Lue keskustelun säännöt.
Muita pikkulapsiperheitä, joissa vanhempien parisuhde ykkösasia?
30.05.2010 |
Saamme usein hämmästelyjä, että miten olettekin niin rakastuneen oloisia toisiinne, otattepa paljon kahdenkeskistä aikaa jne. Vähän ehkä ihaillen, vähän kauhistellen..näin koen, että kommentit tulevat. Meillä on vilkas ihana taapero, jonka kanssa vietämme tietysti työssäkäynnin päälle suurimman osan ajasta. Mutta jos vain mahdollista saada hoitoapua, niin kyllä me äkkiä pakenemme myös kahdelleen leffaan, konserttiin, syömään tai muuten iltaa viettämään. On ihanaa luksusta saada olla kahdelleen, siitä emme myöskään hevillä tingi! Lapsi on kuitenkin vain lainassa, tuon toisen kanssa olisi tarkoitus viettää koko loppuelämä. Vierastan ja kammoksun ajatusta, että "unohtaisimme" parisuhteemme nyt joiksikin vuosiksi ja olisimme vain äiti ja isä. Olin mieheni kanssa jo ennen lasta, halusin nimen omaan hänet, ja haluan yhäkin olla myös kahdelleen rakkaani kanssa! Tahdon myös näyttää lapselle esimerkkiä rakastavasta parisuhteesta, siitä että äiti ja isä eivät ole vain lapsen hoivaajia vaan myös toistensa puolisoita.
Muita samoin ajattelevia, ja sen myötä suhteelle myös aikaa antavia?
Kommentit (166)
Joten meillä yhteistä aika on myös se aika jota ollaan lapsen kanssa. Lapsi on syväntänyt vain suhdettamma. Kyllä me joskus käydään kahdestaan jossain, mutta ei meitä lapsi myöskään haittaa. lapsi on aina nukkunut hyvin, joten saamme myös yhteistä aikaa joka päivä, illalla ja aikaisen aamulla. Meillä on kivaa yhdessä, koko perheenä. Siinä voi samalla jutella ja nauttia yhdessäolosta vaikka lapsikin on paikalla. Käydään yhdessä syömässä, jutellaan, matkustellaan ja retkeillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voitte "todistaa olevanne perhe"? Ja että tämä sitten poissulkee miehen seurasta nauttimisen?
Pakko kai se sitten on valita joko tai: mies tai lapset sinun logiikallasi :-D
kolisteluksi. Ei kai se nyt sitä tarkoita, että lapsille ei koskaan sanota "rakastan sinua", jos vanhemmat myös rakastavat toisiaan? Tosiasia on, että lapset asuvat parisuhteessa, kuten joku tuolla aiemmin jo totesi, ja sen talon rumuuden tai kauneuden voi useimmiten päättää ihan itse. Millaisen parisuhteen mallin sinä haluat jättää lapsillesi? Minä ainakin haluaisin jättää mallin, jossa vanhemmat rakastavat, arvostavat ja kannustavat toisiaan. Useimmat AVlaiset jättävät ns. valittavan ja kärsivän naisen mallin. Ei maailma ole ensisijaisesti mikään sukupuolten välinen taistelukenttä, vaan paikka pyrkiä yhteistyöhön.
