sfinkter-ruptuurasta kokemuksia?
Onko kenenkään muun kohdalle sattunut tätä ikävää asiaa? Olisi kiva kuulla miten ootte parantuneet ja miten synnytyksen jälkeinen elämä sujui? Eli mulle kävi IV asteen repeämä eli sfinkterruptuura.
Kommentit (115)
Pariviikoa sitten olin Jorvissa fysiatrian osastolla tarkistuksessa. Tilanteeni ei ole enää katastrofaalinen mutta Meilahteen ole menossa Kirurgin tarkastukseen. Juuri tuon ilmankarkailun ja muun vuoksi.
Eli III-IV asteen repeämän sain kaksi vuotta sitten kun kolmas lapsemme syntyi. Toipuminen on ollut hidasta mutta pärjään jotenkin. Onneksi en kärsi löysästä vatsasta ja olen kotosalla. Työelämässä olisi noloja tilanteita jo sattunutkin.
Olen tämän repeämisen jälkeen saanut vauvan. Lapsi syntyi sektiolla " lääkärin määräyksestä" . Ja tämä oli kyllä minun helpoin synnytykseni ja nopein toipuminen..Kyllä tuo peräsuolen kunto on niin tärkeä, että en sitä olisi enää halunnutkaan riskeerata..
Ei niin paha tilanne kuin muilla ketjussa, mutta minulle ongelma tuokin.
Eli minulla kävi niin toisen lapseni synnytyksessä 4v sitten, että peräsuolen uloin tahdonalainen sulkijalihas katkesi venytyksestä (ikäänkuin lihasrevähtämä), vaikka synnytyksessä ei muuten tullut kuin pintanaarmuja. Tilanne jäi huomaamatta. Minä vain ihmettelin pidätyskykyni heikentymistä. Ilma karkaili ja löysä uloste samoin. Välilihakin venähti roikkuvaksi pussiksi ja sain kohdunlaskeuman, mutta kun ommeltavaa ei ollut, ei mitään tehty. Gynekologi totesi näin käyneen myöhemmin, mutta uskoi lihasten korjautuvan itsekseen.
Toivoin niin, että aika korjaisi ongelman ja parantumista onkin tapahtunut jonkin verran. Synnytin puolitoista vuotta sitten nuorimmaiseni ongelmitta, mutta jälkitarkastuksessa lääkäri kiinnitti huomiota anaalisfinkterin omituiseen muotoon, vaikka viimeisin synnytys ei siihen vaikuttanutkaan. Se ei siis ole korjaantunut renkaan malliseksi, vaan on pikemminkin C:n muotoinen, eikä siis tiivis. Näin pitkän ajan kuluttua kirurgisesta operaatiosta ei kuulema olisi enää hyötyä, joten on pakko tyytyä siihen, että ilmaa karkailee ja ripulissa housut tuhriintuu :( hoitakaa siis ehdottomasti sulkijalihaksenne ajoissa kuntoon!
Minulla ongelman hyväksymistä helpottaa se, että juuri se lapsi, jonka synnytyksessä vaurio tuli, on selkäydinvammainen, eikä hänellä siis ole minkäänlaista toimintaa sulkijalihaksissaan. Siihen verrattuna ongelmani on kuitenkin hyvin pieni. Enhän sentään tarvitse vaippoja enkä säännöllisiä suolihuuhteluja.
Synnytin puolisen vuotta sitten esikoispoikani. Synnytys eteni melko nopeasti ja 20 minuutin ponnistusvaiheen jälkeen siro poika syntyi yhdellä ponnistuksella niin etteivät kätilöt saaneet hänestä otetta. Sain tämän seurauksena häntäluun murtuman ja III-asteen repeämät, sulkijalihakset siis poikki.
Minut nukutettiin ja vaurioita korjattiin leikkaussalissa lähes kaksi tuntia. Olin jälkeenpäin todella kipeä, istuminen ei onnistunut viikkoihin, virtsaaminen ei useaan päivään ja ulostaminen vain pehmikkeiden avulla. Ulosteet eivät ole missään vaiheessa karkailleet, joten siinä suhteessa kaikki on hyvin. Seksi tekee edelleenkin kipeää.
