Kuukautiset 3tta päivää myöhässä, mutta koko ajajn sellainen olo että ne alkais :-(

Minnä soitan maananaina neuvolaan/t.keskukseen. Onhan se jotenkin rankkaa yksikseen/kotona vaan pyöritellä tätä nyt. Vuotoa/tuhrua tosin ei ole eilisillan jälkeen näkynyt, mutta se tuntemus mahassa/selässä ei mene pois. Olette luoneet tosi paljon uskoa, ja se auttaa meni miten meni nyt.



ap

mulla on tesitissä näkynyt kummatkin raskaudet jo heti seuraavana päivänä siitä kun ois kuukautisten pitänyt alkaa! Onnea!

ja sittenhän nuo alkoivat kaks päivää myöhemmin

Ap, miten voit?

Ultra on 3 viikon päästä jolloin kasassa on 8+5 tai jotain sellaista. Ellei tässä ihmeempiä tapahdu ennen sitä, odottelen kai vaan. Pelottaa tietysti onko siellä ketään jne mutta pakko kai tämä on kestää. Pahoinvointia ja väsymystä on tällä hetkellä jonkin verran.



ap

Jos sulla alkaa olla paha olo, niin eiköhän asiat ole silloin mallillaan :D Onnea ja paljon!!

Toivon parasta henkeäni pidätellen.



ap

Sun on pakko käydä kertomassa kuulumisia, tämä on sen verran jännä tositarina. Olen koukussa!

Hyvät voinnit!

En ole näyttänyt mutta hyvä idea olisi printata. Olen tosi yllättynytkuinka paljon positiivista ja kannustavaa palautetta olen saanut. Olin itse asiassa aika yllättynyt, kun ottaa huomioon millaista palautetta täällä toisinaan saa. Olen iloisesti yllättynyt, todella. Tulen kertomaan asioden etenemisestä! Kiitos kannustuksestanne.



ap

Minullakin tuli vuotoa 9+rv psri päivää ja soitin tietenkin huolissani kättärille (takana yksi keskenmeno viikkoilla 9). Pyysin itkien päästä ultraan tarkastamaan tilanteen, mutta neuvoivat vaan odottamaan ja sanoivat, että ultraaminen tälläisessä tilanteessa voi lisätä keskenmenon riskiä.



Sitten olikin piinaavat neljä päivää, kun vuotoa tehtiin ja ultraan menin vasta normaalille ensimmäiselle käynnille. Nyt tuossa vieressä tuhisee pieni poika 5,5kk.



Kaikkea hyvää sinulle ja toivon, että odotus saa onnellisen lopun!!!



Hyvää yötä!

...aikaa tämän ketjun löytämiseen :-) Tuhannesti onnea ap:lle - paras ja lämminhenkisin ketju av:llä ikinä!

Onko tilanne " hallinnassa" ? Vuodot loppuneet kokonaan yms.

Itse aloitin oviksen etsimisen ensimmäistä kertaa. Parina aamuna on tullu testattua. Saas nähä että löytyykö h-hetkeä ollenkaan...

Kaikkea hyvää sinulle ja tulethan kertomaan jossain vaiheessa kuulumiset!



9

Tilanne on oikeastaan edelleen aika häilyvä, ja valitettavasti luulen, ettei kovin hyvä. Kävin vuodon takia tarkistuttamassa tilanteen 6+0. Ei nähty sykettä, lääkääri sanoi, että ei näy vielä välttämättä muutenkaan, mutta varmaa ei ole todella sekään, että siellä ketään elossa on. Uusi aika runsaan viikon päähän. Lääkäri teki raajun sisätutkimuksen, jonka jälkeen vuoto muuttuin verisemmäksi muutaksi tunniksi - ja sitten taas taukosi kokonaan. Nyt on kyllä niin, että pelkään sisälläni olevan vaan elottoman sikiön, joka ei halua tulla pois, vaikka elimistö yrittää pakottaa. Olen aika maassa ja itkeskellen odotan lopullista tuomiota.



ap

ap

Mä kun ajattelin että sulla olisi ollut asiat paljon paremmin! Eipä tässä mitään osaa sanoa... Yritä vain jaksaa ja ajatella positiivisia asioita mitä elämässäsi on. Epäitetoisuus on kamalaa. Sen kyllä uskon! Mulla ei ole paljoo kokemuksia mutta miksi lääkäri teki kovakouraisen tutkimuksen? Eikös juuri sellaista pitäisi välttää tuossa tilanteessa?