tuntuu että mies on av-poppoolle vaan lapsentekoa varten! Jos joku nauttii miehensä seurasta niin voi kun se on KAMALAA!!! EN MÄ VAAN IKUNA!!! Mutta jos parisuhteeseen mennään sen takia että julkisivu olisi kunnossa, niin eihän sen miehen kanssa sitten yksityisesti mitään tekemistä olekaan. Mutta perheen yhteisiin juttuihin mennään,jotta voidaan todistaa olevamme perhe. t.56
...eli _älä_ kuuntele tuomitsijoita :)
Luin pikaisesti läpi koko viestiketjun. Olen pöyristynyt siitä, miten ihmiset tuomitsevat sua ap valtaosin. Kuulostaa siltä, että he ovat lähinnä kateellisia sinulle. Et missään vaihessa sano, ettetkö pitäisi huolta lapsestasi, tai että lapsesi olisi sinulle jotenkin vähemmän tärkeä kuin miehesi. Sellaiset lauseet ovat näiden tuomitsijoiden omassa päässään kehittämiä, etkä ansaitse tätä kohtelua, jota täällä saat. Muutenkin minusta on aivan älytöntä edes nostaa esiin sellaista keskustelua, että 'kumpi on tärkeämpi, mies vai lapsi?' Kysymys on jo itsessään täysin absurdi. Mielestäni ihmisiä ei pidä koskaan laittaa tärkeysjärjestykseen - olipa kyse sitten omista lapsista, miehestä, sukulaisista, ystävistä,... Maailmaan mahtuu paljon rakkautta, eri muodoissaan - ei rakkautesi ja panostuksesi mieheesi ole millään tavalla lapseltasi pois. Minä koen tilanteesi juuri siten kuin sen itsekin alkuperäisessä viestissäsi (ilman mitään rivien välistä tehtyjä pahantahtoisia tulkintoja) kuvaat: sinulla on hieno, ihailtava parisuhde, olet onnellinen miehesi kanssa, ja onnellinen äiti lapsellesi. Elä elämääsi ja kuuntele näitä tuomitsijoita.
voitte "todistaa olevanne perhe"? Ja että tämä sitten poissulkee miehen seurasta nauttimisen?
Pakko kai se sitten on valita joko tai: mies tai lapset sinun logiikallasi :-Dkolisteluksi. Ei kai se nyt sitä tarkoita, että lapsille ei koskaan sanota "rakastan sinua", jos vanhemmat myös rakastavat toisiaan? Tosiasia on, että lapset asuvat parisuhteessa, kuten joku tuolla aiemmin jo totesi, ja sen talon rumuuden tai kauneuden voi useimmiten päättää ihan itse. Millaisen parisuhteen mallin sinä haluat jättää lapsillesi? Minä ainakin haluaisin jättää mallin, jossa vanhemmat rakastavat, arvostavat ja kannustavat toisiaan. Useimmat AVlaiset jättävät ns. valittavan ja kärsivän naisen mallin. Ei maailma ole ensisijaisesti mikään sukupuolten välinen taistelukenttä, vaan paikka pyrkiä yhteistyöhön.
tuntuu että mies on av-poppoolle vaan lapsentekoa varten! Jos joku nauttii miehensä seurasta niin voi kun se on KAMALAA!!! EN MÄ VAAN IKUNA!!! Mutta jos parisuhteeseen mennään sen takia että julkisivu olisi kunnossa, niin eihän sen miehen kanssa sitten yksityisesti mitään tekemistä olekaan. Mutta perheen yhteisiin juttuihin mennään,jotta voidaan todistaa olevamme perhe. t.56
Ei minun mutta ehkä sinun logiikallasi :)
voitte "todistaa olevanne perhe"? Ja että tämä sitten poissulkee miehen seurasta nauttimisen? Pakko kai se sitten on valita joko tai: mies tai lapset sinun logiikallasi :-D
kolisteluksi. Ei kai se nyt sitä tarkoita, että lapsille ei koskaan sanota "rakastan sinua", jos vanhemmat myös rakastavat toisiaan? Tosiasia on, että lapset asuvat parisuhteessa, kuten joku tuolla aiemmin jo totesi, ja sen talon rumuuden tai kauneuden voi useimmiten päättää ihan itse. Millaisen parisuhteen mallin sinä haluat jättää lapsillesi? Minä ainakin haluaisin jättää mallin, jossa vanhemmat rakastavat, arvostavat ja kannustavat toisiaan. Useimmat AVlaiset jättävät ns. valittavan ja kärsivän naisen mallin. Ei maailma ole ensisijaisesti mikään sukupuolten välinen taistelukenttä, vaan paikka pyrkiä yhteistyöhön.
tuntuu että mies on av-poppoolle vaan lapsentekoa varten! Jos joku nauttii miehensä seurasta niin voi kun se on KAMALAA!!! EN MÄ VAAN IKUNA!!! Mutta jos parisuhteeseen mennään sen takia että julkisivu olisi kunnossa, niin eihän sen miehen kanssa sitten yksityisesti mitään tekemistä olekaan. Mutta perheen yhteisiin juttuihin mennään,jotta voidaan todistaa olevamme perhe. t.56
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pahoittelen, jos toistan toisten sanomisia.
