Älyttömintä mitä mies on sanonut/tehnyt synnytyksessä?
Meillä mies tiesi joutuvansa tämän ketjun jatkoksi jos möläyttäisi jotain, joten osasi sitten olla ihan ihmisiksi. -AInakin melkein.
Kertoi kuitenkin jälkeenpäin, että silloin kun kätilö antoi hänelle märän rätin ja käski pyyhkiä sillä otsaani, tuli hänelle elävästi mieleen joku Rocky-leffan nyrkkeilykohtaus. Hän näki itsensä nyrkkeilykehän kulmauksessa pyyhkimässä hikeä nyrkkeilijän otsalta. :-) Oli ehkä ihan viisasta jättää sanomatta tuota siellä synnytyssalissa. En haluaisi itseäni verrattavan Rockyyn, vaikka se synnytys aika matsi tietysti onkin. Ei olis välttämättä huumorintaju siinä paikassa riittänyt, vaikka kätilön sanoin olinkin erittäin rauhallinen synnyttäjä. Taisin minä yhden perhanan suustani päästää... :-)
Toinen vähän huvittava juttu oli kun meillä vaihtui kätilö kesken ponnistusvaiheen. Ensimmäisellä kätilöllä oli ilmeisesti aikas kiire johonkin kun ei kerennyt enää sitä viimeistä kahtakymmentä minuuttia olla paikalla. Minä sitten pojan synnyttyä kysymään uudelta kätilöltä, että "anteeksi, mutta mikäs sinun nimesi taas olikaan? Ei jäänyt mieleen kun äsken itsesi esittelit."
Siru-Sofia
Kommentit (730)
Toista lasta lähdettiin synnyttämään ilta kymmenen maissa, kätilöopistolle. Silloin kättärin lähellä oli vielä drive-in Carrols.
Sinnepä mies sitten kurvasikin...kun on nälkä.
Huokailin sisäänpäin (voi taivas mikä ääliö).
Meidän edessä oli muutama auto, juhlivia nuoria kaljapulloineen, olihan viikonloppu. Olisi tehnyt mieli karjua, että edestä pois, tässä ollaan menossa synnyttämään. Tulihan se meidänkin vuoro vihdoin. Mies kääntyi puoleeni ja kysyi;otatko jotakin? Just joo, saisinko muutaman tupla-aterian....
En tietenkään syönyt mitään, mutta odottelin parkkipaikan laidalla autossa kun mies söi hampurilaisensa. Ja sitten mentiin. Vauva syntyi kolmen tunnin päästä!
serkkuni synnytys alkoi vesien menolla joskus yöllä. se sitten herätteli miestään, että pitäis varmaan kohta lähtee... mies oli vaan unenpöpperössä tokassu, et " eikö se vois odottaa aamuun?" :) no se sai kumminkin ukkonsa hereille ja lähtivät sairaalaan. eipä ne siellä kauaa kerinneet olla, poika syntyi jo samana aamuna.
Aika monta työtuntia olen tässä kuluttanut näitä lueskelemalla. Nostetaan taas muillekin näkyviin!
vedet silmissä ja väsyksissä olen juttuja lukenut..
On muutes aikasen vanha pino. Ei haittaa, lisää vaan!!!
Ja taisin itse päästää suustani pahimmat jutut kuten esim " Tää oli tasan ensimmäinen ja viimeinen kerta kun tämän teen!" , " Kato nyt mitä oot pistäny mut kärsimään!" ja " Turpa kiinni nyt mä ponnistan!" yms...
Mutta yksi hauska juttu jäi synnytyksestä mieleen kun olin kieltänyt miestäni katsomasta istukkaa koska olin kuullut että näyttää tosi rumalta ja ilmoitin itsekin hyvissä ajoin kätilölle etten halua nähdä sitä! No mies sitten kuitenkin salaa kävi vilkaisemassa sitä ja tuli mulle heti kovaan ääneen hehkuttamaan että " Näytti muuten ihan galaksilta toi sun krämmälees!" .... Siis mitä???
