Lue keskustelun säännöt.
Kauheimmat kampaamokokemukset tänne!
Usein kampaajalla käydessä herää kyllä kysymys, että mitä ihmettä siellä kampaajakoulussa oikein opetetaan vai opetetaanko mitään?! Eivätkö kampaajat osaa arvioida, mikä kampaus sopii asiakkaalle ja mikä ei? Ja minkä ihmeen takia kampaajat eivät sano mielipidettään, jos asiakas ehdottaa jotain ihan hölmöä?
Minun eräs kauheimmista kampaamokokemuksistani sijoittuu teinivuosiin, toivottavasti niistä ajoista on ammattitaito kampaajilla kohentunut: Siihen aikaan oli muodissa tyvikohotus, ja minä tietysti halusin tuuheutta ja ilmaa päätä myöden meneviin hiuksiini. Kampaaja ehdotti, että laitetaan tätä tyvikohotusainetta myös koko hiuksiin, ja rullasi hiukset rullille. Ei tullut teinin mieleenkään epäillä kampaajan ammattitaitoa, ja lopputulos oli luonnontaipuisissa hiuksissa kuin permanentti. Ja aivan hirveä sellainen. Eihän sille voinut mitään tehdä! Itku siitä tuli. Kiitos vaan kovasti, vieläkin ärsyttää.
Kommentit (1073)
Oman kokemukseni mukaan on TODELLA vaikeaa löytää ns. hyvää kampaajaa ja kun sellaisen jostain joskus löytää, on syytä pitää tästä luonnonoikusta kiinni kynsin ja hampain!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma hirvein kampaamokokemukseni löytyy Helsingin Jakomäestä :0 Sielun tasapainoltaan järkkynyt kampaaja päätti tehdä musta, luonnostaankin vaaleanruskeahiuksisesta, kerralla tummaverikön! Kun totuus valkeni itsellenkin istuessani pyyhe harteilla peilin edessä, änkkäsin vain: "Tästähän piti tulla vaaleampi...?" Kampaamoguru ilmoitti ykskantaan: "Sulle sopii paremmin tumma!" Ei kun tutun kosmetologi-kampaajan luo värin poistoon ja koko homma alusta uusiksi! Hiukset ja sielu kärsivät tästä tempauksesta kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulipa mieleen että lapsena ja nuorena kampaajat harjasivat usein aika kovakouraisesti. Vetivät kovaa jos sattui olemaan takku ja vaikka ei ollutkaan niin harja kolisi päähän. Aikuisena on ollut useimmiten hellävaraisia kampaajia ja on ollut rentouttavaa.
Eräällä savolaisella pikkupaikkakunnalla tätä kovaa kampaamista, harjaamista ja nyhtämistä harrastettiin oikein olan takaa. Kampaamossa oli useampi työntekijä ja joka ainut oli kovakourainen ja ikäänkuin reippautensa osoittaakseen kovalla vauhdilla ja ronskisti kampasivat tukkaa, leikkasivat ja välillä taas kampasivat jne.
Asiakkaan pää pyöri siinä vauhdissa milloin mihinkin suuntaan. Kampaamo oli oikein tunnettu tästä tyylistä, mutta asiakkaita siellä kävi.Oliko se kylän ainoa kampaamopuoti?
Ei ollut, oli siellä pari muutakin kampaamoa. Kaipa siellä on porukkaa, joka kestää kovaa kohtelua. :))
Vierailija kirjoitti:
Kävin muutaman vuoden säännöllisesti parin kuukauden välein kampaajalla, joka on todella taitava ja hyvä työssään. Hän jotenkin ymmärsi aina, mitä halusin, hain takaa ja ehdotti aina uusia juttuja ja olin todella tyytyväinen lopputulokseen.
Mutta, aina se mutta. Siellä liikkeessä juoruiltiin todella pahasti muista asiakkaista ja ihmisistä. Todella henkilökohtaisia juttuja, joita en olisi halunnut tietää. Samalla kampaaja aina kautta rantain yritti udella minun elämästäni vaikka ja mitä. Tuli hyvin vahva tunne, että minunkin asioitani spekuloidaan samalla tavalla, kun olen laittanut liikkeen oven selkäni takana kiinni.