Periaatteessa parisuhde on ykkösasia, koska sanotaanhan, että puolisoiden välinen suhde on lasten koti.
Mutta lapseni asetan silti aavistuksen tärkeämmiksi siitä näkökulmasta, että he tarvitsevat minua. Minun mieheni ei minua tarvitse, mutta lapseni tarvitsevat.
Eli ajattelen aina näin: lasteni tarpeet menevät edelle. Sen jälkeen tulee mies. Tästä näkökulmasta aina tulkitsen.
Vaikka mieskin on ihan jees niin kyllä rakkauteni lapsiini on syvempää.
Eikä lapset nyt ihan lainassa ole. Niiden kanssa pitää pitää yhteyttä lopun ikäänsä tavalla tai toisella. Mies se enemmänkin on lainassa. Miehet usein kouluvatkin naisia nuorempina mutta lapset yleensä jäävät elämään vielä senkin jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka mieskin on ihan jees niin kyllä rakkauteni lapsiini on syvempää.
Eikä lapset nyt ihan lainassa ole. Niiden kanssa pitää pitää yhteyttä lopun ikäänsä tavalla tai toisella. Mies se enemmänkin on lainassa. Miehet usein kouluvatkin naisia nuorempina mutta lapset yleensä jäävät elämään vielä senkin jälkeen.
Moni huostaanotettu lapsi on elänyt toisinsa panostavien vanhempien kanssa. Etenkin murrosikäisten huostaanottojen taustalla on se, että parisuhde menee kaiken muun edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin parisuhteemme on todella tärkeä, emmekä ole halunneet työntää sitä sivuun, vaikka meilä onkin leikki-ikäinen lapsi (3 vuotta). Käymme muutaman kerran vuodessa mieheni kanssa kahdestaan ulkomailla tai esim. kylpylässä, ja lisäksi välillä esim. leffassa tai syömässä kahdestaan. Lisäksi vietämme paljon aikaa lapsemme kanssa ja koko perheenä, ja lomailemme lapsiperheille sopivissa lomapaikoissa, ulkoilemme viikonloppuisin, leikimme, laulamme jne.
Sinun tekstistäsi saa kuvan, että rakastat mestäsi huomattavasti enemmän kuin lastasi ja laitat lapsen täysin sivuun miehesi ja sinun rakkauden tieltä.
Minulle ei tullut aloituksesta tuollainen olo. Ehkä siksi, että olen itse aika samanlainen. Tiedostan toki, että meillä on vain yksi lapsi, jolla on osallistumishaluiset isovanhemmat, eli saamme hänet käytännössä hoitoon aina, kun haluamme. Ja tämä ei tarkoita, että hoidattaisimme lapsemme mummulassa emmekä rakastaisi häntä, vaan sitä, että emme anna avioliittomme näivettyä pikkulapsiaikana. Olemme ottaneet tosissamme tilastot, joiden mukaan ero on kaikkein todennäköisin siinä vaiheessa, kun perheessä on pieni(ä) lapsi(a). Omien voimavarojemme vuoksi emme myöskään aio hankkia hirveää liutaa lapsia.
Ja tyttäremme on maailman ihanin lapsi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni huostaanotettu lapsi on elänyt toisinsa panostavien vanhempien kanssa. Etenkin murrosikäisten huostaanottojen taustalla on se, että parisuhde menee kaiken muun edelle.