Lähetän sulle oikein paljon haleja ja voimia tuleville päiville!

Vielä on toivoa että kaikki olisi kunnossa.



9

en tiedä. pakko se on yrittää päivä kerrallaan mutta onhan tämä pirun vaikeaa. Kiitos edelleen kuitenkin ajatuksista ja paljon onnea matkaan sinullekin.



ap

Tunnet varmaan jo vauvasi liikkeet? Mikä on olosi?

Mulla on tuska alkanut helpottaa sen verran että en enää itke pitkin päivää. Pystyn jo asiasta kertomaan tutuille itkemättä.

Ajoittain olo muuttuu todella surulliseksi mutta päivä kerrallaan vaan eteenpäin mennään!

Sain kaavinnasta tulokset. Mitään epänormaalia ei mistään löytynyt. Kaikki oli kunnossa. Sikiö oli vain jostain syystä kuollut...

Nyt mielssä pyörii että uskaltaako sitä enää koskaan yrittää uudestaan?

Olenko tarpeeksi vahva kestämään mahdollisen uuden pettymyksen?

Pitäisi olla tyytyväinen ja onnellinen siitä että minulla on jo yksi lapsi. Ja olenhan minä!

Mutta kovasti haluaisin vielä toisen lapsen!

Kun vain uskaltaisin...yrittää.



9

Kiitos kysymästä 9, ihan hyvin menee. Olen tuntenut liikkeitä jo pitkään ja nyt menee 22. viikko. Uskomatonta!

uskon tietäväni mitä tunnet, itse useita km:ja ja turhaa yritystä kokeneena. Luulen, että jossain vaiheessa jaksat taas yrittää uudestaan, et ehkä ihan heti mutta kumminkin. Tuntuu todella pahalta ajatellakaan tuota tilannettasi. Todella pahalta. Toivon että jaksat vielä, mutta anna haavoille aikaa parantua, ja uskalla surra. Ei ole muuta tietä.

ap

Vierailija:

Tunnet varmaan jo vauvasi liikkeet? Mikä on olosi?

Mulla on tuska alkanut helpottaa sen verran että en enää itke pitkin päivää. Pystyn jo asiasta kertomaan tutuille itkemättä.

Ajoittain olo muuttuu todella surulliseksi mutta päivä kerrallaan vaan eteenpäin mennään!

Sain kaavinnasta tulokset. Mitään epänormaalia ei mistään löytynyt. Kaikki oli kunnossa. Sikiö oli vain jostain syystä kuollut...

Nyt mielssä pyörii että uskaltaako sitä enää koskaan yrittää uudestaan?

Olenko tarpeeksi vahva kestämään mahdollisen uuden pettymyksen?

Pitäisi olla tyytyväinen ja onnellinen siitä että minulla on jo yksi lapsi. Ja olenhan minä!

Mutta kovasti haluaisin vielä toisen lapsen!

Kun vain uskaltaisin...yrittää.

9

Ja onnea muille!!



T:ohikulkija josta tuntuu ettei koskaan uskalla edes alkaa lapsen yrittämiseen tapaiskujen pelosta

Mulla oli juuri samat " oireet" kuin silloin ku menkat on tulossa, eli alavatsaa/munasarjoja kipristeli ja selkää särki. Nakkasin parit Panadolit naamaan ja jäin kuulolle, että kohtahan ne sieltä tulee. No, ei tulleet, olin (ja olen) raskaana! Olimme yrittäneet pitkään saada vauvaa, ja olin jo varma ettei taaskaan tärpännyt. Tsemppiä sinulle, toivotaan että pääset sinäkin pian testin tekoon!