Mietin asiaa edelleen paljon ja eniten mietityttää MIKSI näin pääsi käymään. Mahdollinen seuraava synnytys mietityttää myös. Lääkäreiltä olen kuullut eriäviä mielipiteitä siitä, tapahtuuko seuraava synnytys alateitse vai sektiolla.
Olen menossa sulkijalihasten ultraäänitutkimukseen vuoden lopulla. Tutkimus jännittää jo etukäteen! Te, jotka olette siellä käyneet: tyhjennetäänkö suoli ennen tutkimusta? Missä asennossa tutkimus tehdään?
Kohtalotoverit, kertokaahan kokemuksianne!
AnniT: Kävin ultratutkimuksessa ja ainakaan minulle ei tehty suolen tyhjennystä sitä ennen. Tutkimus tehtiin kyljellään ja se kesti noin 5 min. Laitteet voivat tietenkin olla erilaisia joten aika voi vaihdella mutta ei siinä kauaa pitäisi mennä. Nopea toimenpide siis ja ainakaan minulla ei tehnyt kipeää.
Synnytyksestä ja repeämistä siis nyt 5 vkoa. Kertauksen vuoksi vielä kun on tullut niin monta uutta " kanssasisarta" mukaan tähän joukkoon, että mulla siis sydänäänten laskun takia imukuppisynnytyksessä 3-4 asteen repeämät+sfinkter ruptuura, ommeltiin 2 h nukutuksessa, 3 pv suonensisäiset antibiootit ja kotona vielä 2 antibioottia päälle. Synnytys oli käynnistetty.
Kyllä kai se elämä alkaa voittaa tämänkin asian suhteen... Pahin skenaarioni tässä jutussa on toi kakan karkailu, ja sitä nyt ei oo tapahtunut kun yhden kerran sairaalassa, joilloin olin saanu Laxoberonia ja antibiootitkin meni vielä suoneen ja sekoitti vatsaa. Kerran kotona ollessa kävi vahinko. Mutta kyllähän sitä aika nopsaan aina tulee mentyä vessaan, että tiedä sitten miten kävis jos olis paikassa jossa ei heti pääse vessaan. Ilmaa paukahtaa useasti, sille ei oo voinu mitään.
Yritän lantionpohjanlihaksia harjoituttaa, mutta eipä oo helppoo hommaa, ootteko muut ollu ahkeria niiden teossa? Vaikka se ois niin tärkeetä, multa joinain päivinä se unohtuu, enkä oo vieläkään kovin vahvoiks niitä saanu, lähinnä saan vaan hieman jotain " puristusta" tuntumaan, mutta puristuskin on vähän liian voimakas sana...
Ompeleita on alkanu lähteä irti, se on kai luonnollista. Hirveän paksuja ne ompeleet on, todella paksua lankaa! Sellaisesta melkein kutois jo villapaitaa...Mulle sanoi mua ommellut lääkäri, että ompeleita on usean laatuisia, osa kestää jopa kuukausia sulaa.
Kirjoitelkaahan....
Nyt tein viime viikolla raskaustestin, joka näytti plussaa:) Laskettu aika on 19.6.2005. Aika hassua! Lapsille tulee ikäeroa 1v 3kk.
Mun oli tarkoitus mennä korjausleikkaukseen nyt ennen joulua, mutta taisi siirtyä vähän myöhempään. Vähän pelottaa, että kuinka tulen toimeen kun raskaus löysentää noita kudoksia entisestään. Pidätyskyky on kyllä parantunut, mutta ilmaa karkailee edelleen. Ilmantuloahan vielä säätelee lihaksisto, joka ei ole tahdonalainen, eli sitä ei voi esim. jumppailla..