Luin pikaisesti läpi koko viestiketjun. Olen pöyristynyt siitä, miten ihmiset tuomitsevat sua ap valtaosin. Kuulostaa siltä, että he ovat lähinnä kateellisia sinulle. Et missään vaihessa sano, ettetkö pitäisi huolta lapsestasi, tai että lapsesi olisi sinulle jotenkin vähemmän tärkeä kuin miehesi. Sellaiset lauseet ovat näiden tuomitsijoiden omassa päässään kehittämiä, etkä ansaitse tätä kohtelua, jota täällä saat. Muutenkin minusta on aivan älytöntä edes nostaa esiin sellaista keskustelua, että 'kumpi on tärkeämpi, mies vai lapsi?' Kysymys on jo itsessään täysin absurdi. Mielestäni ihmisiä ei pidä koskaan laittaa tärkeysjärjestykseen - olipa kyse sitten omista lapsista, miehestä, sukulaisista, ystävistä,... Maailmaan mahtuu paljon rakkautta, eri muodoissaan - ei rakkautesi ja panostuksesi mieheesi ole millään tavalla lapseltasi pois. Minä koen tilanteesi juuri siten kuin sen itsekin alkuperäisessä viestissäsi (ilman mitään rivien välistä tehtyjä pahantahtoisia tulkintoja) kuvaat: sinulla on hieno, ihailtava parisuhde, olet onnellinen miehesi kanssa, ja onnellinen äiti lapsellesi. Elä elämääsi ja kuuntele näitä tuomitsijoita.
Uskomattomia ihmisten kommentit. Olen täysin samaa mieltä, että kateellisten panettelua. Mistä ihmeestä lähes kaikki saavat käsityksen, että ap:n lapsi on heitteillä tai kaltoinkohdeltu? Ette taida tietää sanojen oikeaa merkitystä... Ap:lle onnellista elämää miehesi ja lapsesi kanssa. Älä todellakaan välitä näiden ihmisten kommenteista!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka ehkä vähän pistivät silmään. Mm. "pakenemme" jne., ikään kuin lapsi olis jotain mitään pitää paeta :)
eikä miehen /vaimon kanssa ole ollut mitään yhteistä vuosikausiin, niin onkin hyvä keskittyä siihen aikuistuneen lapsen elämään ja roikkua sitten siinä "ihan hyvä hyvyyttään " vaan auttamassa. Ei lapsestaan tartte päästää KOSKAAN irti, jos on alunperinkin lasten kautta elämää elävä vanhempi.
ei ole ollut mitään yhteistä vuosikausiin, kun lapset ovat olleet pieniä, eikä olla kaksin oltu juuri missään.
Onko lapset "ei mitään yhteistä"? Eikös sitä juurikin ole hyvinkin paljon sitä yhteistä, kun lapset ovat pieniä? Yhteiset lapset, koti, elämä! Eikö se ole mitään? Toki, jos elämä menee siihen, että vaimo hoitaa lapset, kodin, kaiken ja mies käy töissä ja omissa harrastuksissaan ja korkeintaan käy kotona syömässä ja nukkumassa, niin silloin ei ole mitään yhteistä. Mutta silloin tuskin mikään leffa- tai ravintolailta parisuhdetta pelastaa, koska sellaista ei ole varmaan ollut alunperinkään.
Jos puolisot osallistuvat tasavertaisesti lasten ja kodin hoitoon ja viettävät aikaa yhdessä perheenä, niin väitän, ettei se parisuhde minnekään katoa pikkulapsivaiheessa. Ja avainsana arjen keskellä on keskustelu.
jotka ehkä vähän pistivät silmään. Mm. "pakenemme" jne., ikään kuin lapsi olis jotain mitään pitää paeta :)
parisuhde on ykkönen.
olleet paljon ihan siellä kotipiirissä: puutarhan laittoa, hyvien kirjojen lukemista ja keskustelua niistä, keskusteluja yhteiskunnasta, politiikasta, lastenkasvatuksesta, ruuasta jne. Ja ruuanlaitto on meillä intohimo, nyt hommassa ovat lapsetkin mukana. Silloin tällöin kyllä teemme viikonloppuisin romanttisen illallisen, jonka syömme lasten nukahdettua.
