Älyttömintä mitä mies on sanonut/tehnyt synnytyksessä?
Meillä mies tiesi joutuvansa tämän ketjun jatkoksi jos möläyttäisi jotain, joten osasi sitten olla ihan ihmisiksi. -AInakin melkein.
Kertoi kuitenkin jälkeenpäin, että silloin kun kätilö antoi hänelle märän rätin ja käski pyyhkiä sillä otsaani, tuli hänelle elävästi mieleen joku Rocky-leffan nyrkkeilykohtaus. Hän näki itsensä nyrkkeilykehän kulmauksessa pyyhkimässä hikeä nyrkkeilijän otsalta. :-) Oli ehkä ihan viisasta jättää sanomatta tuota siellä synnytyssalissa. En haluaisi itseäni verrattavan Rockyyn, vaikka se synnytys aika matsi tietysti onkin. Ei olis välttämättä huumorintaju siinä paikassa riittänyt, vaikka kätilön sanoin olinkin erittäin rauhallinen synnyttäjä. Taisin minä yhden perhanan suustani päästää... :-)
Toinen vähän huvittava juttu oli kun meillä vaihtui kätilö kesken ponnistusvaiheen. Ensimmäisellä kätilöllä oli ilmeisesti aikas kiire johonkin kun ei kerennyt enää sitä viimeistä kahtakymmentä minuuttia olla paikalla. Minä sitten pojan synnyttyä kysymään uudelta kätilöltä, että "anteeksi, mutta mikäs sinun nimesi taas olikaan? Ei jäänyt mieleen kun äsken itsesi esittelit."
Siru-Sofia
Kommentit (730)
.. mutta ehdottomasti haluan sanoa kiitokset niille joilla kerrottavaa on - olen hytkynyt naurusta viimeiset puol tuntia, eikä loppua näy!!!!! Kerrassaan ihanaa kun taas saa nauraa oikein kunnolla - kunhan mies tulee kotiin ja saa myös lukea nämä..
Mainiota, mainiota!!!!!!
Meillä mies käyttäytyi ihan hyvin, mutta kätilö kertoi mitä samalla viikolla synnyttäneen ukko oli todennut heti vauvan syntymän jälkeen.Hän oli katsellut kun vaimoa oli tikattu ja sanonut että " tuskin tosta enää kalua tulee" ...Sitten oli ihmetellyt kun vaimo oli suuttunut ja kätilö käski pitään suun kiinni
Kiitos ihanista jutuista, täällä itsekseni välillä hekottelen ja välillä olen ihan itku kurkussa juttujenne takia. :D (Ai miten niin tunteet muka herkässä??) Saa nähdä, mitä helmiä se oma mies suustaan päästelee sitten kun joskus sinne asti päästään... ;)
Synnytys lähti kuitenkin etenemään miehen lähdettyä, mutta en raaskinut pyytää heti takaisin kun oli juuri ehtinyt kotiin. Odottelin muutaman tunnin kauheissa tuskissani yksin ja soitin kun ajattelin, että mies on ehtiny ainakin tunnin, puolitoista nukkua. Otti päähän kun kertoi kattoneensa jotain leffaa kotona, eikä nukkunu ollenkaan... Sääli on sairautta...
Meillä synnytettiin esikoista ikuisuus, ponnistusvaihe kesti tunnin ja mieheni hääri kätilön kanssa jalkopäässä (tottakai ;) ) ja kun pää alkoi näkyä, kävi mieheni " tsemppaamassa" minua välillä pääpuolessa sanoen:" On kuule pikkusen veikeen näkönen toi sun värkki kun se pää on tulossa, ihan ku ilmapallo." Silloin ei paljoo naurattanut, nyt jälkeenpäin kylläkin.
Toisen lapsen syntymä oli kokonaisuudessaan koominen, ihan ku jostain komediasta. Lapsi syntyi matkalle ja terveyskeskuksessa oli säpinää, älyttömästi ihmisiä, kaikki huusi suurinpiirtein yhtäaikaa:Työnnä!!! Paikallinen lääkäri oli verhoutunut varpaista päähän saakka suojavaatteisiin, ihan kuin hoitaisi jotain ebolapotilasta, kätilö oli omissa vaatteissaan tukka saunamärkänä ja jäi lapsivesiryöpyn alle, oma mieneni näytti keittolan tädiltä muoviessussaan ja ambulanssimiehet räpsivät jalkopäässä valokuvia kuin paparazzit. Oma isänikin vielä saapui oveen rakoon hehkuttamaan ennenkuin istukkaakaan oli saatu ulos. Huh mikä reissu!
Kolmannen lapsemme synnytys kesti puolitoista tuntia, siinä ajassa mieheni ehti käydä neljä kertaa kahviossa kahvilla ja haukotteli keinutuolissa niin että suupielet oli revetä. Että tämmöstä..!
ja oli jälkikäteen ajatellen " ok" homma. Kuitenkin kun oli itse lapsen maailmaan tuskien kera ährännyt, ei miehen kommentti tuntunut mitenkään hohdokkaalta: " sehän oli yllättävän helppoa" !!!!