Kävin juuri tänään neuvolassa ja suunniteltu sectio on aivan selvä juttu. Mitään esteitä sille ei ole, päinvastoin. Alakautta synnyttäminen ei enää olisi suotavaakaan. Todellinen helpotus!
Joku tuossa ylempänä kyseli tutkimuksista, joita on jälkitarkastuksen lisäksi tehty.. Mulle tehtiin anomanometria ja endosonografia. Tämä anomanometria oli sulkijalihaksen pidätyskyvyn tutkimus, joka suoritettiin ohuella katetrílla. Tutkimus kesti n. 15 min ja oli kivuton. Peräsuolen endosonografia taas oli suolen ultraäänitutkimus, joka suoritettiin katetrilla, kylkiasennossa. Tutkimuksessa siis nähdään suolen limakalvot ja mm. sulkijoiden kunto. Tutkimus kesti jotain 5-10min. Ja kivuton oli myös.
Silloin kun olin juuri synnyttänyt ja vielä paljon sen jälkeenkin, ajattelin että tästä ei tulee enää ikinä mitään!!! Ajattelin, etten enää ikinä tee lapsia jne, mutta nyt näyttäisi aurinko paistavan:) Hyvää jatkoa teille kanssasisarille ja älkää hukatko toivoanne!!!
ONNEA tulevan perheenlisäyksen johdosta!! Ihanaa. =)
Olisin halunnut kysyä sulta sellaista, että minkälaisia tuloksia sait tutkimuksista ts. mitä sun sulkijalihaksen kunnosta sanottiin? Kerroit, että pidätyskyky on muuten parempi, mutta ilman karkailua on edelleen, tuliko tutkimuksistakin tämän tyyppiset " tulokset" ?
t.nemo
nemo30:
Olisin halunnut kysyä sulta sellaista, että minkälaisia tuloksia sait tutkimuksista ts. mitä sun sulkijalihaksen kunnosta sanottiin? Kerroit, että pidätyskyky on muuten parempi, mutta ilman karkailua on edelleen, tuliko tutkimuksistakin tämän tyyppiset " tulokset" ?
t.nemo
Kiitos onnitteluista:)
Ensinnäkin, kun olin tuossa anomanometriassa (pidätyskyvyn mittaus) sanoi lääkäri, että " Tilanne näyttää hyvältä siihen nähden, että synnytyksestä on niin VÄHÄN aikaa." Siis hä? Sanoinkin, että onhan siitä nyt kuitenkin puoli vuotta, johon lääkäri sitten sanoi kuulleensa väärin. Hän oli kuullut, että synnytyksestä on kuukausi.. Ja tilanne siihen nähden hyvä:( Ei kuulunut kivalta mun korvaan.
Tutkimuksessa todettiin selvästi pidätyskyvyn madaltuneen. Sittenhän tuo endosonografia (ultraäänitutkimus) vielä vahvisti sen, sillä siinä huomattiin, että kaikkia sulkijoita ei oltu saatu ommeltua kiinni..
Tai itseasiassa mulla on nyt vähän auki se asia, että onko peräsuolessa olemassa vain kaksi sulkijaa vai useampi.. Kun joku puhuu, että toinen sulkijoista oli mennyt poikki ja mulla taas olivat menneet kaikki... Onko sulla tietoa?
Sen mä tidän, että se kaikista uloin sulkija, joka siis säätelee ulosteenpidätyskykyä on tahdonalainen, muut sitten tahdosta riippumattomia. Ja koska mulla juuri nämä sisemmät sulkijat vaurioituivat, karkailee sitä ilmaa..
Ilmeisesti sulkijoita on kaksi(?). Minulla meni synnytyksessä ulompi poikki. Sairaalasta saaduissa papereissa lukee latinaksi koko vaurion nimi. Löysin seuraavat netistä.
