Muita pikkulapsiperheitä, joissa vanhempien parisuhde ykkösasia?
Saamme usein hämmästelyjä, että miten olettekin niin rakastuneen oloisia toisiinne, otattepa paljon kahdenkeskistä aikaa jne. Vähän ehkä ihaillen, vähän kauhistellen..näin koen, että kommentit tulevat. Meillä on vilkas ihana taapero, jonka kanssa vietämme tietysti työssäkäynnin päälle suurimman osan ajasta. Mutta jos vain mahdollista saada hoitoapua, niin kyllä me äkkiä pakenemme myös kahdelleen leffaan, konserttiin, syömään tai muuten iltaa viettämään. On ihanaa luksusta saada olla kahdelleen, siitä emme myöskään hevillä tingi! Lapsi on kuitenkin vain lainassa, tuon toisen kanssa olisi tarkoitus viettää koko loppuelämä. Vierastan ja kammoksun ajatusta, että "unohtaisimme" parisuhteemme nyt joiksikin vuosiksi ja olisimme vain äiti ja isä. Olin mieheni kanssa jo ennen lasta, halusin nimen omaan hänet, ja haluan yhäkin olla myös kahdelleen rakkaani kanssa! Tahdon myös näyttää lapselle esimerkkiä rakastavasta parisuhteesta, siitä että äiti ja isä eivät ole vain lapsen hoivaajia vaan myös toistensa puolisoita.
Muita samoin ajattelevia, ja sen myötä suhteelle myös aikaa antavia?
Kommentit (166)
tänne viestiketjuunsa.
Mutta aiheeseen: Jos lapsia hankkii, tulisi priorisoida elämänsä uudelleen niin, että lapset/perhe on AINA se tärkein asia maailmassa. Miehenkin nyt luulisi tähän sopeutuvan jos hän on ollut mukana päättämässä perheen perustamisesta :).
ihan ihmisestä itsestään kiinni. Eivät kaikki esim. tykkää kylpyöistä, vaikka te tykkäättekin. Meille juuri nyt on parisuhteen laatuaikaa ihanat kesäiset iltahetket terassillamme luonnon ääniä kuunnellen, jotain hyvää syöden (yhteinen ruualaitto) ja kenties lasi kuohuviiniä päälle. Tämä onnistuu ihan lasten nukkuessa, kotoa mihinkään poistumatta.
MEILLE kahden kesken sohvalla vietetty aika ei ole parisuhteen laatuaikaa tai kuvailemasi illanvietto. Tämän voi jokainen määritellä miten haluaa. Sen sijaan lasten kanssa vietetty laatuaika ja arki on asia erikseen, ja se on kyllä mediassa ja asiantuntijoiden toimesta määritelty.
kun eivät juuri saa viettää laatuaikaa. Meillä ei pahemmin ole varaa tehdä lomamatkoja ja käydä puuhamaissa tms. Ollaan siis paljon kotona ja tehdään juttuja jotka ovat yleensä ilmaisia tai halpoja. Ne ovat ilmeisesti sitten niiden asiantuntijoiden ja median (!!!) määrityksen mukaan tavallista arkea. Voi lapsirukat! Eivät saa laatuaikaa vanhemmiltaan. Kyllä nyt tunnen olevani todella huono äiti. Kaikkeni olen yrittänyt, mutta ei se riitäkään...
Tunnen yhden perheen, jossa elettiin juuri näin. Parisuhteeseen panostaminen ei auttanut, ovat eronneet.
Me olimme mieheni kanssa olleet yhdessä 10 vuotta ennen kuin esikoinen syntyi. Olimme kokeneet kriisejä ja kasvaneet yhdessä aikaisiksi (tai ainakin melkein). Pikkulapsielämä on rankkaa, mutta on ollut rankempaakin. Parisuhteen perusta on niin vahva, että suhteemme jaksaa odottaa tarkempaa vaalimista pari vuotta.
Meillä on miehen kanssa koko loppuelämä aikaa olla yhdessä ja lapset tosiaan elävät kanssamme ja ovat riippuvaisia meistä vain pienen hetken. Siksi lapset ovat nyt ehdottamasti tärkeimpiä.
mutta jos lapsi on jo päivät hoidossa niin aika vähäiseksi jää aika lapsen kanssa, jos häntä usein kuskataan vapaa-ajallakin hoitoon! Meillä on yksi lapsi, joka on päivähoidossa. Käymme kahdestaan jossakin max. kerran kuussa muutaman tunnin. Enempää en tässä vaiheessa haluaisikaan, sillä on tärkeää myös, että perhe viettää yhdessä aikaa!
