole kovin vahvoilla alle kouluikäisten lasten äitinä.

Huomatkaapa ero

USEIDEN vuosien poissaolo työelämästä ei paranna kenenkään mahiksia saada työtä. Jos suhdanteet ovat kehnot, etenkin alallanne (siis sillä mitä teitte ennen kotiäitiyttä), mahdollisuutenne ovat entistä kehnommat. Elämä on valintoja. Omapa on valintanne.

Kyllä se on kuule lapsenkin paras, että äiti voi hyvin, on tyytyväinen itseensä ja voi tehdä mielekästä työtä sitten vaikka osa-aikaisena. Ei kai kukaan masentunut, työtön ja pitkästynyt kotiäiti voi olla parhaaksi lapselleen?

Minulle äitiys ei ole oman elämäni uhraamista. Se on näköjään sinun peruslähtökohtasi äitiydessä, etkä ymmärrä, että muut ei jaa tätä samaa " uskonoppia" . Kyllä niillä valinnoilla, mitä teen parhaassa työiässä, on vaikutuksia myös myöhempään elämääni. Toivon, että myös oma tyttäreni tajuaa tämän asian ja pitää kiinni omista unelmistaan vaikka olisi äiti.



Minä en tosin ole " varastoinut" lastani suureen päiväkotiryhmään. Muitakin vaihtoehtoja onneksi on.



Kuntien pitäisi panostaa parempaan päivähoitoon. Onneksi asun pienellä paikkakunnalla, jossa siihen on vielä varaa.

Lapset ovat pieniä niin vähän aikaa.

Puhutte hyvän asian puolesta mutta ilmasette sen minusta väärin, ilmasette sen syyllistämällä ja tuomalla esiin muka omaa paremmuuttanne äitinä. Tuonkin energian voisitte oikeasti käyttää vaikuttamiseen, siis oikeaan vaikuttamiseen ei syyllistämiseen, esim. kotihoidontuen korotuksen puolesta joka mahdollistaisi monelle sen että voisivat jäädä kotiin.



Niin ja itse olen ollut päiväkodissa veljeni kanssa vuoden ikäsistä asti, äitini jäi leskeksi ja on kyllä maailman paras äiti ollut vaikka teidän mielestänne ei ole ollut. Mutta töitä oli tehtävä että sai meidät elätettyä. Meistä kasvoi täysin normaaleja ihmisiä, ei vaikeuksia ihmissuhteissa eikä äiti suhteessa niinkuin joku neropatti tuolla aikasemmin väitti että ne tarumat voivat näkyä ihmissuhteissa tai suhteissa vanhempiin, paskat sanon minä. Kunnioitan ja ihailen äitiäni ja must voisitte tuon uskomattoman energianne käyttää paremmin esim just taisteluun kotihoidontuen nostamisesta. piste.

Meillä aikuisilla on omat tarpeemme ja velvoitteemme, lainamme ja kunnianhimomme. Lapsen etu ei mene useinkaan niiden mukaisesti. Valitettavasti. Kyse on joskus taloudellisesta pakosta lähteä töihin, usein kuitenkin vanhemman arvovalinnasta. Työelämän ja materialistisen yhteiskunnan arvot ovatkin sitten kaukana siitä mitä lapset (ja vanhemmat) tarvitsevat.

Jokainen tekee kuitenkin valintansa, ja kantaa vastuun siitä lapsensa edessä. Päiväkodeissakin voi kasvaa tasapainoisia lapsia. Joillekin lapsille päiväkoti on parempi kuin oma koti.

Turvallisen kiintymyssuhteen muodostumisesta on niin paljon tutkittua tietoa että on järkyttävää ettei sitä tietoa enemmän käytetä hyödyksi perhepolitiikassa!

t. psykologi joka on hoitanut lapsensa kolme vuotta kotona

jotka olivat päivät päiväkodissa. Olin aika yksinäinen lapsi, sillä pihapiirissämme oli muut lapset hoidossa, koulussa tai he olivat minua paljon nuorempia. Vaikka askartelimme ja teimme retkiä äitini kanssa, koin silti, että olisi ollut mukavaa saada leikkikavereitakin myös päiväsaikaan.



Kun laitoin tämän saman jutun johonkin toiseen ketjuun aiemmin ja tunnistin kateuteni, niin äitiäni haukuttiin tyhmäksi. Ovatko kotiäidit siis tyhmiä kotiäitienkin mielestä?

miten jokainen perhe tässä maassa pärjää taloudellisesti kun lasta hoidetaan kotona. Jään mielenkiinnolla odottamaan.

kiellettäisiin kokonaan lastenteko, jotka eivät syystä tai toisesta voi jäädä työstään kotiin kolmeksi vuodeksi? He voisivat tienata ja heidän verorahoistaan maksettaisiin palkkio niille naisille, jotka sitten jäisivät kotiin ja synnyttäisivät taas uusia veronmaksajia yhteiskuntaamme. Nämä synnyttäjät voisivat olla kotiäiteinä niin kauan kuin haluavat ja yhteiskunta maksaisi heille jättisuuria tukia, koska he ovat niin uhrautuvaisia, lapsen parasta ajattelevia ja ennen kaikkea täydellisiä.

