Lue keskustelun säännöt.
Kauheimmat kampaamokokemukset tänne!
Usein kampaajalla käydessä herää kyllä kysymys, että mitä ihmettä siellä kampaajakoulussa oikein opetetaan vai opetetaanko mitään?! Eivätkö kampaajat osaa arvioida, mikä kampaus sopii asiakkaalle ja mikä ei? Ja minkä ihmeen takia kampaajat eivät sano mielipidettään, jos asiakas ehdottaa jotain ihan hölmöä?
Minun eräs kauheimmista kampaamokokemuksistani sijoittuu teinivuosiin, toivottavasti niistä ajoista on ammattitaito kampaajilla kohentunut: Siihen aikaan oli muodissa tyvikohotus, ja minä tietysti halusin tuuheutta ja ilmaa päätä myöden meneviin hiuksiini. Kampaaja ehdotti, että laitetaan tätä tyvikohotusainetta myös koko hiuksiin, ja rullasi hiukset rullille. Ei tullut teinin mieleenkään epäillä kampaajan ammattitaitoa, ja lopputulos oli luonnontaipuisissa hiuksissa kuin permanentti. Ja aivan hirveä sellainen. Eihän sille voinut mitään tehdä! Itku siitä tuli. Kiitos vaan kovasti, vieläkin ärsyttää.
Kommentit (1073)
Tässä pari kokemusta. Nykyisin valitsen kampaajan todella tarkasti.
Niskahiuksia on kutsuttu kananperseeksi (hiukseni ovat luonnonkiharat). Ne on myös usein pilattu ohennussaksilla. Olen myös usein saanut kuulla miten kamalat ja vaikeasti leikattavat hiukseni ovat.
Aloitteleva kampaaja on polttanut korvalehteni suoritusraudoilla. Hän siirsi penkkiä käyttäessään rautoja, törmäsi sen tuolinjalkaan millä istuin, horjahti ja poltti korvalehden. Huusin kivusta, mutta kampaaja vain teeskenteli ettei mitään ollut tapahtunut. Mainitsin asiasta maksaessani ja sain hieman alennusta.
Joskus nuorena kokeilin kampaajalla ns. luonnonväriä. Se oli alkuun ihanan punertava, mutta muuttui pesun jälkeen kirkuvan oranssiksi. Ei onneksi kestänyt pitkään ennen kuin väri katosi.
Eräs kampaaja käytti itse leikkaamiseen noin puoli tuntia ja hiusten suoristamiseen lähes tunnin. Hän suoristi niitä lähes maanisesti ja käytti varmaan 5-6 ainetta. Viimeinen aina mitä hiuksiini laitettiin oli lakka mikä muutti kampauksen kypäräksi. Hiusten peseminen tämän jälkeen oli yhtä tuskaa - hiuksista valui liimamaista massaa pitkään ja kesti todella kauan saada kaikki mönjä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylikallis muotikampaaja-mies leikkasi ja värjäsi hiukseni oman ”näkemyksensä” mukaan. Tuloksena oli voimakkaati hapsottava, täysin mahdoton, puna-oranssi hirvitys, jota ei saanut laitettua minkäänlaiseen muotoon.
Oli ehkä oma vikani kun annoin vapaat kädet, mutta luotin siihen, että tuo kehuttu kampaaja näkisi mikä minulle sopii ja lopputulos olisi hyvä.
Tuntui, että olin vain koekaniina jollekin uudelle väri-ja mallikokeilulle.
Yksi täkäläinen kampaaja on ollut alalla jotain 50 vuotta. On kyllä hyvä leikkaamaan, mutta värien kanssa tulos on mitä sattuu. Samoin kauhean ylimielinen asenne, että luulee osaavansa kaiken vaikka taitaa olla niin päin, että ammattitaito taitaa olla aika vanhentunutta. Ja samoin pestessä ja föönatessa päätä temmotaan niin, että suuresti ihmettelen, ettei lattialla ole joukkoa asiakkailta irronneita päitä (ehkä ne on lakaistu vähin äänin pois)
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä NIIN ymmärrän tuon muotikampaamotyypin. Se on niin tuttu asia, että ihmettelen, ettei ole esim. Putouksessa ollut henkilöhahmona - vink vink! Just sellanen kerro-minulle-murheesi-ja-jaamme-yksityisimmätkin-juttus-viimeistään-huomenna-täällä-koko-porukan-kesken... HYI ETTÄ.
