Älyttömintä mitä mies on sanonut/tehnyt synnytyksessä?
Meillä mies tiesi joutuvansa tämän ketjun jatkoksi jos möläyttäisi jotain, joten osasi sitten olla ihan ihmisiksi. -AInakin melkein.
Kertoi kuitenkin jälkeenpäin, että silloin kun kätilö antoi hänelle märän rätin ja käski pyyhkiä sillä otsaani, tuli hänelle elävästi mieleen joku Rocky-leffan nyrkkeilykohtaus. Hän näki itsensä nyrkkeilykehän kulmauksessa pyyhkimässä hikeä nyrkkeilijän otsalta. :-) Oli ehkä ihan viisasta jättää sanomatta tuota siellä synnytyssalissa. En haluaisi itseäni verrattavan Rockyyn, vaikka se synnytys aika matsi tietysti onkin. Ei olis välttämättä huumorintaju siinä paikassa riittänyt, vaikka kätilön sanoin olinkin erittäin rauhallinen synnyttäjä. Taisin minä yhden perhanan suustani päästää... :-)
Toinen vähän huvittava juttu oli kun meillä vaihtui kätilö kesken ponnistusvaiheen. Ensimmäisellä kätilöllä oli ilmeisesti aikas kiire johonkin kun ei kerennyt enää sitä viimeistä kahtakymmentä minuuttia olla paikalla. Minä sitten pojan synnyttyä kysymään uudelta kätilöltä, että "anteeksi, mutta mikäs sinun nimesi taas olikaan? Ei jäänyt mieleen kun äsken itsesi esittelit."
Siru-Sofia
Kommentit (730)
Kello jo käy kohta aamuyötä,mutta en voinu keskeyttää lukemista. Nostetaan, niin jatkuu nämä hauskat jutut!!
Itelle ei nyt tule mitään mieleen..
Eka korviani kuumottava kommentti mieheltä tuli jo synnytysvalmennuksessa, kun kätilö kertoi kuinka spermassa on jotakin ainetta, joka auttaa käynnistämään synnytystä sitten viimeisillä viikoilla. No mieheni kuiskasi mulle että " pitääkö ottaa suihin vai riittääkö ala kautta" ... onneks ei tosiaan koko ryhmän kuullen kysynyt... ;)
Itse synnytyksen yhteydessä: oltiin matkalla sairaalaan, enkä ollut kovin kipeä enkä ollut varma että onko synnytys oikeasti alkamassa, mies siinä ehdotti että jos voisin heittää hänet töihin sitten kun lääkärintarkastus on tehty... joo en sit heittänyt töihin kun olin jo 6cm auki ja lähdettiinkin suoraan salin puolelle... :) Salissa mies voivotteli että onpa nälkä, ja kyseli jossakin vaiheessa että onko sillä finni nenässä... ei paljo kiinnostanut siinä vaiheessa ;) Muuten kyllä miehestä olikin apua, mutta nämä kommentit jäi mieleen ja mukavat muistot jäi! :)
on ne miehet sitten ihania!! :)
(Toki olisi kiva kuulla enemmän naistenkin sekoiluja! ;))
Tuli pitkä tovi kertomuksienne äärellä vietettyä.. Aivan ihania olivat!! Vieressä olijat (yleinen kone) katselivat kyllä pitkään ajoittaisia naurunpyrskähdyksiäni.. No, onneksi eivät kauhean pitkään siinä viipyneet..
Ja muutenkin, jäi kyllä muut hommat ihan hunningolle, kun näin hauskoja juttuja päästitte eetteriin! ;)
Mutta se on uppista upp vaan..
oli miehen uusi " hauska" tapa vastata jokaiseen pyyntööni: ei. Jos pyysin vettä, mies vastasi ei, ja kiikutti nopeasti vesimukin minulle. Yhtään ei naurattanut! Tapa jatkui kotonakin, kunnes aloin itsekin käyttää sitä. Tepsi!
Ei erikoisempaa, mut mies nukkui säkkituolissa lattialla ja minä siinä synnytyssängyllä parikin tuntia. Epiduraalin kun sain. Toista lasta kun oltiin synnyttämässä niin käynnistettiin tabletilla kohdun suulle. No jossain vaiheessa makasin siinä sairaalan sängyllä ja kuului todella ilkeä rusahdus. Ajattelin että nyt meni vauvalta niskat poikki. Meni noin pari minuttia kun tunsin että nyt jotain valahti housuihin. Nostin peittoa ja sanoin miehellä että " Kato" . Tarkoitus oli varmistaa että näkyykö siellä tosiaan jotain vai tuntuuko vain? No mies siihen fiksuna että " kusiksää housus?" . Ja vastasin että " No en, tää on varmaan sitä lapsivettä. Hälytä se kätilö" Mies painoi nappia ja kätilö tuli. Sanoin että nousenko kun täältä valuu sitten pitkin jalkoja ja käski odottaa sen aikaa et hakee jotain rättiä lattialle.
Itsekin sitä ihmettelin et miten ne vedet sitten menee kun ekalla kerralla puhkastiin kalvot enkä tuntenut mitään.
