Älyttömintä mitä mies on sanonut/tehnyt synnytyksessä?
Meillä mies tiesi joutuvansa tämän ketjun jatkoksi jos möläyttäisi jotain, joten osasi sitten olla ihan ihmisiksi. -AInakin melkein.
Kertoi kuitenkin jälkeenpäin, että silloin kun kätilö antoi hänelle märän rätin ja käski pyyhkiä sillä otsaani, tuli hänelle elävästi mieleen joku Rocky-leffan nyrkkeilykohtaus. Hän näki itsensä nyrkkeilykehän kulmauksessa pyyhkimässä hikeä nyrkkeilijän otsalta. :-) Oli ehkä ihan viisasta jättää sanomatta tuota siellä synnytyssalissa. En haluaisi itseäni verrattavan Rockyyn, vaikka se synnytys aika matsi tietysti onkin. Ei olis välttämättä huumorintaju siinä paikassa riittänyt, vaikka kätilön sanoin olinkin erittäin rauhallinen synnyttäjä. Taisin minä yhden perhanan suustani päästää... :-)
Toinen vähän huvittava juttu oli kun meillä vaihtui kätilö kesken ponnistusvaiheen. Ensimmäisellä kätilöllä oli ilmeisesti aikas kiire johonkin kun ei kerennyt enää sitä viimeistä kahtakymmentä minuuttia olla paikalla. Minä sitten pojan synnyttyä kysymään uudelta kätilöltä, että "anteeksi, mutta mikäs sinun nimesi taas olikaan? Ei jäänyt mieleen kun äsken itsesi esittelit."
Siru-Sofia
Kommentit (730)
Meinaa mies kiukuttelee väsyneenä sängyssä ku mä nauran/ kiljun/hekotan ja hytkyn täällä koneen ääressä vedet silmissä!!! Pitää printata nää aamulla paperille ni saa sekin osansa =D Ollaan itse menossa ekaa kertaa synnytykseen ja voin vaan kuvitella että jotain tosi " viisasta" kommenttia VARMASTI tulee, joskin myös herttaistakin.
LISÄÄ KERTOMUKSIA!!! Kiitos edellisistä (*pyyhkii ilon kyyneleitä silmäkulmistaan)
T:tiivit@@vi
Ja aikansa sitä imettyään(" eihän tää tunnu missään.." ), alkoi kyselemään minulta, muistanko " sen hassun pienen kiinalaisen ukon siellä yhessä ravintolassa..." Sitä sitten muisteli pitkään yksinään ääneen hekotellen, ja minä katselin kauhuissani keinutuolissani,että tuonko pitäisi minua tukea tässä tilanteessa...;)
Lopulta en jaksanut enää kuunnella kivuiltani hänen kiinalaisesta pikkumiehestä, vaan esitin toiveen, josko MINÄ saisin sitä naamaria välillä......;)
Lähti myös lämmittämään minulle kaurapussia, ja viipyi reissulla todella pitkään. Tuskistelin yksinäni, ja manasin ovea jonka mieheni oli vielä jättänyt auki, ja ihmisiä (toisten synnyttäjien miehiä, ja henkilökuntaa) vilisi käytävällä, enkä päässyt itse ovea sulkemaan....
Kun tuli lopulta, kertoi aivan hengästyneenä eksyneensä matkalla.......
Taisi olla ajatus häneltäkin hieman hukassa....;)
Olisi ollut kiva päästä kärpäseksi seinälle katsomaan, kun hän sahaa pitkiä käytäviä aivan paniikissa etsien oikeaa huonetta.....=DD
Siis mahtavia juttuja, tekee hyvä vatsalihaksille!
Jalkapalloa harrastava mieheni tuli kotiin töistä, ja ilmoitin hänelle että multa tuli juuri lapsivesi. Hänen ensimmäinen kommenttinsa oli " mutta kun pitäis lähteä peliin" . Sanoin että etkös kuullut, tuli lapsivesi?? Hän sitten vastasi tähän " no edes punttisalille?" .... Aaarrgghh!
