Kuukautiset 3tta päivää myöhässä, mutta koko ajajn sellainen olo että ne alkais :-(

t. keskustelua seurannut

Ensimmäinen raskauteni eteni hienosti rv11 kunnes neuvolan ultrassa olivat sitä mieltä että vastaa rv6. Olin kuitenkin varma, ettei se niin pieni voi olla, ja viikko meni ja sain keskenmenon. Aktiivista yritystä oli takana vuoden verran. Tuskat oli kamalat, sekä fyysisesti että henkisesti, pitkän aikaa siinä meni että asiasta toipui. Parhaiten kuitenkin auttoi seuraava raskaus joka alkoikin muutaman kuukauden päästä keskenmenosta. Siinä kaikki meni loistavasti ja olen nyt onnellinen 7kk tytön äiti. Aika parantaa tuskaa, ja yritä keskittyä uuteen raskauteen, uskon että jo muutaman kuukauden sisällä tilanne on aivan eri sinullakin.



t. tänään vasta ekaa kertaa ketjun lukenut

On muuten kuitenkin uskomaton ketju tämä, kaikesta huolimatta. Elämän ilot ja surut.

en ole raskaana enkä suunnittelemassa sellaista tosin vaunuissa ulkona nukkuu 4kk:n ikäinen tyttö jäin koukkuun tähän ketjuun ja tulen todennäköisesti seuraamaan tätä niin kauan kuin vain sitä kestää,en olisi itsestäni uskonut et elän näin mukana toisten jutuissa,ehkä kun tunnistin noissa jutuissa itseni,muistan kun minulla oli samallaista ja yksi tuulimunaraskaus takana(joka meni kesken rv 11+6),tällä hetkellä itselläni kolme alle kouluikäistä lasta,tsemppiä ja onnea kaikille ketjussa mukana oleille joka suhteessa Tv.Ensimmäisen kerran tämän lukenut

Voin kuvitella tämän hetkiset tuntemuksesi. Omasta keskenmenostani on aikaa kohta 2kk. Kävin ensimmäistä kertaa ultrassa (np-ultra rv 12+4) ja täysin yllätyksenä tuli, että vauvani olikin kuollut n. viikkoa aiemmin. Mitään vikaa ei nähty. Tarkempia tutkimuksia tosin ei tehty sikiölle tai minulle.

Jäin ihmettelemään kirjoituksestasi tätä kohtaa:

________________________________________________________

Vierailija:

Pääsin siitä seuraavana päivänä kaavintaan. Sain lääkkeitä jotka alkoivat käynnistämään supistuksia. Kolmisen tuntia makasin sängyssä. Supisteli aivan kuin olisin synnyttämässä. Vuoto alkoi ja lopulta pääsin nukutukseen ja toimenpide tehtiin.

________________________________________________________

Miksi sinulle annettiin kohtua supistavia lääkkeitä? En ole ennen tuollaisesta kuullut. Ei kai sellaisen luulisi kaavinnassa olevan tarpeellista. Itsekin pääsin seuraavana päivänä kaavintaan. Onneksi, sillä ensin kaikki hokivat, että vain kiireelliset hoidetaan perjantaisin ja saisin kenties viikonkin odottaa kuollut vauva mahassani.

Minulle annettiin kaksi vaihtoehtoa: kaavinta tai lääkkeellinen tyhjennys. Kaavinta tuntui jotenkin " kivuttomammalta" vaihtoehdolta, koska en halunnut mitään arvaamatonta verenvuotoa tai synnytysmäisiä kipuja. Halusin myös saada vauvan pois vatsastani mahdollisimman pian. Kaavinta sujui hyvin nukutuksessa ja ainoat (vähäiset) kivut olivat heti toimenpiteen jälkeen heräämössä. Runsas vuoto jatkui minulla n.2 viikkoa, mutta kipuja ei oikeastaan ollut.

Ensimmäiset kuukautiset alkoivat sitten 5 viikkoa kaavinnasta, nekin runsaat, mutta valitettavasti myös erittäin kivuliaat!

Kyllähän se niin väärältä ja uskomattomalta tuntuu, että miksi vielä tässä vaiheessa raskautta pitää näin käydä! Juuri kun on se raskauden ikävin kolmannes takana päin, mahdollliset pahoinvoinnit ohi jne. Ja itse ainakin ehdin jo huokaista helpotuksesta siitäkin syystä, että tiesi pahimman keskenmenoriskinkin olevan ohitse..