Sfinkter ani interna=sisempi peräaukon sulkijalihas
Sfinkter ani externa=ulompi peräaukon sulkijalihas
Josandra: huomasinkin, että olit jo ihan alkuperäisessä kirjoituksessa kertonut asiat joita kysyin. Mulla on varmaan synnytyksenjälkeisdementia. ;)
Mullakin käsitys, että sulkijalihaksia on kaksi ja toinen niistä tahdonalainen. Mulle ei kerrottu kumpi vai molemmatko meni poikki, enkä ole vielä saanut epikriisiä synnytyksestä. Täytyy varmaan kohta soitella sairaalaan, kun ei sitä kuulu ja synnytyksestä tulee jo 6 viikkoa. Lääkäri muuten puhui sairaalassa " sulkijalihaksesta" , ikään kuin niitä olisi yksi vain, samoin neuvolalääkäri ja yksityinen gyne jolla kävin. Kummallista, miksi eivät mainitse, että niitä on useampi.
Miten niihin tutkimuksiin pääsee missä olette käyneet? Ja missä niitä tehdään? Sairaalassa? Yks. gynel? Mulle ei edes kerrottu mistään mahdollisuudesta mennä näihin tutkimuksiin. Olin jälkitarkastuksessa sairaalassa äitiyspoliklinikalla...
Itse sain jo synnytyssairaalassa tietää, että tutkimuksia tullaan tekemään, osastonlääkäri laittoi merkinnän epikriisiini. Äitiyspoliklinikan jälkitarkastuslääkäri laittoi sitten lähetteen eteenpäin, vaikka kaikki tuntuikin olevan jo silloin sulkijalihasten puolesta kunnossa. Kutsu tutkimukseen tuli vasta useamman kuukauden jälkeen ja tutkimus tullaaan tekemään yliopistosairaalan kirurgian toimenpidepolilla.
Josandra: Onnea uuden vauvan odotukseen! Varmasti helpotti kuulla jo näin varhaisessa vaiheessa tulevasta synnytystavasta. Itseäni mietityttää asia jo nyt, vaikkei raskaus ole varmaan vähään aikaan ajankohtainen. Synnytyssairaalan osastonlääkärin mukaan en saa enää synnyttää 2kg isompaa vauvaa alateitse. Jälkitarkastuslääkärin mukaan asia ei kuulemma ole ollenkaan niin, vaan harkitaan tapauskohtaisesti. Viikolla 36 tehtävään synnytstapa-arvioon asti en kyllä pystyisi asian kanssa elämään!
Te, jotka olette saaneet III-asteen repeämät, mitä teille on seuraavista synnytyksistä sanottu?
sairaalalääkäri ja jälkitarkastuksen tehnyt lääkäri sanoi, ettei uutta alatie synnytystä kannata yrittää. Haavat paranevat kerran, mutta jos arpikudos repeytyy uudellen, ei paranemisesta ole enää takeita.
Jos toisen lapsen joskus hankin, niin aion kyllä vaatia sektion, jos lääkäreiden mielet ovat ehtineet muuttua siihen mennessä. Vakkei synnytyksestä jäänyt kammoa, niin toista kertaa en silti moiseen ryhdy!
seuraavan kanssa suunniteltu sektio. Lääkärin mukaan ei enää alatiesynnytystä koska repeämä tapahtuu suurella todennäköisyydellä uudestaan ja sitä on vaikeampi korjata. Sulkijalihas on lääkärin mukaan vaikea korjata toiseen kertaan kun se on rengasmainen. Eli jos uusi vaurio tulisi, olisi pidätyskyky ehkä mennyttä. Mulla siis meni ulompi sulkija poikki.
Synnytyksestä nyt kohta 10 viikkoa. Vauva on IHANA kultamuru, mutta äiti kyllä vammatui loppuiäkseen, näin koen sen.
Ihan hyvin on mennyt nyt pitkän aikaa, mutta kun olin n.1-2 viikkoa tekemättä lantionpohjanlihaksia, karkaskin yhtäkkiä pissaa! Olin juuri käynyt pissalla, pesin käsiä ja silloin se tapahtui. Että tuntui kurjalta. Tätä vaivaa mulla ei ollut ollutkaan, enemmänkin sitä ilmankarkailua ja nopeasti ulostamaan menoa... Että silleen, hieno homma. Nyt oon tehnyt lantionpohjanlihaslikkeitä joka ilta, mutta en tiedä oliko niiden tekemättömyydellä yhteyttä tapaukseen.