Ap:n tekstistä ei käynyt ilmi kuinka usein heillä on tätä parisuhdeaikaa??
paljon ennen lapsen syntymää. Lapsi on nyt vasta 5kk ja olemme huomanneet, miten helposti parisuhde meinaa unohtua vauvanhoidon alle. Kahdenkeskistä aikaa meillä ei ole vielä ollut muulloin kuin vauvan nukkuessa. Tarkoitus oli jättää vauva jo aika pienenä hoitoon tunniksi-pariksi kerran kuussa mutta läheisimmät tukijoukkomme kuolivat ennen vauvan syntymää. Aiomme palkata lapsenvahdin, kunhan vauva on vähän isompi. Nyt otamme ainakin kerran viikossa aikaa vain toisillemme, kun vauva nukkuu.
ykkösenä mulle tulee kyllä lapset ja sen jälkeen parisuhde. Yhdessä perheenä tehdään kaikkea. En voisi kuvitella edes lähteväni etelään ilman lapsia.
Me ei olla koskaan saatu hoitoapua, mutta ei se meidän parisuhdetta ole heikentänyt, päinvastoin.
Jokainen tyylillään...
, niin missä ihmeen perheissä sitten on ne tyytymättömät aviomiehet, jotka valittaa ettei vaimoa kiinnosta enää mikään muu kuin lapset ja koti ja seksiä ei ole koskaan? Ja miehet ihmettelee että mihin se nainen katosi joka vaimo oli ennen lapsia?
Ja että mies on ulkoistettu autotalliin pitämään omaa kivaa?
kyllä seksiä, ja yhteistä on oikeastaan kaikki kiinnostuken kohteet. Meillä on siis aina ollut yhteiset kiinnostuksen kohteet, lapset eivät ole asiaa muuttaneet (ja lapset ovat ainakin meillä yhteinen päätös, ei mikään äidin juttu..).
Olemme töissä samalla erityisalalla, joten jaamme paitsi kotielämän, myös voimme keskustella töihin liittyvistä asioista + lisäopinnoista. Enimmäkseen mielenkiinnon kohteet töitä lukuun ottamatta kuitenkin pyörivät kodin ja perheen ympärillä tällä hetkellä: vapaa-aikana laittelemme pihaa ja taloa + etenkin mies toimii aktiivisesti lasten harrastustoiminnassa. Meillä on autotalli, mutta siellä on minulla "omaa kivaa" nukkekohdin rakennusprojekti + koko perheen kivaa pieni kuntosali :)
Vähän vaikeaa on kai vastata kenenkään muun puolesta kuin omastaan. Jos mietit paljonko Suomessa on naisia, ja moniko on kirjoittanut tähän ketjuun, niin.. Tällä palstalla kirjoittelee muuten muitakin kuin kotiäitejä.
jos teillä kaikilla on niin hyvät parisuhteet ja yhdessä teette kaikkea , niin missä ihmeen perheissä sitten on ne tyytymättömät aviomiehet, jotka valittaa ettei vaimoa kiinnosta enää mikään muu kuin lapset ja koti ja seksiä ei ole koskaan? Ja miehet ihmettelee että mihin se nainen katosi joka vaimo oli ennen lapsia? Ja että mies on ulkoistettu autotalliin pitämään omaa kivaa?
ja minua raivostuttaa tällä hetkellä nämä niin-ihanan-täydellisen-söpöt-pariskunnat-jotka-niin-rakastavat-toisiaan-niin-ihanassa-onnellisessa-pikku-kodissaan!!!!!
kyllä, olen katkera ja valmis heittämään pyyhkeen kehään ja lähtemään.
Siihen kuulumme me kaikki. Ja meidän parisuhteen vointi vaikuttaa koko perheen oloon ja arkeen, joten toki se on meilläkin tärkeä asia.