No sitten supistuksia sai odotella aika kauan, ja mies oli kutsunut veljensäkin paikalle viemään meitä sairaalaan. Yhdessä he sitten katsoivat telkasta urheilua kun minä ähisin toisessa huoneessa... Lähdettäessä sairaalaan mies vielä sanoi pilke silmäkulmassa " olis tässä ihan hyvin salille vielä ehtinyt" .
Synnytyksessä hän pysyi tiukasti pedin yläpäässä, eikä halunnut katkaista napanuoraa. Kätilöt naureskelivat pelokkaan näköiselle isälle...
Ensimmäisessä synnytyksessä minulla piti olla mukana tukihenkilö. Hän asui n tunnin ajomatkan päässä, joten sovimme että soitan hänelle sitten heti kun mahdollista, että hän ehtii lähteä ajamaan. Soitimmekin hänelle heti kun pääsin sairaalaan (eli n puoli viisi aamulla). Kätilö kertoi tukihenkilöni olleen aika pöpperöinen, mutta lupasi lähteä matkaan. Synnytys meni eteenpäin, mutta tukihenkilöäni ei vain kuulunut. Kun esikoinen syntyi kymmenen aikoihin aamupäivällä, tukihenkilöni saapui useita tunteja myöhässä. Hän oli mennyt ensin synnytyssalille, josta hänelle oli naureskeltu että Meeri synnytti jo aamukymmeneltä. " Tukihenkilöni" kertoi, että hän oli ajatellut että näissä synnytyksissä kestää kuitenkin niin kauan, että hän oli katsonut että hänellä on hyvää aikaa vielä käyttää äitiään kaupungilla yms ennen lähtöä...
pelastitte mielialani takaisin plussan puolelle. Odottelen tässä H-hetkeä ja lupaavat (hih) kahdeksan säännöllistä supistusta eivät johtaneet muuhun kuin kakalle. Mutta onneksi olen saanut nauruterapiaa, niin ehkä taas huomenna jaksan kun mies spekuloi " mahtaako tästä mitään tulla"
Äiti oli ollut sairaalassa yön ja isä oli ollut kotona. Kätilö oli sitten aamulla soittanut miehelle, että synnytys on käynnistynyt, että käy rauhassa suihkussa ja aja vaikka parta ja tulet sitten hissukseen tänne.
No, mies oli tullut synnytyssaliin ja vaimonsa oli ihmeissään katsonut miestään ja sanonut: " Mitä sä oot menny tekemään itelles?"
Mies rukka oli mennyt ajamaan hädissään partansa, kun kerta kätilö oli käskenyt, vaimo ei ollut koskaan aiemmin nähnyt miestään ilman partaa.
saisko lisämaksusta tikkejä lisää....hah hah
Mies kuorsas viereisellä pedillä kun traktori, kun mua rupes ponnistuttamaan. Siinä ähistelyn välissä yritin saada ukkoa hereille ja hälyyttään kätilön paikalle. Ja heräshän tuo, nous ylös,venytteli ja käveli ulos ovesta. Oli huikannu ohimenne kätilölle, että vaimolla olis jotain asiaa - hän menee nyt vessaan!
Mie ähisen ja kiroilen kätilölle, että minne hittoon se mies meni -ja kätilö sano,että ilmotti menevänsä vessaan...jippiiii,mukula tuli yhellä ponnistuksella ja ukko tokasee takasintullessaan,että etkö tuon vertaa voinu oottaa???
ja nyt pitäs 4.mennä pian synnyttään.Sanoinki miehelle, että katotki,että et h-hetkellä päätä lähteä kakalle tai kahville;(.
Pönkki ja pissahätäinen aviomies
mulla ei tule mitään mieleen, mitä mies ois pälpättänyt.
olin itse nimittäin aivan " pilvessä" ilokaasusta. Sanonut esim. että miro pois sängyltä, meillä olemassa sen niminen koira.