Vähän mulkaisin pahasti että mitä mä sanoin sulle justiinsa? Mutta aika nopeasti rupesi naurattamaan! Miten ihmeessä mies sai istukan näyttämään galaksilta???
Tuli hyvä mieli lukiessa, omasta synnytyksestä onkin jo 5 vuotta, toiseen vielä aikaa, l.a. 1.7. Oma mies käyttäytyi hyvin, mitä nyt kuorsasi niin että varmaan koko osasto kuuli.. Herätettiin sitten kun ponnistukset alkoi.. ( oli suurimman osan ajasta hereillä 13 tunnista, otti vaan viimehetkillä tirsat) Itse olin tiukkaissut viimeisen ponnistuksen jälkeen, että pois tieltä, haluan nähdä vauvan, kun mies tuli halaamaan ja onnittelemaan!
Nostan taas ettei nämä vaivu unholaan!!
Toista lasta tehdessäni menin sairaalaan käynnistettäväksi kun lasta ei vaan kuulunut. Sain supistuksia tekevän puikon joka iltaa kohti alkoi vaikuttaa. Pyysin kipulääkettä supistusten kovetessa jolloin supistukset lakkasivat kokonaan. Ei auttanut kuin mennä nukkumaan ja seuraavana päivänä sama juttu taas alusta. Sukulaiset ja mies siinä kilvan sanomaan ettei enää pitäisi ottaa kipulääkettä ettei kävisi samalla tavalla, helppohan se on sanoa. Illalla purin taas hammasta ja koitin kestää supistusten ollessa todella kivuliaita. Lopulta sairaanhoitaja kehotti minua hellittämään, antoi kipulääkettä ja niin kaikki taas päättyi.
Kolmantena päivänä lääkärinkierrolla pyysin josko kalvoja voisi jo puhkaista kun en enää kestäisi kauempaa pelkkää toivotonta puikkokäynnistystä joka ei siis minulla saanut kipuja pahempaa aikaiseksi. Tähän suostuttiin vaikkain pitkin hampain.
Minut vietiin alas synnytyssaliin, sain Oksitosinitipan ja kalvot puhkaistiin. Voimakkaat supistukset alkoivat välittömästi. Sain myös epiduraalipuudutuksen ja ilokaasua käyttööni. Siinä samassa jo mieskin saapui paikalle työpaikaltaan. Ähisin ja puhisin, puhuin sekavia ilokaasuhöyryissä ja odotin jotain tapahtuvaksi. Välillä kätilö teki sisätutkimuksen aina vain puistellen päätään, ei vieläkään avautunut kun neljään senttiin. Mies oli kärsimätön, juoksi kahvilla ja tupakalla, minusta kun ei paljon seuraa ollut.
Pinna meinasi kyllä palaa kun lopulta kysyi ristikkolehti kädessään että kauanko minulta vielä oikein menee kun käy aika niin pitkäksi. Minulla tietty aika meni mukavasti, hän oli jo istunut 12 tuntia. Silloin kätilö vasta tajusi ettei lapsemme ollut laskeutunut lainkaan vaan pää oli vasten lantiota, ei suinkaan siellä missä olisi pitänyt, näin ei myös kohdunsuu auennut joten leikkaus siitä tuli, alkoi siis vihdoin tapahtua!!! Tuli terve ja 4500g poika .
Jouduin leikkaussaliin ommeltavaksi repeämän vuoksi ja hoitaja kysyi: Kummanko sait? Minä vastasin: Epiduraalin.
Synnytysosaston kovan ruuhkan takia mies oli vienyt kaikki ulkovaatteeni mukanaan, kun lähti pois synnytyksestä. Sovimme että hän tuo mulle takin ym. hakiessaan minut ja vauvan kotiin. Kuinka ollakaan, jotain unohtui: kengät. Pakkasta 20 C. Piti sitten lainata sairaalan ruskeita muovilipposia ja läpsytellä niillä parkkipaikalle.