Saamme menkin samanlaisia kummasteluja kuin ap, mutta minkäs teet, kun rakastan niin rakastan. :) Mutta lapsiani rakastan yhtä paljon, he ovat osa meitä, heihin kohdistuva rakkaus on vaan erilaista kuin miehen ja naisen välinen rakkaus, mun mielestä ne ei ole vertauskelpoiset asiat.
jotka vain käy töissä ja tulee kotiin ja odottaa, että vaimo tuo sen onnen ja parisuhteen eteen.
Sellaiset miehet ei olisi onnellisia edes lapsettomassa liitossa.
Jos mies ei ymmärrä, että perhe on perhe niin ei voi mitään. Ei sellaisella miehellä mitään teekkään. Menetys ei olisi iso rasite.
Miksi muuten juuri naiset hakevat eroja enemmän kuin miehet?
, niin missä ihmeen perheissä sitten on ne tyytymättömät aviomiehet, jotka valittaa ettei vaimoa kiinnosta enää mikään muu kuin lapset ja koti ja seksiä ei ole koskaan? Ja miehet ihmettelee että mihin se nainen katosi joka vaimo oli ennen lapsia?
Ja että mies on ulkoistettu autotalliin pitämään omaa kivaa?
vaikka äiti ja isä eroavat. Jostain syystä turhan usein ajan vie ensin parisuhde ja sen jälkeen ero ja sitten uusi parisuhde. Lapsi unohtuu.
Niin katkeria mammoja, joiden ukot nyt taatusti ovat omasta halustaan sinne autotalliin kaivautuneet.. Järkkyä, mutta hei "kel onni on, se onnen kätkeköön". Onnellinen parisuhde ei mitenkään pois lue onnellista perhettä ja lapsia. Meilläkin vietetään paljon kahdenkeskeistä aikaa, lenkkeillen, syöden, leffaillen ja kahvitellen,so? Kyllä sinne joukkoon mahtuu yhtä lailla tärkeää perheen yhteistä aikaakin.
Onnea ap:lle ja muille onnellisen parisuhteen omaajille! Ollaan onnellisia! :)
Jyväskylässä juuri tehty tutkimus, jossa todettiin, että monen murrosikäisen nuoren huostaanoton taustalla on lähivanhemman uusi ihmissuhde, johon lähivanhempi on valmis panostamaan kaikkensa, myös ohi lapsen.
Kyseessä on vanhemman UUSI ihmissuhde, ei se parisuhde, johon lapsi on hankittu. Lapsi kärsii jo erosta muutenkin. Ero on (ehkä) tullut, kun ollaan (ehkä) laitettu se lapsi parisuhteen edelle. Eli tämä ei käy tähän argumentiksi, kun ero vanhempien välillä on jo tapahtunut.
kun eivät juuri saa viettää laatuaikaa. Meillä ei pahemmin ole varaa tehdä lomamatkoja ja käydä puuhamaissa tms. Ollaan siis paljon kotona ja tehdään juttuja jotka ovat yleensä ilmaisia tai halpoja. Ne ovat ilmeisesti sitten niiden asiantuntijoiden ja median (!!!) määrityksen mukaan tavallista arkea. Voi lapsirukat! Eivät saa laatuaikaa vanhemmiltaan. Kyllä nyt tunnen olevani todella huono äiti. Kaikkeni olen yrittänyt, mutta ei se riitäkään...
että et ole seurannut asiasta käytyä keskustelua. Kun nimenomaan se tavallinen arki riittää vallan hyvin lapselle. Jos on resursseja käydä lomilla tai erilaisissa kohteissa, kuten Puuhamaassa, niin hieno juttu, mutta ilmankin pärjää. Enemmän haittaa lapselle varmaankin tulee siitä, että vanhemmat stressaavat asiasta.
kun eivät juuri saa viettää laatuaikaa. Meillä ei pahemmin ole varaa tehdä lomamatkoja ja käydä puuhamaissa tms. Ollaan siis paljon kotona ja tehdään juttuja jotka ovat yleensä ilmaisia tai halpoja. Ne ovat ilmeisesti sitten niiden asiantuntijoiden ja median (!!!) määrityksen mukaan tavallista arkea. Voi lapsirukat! Eivät saa laatuaikaa vanhemmiltaan. Kyllä nyt tunnen olevani todella huono äiti. Kaikkeni olen yrittänyt, mutta ei se riitäkään...
