G:mitä outoa te pelkäätte? mä

ja sytytän valot, pelkään, että pytyllä istuu verinen ruumis. Jos valokatkaisin on wc:n sisäpuolella, pelkään, että joku tarttuu käteen (tämä koskee kyllä muitakin huoneita).

Yöperhoset on jotain aivan kammottavaa.

Vanhat nuket,en niitä pelkää,mutta ne on karmivia.Kuinka joku voi keräillä niitä.

Talvella maantieajoa.Onneksi tämä pelko on vähän hellittänyt.

Uidessa järvessä on ällöä jos joku sanoo.että ajattele mitä pohjassa on.

Silloin on pakko päästä rantaan.En olekkaan pariin kesään käynnyt järvessä uimassa.

en pysty katsomaan niitä päinkään, hyi! siellähän voi näkyä jonkun pedon kasvot...t:ap

pienenä pelkäsin, että meijän mökin järvessä liukkarin alta saattaa yht´äkkiä tulla ruumis, kun sinne perhe hukkui ja hai-kaloja myös pelkäsin (ja mökki on suomessa)



pienenä asuttiin junaradan vieressä ja öisin siitä meni venäläinen tavarajuna ja pelkäsin että joku hullu venäläinen tulee mun ikkunasta läpi kirveen kanssa ja tappaa mut



pelkäsin myös ydinvoimalanräjähdystä



vanhempien kotona en voinut pitää verhoja auki iltaisin kun kuvittelin siinä roikkuvan miehen hirttoköydestä ja katsovan mua



nykyään kauhistuttaa välillä tyttären katse. se tuntuu niin pahalta.



pimeää metsää pelkään myös erittäin paljon. tulee maissilapsi fiilis tai sellanen että siellä on joku hullu mies joka tappaa mut. Mut esim. steissillä en pelkää kävellä.



taidan olla aikamoinen sekopää

ja aivan sairaalloisesti, ei ole merkitystä, ollaanko uimahallissa tai järvessä. En koskaan mene ensimmäisenä uimaan tai poistu viimeisenä, ja pitää pysytellä sellaisen matkan päässä, että jos keskittymisestä huolimatta iskee paniikki, pääsen heti pois. Sääli sinänsä, sillä pidän rakastan uimista ja olen vieläpä hyvä siinä..



katsottiin pienenä salaa serkkujen luona kaikki tappajahait peräkkäisinä öinä -leffojen ikärajoilla on siis tärkeä merkitys!

" Huhuu, eikö kukaan muu pelkää kellareita? Minä pelkään."



Pelkään ihan kauheasti kellareita! Ja kaikkia " pöriseviä" pumppuja tai vastaavia. Meillä oli lapsuuden kodissa kellarissa pörisevä iso vesipumppu. Pelkään sitä vieläkin.

kielen tarttumista kylmalla metalliin, ennen itsellani, nyt jos se kay lapsilleni

Vierailija:

Kellarit on karseita. Oli sitte yö tai päivä.

käärmeitä aivan hysteerisenä. Pelkään myös bakteereja.

ja niitten vetämistä.



Niin ja peilejä pelkääville.

Feng shuin oppien mukaan ei saa olla makuuhuonessa peiliä, koska se rikkoo levollisen yöunen. Tai jos on niin se pitää olla kaapin sisäpuolella! :D

ikkunoita yöllä. Näen painajaisiakin, että herään, eikä makkarin ikkunassa ole verhoja ja joku katsoo sisään. Pelkään muutenkin pimeää, ja siksi lykkään viimeiseen asti esim. vessakäyntiä yöllä.



Minäkin pelkään luonnonvesiä. Pelkään, että siellä piilee joku mutanttihauki, joka kiskoo minut hukuksiin. Siksi yleensä polskin vain rantavedessä, jos eksyn järveen tai mereen uimaan.



Pelkään myös radiomastoja ja muita korkeita mastoja. Ne ovat luonnottoman näköisiä kun ovat niin kapeita ja korkeita. Ja vielä välkkyvät pimeässä.



Minäkin olen jonkun kerran säikähtänyt oman lapsen katsetta. Joskus yöllä perhepedissä herätessä on tuntunut karmealta, kun huomaa vauvan olevan hereillä ja tapittavan herkeämättä silmiin. Liikaa kauhuelokuvia täälläkin..?

varsinkin jos siellä pitää olla yksin. vanhempieni talo on sellainen. silloin kun vielä asuin heidän kanssa ja he olivat yötä poissa( olin jotain 16) illalla kun piti mennä iltapesulle ja pestä naama niin se oli jotain todella kamalaa, kun sain pesuaineet naamalleni niin saatoin saada paniikkikohtauksen että nyt mun seläntakana on joku, joka tekee jotain kamalaa mulle, tuli vähän kiire saada pesuaineet pois naamalta. siinä talossa on muutenkin tapahtunut kummia asiota joita ei pysty ymmärtämään.

mä pelkään aina kauhuleffojen jälkeen noin kaksi viikkoa pimeää, vessan vetämistä yöllä, nukkeja, pehmoleluja tms.