Mulla synnytys käynnnistettiin ja olin ollut kärvistelemässä suppareita parisen tuntia perhehuoneessa ennenkuin mies sinne töistä saapui. Oli niin väsynyt jännityksestä että yritti torkkuja ottaa. Pidin vaan supistuksia hengitellessä niin kovaa puhinaa (!!!!) ettei saanut unta. " etkö sä voisi vähän rauhoittua, katso vaikka telkkaria" oli siinä vaiheessa erittäin repivä kommentti. Ei paljoa naurattanut.
Kuten myöskään se kun mies loukkaantui kun en heti ( kovan supistuksen aikana) vastannut hänen kysymykseensä, että oliko parta ajettu hyvin. " hei vastaa nyt, kuulitsä?"
Kyllä ne sitten osaa... Onneksi pystyin nauramaan jo synnytyksen jälkeen sen älykkäille kommenteille, kuten se itsekin.
Mahtavia juttuja. Nauroin ääneen itsekseni eilen illalla.
Kun ponnistusvaihe alkoi, huomasin, että mieheni edelleen nukkuu.Sanoin(huusin) hänelle, että nyt ylös, se vauva syntyy. No, minua harmitti, mutta täällä on ollut muitakin väsyneitä isiä, kun näitä luki.
Huippu oli se, että koko synnytyksen ajan kiukkuisena ollut kätilö sanoi kesken ponnistusvaiheen " äkkiä nyt, minun pitää ehtiä kauppaan" Sekään ei naurattanut silloin, mutta jo toisena päivänä nauratti. Huonekaverille sanoin, että täytyy lähteä kysymään kyseiseltä kätilöltä, ehtikö hän kauppaan?
Väsyneenä ajattelin synnytyksen jälkeen, että olisin voinut synnyttää ilman miestäni ja tätä kätilöä.Heh heh!
No, loppu hyvin, kaikki hyvin.
Mun 80-vuotias isoisäni tuli sairaalaan katsomaan ensimmäistä lapsenlapsenlastaan ja kysyi olemmeko nähneet lapsen ilman vaatteita. Hän siis tarkoitti olemmeko saaneet tutkia lapsen, ettei sillä ole epämuodostumia tai muuta näkyvää sairautta.
Ihan ymmärrettävä kommentti 20-luvulla syntyneeltä mieheltä, joka ei ole koskaan hoitanut alle koulu-ikäisiä lapsia, ei edes omiaan. (Tai hoiti hän kerran tunnin poikaansa: isä löytyi sohvalta nukkumasta ja lattialle pudonnut lapsi huusi vieressä. Eipä tarvinnut hoitaa toista kertaa!)
Mutta meitä nauratti. Lapsemme oli siis tullut heti synnyttyään äidin masulle maitohuikalle, isä pesi ja puki lapsen ja sitä rataa jatkettiin vierihoidossa.
Sektion jälkeen olisikin kai mahdollista, että vanhemmat eivät heti näe lasta ilman vaatteita?
oli monitori, josta näkyivät myös muitten huoneitten synnyttäjien tilanteet. Varsinaiset " formulakisat" !
Tuttavaperhessä mies oli kannustanut, että " paina, paina !" , niin tuleva äiti oli iskenyt sitä nyrkillä päin taulua ja mies lattialle ottamaan lukua kätilön elvytettäväksi. Mitähän miehet tykkäis, jos rakastellessa joku hokis siinä vieressä, että " paina, paina" ?
Sain ensimmäisen lapseni -99. Olin pyytänyt synnytykseen mukaan mieheni lisäksi siskoni, koska en uskonut miehestä olevan apua siellä. Mies valitteli että on tylsää ja halusi vaan nukkua. Onneksi sisko oli mukana pitämässä kädestä, antoi juotavaa jne.
Odottelin epiduraalia aika kauan ja kun lääkäri vihdoin tuli mieheni ilmoitti, että ME emme halua puudutusta!!!! Syyksi hän ilmoitti että pelkäsi isoja piikkejä. Lääkäri vain totesi, että mies voi mennä ulkopuolelle odottamaan jos kerran pelottaa.
Loppu vaiheessa huoneeseen tuli mieskätilö. Siitähän minun ukko riemastui että kukaan muu mies ei minun alapäätä katsele. Minä sielä paruin, että minun puolesta saa olla vaikka vihreä pieni mies, mutta minä haluan lapsen ulos ja äkkiä. Jossain vaiheessa mieheni tokaisi, että miten niin suhun sattuu. Silloin pisti vähän vihaksi.