Ikäviä asioita, mutta koita sinäkin jaksaa! Aika parantaa. Niin se vaan on. Minulla oli fyysisesti olo harvinaisen hyvä heti keskenmenon jälkeen. Jaksoi tehdä asioita; liikkua jne. paremmin kuin kuukausiin. Ihmetellyt olenkin tätä asiaa. Henkisestikään ei ole niin vaikeaa ollut kuin olin kuvitellut. Ne pari ensimmäistä päivää olivat raskaita, mutta hyvin pian kävi niin, ettei millään jaksa edes muistaa kunnolla miltä tuntui olla raskaana! Outoa. Tiedä sitten kostautuuko tällainen " suruttomuus" joskus myöhemmin. Olen myös ajatellut, että minulle oli helpompaa, kun en ollut ehtinyt nähdä sikiötä ultrassa elävänä. Enkä kuulla sydänääniä. Se ei siksi ehkä vielä tuntunut niin " vauvalta" .

Jaksamisia!

Voi ei 9!! *itku*



Ap, miten olet jaksanut?



T:Se, joka on niin_koukussa_tähän_ketjuun x)

Kiitos lohduttavista sanoistanne! Ne tulivat tarpeeseen.

Eilen jouduin lähtemään yllättäen sairaalaan kun kivut lisääntyivät huomattavasti vatsallani. Minut otettiin tarkkailuun osastolle ja olin siellä yön ja aamun. Onneksi kohdusta ei löytynyt mitään hälyyttävää eikä tulehdusarvotkaan lähteneet nousuun. Järkevää selitystä lääkäri ei keksinyt koville kivuilleni. Sisätutkimuksessa kyyneleet valuivat. Niin kipeää teki!



Todella paha mieli tuosta reissusta jäi kylläkin.

Jouduin olemaan samoissa tiloissa odottajien kanssa!!!

Viereisessä sängyssäkin oli äiti joka oli raskaana. Eipä ollut kivaa kuunnella hänen vauvansa sydänääniä useaan kertaan. Ja katsella ruokaillessa yms. muita naisia jotka vain hymyilivät ja silittelivät vatsojaan. Käytävän päästä kuului läpi yön vauvojen itku..

Miksi ihmeessä piti vielä tuokin joutua kokemaan...



9

Tuo on jo kohtuutonta!!! Samassa huoneessa odottajien kanssa?? JULMAA. Tuollaista ei pitäisi sallia, ei. En tiedä missäpäin Suomea olet, mutta Helsingin isoissa sairaaloissa on näköjään sellainen hyvä uoli että tuollaista ei pääse tapahtumaan :(



Lisää voimia toivotellen,



ap

Viime yönä ei paljoa uni maittanut kun vatsaa vihloi vähän väliä.

Vuodot on lähes loppuneet, onneksi. Mutta nämä kivut on ikäviä!

Kaavinnasta on jo aikaa viikkoo. Eikö kivut pitäisi loppua?

Kipu on sellaista sykkivää alhaalla oikealla. Alkaa varoittamatta ja loppuu kuin " seinään" . Taukoa saattaa olla tuntikin ja sitten taas vihloo ja sykkii jokusen kerran ja loppuu. Ilmaa suolessa tuntuu olevan mutta tuskin näin kuitenkaan oireilee?

Voisiko kyseessä olla umpisuolen tulehdus?! Kipu tuntuu samassa kohtaa missä sen pitäisi olla. Kuumetta ei ole eikä eilen otetuissa verikokeissa ollut tulehduksesta viitteitä. Myöskään kohdussa taikka munasarjoissa ei ollut mitään epänormaalia kun nekin sairaalassa ultrattiin.



Hitto että ottaa päähän! En millään viittisi taas soittaa ja mennä käymään siellä polilla... En halua missään nimessä joutua takaisin niiden odottajien sekaan sairastamaan.

Taidan mennä näytille vasta kun kivut alkaa olla hirveitä. Odottelen ja toivon että helpottaisi ilman lääkärissä ramppaamista.



9

Mites menee? Joko alkaa olla " iso" olo ;) Ilmoita heti kun vaavi syntyy!!! Kumpaa merkkiä ja kriittiset mitat :D



T. Se joka on [color=red] [u]NIIIN[/u][color] koukussa :D

T. Se joka on [color=red][u]NIIIIN[/u][/color] koukussa :D :D :D

ap

täällä ois tyttö(nainen) joka odottaa jo kolmattaan... la ois 22.7. perässä tullaan ap...:)

ja 9:lle, olen pahoillani...



äiti-81-

En ole aiemmin kommentoinut vaan mitään.

T: Se joka on NIIN_KOUKUSSA_TÄHÄN_KETJUUN :)

Pidetään peukkuja kaikki, että olis plussaa ;)

Vierailija:

Pidetään peukkuja kaikki, että olis plussaa ;)

Kuhan halusin nähdä, mitä kaltaisesi juntit sanovat! Ja löytyihän sieltä ainakin yksi! :) :)

Muistatko vielä hetken miten epätoivoinen olit? Miten ajattelet nyt tuosta hetkestä? Kerros nyt mitä sinulle kuuluu ja vauvalle myös. Haaveiletko lisää lapsia?

T: yks joka ei jaksa lukea koko ketjua