Sitä että, jos jättää oven auki, sieltä voi tulla kuka tahansa ja hyökätä kimppuun (tämä aina..)

on muitakin joiden mielestä vauvan/lapsen tapitus yöllä on pelottavaa. JOskus nimittäin herää sellaseen tunteeseen että joku tuijottaa ja sit vauva tapittaa ihan hiljaa ja liikkumatta...se on spookyä.

-Pelkään vettä... joku varppina vetää mut pinnan alle, yksin en siis mee uimaan mistään hinnasta.

-Ikkunoita...yäk jo joku kurkkaa

-Valon laittamista pimeään huoneeseen...joku voi tarttua kädestä

-koivikkoja... joku haamunainen voi hiippailla niissä...varsinkin jos on sumua

-metsää...ties mitä kaikkee kamalaa sielä on

-nukkeja... kuinka moni nukkekammoinen on lapsena/nuorena seurannut Hiidenvirta sarjaa???

-Vanhoja taloja... haluaisin asua sellaisessa mutta enpä uskalla

-ullakot,kellarit,<---apua

-pimeetä useesti

-peiliä en pelkää mutta pelkäisin jos meillä oli se paikassa jossa se höyrystys ja se pitäis pyyhkiä puhtaaksi





No, siinä muutama esimerkki mitä tuli mieleen, ja voitteko kuvitella että asun landella käytännössä melkein kahdestaan lapsen kanssa omakotitalossa :-O

Pelkään myös luonnonvedessä uimista, joku valas tai hai tai jättihauki tulee ja tappaa. Siksi musta on varmaan tullut niin hyvä ja nopea uimari kun en ole kellekkään kehdannut tätä pelkoa tunnustaa ja olen aina viuhtonut vedessä kuin viimeistä päivää.



Jos olen yksin kotona niin pelkään suihkussa käymistä illalla, joku voi olla suihkuverhon takana veitsen kanssa ja varsinkin silloin kun mulla pesuaineet naamassa ja shampoo valuu silmille enkä näe mitään niin olen ihan varma että kuulin jotain, joku on varmasti sen veitsen kans ton suihkuverhon takana.

Lisäksi katsoin joskus kakarana (ehkä 8-10v) Stephen Kingin Sen ja sen jälkeen pelkäsin varmaan kymmenen vuotta että aina suihkussa käydessä se pelle tulee sieltä viemäristä.

menee aika paljon energiaa elämästä tsekkaamalla etukäteen ettei astu jonkun oksennuksen päälle, vaikka todennäköisyys on suht harvoin.

Lentokoneessakin pelkään, kun lennetään meren yllä. Itse lentäminen siis ei pelota, vaan se, että jos jouduttaisiin tekemään pakkolasku merelle... Uiminenkin on ruvennut ahdistamaan.



Samoin pelkään pimeään, yksin olemista, kummituksia ja kaikenmaailman mielikuvitusolentoja, suuria koiria, julkista esiintymistä, hämähäkkejä ja hulluksi tulemista.



Onneksi mikään pelko ei hallitse elämää - pystyn matkustamaan (tosin aina mieluummin lennän kun menen laivalla), osaan uida, pystyn olemaan yksin kotona ja sammuttamaan valoja ja puhumaan ryhmän edessä ja vangitsemaan hämähäkkejä lasin ja pahvinpalan väliin ja viemään ne ulos, ja minkäs sillekään nyt voi, jos järki-parka menee...?

Haita järvessä. Duu-du-duu-du-duu-du.....



Nukkeja ja klovneja. Ne tuijottaaaa...



Peilejä öiseen aikaan. Selän takana joku, ihan varmasti on.

Kellariin, varastoon tai pesutupaan mua ei saa yksin menemään.



Talvella pelkään jääväni lumiauran alle (kerran lapsena meinasin jäädä)



Ydinonnettomuus tai taivaalta tippuva meteori saa toisinaan kauhun valtaan, kuten myös tippuvat lentokoneet (lentokenttä melko lähellä)



Jopas sitä on sekopää! =)

Ja mies haluaisi vielä mökin Turun saaristoon. No way honey...