Salon Seija
Lähdin joskus lukioikäisenä kampaajalle lyhentämään pitkää tukkaani, ajatus oli siis että hiukset pysyisivät edelleen pitkinä ja tasataan vähän huonokuntoisia latvoja pois. Olin pari päivää aiemmin värjännyt hiukseni kotona itse, tavoite oli tummanruskea, mutta jostain syystä väri tarttui liikaa ja hiukset olivat muuttuneet käytännössä mustiksi. Noh, ajattelin että kyllä se väri siitä haalistuu eli ei vielä paha. Kampaaja sitten ehdotti, että kevennetäänkö vähän ja tehdään kerroksittaista lookia, niin hiukset näyttävät paksummilta. Suostuin tyhmänä ja sain katua. Kampaaja alkoi vedellä veitsellä järkyttäviä hiustuppoja hiukseni päältä pois. Lopputulos oli glam-rokkarityyppinen päältä lyhyt ja alta pitkä musta röllipeikkokampaus. Näytin aivan järkyttävältä, enemmän joltain emo-pojalta kuin tytöltä, eivätkä hiukset enää yltäneet edes kiinni. Oli viimeinen kerta kun kuuntelin kampaajan ehdotuksia. Tavoite oli Eva Longoria ja lopputulos Nikki Sixx.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei, itse taas tavoittelen Nikki Sixx -lookia, mutta en ole vielä törmännyt kampaajaan joka osaisi tehdä sen. Missäs tämä sun kampaajas vaikuttaa? :)
Vierailija kirjoitti:
Lähdin joskus lukioikäisenä kampaajalle lyhentämään pitkää tukkaani, ajatus oli siis että hiukset pysyisivät edelleen pitkinä ja tasataan vähän huonokuntoisia latvoja pois. Olin pari päivää aiemmin värjännyt hiukseni kotona itse, tavoite oli tummanruskea, mutta jostain syystä väri tarttui liikaa ja hiukset olivat muuttuneet käytännössä mustiksi. Noh, ajattelin että kyllä se väri siitä haalistuu eli ei vielä paha. Kampaaja sitten ehdotti, että kevennetäänkö vähän ja tehdään kerroksittaista lookia, niin hiukset näyttävät paksummilta. Suostuin tyhmänä ja sain katua. Kampaaja alkoi vedellä veitsellä järkyttäviä hiustuppoja hiukseni päältä pois. Lopputulos oli glam-rokkarityyppinen päältä lyhyt ja alta pitkä musta röllipeikkokampaus. Näytin aivan järkyttävältä, enemmän joltain emo-pojalta kuin tytöltä, eivätkä hiukset enää yltäneet edes kiinni. Oli viimeinen kerta kun kuuntelin kampaajan ehdotuksia. Tavoite oli Eva Longoria ja lopputulos Nikki Sixx.
Pääasia, että muistutit jotain julkkista! :))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kananperse kirjoitti:
Tässä pari kokemusta. Nykyisin valitsen kampaajan todella tarkasti.
Niskahiuksia on kutsuttu kananperseeksi (hiukseni ovat luonnonkiharat). Ne on myös usein pilattu ohennussaksilla. Olen myös usein saanut kuulla miten kamalat ja vaikeasti leikattavat hiukseni ovat.
Aloitteleva kampaaja on polttanut korvalehteni suoritusraudoilla. Hän siirsi penkkiä käyttäessään rautoja, törmäsi sen tuolinjalkaan millä istuin, horjahti ja poltti korvalehden. Huusin kivusta, mutta kampaaja vain teeskenteli ettei mitään ollut tapahtunut. Mainitsin asiasta maksaessani ja sain hieman alennusta.
Joskus nuorena kokeilin kampaajalla ns. luonnonväriä. Se oli alkuun ihanan punertava, mutta muuttui pesun jälkeen kirkuvan oranssiksi. Ei onneksi kestänyt pitkään ennen kuin väri katosi.
Eräs kampaaja käytti itse leikkaamiseen noin puoli tuntia ja hiusten suoristamiseen lähes tunnin. Hän suoristi niitä lähes maanisesti ja käytti varmaan 5-6 ainetta. Viimeinen aina mitä hiuksiini laitettiin oli lakka mikä muutti kampauksen kypäräksi. Hiusten peseminen tämän jälkeen oli yhtä tuskaa - hiuksista valui liimamaista massaa pitkään ja kesti todella kauan saada kaikki mönjä pois.