että et ole seurannut asiasta käytyä keskustelua. Kun nimenomaan se tavallinen arki riittää vallan hyvin lapselle. Jos on resursseja käydä lomilla tai erilaisissa kohteissa, kuten Puuhamaassa, niin hieno juttu, mutta ilmankin pärjää. Enemmän haittaa lapselle varmaankin tulee siitä, että vanhemmat stressaavat asiasta.
vietetä laatuaikaa, jos ei käydä lomareissuilla jne. Ja hänen kirjoituksestaan kyllä saa sen käsityksen, että lapsetkin kaipaa sitä laatuaikaa, joka hänen mukaan on VAIN lomareissut, puuhamaat yms. Ja hän väittää, ettei me voida kotona viettää laatuaikaa. Musta kukaan toinen ei voi sanoa kuinka laadukkaaksi koemme aikamme omassa kotona! Meille kotona joku yhdessä tehty juttu voi olla erityisen hyvää laatuaikaa, vaikka ei siihen ole uhrattu montaa euroa.
Tässä asiassa en anna periksi, en vaikka "media ja asiantuntijat" kuinka toisin väittäisivät. Meillä vietetään kotona laatuaikaa ja ihan arjen keskellä. PISTE.
vietetä laatuaikaa, jos ei käydä lomareissuilla jne. Ja hänen kirjoituksestaan kyllä saa sen käsityksen, että lapsetkin kaipaa sitä laatuaikaa, joka hänen mukaan on VAIN lomareissut, puuhamaat yms. Ja hän väittää, ettei me voida kotona viettää laatuaikaa. Musta kukaan toinen ei voi sanoa kuinka laadukkaaksi koemme aikamme omassa kotona! Meille kotona joku yhdessä tehty juttu voi olla erityisen hyvää laatuaikaa, vaikka ei siihen ole uhrattu montaa euroa.Tässä asiassa en anna periksi, en vaikka "media ja asiantuntijat" kuinka toisin väittäisivät. Meillä vietetään kotona laatuaikaa ja ihan arjen keskellä. PISTE.
Jos ei paremmasta tiedä, niin kaipa se kotona olokin voi joistakin käydä laatuajasta. Meille se on ihanaa arkea, josta on kiva silloin tällöin irrottautua joko perheen kesken tai sitten vanhempien kesken. Kyllä lapsetkin kaipaavat välillä pois arjen rutiineista.
vietetä laatuaikaa, jos ei käydä lomareissuilla jne. Ja hänen kirjoituksestaan kyllä saa sen käsityksen, että lapsetkin kaipaa sitä laatuaikaa, joka hänen mukaan on VAIN lomareissut, puuhamaat yms. Ja hän väittää, ettei me voida kotona viettää laatuaikaa. Musta kukaan toinen ei voi sanoa kuinka laadukkaaksi koemme aikamme omassa kotona! Meille kotona joku yhdessä tehty juttu voi olla erityisen hyvää laatuaikaa, vaikka ei siihen ole uhrattu montaa euroa.Tässä asiassa en anna periksi, en vaikka "media ja asiantuntijat" kuinka toisin väittäisivät. Meillä vietetään kotona laatuaikaa ja ihan arjen keskellä. PISTE.
lanseerattiin siinä vaiheessa, kun vanhemmilla alkoi olla niin paljon menoja, ettei tavallista arkea enää ehditty viettää. lehdistössä ja muussa mediassa nämä ura-/julkkis-vanhemmat sitten perustelivat onnellista perhe-elämäänsä sillä, että vaikka aikaa ei ollut, niin se vähä oli sitten laadukasta. eli laatuaikaa.
ja minä kyllä luin kommentoimasi kirjoituksen siten, että kirjoittaja sanoi, ettei HEILLE riitä se aika, mitä kotona voi kumppanin kanssa viettää. hän ei siis väittänyt, ettei teidän elämänne voi olla laadukasta. hän vain kommentoi tuota laatuaika käsitettä.
ei se lähivanhempi harkitsisikaan uutta suhdetta ennen lapsen/lasten kotoa muuttamista. Kyllä lapsen/lasten etu on aina tärkeämpi kuin äidin tai isän etu. Kyllä sitä sitten vanhempana vielä ehtii rakastua ja hommata kumppanin!