Kävin siellä usein, joten voi olla, että kampaaja myös sen takia alkoi kohdella minua kaverillisesti, ja saattoi heitellä minulle sellaisia vähän pilkkaavia kuitteja. Ajattelin siis, että saattaisi toimia niin tutussa kaveriporukassa, jossa kaikki ymmärtävät vitsin, mutta itselleni jäi usein aika surkea olo kampaajakäynnin jälkeen, vaikka hiukset olivatkin ihanat. Saattoi siis kommentoida vaatteitani ja elämäntilannettani piikikkäästi. Silloin olin 2-vuotiaani kanssa hoitovapaalla ja kampaaja itse oli mennyt takaisin töihin, kun hänen lapsensa oli vielä ihan pieni vauva. Mulle sitten saattoi heittää, että sieltä se kotiäiti nyt tulee.
Ei siis mitään törkykommentteja ja voi olla, että olin liian herkkä ja tulkitsin väärin. Ei kuitenkaan enää ollut kivaa maksaa 200€ parin kuukauden välein siitä, että tunsin meneväni pilkattavaksi. Viimeisillä kerroilla hän alkoi kuittailla myös siitä, että en enää puhunut oikein mitään ja olisin vain halunnut istua hiljaa siinä tuolissa.
Tämähän on ihan ns. klassikko :0!
Mun YLEINEN kaamea kampaamokokemukseni on se, että törmään urpona sisään puhtauttaan kiiltelevään, yleensä kahdella värillä, mustalla ja valkoisella, sisustettuun trendikampaamoon ja tajuan jo ovella olevani ns. täysin väärässä paikassa. Joka ainut vaatteideni läiskä, ryppy ja niihin tarttunut roska/hius LOISTAA (ainakin) omaan silmääni ja tunnen olevani kaikin tavoin auttamatta out. Asiaa ei auta mua tiskin takaa muotihepeneissään tiiraileva muotialan ammattilainen. Kokemus onkin yleensä alun teennäisestä tervehdyksestäni aina siihen hetkeen, jolloin yritän "huolettomasti" poistua kauneuden Mekasta, yhtä horroria...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jälkikäteeen on vain naurattanut, mutta silloin 17-vuotiaana ei tosiaankaan naurattanut.
Kampaamon tätsky loihti hiuksiini oikean mummopermanentin ja mummomallin. Näytin ihan samalta kuin naapurin Kyllikki, joka väkersi siihen permanentattuun tukkaansa aina papiljotit kaksi kertaa viikossa.
Itkin sitä epäonnea yhden päivän ja illan ja sitten totesin, että kyllähän se permis tästä laimenee ja tukkakin kasvaa.
Juu, se piti paikkansa.
Ohuet hiukset föönattiin mummotyyliin palloksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki kampaamoiden "MUOTI-IHMISET" ovat hirveitä ja pelottavia!!! Tiedätte tyypin: täydelliset kynnet, joka karva ojossa / "huolettomasti" kiinnitetty "sekaisin" olevaksi, nenällä muun asun väreihin istuvat muotisilmälasit täydellinen, rikkeetön make up...
Kampaaja vetäisi luonnonkihariin hiuksiini kerrostuksen. En älynnyt estää.
Se näköjään tarkoittaa, että hiukset leikataan eripituisiksi suikaleiksi. Kampaajalta jäi tajuamatta, että kunnolla luonnonkihara kihartuu eri tavalla eri pituuksissa, eikä visuaalinen vaikutelma ole leikkaamisen jälkeen se, mitä tavoiteltiin. Leukapituiseksi tarkoitetut suortuvat sojottavatkin nyt keskelle poskea, eivätkä pysy ponnarissa kiinni. Olkapituiseksi leikattu kihartuu jonnekin vähän leuan alapuolelle, joten edestä päin malli näyttää siltä kaikkien vihaamalta välipituiselta hiukselta, kun lyhyitä hiuksia on kasvattamassa pitkäksi.
