Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Seksi
läheisensä menettäneet
07.01.2005 |
haluaisin aloittaa keskustelun kipeästä asiasta läheisen menettäminen,
itse menetin äkillisesti veljeni 22v siitä on jo puoli vuotta siitä huolimatta en pääse yli vaikka pitäisi
minulla on 2 alle koulu ikäistä lasta ja opiskelen kokopäivä toimisesti olen umpi kujassa josta ei ole ulos pääsyä olen vetänyt itseni suru työn kanssa piippuun ja jos sanotaan suoraan mielenterveys palveluista ei ole mitään apua!!
etsinkin nyt läheisensä menettäneitä joilla olisi saman kaltaisia tuntemuksia
Kommentit (101)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Seksi
Suru ottaa aikansa, se ei kuukausia tunne, ei tunteja. Se tulee ja menee, aaltoilee, mutta aina satuttaa. Muistot tulee hiljalleen, nekin satuttaa. Syyllisyyskin (aiheeton) satuttaa, miettii josko olisin tehnyt noin tai näin.... Itse olen menettänyt 2 veljeä, isän ja äidin, lapsenlapsen, ym. Katkeraksi ei kannata alkaa, pilaa vain elämänsä. Surulle täytyy antaa tilaa, nyt sen ymmärrän, aiemmin en. Olin vihainen, elämä oli epäoikeudenmukainen, raadollinen. Nyt ymmärrän, vaikka ikävöin edelleen, kaipaan ja itken, en muuttaa mitään voi, on vaan sopeuduttava kaikkeen. Kaipaan rakkaitani, pidän heidät tiukasti mukanani, mutta uskallan jo sanoa..... he menivät edeltä. Sattuu, mutta niin se on, elämä on arvaamaton :(