Lue keskustelun säännöt.
Kuukautiset 3tta päivää myöhässä, mutta koko ajajn sellainen olo että ne alkais :-(
Kommentit (448)
Vai säilyykö se salaisuutena syntymähetkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan oltu ilman ehkäisyä mutta vauvaa vaan ei kuulu... Olisin valmis milloin vain uudestaan siihen rumbaan vaikka kovasti pelottaakin kaikki tuleva. Saas nähä mitä tulevaisuus tuo tullessaan?!
Välillä on vielä niitä pahojakin päiviä, alkaa itkettää kun näkee jossain vauvan yms. Mutta kyllä se tästä.
Hyvä juttu että Ap:llä menee hyvin. Kaikkea hyvää sulle jatkossakin.
Oma kone kaatu joten käyn harvakseeltaan täällä. Ehkä viikon sisällä pääsen taas lukemaan tänne näitä juttuja?
Hyvää kevään jatkoa teille kaikille jotka olette jaksaneet lukea ja tsempata mua jo pitkän aikaa!!!
9
Kiva kuulla sinusta! Ei tietenkään tosin kiva, ettei vauvaa kuulu...mutta eiköhän se sieltä, vaikka odottaminen on todella raskastakin välillä.
Hyvää kevättä sinullekin!
ap
ps. se la on kesäkuun puolivälissä, en ole käynyt ultrassa sittenkään sukupuolta selvittämässä
Mitkäs on AP:n fiilikset? Jännittääkö?
Onko kaikki jo hankittu ja pikkuvaateet siististi pinkassa? Minä olin mahdoton pesänrankentaja :D
T. Se joka on [u]NIIIIIN[/u] koukussa :)
Tasaseen tahtiin. Täytyy myöntää, että eiiii, ei ole vaatteet pinkassa. Esikoisen kanssa on sellasta menoa, että hyvä jos tässä synnyttämään ehtii ;) Ihan ok fiilikset.
Terkkuja kaikille,
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olkoon se rohkaisuna muille vastaavassa tilanteessa oleville! Hyvää kesää siskot!
ap
AP:lle ONNEA vauvan johdosta!
Yrittäminen ja pelkääminen kannatti... Ja ikäerokin poikien välillä liki täydellinen!
9:lle tsemiä yritykseen.
T: Kahden äippä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika on nyt 2 kuukautta ja elämä hymyilee. Onko 9 kuulolla, miten sinulla menee?
ap
Tosi tyhmä kysymys varmaan, mutta osaisko joku kädestä pitäen neuvoa aivonsa menettänyttä ap:tä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä ole aiemmin tähän ketjuun törmännyt, ja nyt luin koko jutun läpi!
Onnea AP ja perhe! Syntyi oikea AV-vauva :)
En todella olisi uskonut että näin käy, kun kysyy kliseistä " kuukautiset myöhässä" -juttua täällä!
ap, joka ei edelleenkään ole saanut printattua tätä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tasasesti ja hyvin menee, rv:t 17+
Mites muilla " tutuilla" ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viikkoja kasassa nyt 16, mut liikkeitä en ole vielä tuntenu. Masu on jo ihan kookas ja pitäis lähteä ensi viikolla kait ostamaan uusia äippäkuteita. Edellisten raskauksien jäljiltä on vain yhdet virttyneet kotipöksyt. Kauhean vähän vaan taitaa olla täällä päin kivannäköisiä housuja tarjolla.
Tää ketju on kyllä aika superpitkä, välillä pompahtaa yllättäin esille ja aina pakko käydä lukasemassa uusimmat jutut.
Hyviä vointeja kaikille, etenkin tän ketjun odottajille:)
kyllä oli pitkä ja jännä ketju tämä.. Onnea teille!!
Jouduin lähtemään ensiapuun viikko sitten kun hermostuin jatkuvaan epätietoisuuteen. Pientä tuhrua tuli ja vatsa tuntui oudolta. Neuvolassa vain vakuuteltiin että kaikki olisi kunnossa jne. Että turhaan vain hermoilen! Mutta itsestäni ei siltä tuntunut.
Mä muistan varmaan lopun elämääni sen huoneen jossa mut tutkittiin.
Lääkäri totesi että kyllähän täältä sikiö löytyy mutta minkäänlaisia elonmerkkejä hän ei löydä! Lääkäri käänsi näytön minuun päin ja näin pienokaisemme täysin paikoillaan. Sydän oli pysähtynyt.
Kurkkuani alkoi kuristaa ja tuntui siltä kuin pää räjähtäisi. En saanut sanaa suustani. Vain tuijotin ruutua kun lääkäri tutki vauvaamme.
Sikiön kehitys oli loppunut n. yhdeksännelle viikolle. Ja viikkoja olisi pitänyt olla 11-13. Sydän oli kuitenkin jaksanut jatkaa toimintaansa useamman päivän vaikka kehitys olikin muuten pysähtynyt. Kohdussa kaikki oli hyvin eikä lääkäri nähnyt mitään syytä että miksi raskaus oli päättynyt näin.