Mun isästä... Kun minä ja mun sisko ollaan synnytty, meidät on leikattu 80-luvulla ja isä ei ole päässyt mukaan. No sitten löysi uuden naisen ja eka mukana olo synnytys oli -97. Toista odotettiin 2000. Mun äitipuoli oli herännyt supistuksiin yöllä ja ajatellut et ei mitään kiirettä kun viimeksikin kesti niin kauan. No sitten alkoi pikkuhiljaa olemaan sellanen olo et nyt varmaan tarttis lähteä. Isä sitten vanhalla Fiatilla lähtenyt ajamaan (matkaa noin 50 km). Puolessa välissä oli äitipuoli sanonut et nyt tää syntyy kyllä tähä ja isäni hädissään painanut jarrua. Äitipuoli siihen tokassut " Hullu!! Paina nyt sitä kaasua vaan." No soittivat matkalta sairaalaan ja kätilöt oli ovella vastassa. Toinen jäi pitämään ovea auki siksi aikaa kun isäni parkkeerasi auton. Ovea auki pitänyt kätilö sanoi että " Paras juosta jos meinaat ehtiä" . Äitipuoleni oli sairaalassa oikein 6 minuuttia ennen pikkuveljen syntymää ja kerkesi isäkin 2 min ennen tulemaan synnärin ovesta sisään.
..tai no uusia ja uusia.. Äitini on synnyttänyt 8 lasta. isää ei ole HUOLITTU yhteenkään synnytykseen mukaan, kun kysyin äidiltä tätä tuli vastaus " Mä olin ihan tasan tarpeeks monta kertaa kuullut niitä juttuja mitä se lehmien poikimisessa päästeli suustaan. Ei tartte pelätä ettei ois turpaansa siellä salissa saanut kun ei kuitenkaan ois saanu suutansa pidettyä kiinni." Selvennyksenä tässä että äiti on maatalon tytär ja isä oli seurustelun ajan auttanut äidin isää navetalla... no ei siinä mitään, toisiksi vanhimman siskoni synnytyksessä oli istukka jäänyt kiinni eikä meinannut millään tulla ulos. Kahdella edelliselläkin kerralla oli jo ollut istukan synnytys kivuliaampaa kuin itse lasten (yksi lapsi siis kuollut tuolla alkupäässä välissä keskosena), ja äiti olikin varoitellut hoitajaa joka oli ehdottanut vatsan painamista että istukka irtoaisi että " onnee vaan, paree olla sit jumalattoman nopee.." hoitaja oli painanut ja onnekseen ollut nopea.. vasen koukku kun oli lävähtänyt äidiltäni samantien kohti, oisi ollut lasit kai rikki siinä rytäkässä jos ois osunut :D mun synnytys tapahtui niin että synnyin pukeutumishuoneeseen 5min äidin sairaalaan saapumisen jälkeen (oli pitkittänyt lähtemistä 4 eli 5s lapsi kun olin) ja pikkuveljet (kaksoset) kun oli tulossa niin näkivät paperista mun syntymäajan ja ennen kuin ehti äiti kissaa sanoa oli jo rullatuolissa matkalla huoneeseen.. :D ei haluttu kaksosista takahuonesynnytystä..
Itsellä ex synnytyksessä oli aika välinpitämätön, hän nukkui, kävi töissä välissä, sanoi vaan että soita sit jos se pentu tulee ennen kun tuun takas. Söi ja nukkui taas. mutta itse kylläkin " mokailin" ilokaasu ei sopinut mulle ja sitä koitettuani oksensin heti ja paha olo jatkui siitä sitten viikon unettomuuden lisäksi, 4h oksennusta. Yöllä 2 aikoihin mulla alko oleen tuskasta, supistukset tuli 15min välein aika kovina ei auttanut tyynyn pureminen, ei mikään.. mies vaan nukkus.. kolmen aikaan oli pakko nousta ylös ja käydä äiti herättämässä (asuin vanhempieni tykönä) seuraksi kun ei se mies mihkään herännyt.. 5 aikoihin supistukset tuli 8min välein ja äiti sanoi että käy ihmeessä kääntymässä siellä sairaalassa, hänellä kun on ollut noita vähän nopeempia synnytyksiä kaikki (max 4h) niin sieltä sitten lähetetään kotiin jos ei mitään.. olin sitten jo 4cm auki joten jäätiin sinne. Alkuun sanottiin että ota tota ilokaasua muuta et saa, katotaan sit myöhemmin... Epiduraalin kanssa sain hetken oltua.. parikin kertaa käytiin laittamassa uusiks sitä sitten. Ponnistusvaiheessa lapsivedet tuli ihan viimeisellä minuutilla tunnin ponnistelusta (miksiköhän ne ei kalvoja puhkaissut.....?) ja sitten poika heti perään... No ponnistus vaiheessa huusin tuskasta ja välihuomautuksena olin kommentoinut " mustahan vois tulla vaikka tarzan-leffan ääniefekti" ja pyytelin puukkoa että saan sen muksun ulos nopeemmin itse sen veitten kanssa tosta mahan lävitse... en saanut puukkoa en ja poikakin oli pikkuinen, 2955g ja 49cm.. isä soitti kaikille sitten heti kumpi tuli, äitinsä oli niin pettynyt pojasta että osti pojalle 3 vuotiaaksi asti kaikki tyttöjen vaatteet ja lelut : " koska ei tullut tyttö tehdään siitä tyttö" tuntui olevan ajatus..
