Älyttömintä mitä mies on sanonut/tehnyt synnytyksessä?
Meillä mies tiesi joutuvansa tämän ketjun jatkoksi jos möläyttäisi jotain, joten osasi sitten olla ihan ihmisiksi. -AInakin melkein.
Kertoi kuitenkin jälkeenpäin, että silloin kun kätilö antoi hänelle märän rätin ja käski pyyhkiä sillä otsaani, tuli hänelle elävästi mieleen joku Rocky-leffan nyrkkeilykohtaus. Hän näki itsensä nyrkkeilykehän kulmauksessa pyyhkimässä hikeä nyrkkeilijän otsalta. :-) Oli ehkä ihan viisasta jättää sanomatta tuota siellä synnytyssalissa. En haluaisi itseäni verrattavan Rockyyn, vaikka se synnytys aika matsi tietysti onkin. Ei olis välttämättä huumorintaju siinä paikassa riittänyt, vaikka kätilön sanoin olinkin erittäin rauhallinen synnyttäjä. Taisin minä yhden perhanan suustani päästää... :-)
Toinen vähän huvittava juttu oli kun meillä vaihtui kätilö kesken ponnistusvaiheen. Ensimmäisellä kätilöllä oli ilmeisesti aikas kiire johonkin kun ei kerennyt enää sitä viimeistä kahtakymmentä minuuttia olla paikalla. Minä sitten pojan synnyttyä kysymään uudelta kätilöltä, että "anteeksi, mutta mikäs sinun nimesi taas olikaan? Ei jäänyt mieleen kun äsken itsesi esittelit."
Siru-Sofia
Kommentit (730)
Kyllä se taitaa kuvastaa juuri sitä, että miehet raasut ovat aika sekasin siellä synnytyksessä.
Meillä ei mies mitään tommosta ihanaa päästänyt suustaan, mutta kätilön kanssa nauroivat mulle, kun olin ilokaasuissani =) Varsinkin, kun mulla oli kamalasti asiaa aina heti supistuksen jälkeen ja kun aloin puhua heti otettuani ilokaasunaamarin pois kasvoiltani ja ääni oli hieman puuromainen... Itseäkin nauratti...
No, olihan se kiva, että 20 tunnin synnytykseen mahtui paljon huumoria sen kaiken kivunkin sekaan...
Hellyttävintä oli se, kun poika syntyi VIHDOIN ja mies itki ja itki eikä pystynyt edes napanuoraa leikkaamaan kun tärisi niin paljon. Hänestä oli ollut koko synnytyksen ajan minulle todella iso apu ja nyt minä olin se lohduttava osapuoli =)
Ihania nuo miehet.
painamaan yhtä nappia. Tipanlaskija hälytti piippaamalla turhaan (väärä hälytysraja tai vika tai jotain) vähän väliä ja mies sammutti hälytyksen uskollisesti : ). Sopi kaikille osapuolille, hänellä oli tekemistä, ei häiriunnyt kätilöitä eikä minua ; ).
Mulla oli äiti mukana koska yh ja loppu supistuksissa kun sattui niin maan perkeleesti niin taisi parit perkeleet suusta tulla johon äitini: hiljaa, ei täällä saa kiroilla.. meinasi siinä vaiheessa hermo mennä, mutta näin jälkikäteen onneksi vaan naurattaa..
mutta kolmas lapsemme syntyi kuukausi sitten ja
kornia ainakin silloin oli mieheni väsy ja hän nukahtikin viereiselle sängylle ja kuorsas...
olin ÄLY kipeä ja vaikeroin sängyllä tuijottaen kelloa ja supistusten väliä(olivat monta tuntia 2 min)...sillo otti pattiin ;oD
Hyvähän se oli et etes mies sai levättyä :)
Opiskeltiin siis kätilöksi. Supistukset olivat alkaneet harventua ja heiketä. Kätilö sanoi, että pitää kohta alkaa vaudittaa supistuksia tipalla, jos ei luomukeinot auta. Kätilöopiskelija sitten sanoi, että nänniärsytyksellä voisi saada supistuksiin vauhtia eli siis nännejä hieromalla. Synnytyksessä oleva tuleva isä sitten kysäisi, että: " kenen nännejä?" . Ei kuulemma kuitenkaan yrittänyt käydä luokkakaverini tisseihin kiinni!!!
Olimme mieheni kanssa odotelleet jo turhankin kauan synnytyksen käynnistymistä seurantahuoneessa. Mieheni oli aikansa kuluksi aloittanut kirjan lukemisen. Miehelläni oli kirja kesken vielä siinä vaiheessa, kun minun supistelut alkoivat voimakkaammin. Mieheni luki supistelujen välillä ja hieroi minun selkääni sekä jalkojani supistelujen ajan ja palasi taas välissä kirjan ääreen...
Kun tunnsin oloni sellaiseksi, et täytyy lähteä synnytyssaliin, pyysin mietäni hakemaan kätilön paikalle. Mieheni totesi: ' Älä vielä synnytä, minulla on vielä 20 sivua jäljellä. En tiedä kuka on murhaaja!.
Miehelläni jäi sairaalankirja kesken. Synnytyksen jälkeen hän sanoikin kätilölle, et täytyy palata mahdolisimman pian takaisn, et saa selville kirjan lopuratkaisun!