Pääsin siitä seuraavana päivänä kaavintaan. Sain lääkkeitä jotka alkoivat käynnistämään supistuksia. Kolmisen tuntia makasin sängyssä. Supisteli aivan kuin olisin synnyttämässä. Vuoto alkoi ja lopulta pääsin nukutukseen ja toimenpide tehtiin.
Kun lopulta pääsin kotiin niin itkin 3 päivää ja makasin vain sängyssä. En pysty näköjään vieläkään kertomustani kertoa ilman kyyneleitä. Tuntuu niin tyhjältä ja pahalta.
Viime vuosi oli perheellemme aika vaikea (terveydellisistä syistä) ja ajattelin että ylöspäin tästä voidaan enää mennä. Mutta toisin kävi.
Vauvaakin yritettiin vuosi ja kun lopulta tärppäsi niin sitten kävikin näin.
Tulevaisuus tuntuu vaikealta. Miten tästä eteenpäin? Milloin tuska helpottaa?
9
Tuska on tuollaisessa tilenteessa ihan sietämätön, tiedän kokemusesta. Jossain vaiheessa se elämä taas voittaa, mutta ei sitä ihan heti jaksa edes nähdä eteenpäin :-( Itsellä on takana yksi aika vastaava tilanne, paitsi että meniin ihan vaan ns. normaalisti tsekkauttamaan yksityiselle tilannetta rv11. Vauva melkein vastasi viikkoja mutta sydän oli pysähtynyt muutama pv aiemmin. Mitään oireita ei ollut ollut.
Sitten taas tässä raskaudessa niitä oireita on ollut koko ajan (mahan nippailua ja se vuoto viikkotolkulla) mutta ainakin toistaiseksi kaikki ok, joten ei noista tuntemuksistakaan voi aina päätellä miten on.
Kamalan kurjaa, että sulle kävi tällä kertaa näin, voin oikeasti tuntea tuskasi :-( En voi kun toivotella voimia eteenpäin...
ap
Vierailija:
Jouduin lähtemään ensiapuun viikko sitten kun hermostuin jatkuvaan epätietoisuuteen. Pientä tuhrua tuli ja vatsa tuntui oudolta. Neuvolassa vain vakuuteltiin että kaikki olisi kunnossa jne. Että turhaan vain hermoilen! Mutta itsestäni ei siltä tuntunut.Mä muistan varmaan lopun elämääni sen huoneen jossa mut tutkittiin.
Lääkäri totesi että kyllähän täältä sikiö löytyy mutta minkäänlaisia elonmerkkejä hän ei löydä! Lääkäri käänsi näytön minuun päin ja näin pienokaisemme täysin paikoillaan. Sydän oli pysähtynyt.
Kurkkuani alkoi kuristaa ja tuntui siltä kuin pää räjähtäisi. En saanut sanaa suustani. Vain tuijotin ruutua kun lääkäri tutki vauvaamme.
Sikiön kehitys oli loppunut n. yhdeksännelle viikolle. Ja viikkoja olisi pitänyt olla 11-13. Sydän oli kuitenkin jaksanut jatkaa toimintaansa useamman päivän vaikka kehitys olikin muuten pysähtynyt. Kohdussa kaikki oli hyvin eikä lääkäri nähnyt mitään syytä että miksi raskaus oli päättynyt näin.
Pääsin siitä seuraavana päivänä kaavintaan. Sain lääkkeitä jotka alkoivat käynnistämään supistuksia. Kolmisen tuntia makasin sängyssä. Supisteli aivan kuin olisin synnyttämässä. Vuoto alkoi ja lopulta pääsin nukutukseen ja toimenpide tehtiin.
Kun lopulta pääsin kotiin niin itkin 3 päivää ja makasin vain sängyssä. En pysty näköjään vieläkään kertomustani kertoa ilman kyyneleitä. Tuntuu niin tyhjältä ja pahalta.
Viime vuosi oli perheellemme aika vaikea (terveydellisistä syistä) ja ajattelin että ylöspäin tästä voidaan enää mennä. Mutta toisin kävi.
Vauvaakin yritettiin vuosi ja kun lopulta tärppäsi niin sitten kävikin näin.
Tulevaisuus tuntuu vaikealta. Miten tästä eteenpäin? Milloin tuska helpottaa?9
Eli se, joka on aina
[b]_NIIN_KOUKUSSA_TÄHÄN_KETJUUN[/b]
Olen 21-vuotias mamma täältä Kuopiosta, kalakukkojen luvatusta maasta. Itselläni on 11-kuinen poika ja opiskelen sairaankuljettajaksi (Hei vain kaikki tutut!). Tässä äippälomalla ollessa on tullut seurattua sinun juttua ja tuolta se löytyy suosikeista ;)
Tsemppiä vielä loppusuoralle!! =) Ja aurinkoista kevättä [color=red]♥