Kovin usein emme kaipaa kodin ulkopuolelle kahdestaan, toki muutaman kerran vuodessa käymme esim. syömässä ja konsertissa tms.
Tää on niin kummallinen ajatustapa, että
eikä miehen /vaimon kanssa ole ollut mitään yhteistä vuosikausiin, niin onkin hyvä keskittyä siihen aikuistuneen lapsen elämään ja roikkua sitten siinä "ihan hyvä hyvyyttään " vaan auttamassa. Ei lapsestaan tartte päästää KOSKAAN irti, jos on alunperinkin lasten kautta elämää elävä vanhempi.
ei ole ollut mitään yhteistä vuosikausiin, kun lapset ovat olleet pieniä, eikä olla kaksin oltu juuri missään. Onko lapset "ei mitään yhteistä"? Eikös sitä juurikin ole hyvinkin paljon sitä yhteistä, kun lapset ovat pieniä? Yhteiset lapset, koti, elämä! Eikö se ole mitään? Toki, jos elämä menee siihen, että vaimo hoitaa lapset, kodin, kaiken ja mies käy töissä ja omissa harrastuksissaan ja korkeintaan käy kotona syömässä ja nukkumassa, niin silloin ei ole mitään yhteistä. Mutta silloin tuskin mikään leffa- tai ravintolailta parisuhdetta pelastaa, koska sellaista ei ole varmaan ollut alunperinkään. Jos puolisot osallistuvat tasavertaisesti lasten ja kodin hoitoon ja viettävät aikaa yhdessä perheenä, niin väitän, ettei se parisuhde minnekään katoa pikkulapsivaiheessa. Ja avainsana arjen keskellä on keskustelu.
Jyväskylässä juuri tehty tutkimus, jossa todettiin, että monen murrosikäisen nuoren huostaanoton taustalla on lähivanhemman uusi ihmissuhde, johon lähivanhempi on valmis panostamaan kaikkensa, myös ohi lapsen.
Ihan oikeasti: kun nyt elätte onnellista parisuhdetta, jota perhe eli lapsi ikävällä tavalla rajoittaa, niin mitä ihmettä teet, kun mies kuolee tai löytää toisen? Kun sinulle lapsi on asia, jota täytyy paeta (itse niin kirjoitit).
Lapsellasi ei ole minkäänlaista kotia, koska parisuhde ei voi olla lapsen koti. Vai miten selität sen, että sitä "kotia" rakennat aina mahdollisimman kaukana lapsesta ja pitäen lasta sen kodin uhkana.
Luin pikaisesti läpi koko viestiketjun. Olen pöyristynyt siitä, miten ihmiset tuomitsevat sua ap valtaosin. Kuulostaa siltä, että he ovat lähinnä kateellisia sinulle. Et missään vaihessa sano, ettetkö pitäisi huolta lapsestasi, tai että lapsesi olisi sinulle jotenkin vähemmän tärkeä kuin miehesi. Sellaiset lauseet ovat näiden tuomitsijoiden omassa päässään kehittämiä, etkä ansaitse tätä kohtelua, jota täällä saat.
Muutenkin minusta on aivan älytöntä edes nostaa esiin sellaista keskustelua, että 'kumpi on tärkeämpi, mies vai lapsi?' Kysymys on jo itsessään täysin absurdi. Mielestäni ihmisiä ei pidä koskaan laittaa tärkeysjärjestykseen - olipa kyse sitten omista lapsista, miehestä, sukulaisista, ystävistä,... Maailmaan mahtuu paljon rakkautta, eri muodoissaan - ei rakkautesi ja panostuksesi mieheesi ole millään tavalla lapseltasi pois.
Minä koen tilanteesi juuri siten kuin sen itsekin alkuperäisessä viestissäsi (ilman mitään rivien välistä tehtyjä pahantahtoisia tulkintoja) kuvaat: sinulla on hieno, ihailtava parisuhde, olet onnellinen miehesi kanssa, ja onnellinen äiti lapsellesi. Elä elämääsi ja kuuntele näitä tuomitsijoita.