Nämä ovat ihan hirveät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen käynti kampaajalla Tampereelle opiskelijana muutettuani. Kampaaja vain tasoitti pitkää tukkaani. Kotipaikkakunnallani tuosta oli veloitettu 50mk. Opiskelija nikotteli hiukan kun lasku pelkästä tasauksesta olikin lähes 200mk.
Tästä tulee mieleen kun lukioikäisenä kävin kampaajalla tasoittamassa latvoja. Käynti kesti noin vartin, ja hiuksiani kostutettiin suihkepullolla ja lopuksi kysyttiin onko jakaus oikealla vai vasemmalla. Tästä hyvästä minulta veloitettiin leikkauksen sijasta tuote "leikkaus, pesu ja kampaus".
Kauheimpia tuo ei kuitenkaan ollut. Minullekin on tietysti tapahtunut monta kertaa klassikko, että luvatun kahden sentin sijasta on latvoja leikattu kummasti lähemmäs kymmenen. Näitäkin hirveämmäksi tosin menee ja jätti oikeasti fyysisen kammon, kun kampaaja raastoi kammalla kivuliaasti päänahkani rikki. Ei aluksi edes kertonut, että päästä alkoi vuotaa verta. Huomasin itse veren pyyhkeestä, jolla hän tuputteli kohtaa, ja kysyin asiasta. Vasta kotona huomasin, että oli tuo tuputtelukin jäänyt kovasti puolitiehen. Päälaella oli iso verinen läntti, jota kampaaja oli pokkana tuijotellut sen loppuajan, kun leikkasi ja kuivasi hiuksiani.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kampaamoiden "MUOTI-IHMISET" ovat hirveitä ja pelottavia!!! Tiedätte tyypin: täydelliset kynnet, joka karva ojossa / "huolettomasti" kiinnitetty "sekaisin" olevaksi, nenällä muun asun väreihin istuvat muotisilmälasit täydellinen, rikkeetön make up...
Mun kampaaja on ns. täydellinen, eli trendikkäät vaatteet, laitetut kynnet, hiukset viimeisen päälle jne. Hän on myös aivan ihana ihminen, jolla on paljon vakiasiakkaita juuri siksi, että on niin mukava ja asiansa osaava.
Itse taas olen tällainen useimmiten meikkaamaton mukavuus edellä -pukeutuja, mutta hyvin tullaan toimeen.
Eli, anna "muoti-ihmiselle" mahdollisuus. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Annoin erityisesti ohjeen, että en halua mitään kynittyä kampausta, omat hiukset olivat tuuheat olkapäille olevat. Sitten otin rillit pois päästä, ja leikkaus alkoi. Ja lopputulos oli... kynitty! Sivusta oli hieman pidemmät, joten en osannut epäillä lopputulosta, kun näen niin huonosti ilman rillejä. No, sen jälkeen emme ystäväni kanssa puhuneet varmaan puoleen vuoteen. Ja sen jälkeen olen aina kampaajalla piilarit päässä.
ps. ystäväni oli ollut kampaajana ainakin yli 10 vuotta, joten mikään aloittelija hän ei ollut
Outoa se, että.näillä "trendikampaajilla" on usein itselläänkin just sellanen kynitty "Kouvola-tukka" eli tilhikampaus eli kananpersekampaus ("rakkaalla" lapsella on monta nimeä) vain jollain väriraidoilla ai leikkauksen lovella "tuunattuna" :0
Just tuo aivan ihana ihminen....hrr.....
Ihmiset vaan eivät ole koko ajan 24/7 aivan ihania ihmisiä, jos heissä on mitään aitoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kyllä NIIN ymmärrän tuon muotikampaamotyypin. Se on niin tuttu asia, että ihmettelen, ettei ole esim. Putouksessa ollut henkilöhahmona - vink vink! Just sellanen kerro-minulle-murheesi-ja-jaamme-yksityisimmätkin-juttus-viimeistään-huomenna-täällä-koko-porukan-kesken... HYI ETTÄ.