Mitä kuuluu?! T. alkuperäinen
Tänne kuuluu oikein hyvää! Meille syntyi sektiolla toinen tyttö pari viikkoa sitten. Hän painoi 3000 g ja oli 46 cm pitkä. Tyttö päätti tulla maailmaan rv 36+2. Suunniteltu sektio oli sovittu tehtäväksi rv 39+2 mutta se muuttuikin sitten kiireelliseksi kun vedet alkoivat mennä yöllä. Heti tämän toisen raskauden alusta asennoiduin siihen että tämä vauva syntyy sektiolla. Odotusaika oli yhtä helppo kuin esikoisen. Kuitenkin kun sektioaikaa mentiin sopimaan niin kyllä siinä itku pääsi kun tiesi joutuvansa ihan oikeasti leikkauspöydälle. Itku tuli myös siinä tilanteessa kun mentiin äitipolille vesien alettua tihkua ja kun kuulin että nyt sitten oikeasti mennään sektioon. Leikkaus vaan pelotti aika paljon. Myös leikkauksen alussa itkeskelin ja varsinkin silloin kun kuulin vauvan itkevän kun se nostettiin mahasta pois ja vietiin puettavaksi. Samalla olo oli helpottunut. Jotenkin ehkä oli henkisesti helpompaa kun synnytys ehti kuitenkin käynnistyä itsestään ja äitipolin käyrällä ollessa alkoivat ihan kunnon synnytyssupistukset joita tuli heti parin minuutin välein. Kohdunsuu oli ehtinyt aueta 2 cm. Jostain syystä vauva kuitenkin päätti tulla jo aiemmin. Kaikki on onneksi mennyt tosi hyvin. Muutenkin vauva tuntui HETI omalta ja rakkaalta. Oma olo oli heti sairaalassa virkeä ja iloinen vaikka tietysti herkkä. Nyt on ollut aivan ihanaa kun olen voinut nauttia vauvasta täysin eikä ole tarvinnut surra omaa kohtaloa. Sektio meni kyllä tosi hyvin. Heti seuraavana aamuna nousin itse ylös sängystä ja menin suihkuun. Kivut olivat siedettäviä kun sain hyvät lääkkeet. Kipulääkkeitä söin viikon verran ja sen jälkeen en niitä enää tarvinnut. Olen ihmetellyt että miten olen voinut toipua reilussa viikossa lähes kivuttomaksi. Sängystä nouseminenkin käy jo nyt tuosta vaan. Pitää oikein itseä muistuttaa että ei nostele tai rehki vielä liikaa vaikka tuntuu että jaksaisikin. Onhan sektio kuitenkin iso vatsan alueen leikkaus. Olen tosi iloinen että kaikki meni niin hyvin! Toivottavasti mahdollinen kolmaskin sektio menisi sitten joskus yhtä hienosti. Tosiaan ainakin tällä kertaa sektiolla synnyttäminen oli todella helppoa ja leppoista verrattuna parin vuoden takaiseen alatiesynnytykseen.
Mukava kuulla että sinulla Miinakko on synnytys mennyt hyvin vaikka aiemmin sait myös pahan repeämän! Minä en uskaltanut enää ottaa riskiä ja synnyttää alakautta kun lääkärit olivat niin ehdottomia siinä että ei kannata kokeilla. Sektiossa kun ainakin se on ihan varmaa että alapäähän ei tule uutta repeämää. Kaikkea hyvää sinulle! :)
Kirjoitelkaahan muutkin kuulumisia!
Flofer ja tytöt
siis mulle on tehty sektio vasta yhden kerran ja toivon että mahdollinen toinen sektio joskus menisi yhtä hyvin.... :)
Asian kanssa painiville toivotan rutosti henkistä jaksamista ja napakkaa pidätyskykyä!