Aah, tää suoristamismania on tälle kiharapäälle myös tuttu!!
Olen tulkinnut asian niin, että kampaaja haluaa asiakkaan lähtevän kampaamosta mahdollisimman eri näköisenä kuin on sinne tullut. Niinpä se suoritusrauta kaivetaan esiin ja kun näin kiharat hiukset ei ihan yhdellä vedolla suoristu, tulee siitä joku sisukkuuskampanja.
Lopputuloksena on liukas ja lehmännuolema hius, joka ei pysy edes korvan takana. Muutaman tunnin päästä se alkaa jo kihartua ja näyttää permikseltä, joka ei vaan tarttunut hiuksiin.
Miksi hiukset pitää yrittää pakottaa muottiin, johon niitä ei saa millään mahtumaan? Pahimmillaan on vielä leikkauskin tehty niin, että näyttäisi suorissa hiuksissa kivalta, mutta kun en koskaan suorista hiuksia??? Ammattikampaajallakin menee siihen vähintään puoli tuntia aikaa, ei minulla ole aikaa kiinnostusta tehdä tuollaista kuin ehkä joskus johonkin juhliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä NIIN ymmärrän tuon muotikampaamotyypin. Se on niin tuttu asia, että ihmettelen, ettei ole esim. Putouksessa ollut henkilöhahmona - vink vink! Just sellanen kerro-minulle-murheesi-ja-jaamme-yksityisimmätkin-juttus-viimeistään-huomenna-täällä-koko-porukan-kesken... HYI ETTÄ.
Salon Seija
Tai sitten se on Parturi-kampaamo Kyllikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylipäänsä Suomessa ei ole luvallista, että keski-ikäsellä tai sitä vanhemmalla olisi naisellisen kaunis, pitkä tukka. Kaikilla pitää olla kynitty lyhyt tukka, sellainen hajuton, mauton ja tyylitön. Ehkä kampaajat on omaksuneet saman ajattelutavan? Mutta katsokaapa vaikka ruotsalaisia tai keski-eurooppalaisia naisia. Siellä halutaan ja uskalletaan näyttää naiselliselta.
Vierailija kirjoitti:
Tavoite oli Eva Longoria ja lopputulos Nikki Sixx.
😍😂😑
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä löysin Helsingin Viiskulman liepeiltä superhyvän kampaajan (mies) ja kampaamon, joka sijainnista huolimatta EI ole ns. trendikampaamo. En uskalla laittaa nimeä tähän... On kuitenkin toiminut kymmeniä vuosia Helsingissä. Tunnistaako joku?
Vierailija kirjoitti:
Ylipäänsä Suomessa ei ole luvallista, että keski-ikäsellä tai sitä vanhemmalla olisi naisellisen kaunis, pitkä tukka. Kaikilla pitää olla kynitty lyhyt tukka, sellainen hajuton, mauton ja tyylitön. Ehkä kampaajat on omaksuneet saman ajattelutavan? Mutta katsokaapa vaikka ruotsalaisia tai keski-eurooppalaisia naisia. Siellä halutaan ja uskalletaan näyttää naiselliselta.
Juuri tämä! Täällä luullaan että sellanen saksalaisen virkanaisen look olis paras! Sukupuolettomuus. Kliinisen tyylikäs (mukamas) lookki ja hiukset. Naisellisuus kunniaan!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12v tytär halusi toisen puolen päästä ja niskan siiliksi niin, että toisella puolella olisi pitkää hiusta.
Jätin tytön kauppakeskuksen parturi-kampaamoon ja menin asioille, sitten tyttö soittaa hysteerisenä itkien. Hänellä oli KOKO PÄÄN SIILI! Kyselin vihaisena, että mitä tämä nyt on ja vastaukseksi tuli "kun toi mumisi niin en mä saanut siitä selvää!". Lopulta saatiin shampoo hyvitykseksi.
Kampaus sopi itse asiassa oikein hyvin tytön siroihin kasvoihin, mutta tuon ikäiselle se oli hirveä isku ja vei itsetunnon kunnes hiukset kasvoivat.
En kyllä päästäisi noin nuorta lasta tuollaisen toiveen kanssa yksin kampaajalle. En minäkään ymmärrä, millaista kampausta hän olisi toivonut. Jos lapsi saa toivoa jotain outoa, voi olla varma että tulee vielä oudompaa.