Eikö parasta olisi toimia sen puolesta, että kotihoidosta tulisi varteenotettava vaihtoehto päivähoidon rinnalle eli lisää liksaa lasten kotihoidosta ja samoin laatua päivähoitoon. Silloin voisi hyvin mielin tehdä ratkaisunsa oli se mikä hyvänsä!

Meillä tyttö saa päivähoidossa päivittäisen ulkoilun,leikkikavereita,erinäisiä retkiä ym. Hoidin tyttöä 2-vuotta kotona ja romahdin. Senkin jälkeen sinnittelin kunnes tajusin olevani itsekäs ja pelkääväni omaa luopumista lapsesta kuin että olisin ajatellut tyttöni etua. Lopulta hän aloitti päivähoidon ja vaikka se oli minulle helvetillinen paikka silloin olen ylpeä,että tein sen lapseni vuoksi. Hän saa hoidossa enemmän kuin väsyneen ja masentuneen äidin kanssa kotona. Iltapäivät ja illat onkin sitten meidän halittelua ja juhlaa. Ihana tunne kun jaksaa taas ja asiat alkaa selkiytyä. Päivähoito oli meillä pelastus.

Itse olen ollut perhekeskeinen (harmi vaan, että vanhemmat laittoivat minut varhain hoitoon). Oma lapseni on perhekeskeinwn ja jouduin pitämään häntä hoidossa 2-5 vuotiaana (muuten olen ollut kotona). On myös lapsia jotka ovat jo varhain " kaverisuuntautuneita" . Jokaisella perheellä on oikeus tehdä omat ratkaisut tuntien oman perhetilateensa. Epävarmoissa tilanteissa Suomessa on hyvä asiantuntija verkosto tukemassa, esim. neuvola, perheneuvola, sos.työntekijät, Perhetyöntekijät (ainakin isommissa kaupungeissa). Ymmärrystä ja tukea toinen toisillemme joohan! Siten olemme vahvempia!

päivähoidosta, ja muut kaakattavat kanalaumana perässä. Päiväkodeissa on huonoja, mutta myös hyviä. Mutta kotihoito ei aina jokaikisessä tapauksessa ole paras vaihtoehto. Eikös tärkeintä ole onnellinen perhe, jokainen perhe tietää sen miten se heillä luodaan.

Vierailija:

päivähoidosta, ja muut kaakattavat kanalaumana perässä. Päiväkodeissa on huonoja, mutta myös hyviä. Mutta kotihoito ei aina jokaikisessä tapauksessa ole paras vaihtoehto. Eikös tärkeintä ole onnellinen perhe, jokainen perhe tietää sen miten se heillä luodaan.

jos heidän omat lapsensa on kerran hoidettu kotona? Ihmetyttää, kovasti ihmetyttää.

Mistä työssäkäyvät äidit ovat vetäneet sellaisen johtopäätöksen, että kotiäidit ovat tyhmiä ja laiskoja? Olen maisteri ja ollut kotona paitsi lasten, myös itseni vuoksi (mistä ei nyt tässä tämän enempää, mutta takuulla pätevästä syystä), opiskelin lasten välissä ja kotona ollessa yliopistollisen arvosanankin lisäpätevöitymiseksi erinomaisin arvosanoin.



On totta, että monet vähän koulutetut monilapsisen perheen äidit jäävät kotiin taloudellisista syistä (hoitomaksut liian korkeat), mutta yhtä hyvin hyvätuloisten perheiden äidit (koska perheen talous kestää vuosien elämisen yhdellä palkalla). Moni äiti joutuu menemään rahan vuoksi töihin, toiset menevät muuten vain. Mutta eipä yleistetä puoleen eikä toiseen, hyvät äidit!

Se yleistys johtuu siitä, että Stakesin (linkki jossain tässä ketjussa muistaakseni) tilastojen mukaan suuri osa kotiäideistä on kouluttamattomia.



Toinen maisteri

Siis tämä " psykologi joka on hoitanut lapsensa kolme vuotta kotona"



t. 178, joka kyseleekin Sinulta (jos olet sama) että milloin opiskelit?

Vierailija:

...onko kukaan tullut miettineeksi vanhemman ja lapsen kiintymysuhteen rakentumista? Ja nimenomaan sitä, kuinka tämän varhaisen kiintymyssuhteen laatu vaikuttaa myöhempiin ihmissuhteisiin, esim puolison kanssa?! Jos esim. kiintymyssuhde vaurioituu lapsena, saattaa olla vaikea rakentaa pysyviä ihmissuhteita aikuisena.

Tarkoitatko, että jos lapsi saa olla kotihoidossa, tulee hänestä automaattisesti ihmissuhteissa hyvin onnistuva persoona ja hänellä on vahva kiintymyssuhde niin vanhempiinsa kuin tulevaan puolisoonsa? Sitten vastaavasti päivähoidossa olleet lapset ovat automaattisesti näitä ihmissuhteissa epäonnistujia, joiden kiintymyssuhde ihmisiin on vaurioitunut hoitoon menon takia?

Aika paksua tekstiä...