Tämä tapahtui siis n.13 vuotta sitten: he menivät sairaalaan kun supistukset alkoivat, kätilö ohjasi äidin pukeutusmishuoneeseen riisumaan omat vaatteensa pikkuhousuja myöten ja laittamaan sairaalapaidan päälle joka oli silloin jostain syystä ns. leikkauspaita jossa on siis nauhakiinnitys selässä. Äiti tuli pukeutumishuoneesta sairaalapaita päällä. Sitten kätilö opasti miehen isien pukeutumishuoneeseen, isi meni sinne ja tuli kohta pois. Terkkarini meinasi kuulemma pyörtyä ja " kuolla" häpeästa kun mies tuli huoneesta: mies tuli huoneesta myös leikkauspaita päällä ja pakarat vilkkuen! Oli sitten löytänyt tuolilta samanlaisen paidan ja hädissään ajattelematta esikoisen synnytykseen tullessa toimi kuten äitä oli neuvottu! Siinä oli kuulemma ollut kätilölläkin naurussa pitelemistä. :D
" sehän on kuin smurffi!" esikoinen oli aika sininen ennenkuin sitten tokeni siitä.
äitiysvalmennuksesta kerrottiin seuraava juttu: pari oli mennyt synnyttämään esikoista. mies oli ohjattu isien pukuhuoneeseen ja käsketty vaihtamaan vaatteet ja laittamaan sairaalan tohvelit jalkaan. isä tuli sitten takaisin synnytyssaliin hiihtäen omituisesti pitkin käytävää. vaatteet olivat menneet oikein päälle mutta jalkoihin mies oli laittanut ne pahviset kaarimaljat :) kun kätilö ja äiti olivat naurultaan saaneet huomautetuksi asiasta mies oli ollut tosi helpottunut ja vastannut: no jo mä ihmettelinkin, että on aika huonot tossut..."
joten lähetin miehen kotiin nukkumaan yönsä ja pyysin tulemaan aamulla takaisin. Aamulla soitinkin että nyt supistaa, tule kun olet kahvisi juonut. Kun mies tuli, olin jo synnytyssalissa, _aivan_ tuskissani ja sekaisin, muutaman sentin auki, naukkailin ilokaasua enkä edes pystynyt moikkaamaan miestäni kun olin niin kipeä. Mies kysyi kätilöltä: " Onko synnytys käynnistyMÄSSÄ?"
Meillä mies nukkui kummankin lapsen avautumisvaiheen ajan, kuopusta tehdessä synnytyssalin lattialla säkkituolissa...ja kuorsasi kovaa,kun kätilö tuli katsomaan...
Esikoisen napanuoran hän leikkasi ja kun kysyin jälkeenpäin miltä se tuntui, hän sanoi:" Ihan samalta kuin jäniksen suolet." metsästäjä kun on.
Ilokaasua naukkaili innoissaan ja hihitteli, minuun sillä ei ollut samaa vaikutusta, valitettavasti.
Poikamme syntyi n. 14h synnytyksen tuloksena. Synnytys eteni tosi hyvin ja tunsin sen itse sinänsä ihan " helpoksi" . Kipeää tietysti teki ja kovasti!
Mutta meinasi silti mies saada puhelimenluurista päähän, kun meni hehkuttamaan synnytyssalin puhelimessa jollekin sukulaiselleen, että " todella helppo synnytys oli" !
Olihan se varmasti hänelle sitä, kun istui lukemassa jotain Vauhdin Maailmaa keinutuolissa sillä aikaa, kun minä ähisin kivusta! Mielestäni hänellä ei ollut oikeutta kutsua synnytystä helpoksi, vaikka minä niin teinkin...
olen kuullut, että yksi iskä oli laittanut sellaisen sinisen tossun päähänsä kun tuli synnytyssaliin.
Yksi tuttuní kertoa, että tikkausvaiheessa hänen mies oli sanonut, " eiks tota vois tehdä vähän myöhemmin" johon kätilö vastasi:" kuule ei voi, muuten tulet valittamaan mulle, että paikat jäi liian löysäksi."
Juuri ennen ponnistus vaihettani, herätin mieheni kun nukkui siinä kylkeäni vasten, että nyt alkaa tapahtumaan..mies tähän:" minkäs mä sille mahdan.." GRRrrrr sanoin:" soita nyt sitä kelloa" , jonka kuitenkin tein itse!
Kerran laitoksella olimme kuolla nauruun kun yksi iskä toi koko äitiyspakkauslaatikon osastolle kun äiti pyysi tuomaan jotain vaatetta vauvalle kotiin lähtöä varten.
Oma miehenikin toi pussilakanat ja peitot mukana vaatepinkan kera vauvalle.