En ole tuon lapsen äiti mutta oletan että samanlaista tukkaa joka minulla oli vuosia: Vasemmalla millin siili ja oikealla kiiltävät kutrit olkapäille asti, välillä kampasin niitä siihin siilin päälle. En tiedä onko tällä tyylillä virallista nimeä.
Joskus teininä kampaamokäynnit olivat suurta luksusta, joten kaverini kanssa tehtiin aina niin, että kun toinen pääsi kampaajalle, toinenkin tuli mukaan ihan vain lehtiä lukemaan ja fiilistelemään. :) Menin leikkauttamaan vaalennettua, juurikasvuista tukkaani lyhyemmäksi. En todella tänä päivänäkään tiedä mitä ihmettä tapahtui, mutta lopputulos oli kamala. Päätä kiersi juurikasvuinen, mutta muuten hyvin vaalea puolipallo (tyyliin kulho ysäri-pikkupojalle päähän ja saksitaan ylijäämäsuortuvat pois) ja niska ja takaraivo oli omanväristä, tummaa siilitukkaa. Näin kaverin silmät peilin kautta ja järkytyksestäni huolimatta oli vaikeaa pidellä pokkaa ulos asti. Värjäsin äkkiä kotona hiukset punaiseksi ja onneksi ne lopulta kasvoivat järjellisen näköiseksi.
Mulla oli hartioille ulottuva tasapitkä tukka. Pyysin ottamaan latvoista pari senttiä, saman verran myös otsiksesta. Korostin, että hiusten mallia ei muuteta. Kampaajapa sitten leikkasikin takaa ihan lyhyeksi kerroksittain (niska näkyviin) ja jätti sivuille pidemmäksi, jotta on "pidempi vaikutelma". Otsiksen leikkasi todella epätasaiseksi. Kun sanoin, että en todellakaan tarkoittanut näin ja että miksi et leikannut niinkuin pyysin, oli kommentti, että "onhan se aina kiva olla vähän vaihtelua".
Eipä ole tullut tarvetta mennä sinne kampaamoon toiste.
Vierailija kirjoitti:
Pariisissa esimerkiksi on aikoja sitten menty kampaamoissa sellasen saksalaistyylisen univormu-bleiserityylin yli. Kampaajat ovat suuria persoonallisuuksia, joiden iso näkemys ja suuri sydän näkyy myös habituksessa, joka on oileasti suurilla tekijöillä jopa ihan boheemin homssuinen ❤
Pariisissa pitkään asunut ystäväni sanoo priisilaisten boheemia homssutyyliä suurkaupunkityyliksi.
Olin 14 kun vanhemmat erosivat ja muutimme äidin kanssa kaupungin vuokrataloon, viereisessä rapussa toimi parturi-kampaaja. Pitäisi kai arvata ettei semmoinen lähiöparturi ole mikään hiustaitelija, mutta eihän teini osaa pistää vastaan kun äiti päättää että tuonne menet kun on vieressä ja varmaan edullinenkin. Vastassa oli nelikymppinen viiksekäs, tupakalta haiseva naisihminen. Pyysin latvojen tasausta ja vaalennusta, lopputulos: olkapäille yltävät vaaleanruskeat hiukset olivat kissanvitrsanvärinen sivusiili takapiiska suoraan kasarilta, lisäksi meikkini olivat pitkin naamaa kun täti oli roiskinut vettä naamalle. Itkin ja äiti haki naurua pidätellen sakset ja pisti hännän poikki. Olin lihava ja silmälasipäinen teini, ei tosiaan nostanut itsetuntoa se kampaus!
No, äitini meni samaan kampaamoon myöskin ja tuli takaisin paita märkänä, päässä karmea tupeeraattu pallo! Kun sai lakat lopulta huuhdottua pois huomasi, että hiukset eli saksittu ihan päin hel""ttiä. Isoja lovia siellä täällä ja eripituisia hiustupsuja. En ollut koskaan en kuullut äidin kiroilevan.
Myöhemmin tajusin että alueen vanhukset jotka näyttivät leikanneen hiuksiaan itse vapisevin käsin, tylsillä saksilla olivatkin itseasiassa tämän kampaajan uhreja.
Mun kampaaja oli humalassa/kanuunassa. En tajunnut heti kun oli maski molemmilla, ja luulin että se väkevän viinan haju tuli jostain kampaajan hiuksiini suihkuttamasta aineesta. Lopputulos, liian lyhyt ja aivan ersiilleen leikattu tukka, kuukausien kasvatus ja kampaajan vaihto.