Olin kaverini synnytyksessä mukana vuonna -96. Vihdoin ja viimein kun sain tulevan isän puhelimeen niin hän vaan hoki että monelta se syntyy. Halusi saada tarkan kellon ajan. Kun hän vihdoin saapui lähdin käymään vessassa. Kun olin tulossa takaisin mies juoksi käytävällä vastaan ja huusi minulle NE HIRTTÄÄ SEN!!!!! ja paineli ovesta ulos. Kätilö oli laittamassa vauvan päähän piuhoja sydänäänten kuuntelua varten. =)
Kun oma äitini oli synnyttämässä minua 28 vuotta sitten kätilönopistolla kävi näin. Lääkäri tuli huoneeseen ja oli alkanut kokeilemaan vauvaa mahan päältä. Hetken siinä ihmetellessä hän oli todennut, rouva hyvä, täällä on ainakin kaksi mutta voi olla kolmekin. Isä oli pyörtynyt siihen paikkaan. Koko raskauden aikana ei oltu huomattu että meitä olikin kaksi.
Eiku nouseeeee! Tyttö on nukkumassa ja hihitykselläni herätin...
oma syntymäni, josta äitini on " kauhukertomuksia" kertonut. Olen esikoinen ja Ruotsinmaalla syntynyt. Äitini ei vielä tuolloin puhunut tahi ymmärtänyt ruotsia juuri lainkaan, mutta synnytyssairaalassa ei suomen kielistä kätilöä saati lääkäriä löytynyt. Äitini ähelsi minua maailmaan 32 tuntia ja ainoat sanat, joilla hän ja kätilö kommunikoivat, olivat kätilön lausumat " NOSTA PERSE." Nekin hoonolla soomella. Isäni oli minut nähtyään todennut: " Onpa kaunis lapsi!" vaikka olin ollut sininen, lähes musta, koska napanuora oli ollut kaulani ympärillä.
Itse synnytin reilu vuosi sitten ja mieheni nukkui tyytyväisenä (kuten moni muukin näköjään) ja kertoi sitten ponnistusten välissä lehmien poikimisjuttuja kätilölle (kuten jokunen muukin).
TOD HAUSKOJA JUTTUJA! Miten kirja edistyy?
pakko kertoa mieheni syntymähetkestä yli 30v takaa. Tuohon aikaan isät lähetettiin kotiin synnytyksen ajaksi... Mieheni syntyi yöllä ja tuore äiti soitti isälle ilmoittaakseen, että poika tuli. Tuore isä kiitti tiedosta ja sulki puhelimen!!! Isukki ei siis ollut tunnistanut vaimonsa ääntä, kun herätettiin kesken unien :D.
Molemmissa synnytyksissä mieheni on käyttäytynyt varsin mallikelpoisesti, mutta päivää ennen toista synnytystä olisi mies mielestäni saanut vähän miettiä puheitaan...
Eli mieheni työpaikalla maanantaiaamun palaverissa joukko miehiä istuu puvut päällään kokoushuoneen pöydän ympärillä. Pomo tiedustelee mieheltäni että kuinkas vaimo jakselee, kun tietää synnytykseni lähestyvän. Mies siinä sitten tohkeissaan ja innoissaan tokaisee: " Limatulppa lähti tänä aamuna!" Hetken hiljaisuuden jälkeen pomo oli vain tuumannut, että no nyt ei sitten mene enää kauaa. Pomo oli oikeassa, vauva syntyi seuraavana päivänä. :-D
Itse kyllä vähän miehelle puhisin, että mun limatulppani ei kuulu hänen pomolleen ja muille miehisille työkavereilleen... :-P Mieheni ei pitänyt sitä mitenkään ihmeellisenä eikä pahana, totesi vaan että se palaveri menikin hänen ilmoituksensa jälkeen vähän harakoille, kun miehet olivat ruvenneet juttelemaan raskaus- ja synnytysasioita... :-P