Aiemmissa synnytyksissä mieheni ei ollut mukana. Hän on ollut aina erittäin sairaalakammoinen ihminen. Nyt yllättäen tähän kolmanteen hän halusikin mukaan katsomaan. Minä olin ensin vähän asiaa vastaan, koska en tosiaankaan kaivannut mitään yleisöä synnytyssaliin. Äitini oli tulossa mukaan, nimenomaan auttamaan niinkuin aiemmissakin synnytyksissä. No, olivat siellä sitten loppujen lopuksi molemmat, välillä yhdessä, välillä toinen oli lepäämässä (oli aika pitkä reissu).
Kun lapsi vihdoin oli tullut ulos ja kaikki oli synnytyssalissa hyvin ja rauhallisesti, olimme mieheni kanssa sitten ilta-aterialla vastasyntyneen vierellä. Mies siinä katseli poikaamme ja totesi, että tämä synnytys tuntui niin mukavalta, että hän haluaa olla mukana kaikissa seuraavissakin synnytyksissä. No, hoidetaanpa ensin tämä tapaus kuitenkin ja otatko lisää teetä, sanoin minä.
Ja onhan se mukavaa, että näissä elämän käännekohdissa aikuinenkin mies vielä pääsee ylittämään itsensä, eikös niin:)
...mutta kun ystäväni oli synnyttämässä, oli kätilö tullut ihan hermona viereisestä salista ja kertonut miten siellä isä moittii synnyttävää kumppaniaan jatkuvasti tyyliin: " Ei minun edellinenkään vaimoni tuolla tavalla kirkunut." " Ponnista niin kuin Marja, hän kyllä osasi tämän touhun!" . Kätilön oli tehnyt mieli poistaa isä salista. Tuli tosi paha mieli tuon tuntemattoman naisen puolesta!
Joku kertoi tuossa aiemmin isän tulleen hakemaan vauvaa koko äitiyspaketin kanssa. Äitiysvalmennuksessa kätilö kertoi oman miehensä tulleen hakemaan vauvaa ja äitiä sairaalasta TYHJÄN äitiyspakettilaatikon kanssa! En yhtäkkiä uskoisi kenenkään sentään niin toope olevan, mutta tuskin tuo kätsy valehtelikaan... Iskä ajatteli kai, että onhan se tosi kätevää laittaa vauva laatikkoon ja kansi kiinni !?!?
ekax ku mull oli just alkanu kivuliaat supistukset ja menny lapsivesi ja menin käymään vessassa niitten miljoonien johtojeni kanssa..sitten sielä tuli taas yksi tosi kivulias supistus ja mua aina jotenki helpotti jos sillai hymisin tai ynisin supistuksen aikana..ja siinä pöntöllä stten jotain hymisin,ni tää yx huutaa oven takaa et " laulaksä siellä?" ARGHH!! olin juu tosi laulu-tuulella.. :/
toinen oli ku mulla oli ollu jo kax tuntia tosi kipeitä supistuksia ja niitten välillä ei ollut montaakaan sekunttia, siinä kivuissani sitten purin nyrkkiäni ettei tarvis huutaa..ni taas tää fiksu heittää " sull ois hyvä olla joku purulelu." jos oisin vaan päässy ylös siitä sängystä, ni oisin varmasti kuristanu sen!! muuten hän oli kyllä hyvin tukenani, jos ei noita paria älytöntä kommenttia lasketa.. jälkeen ollaan kyllä vaan naurettu niitä :)
p.s tein kuitenkin toisenkin lapsen jo 1,5v kuluttua... ja se leffa ois ollut niinkin tasokas kuin mies ja alaston ase joku, mahtavaa
Ei tapahtunut meille, mutta paikkakuntalaisille..
Vaimolta oli tullut ponnistaessa kakka pöydälle ja mies kärppänä oli huomannut sen ja sanonut: " enkö mää nyt parempaan pystynyt?"
Kiitos kaikille ihanista jutuista !!! Tästä on todella hyvä fiilis jatkaa aamua eteenpäin. Vedet silmissä ja vatsa" lihakset" koetuksella ollu viimeset puol tuntia... Omia hölmöilyjä ei ole kerrottavaksi, mies on ollu ihan iisisti..
Kun vauva vihdoin saatiin maailmaan, ihana ja suloinen, mieheni kysyi minulta vakavana vauvan köllötellessä masullani, että " onko se normaali kun sen silmät on vähän vinot?" heh,heh
Ja kun pyysin sitä soittamaan kelloa suppareiden ollessa kovat se painoi kiltisti nappia mutta mikään ei hälyyttänyt missään. Sanoin sille, että ei se toimi etkö kuule. Se vaan katteli silmät pyöreinä että ai mikä ei kuulu, joten sanoin sille että voitko tarkistaa onko se seinässä kiinni. Irtihän se oli. Että me naisetko hölmöjä laitteiden kanssa ;-)