Luullut olevani kaupassa, ja ohjannut kädelläni hakemaan miestä tavaroita oikeasta hyllystä yms.
Synnytin ruotsissa, mutta puhuin synnytyksessä onneksi suomea, eivät ainakaan kaikki kätilöt ymmärtäneet suomea. mies oli mennyt vessaan ja aloin sen jälkeen taas selittään jotain omituista, niin kätilö sanoi ruotsiksi että miehesi meni vessaan.=)
Meillä mies ei suostunut lähtemään esikoista synnyttämään koska tulee jalkapallon MM-kisojen kulta ottelu:
- Kyllä sä kulta jaksat kotona vielä sen aikaa kun tää ottelu kestää?
Meinasin lähteä siltä seisomalta yksin, mutta hetken päästä mies jo seisoi eteisessä lähtövalmiina!!! Sairaalassa olikin suht koht hiljaa eikä suurempia sammakoita suusta tullut!
Ei meillä ole onneksi ihmeempiä juttuja sattunut, jotkut noista on kyllä sellaisia, että varmasti olisin suuttunut.
Mutta se leikkauspaitajuttu. Ja ne pahviset kaarimaljatohvelit. Ja parranajo. :D Täytyy mennä poistamaan ripsarit poskilta...
ois jaksanu enää olla raskaana!" ...kyllä sai sellasen mulkasun osaksena, että ymmärsi olla hiljaa, paisti sitten vielä automatkalla sairaalaan kysyi, että kerkeenköhän mä käydä eväät vielä ostamassa tuolta huoltsikalta....Onneksi itse synnytyksessä ei sitten enää hölmöillyt!
ja tokaisi, että juu, en ainakaan itse olisi parempaan pystynyt...
Ensinnäkin kiitos kaikille. Tää on hulvatonta!
Mutta sitten tähän meidän lähtöön:
Synnytys käynnistyi aamuyöllä lapsivesien menolla. Vedet räpsähtivät lattialle useampaankin otteeseen ja miestä oli vaikea saada hereille. Kun hän sitten pääsi vihdoin sängystä ylös, käveli hän jääkaapille ja rupesi KOKKAAMAAN. Kaverinsa oli varoittanut, että synnytyksessä tulee nälkä. Onneksi sain hänet luopumaan jauhelihakastikkeesta ja tyytymään muutamaan voileipään. Siinä ajassa vedet menivät taas pariin kertaan ja supistukset olivat heti väliä 5 min.
Hyviä juttuja! :)
Meillä kävi näin...
Oltiin oltu jo jonkin aikaa synnärillä, kun miehelle tuli yllättäen nälkä. Hän lähti kahvihuoneesenn syömään leipää. Miestä ei kuulunut, eikä näkynyt, joten päätin lähteä hakemaan hänet. Kun tulin kahvihuoneeseen, mieheni oli tiskaamassa!!! Ties kuinka monen kuukauden kahvikupit ym. siinä olikaan. Ihmettelin hänen tekemisiään johon hän: " Aattelin vaan tiskata nää, kun ei muutakaan tekemistä oo."
Jälkeenpäin olen naureskellut koko asialle, mutta siinä vaiheessa ei pätkääkään naurattanut! Mies väittää vielä ettei ollut hermostunut missään vaiheessa synnytystä. Itse olen tulkinnut tiskauskohtauksen pakoiluksi...
Esikoistani synnyttäessä lapsivesi meni ensin kotona eikä ollut minkäänlaisia kipuja. Soitimme sairaalaan ja pyysivät tulla sinne.
Tarkastuksen jälkeen kätilö sanoi, että jos supistukset eivät ole tulleet launtaihin mennessä niin ottakaa yhteyttä (kyseinen ilta oli torstai).
Heti paluumatkalla kotiin alkoivat voimakkaat supistukset, mutta enhän minä tajunnut, että ne niin pian tulisi kun kätilökin sanoi, että odotelkaa lauantaihin.