Mies luki kirjaa salissa. Itse hommassa eli synnytyksessä hänen tehtävänään oli hieroa selkää supistusten aikana. Totesi sitten kun pyysin häntä apuun, että " Odota vähän. Nyt on jännä kohta kesken" . Totesin, etten todellakaan odota!
kylläpä sinä olet kipuherkkä, toiset vaan hengittelee ilokaasua eivätkä ole millänsäkään.......... hahaa..........
keinutuolissa. istahti siihen viereen ja kysyi Mitä me nyt täällä niinki tehdään? Onko mun pakko olla täällä? Jumatsuikka! Poika syntyi tunnin päästä.
Mun miehen piti jättää väitöskirja tarkastettavaksi tiistaihin mennessä. Lauantai-iltana kuitenkin rupesi supistelemaan ja sanoin, että kohta meidän varmaan pitää lähteä. " Ei se vielä voi syntyä, mun väitöskirja ei oo valmis" . " Mene kirjoittamaan sitten" , vastasin. Hänhän meni (n. klo 24), kunnes komensin nukkumaan. Eipä hänelle uni tullut silmään, klo 3 mentiin sairaalaan, lapsi syntyi sunnuntaiaamuna. Ja isä ehti kuitenkin tiistaiksi saamaan tekstinsä valmiiksi.
Ponnistusvaiheen alkaessa painui pois salista - lähti kahville (ponnistusvaihe kesti 11min).
1kk synnytyksestä katseltiin tv:stä dokumenttia kolmen naisen synnytyksistä. Kysyi minulta: " mikset sä ollenkaan huutanut?"
hengittelin ilokaasua ja se meni alkuvaiheessa vähän päähän, alkoi naurattamaan ihan oikeasti. kun kätilö lähti huoneesta pois sanoin miehelle, että kokeile sinäkin. mies vetäisi kunnon henkoset ja kun alkoi puhua niin ääni oli semmoinen " akuankan-ääni" . mies siihen, että " jumalauta, ovat laittaneet tähän heliumia että isät jäisi kiinni" . oli minusta tosi hyvä vitsi ja naurettiinkin sille ihan kippurassa kun kätilö tuli takaisin. katsoi vähän pitkään muttei sanonut mitään...
kokeilla ilokaasua ja kun kokeili niin kuvaili oloa e " kuin olis ollut pikkusen kännissä,ihan hetken" ja sit kärtti kokoajan et saako sitä lisää...
ja meni sen jälkeen synnytyssalin pöydän alle makaamaan ja keräämään voimia. Sieltä hän huuteli viimeisillä voimillaan vaimolleen " Hyvä Maija, hyvä Maija!" . Vaimo oli karjaissut, että ole hiljaa.
Heiluttelin lantiota sohvalla ja huojuin muutenkin tuskissani siinä istuskellessa ja odottaessa että mies sai syötyä ennen kuin lähettiin sairaalaan..No mies siinä sitten hetken toljotteli ja rupes naureskeleen että: Rupesitko sä nyt jammaileen!? Teki mieli jammailla sen hampaita kurkkuun,mutten pystyny edes puhumaan..
Ystäväni kyseli kuinka voisi sanoa miehelleen, että tämä voisi jäädä kotiin kolmannen laspsen syntymän aikoihin. Ensimmäisellä kerralla mies pyörtyi kesken synnytyksen. Toisella kerralla mies hääräsi kameran kanssa ja pyörtyi kesken synnytyksen. Lisäksi oli lyönyt päänsä kaatuessaan niin, että kätilö joutui paikkaushommiin.
Meillä sen sijaan toiseen synnytykseen mentäessä samaan aikaan sairaalaan ovesta saapui toidenkin synnyttävä äiti miehensä kera. Synnytimme viereisissä saleissa ja oma mieheni kyseli kätilöltä väliaikatietoja miten naapurihuoneessa, joko lapsi on syntynyt. Välillä taas kannusti minua, että nopeesti nyt ehditään ennen toisia. Aivan kuin kyseessä olisi ollut urheilusuoritus.
Sääliksihän sitä reppanaa kävi kun oli joutunut kolmelta yöllä heräämään....
Siinä vaiheessa en tosin ajatellut että olin itse herännyt tuntia aikaisemmin..
Parasta oli se kun sitten kuulin myöhemmin että mieheni oli viettänyt seuraavan yön toisessa sairaalassa jämähtäneistä hartioista johtuvan pääkivun takia.. Ja taas voi reppanaa!!!!! Kyllähän oli surkee kun tuli katsomaan vauvaa ja minua sairaalaan =)!
Kun tuli hetki, jolloin napanuoraa olisi pitänyt leikellä, käytiin mieheni ja kätilön kanssa seuraavanlainen keskustelu.
" Haluaako isä leikata napanuoran? "
Isä tarttuu saksiin ja sitten yhtäkkiä kysyy
" Onks tää joku standardi?"
Kätilö hölmistyneenä
" No ei nyt oikeastaan, mutta yleensä isät leikkaavat napanuoran"
" Ai jaa, no en mä sitten"
Kätilö nappasi sakset ja napsautti nuoran poikki.
makoilin siinä lavitsalla ja pääsi ihan rehellinen paukku kaiken muun ähinän ohella. Mies katsoi hölmistyneenä " Kuka se oli?? Pieraisitko sinä??"
Mua vaan nauratti aivan sairaasti siinä tuskien keskellä...oli meinaa äijä ihmeissään että kuinka tuo vaimo nyt kehtaa täällä paukutella??
" hei poikahan sieltä tuli" Näki napanuoraa ja oli muutenkin väsynyt eli tyttö siis tuli.