Lila75
Synnytin terveen 10 pisteen pojan n. 10kk sitten. Synnytys oli aivan normaali, vauvan asento oikea ja kaikki kunnossa kaikin puolin, mutta 4. asteen repeämät tulivat. Kaikki sulkijat totaalisesti poikki sekä peräsuolta vielä jonkin matkaa..
Kukaan ei osannut sanoa miksi tuli näinkin pahat repeämät ilman mitään syytä. Kätilöt sanoivat ettei sitä olisi millään voitu välttää koska kaikki meni tosi hyvin synnytyksessä.
No jouduin odottelemaan 2t synnytyksen jälkeen lääkäriä joka hälytettiin TYKSistä.(synnytin pienessä aluesairaalassa) Ja olisivat halunneet ommella nukutuksessa tai ainakin spinaalipuudutuksessa,mutta en halunnut erota vauvasta ja isästä. Niinpä koitettiin ompelua puudutteiden avulla, toki epiduraalillakin oli varmasti apua asiassa. Kipeetä teki kovinkin ja ompelu kesti runsaan tunnin.
Sairaallassa jouduin olemaan 7pv:ää josta 4 päivää olin tipassa. Ei mitään saanut ottaa suun kautta ei edes juomista, neljään päivään. Senkin jälkeen olin pitkään, noin kk:n hiilihydraattipitoisella ja nestemäisellä dietillä. Antibiootit menivät myös suoneen 5pv. Ja laksatiiveja (Levolac) söin 2kk, kovia kipulääkkeitä (NAproxen 1,5g/vrk) söin myös parin kk ajan.
En saanut istua, kyykistyä, kumartua nostaa vanhempaa lasta syliini kuukauteen. Se siinä kaikessa taisikin olla kamalinta. Alkuun tuntui ettei tule mitään mistään ja itkeskelin kovikin kohtaloani. Sairaalassa ei kukaan kans oikein tiennyt mitään mistään ja vähiten toipumisesta. Kovin oli myös harvinaista täällä päin. Kovasti olisin kaivannut juttuseuraa ja kohtalontovereita silloin.
Tällä hetkellä saan pidettyä suolen kunnossa pellavansiementen avulla. Ulostaminen sattuu vieläkin joskus varsinkin jos on kovalla tai joutuu useasti käymään tarpeilla. Pidätyskyky on mielestäni kohtalainen, ilman karkailua on joskus ja jos vatsa on löysällä ei pidätyskyky ole paras mahdollinen.
Muuten kivut helpottivat huomattavasti 2kkn jälkeen ja yhdynnät ovat nykyään täysin kivuttomia.
Missä ihmeen tutkimuksissa olette käyneet? Mulla oli vaan gynegologin tarkastus ei mitään muuta. Olis kyllä kiva kans käydä noissa mittauksissa. Mitenköhän niihin pääsee?
Sektion pyysin itse seuraavalla kerralla jos sellaista tulee vielä, lääkäreiden mielestä joutuisin kyllä synnyttämään vielä alateitse. Itse en siihen enää mistään hinnasta suostu... Kamalat pelot jäivät synnytyksestä.
Minulla ei vaan vastoinkäymiset loppuneet synnytykseen. Jouduin vielä 2 kertaa kaavintaan viikon välein synnytyksestä, koska istukkaa ja kalvoja oli runsaasti jäänyt kohtuun. Vaikka jälkeiset olivat ollleet täydelliset.
Kohtutulehdus oli myös ihan hilkulla tulla. Ja nyt näyttää siltä etten ehkä koskaan saa enää lapsia. Olisin vielä yhden halunnut. Kaavinnoista johtuen kohtuani on liika kaavittu eikä siellä ole enää normaalia kohdunlimakalvon paksuuntumista. Kuukautisia ei juurikaan ole eikä lääkäri ollut ollenkaan varma että tilanne tästä korjautuu ikinä. Ja silloinkin vain hormooneilla jos niilläkään...