Kotona sitten aloin pestä pyykkiä ja mieheni meni lepäämään ja sanoi minullekkin että " ota vaan rennosti ja koita nukkua" .
En todellakaan pystynyt ottamaan rennosti kun oli tunne, että kuolisin siihen paikkaan. Yritin kuitenkin parhaani mukaan vaikka se oli tosi tuskallista. Lopulta sanoin miehelleni, että nyt en voi mennä enään sairaalaan. Kai hän lopulta tajusi, että oli tosi kysymyksessä.
Sairaalaan tultuamme kätilö sanoi, että " katsopaanpas missä tilanteessa sitä ollaan " ja huudahti sitten " täältähän se on jo tulossa!" Otti todella paljon päähän kun mieheni yritti rauhoitella ihan niinkuin ei mitään olisi tapahtunutkaan.
mies meni edeltä nukkumaan ja oli jo unessa kun meikäläiseltä alkoi lapsivesi lorahtelemaan. Ravistelin hereille, että pitäis varmaan kohta lähteä...mies vaan kääntää närkästyneenä kylkeä ja mutisee, että etkö sää nyt voi odottaa aamuun! Kipeät supistelut alkoivat samantien ja meikäläinen ravistelee miestä hereille pitkin yötä, aamukuudelta päästiin vihdoin matkaan miehen tankattua ensin kaikessa rauhassa tukevan aamiaisen! tuossa vaiheessa supistukset olivat niin tiuhat ja kipeät, että kilometrin automatka tuntui meikäläisestä ikuisuudelta. tosin esikoisen syntymään kului vielä tästä 15 tuntia.
Mies jo tuli tarkistamaan itkenkö minä kun kuulu oven takaan nyyskytystä. Ei saa kuulemma näin pelotella.
Härreguud mitä juttuja, ihan pitää kippurasa nauraa!!!
Siis minäkin täällä maha kippurassa nauran.
Meillä Isukki oli esikoista tehdessä niin hermostunut, ettei pystynyt olemaan hetkeäkään hiljaa. Siinä sitten kuulin tärkeätä tietoa tietokoneitten ohjelmoinnista kilpikonnien hoitoon ja kun herralta omat jutut loppu hän ruspesi lukemaan ääneen synnytyssalista löytämäänsä Masi-sarjakuva kirjaa.
Kesken ponnistuksen, joka kesti 11minuuttia hän kerkesi kommentoimaan, että mun napa tököttää ihan kummallisesti ja juuri kun kätilö kannustaa tosissaan ponnistamaan mies kiljasee mulle: " Hei sä oot ihan sininen!" ja rupesi huolestuksissaan reppana hösäämään sen asian kanssa.
Synnytyksen jälkeen kuulin vielä, että napanuora näyttää ihan puhelinjohdolta. AAAAAAAAAAArgh! Sen jälkeen oli kyllä heti tomerana hoivailemassa pikkiäistä ja valvomassa kun, joku tuore kätilöharjoittelija pesi tyttöstämme.
Toivottavasti pystyy parempaan kakkosen kanssa tammikuussa ;-)
Tasapuolisuuden vuoksi, mitäs ootte itse päästelleet?
todella hauskoja juttuja saa nauraa ihan tosissaan. meillä esikoinen synty sektiolla, mutta isä sai olla mukana laikkaussalissa. kun vauva oli saatu ulos ja näytetty sermin yli meille, niin häntä alettin putsailemaan ja tarkistamaan. mieheni juoksi vauvan ja minun välillä ja kertoi mitä vauvalle tehdään. kerran hän tuli ja ilmoitti, että " pojalla on kauhean isot pallit. täytyy taas mennä" . hieman tokkurassa kun olin niin en heti tajunnut juttua, mutta heräämössä naureskelin sille. isälle tuntui olevan tärkeää nämä miehiset mitat.
Mun mies sanoi synnytyssalissa, että " voitko pistää vähän vauhtia, että ehdin siihen jalkapallo-otteluun" . Mua ei naurattu yhtään ja kätilön katse olis voinut tappaa...