Mulla on ruskeatukkainen ystävä kampaajana. Hänen tuntuu olevan aina yhtä vaikea tajuta, että haluan olla VAALEA. Viimeksi kävin kaksi kertaa, että saisin lopulta tarpeeksi vaaleaa hiuksiini. Ja taas lähdin hiukset epämääräisen ruskeana. Lopulta eilen hain vaalennuspaketin Tokmannilta ja väri alkaa olla oikea. Maksoin vain ystävälleni kaksi kertaa väärästä väistä.
Apua, nyt alkoi taas pelottaa kun menen piiiitkästä aikaa kampaajalle parin tunnin päästä! :D Ja vielä tuntemattomalle kun kullanarvoinen luottokampaajani on äitiyslomalla.
Itselläni ärsyttävin kokemus oli teininä kun olin kokeillut otsatukkaa, joka näytti oikeasti aivan järkyttävältä minulla. Olin saanut kasvattetua sitä jo kiitettävästi pois kun menin kampaajalle tasaamaan vähän latvoja. Teroitin hänelle noin viisi kertaa, että otsista ei saa mennä yhtään pätkimään. Hän sitten kuitenkin nyrhi sitäkin, koska hänestä se oli kivemman näköinen niin. Sinne meni kaikki kasvattelu hukkaan. :(
Pariisissa esimerkiksi on aikoja sitten menty kampaamoissa sellasen saksalaistyylisen univormu-bleiserityylin yli. Kampaajat ovat suuria persoonallisuuksia, joiden iso näkemys ja suuri sydän näkyy myös habituksessa, joka on oileasti suurilla tekijöillä jopa ihan boheemin homssuinen ❤
Vierailija kirjoitti:
Kampaaja vetäisi luonnonkihariin hiuksiini kerrostuksen. En älynnyt estää.
Se näköjään tarkoittaa, että hiukset leikataan eripituisiksi suikaleiksi. Kampaajalta jäi tajuamatta, että kunnolla luonnonkihara kihartuu eri tavalla eri pituuksissa, eikä visuaalinen vaikutelma ole leikkaamisen jälkeen se, mitä tavoiteltiin. Leukapituiseksi tarkoitetut suortuvat sojottavatkin nyt keskelle poskea, eivätkä pysy ponnarissa kiinni. Olkapituiseksi leikattu kihartuu jonnekin vähän leuan alapuolelle, joten edestä päin malli näyttää siltä kaikkien vihaamalta välipituiselta hiukselta, kun lyhyitä hiuksia on kasvattamassa pitkäksi.
Nämä ovat ihan hirveät.
Harmillista, että näin kävi. Kiharien hiusten leikkaaminen on taitolaji, joka ei ihan kaikilta onnistu. Sitä ei voi leikata samaan tapaan kuin suoraa hiusta.
Kävin kotiparturissa. Olen siis mieshenkilö. Eläkeikää lähestyvä rouva oli niin juovuksissa, että otsatukka meni pahasti vinoon. Me otettiin tyttöjen kanssa vähän votkaa ja szsitruunaa, sopersi mummeli.
Ymmärrättekö te ollenkaan että kampaajan työ on käsityöammatti jossa jokainen tekijä on erilainen ja vahvuus eri asioissa? Jokaisella on eri työhistoria, jatkokoulutus, tyyli ja kokemus? Lisäksi jokainen asiakas on erilainen hiustensa ja visioidensa puolesta. Eri kampaajat sopii eri asiakkaille! Lisäksi osa ei tule ikinä löytämään "luottokampaajaa" koska ei edes osaa käydä kampaajalla sotkematta työtä niin paljon ettei lopputulos ikinä miellytä.
Täällä foliohattukokouksessa on helppo uskotella että "ne kampaajat" on kaikki samanlaisia kun itsellä on huonoja kokemuksia mutta todellisuudessa tekijöitä on tuhansia erilaisia, yhteinen tekijä olet sinä jos kukaan ei ole tarpeeksi hyvä.