Jälkeenpäin isä vaan selitti että kun mullakin tuli tuota kakkaa jonkin verran että oli tehnyt mieli oksentaa siinä ja sanoa mulle jotain mut piti odottaa että kätilöt lähti pois, miten voisin olla niin ajattelematon häntä kohtaan etten ollut pidätellyt toista asiaa sitten synnytyksen yli ettei hänen olisi tarvinnut haistella sitä... GRRR koko elämä sen jälkeen piti olla hänen ympärillään, sekä mun että lapsen, jos lapsi ei heti ilostunut kun isänsä näki siinä oli joku vika....
nyt ei enää seurustella.. :P uusi mies ja uusi lapsi tulossa..:D:D odotellaan mitä tämä ensikertalainen sitten tuossa syksymmällä toteaa siellä.. en ihmettelisi vaikka tahtoisi itse ompelemaan jos tarvetta (ekasta ei ollut tarvetta ompeluun)... :D:D
esikoinen on syntynyt toukokuussa 2000 eli siitäkin on jo aikaa
ensimmäisen tunnin jälkeen että " Vieläkö sä jaksat?" . Niinku synnytyksen muka vois jättää väliin ja mennä välillä lepäämään? :)
Vastasin, kun suppari oli mennyt ohi ja sain puristettua pari sanaa suustani että: " Ei taida olla vaihtoehtoja" .
olin esikoistani menossa synnyttämään talvella 1997 seinäjoen keskussairaalaan,jonne meiltä oli matkaa 60 km.
meillä oli ollut edellisessa keltaisessa pörssissä pakettiauto myynnissa ja edellisenä iltana mieshenkilö soitti kokkolasta ja sanoi tulevansa katsomaan autoa huomisin....
supistukset alkoivat yöllä kahdelta ja aamulla mieheni soitti tälle " autonostajalle" ja sanoi että lähtee nyt synnyttämään.....
tämä mies keksi että joo menkää sillä pakettiautolla))
pakettiauto oli diesel eikä tokikaan käynnistynyt helmikuun yli 20 asteen pakkasella,mies kysyi vielä aamulla kestätkö jos käyn ostamassa kaupasta kun aukee klo 9 lämmitysjohdon...
keikutin itseäni sohvaa vasten ja murisin joota.
no eihän se auto käynnistynyt ja lähdimme siis seinäjoelle.
perillä olimme siinä 10 maissa aamulla ja pääsin heti tutkittavaksi,kohdunsuu auki 3cm.
hetken päästä oveen koputettiin ja sairaanhoitaja kurkkasi sisään ja kysyi :oliko teillä auto myynnissä????!!!!???
kumpikin pyöritimme päätämme.
sitten välähti...ei VOI OLLA TOTTA!!!!olisikohan se kaistapää tullut sittenkin tänne??
koputettiin uudelleen ja taas ama sairaanhoitaja:eikö teillä tosiaan ole autoa myynnissä???
mieheni lähti ulos ja tämä " auton§ostaja" siellä odotti...
KYSYI SITTEN MIEHELTÄNI PALJONKLO VAIMOLLASI ON KOHDUNSUU AUKI????
osasi kuulemma arvioida kun oli neljän lapsen isä...heh
poika syntyi vasta illalla 10 jälkeen ja mies soitti seuraavan aamuna että nyt sopisi tulla autoa katsomaan," ostaja" sanoi ostaneensa jo toisen.....
että tällainen tarina...hauska,useat naurut on naurettu tällä.
kaksi yötä on mennyt hihitellen töissä!
Oltiin oltu sairaalassa n. 12 tuntia kokoajan synnytyssalissa supistuksissa kärvistellen. Vihdoin kohdunsuuni oli avautunut tarpeeksi ja kätilö sanoi et voisin pian alkaa ponnistelemaan. Siihen mieheni tokaisi et menee keittämään kahvia ja tekikin sen :) Tullessaan olin jo täydessä touhussa työntämässä vauvaa ulos ja mies kummasteli jälkeenpäin miten sutjakasti loppu sujuikin. Ponnistusvaihe oli 20min.
Ykkösen synnytyksestä on kulunut jo pari vuotta. Kakkosen la 10.6. Eräänä iltana tässä kultani kanssa keskusteltiin tulevasta synnytyksestä ja muisteltiin edellistä sairaalareissua. Mies tokaisi vaan et kylläpä hänellä oli kauhea krapula esikoisen syntyessä. Minä siihen että en usko että kankkunen olisi voittanut oman olotilani. IHAN VARMASTI hänellä oli kuuluma huononpi olo.. Meinasi saada kauhasta päähänsä!!
kyllä on ollu tosiaan hauskaa näiden juttujen parissa!!!
mutta kun soitin kotoa sille töihin ja sanoin että lähtis jo tulemaan kotiin päin. Mies vastasi tyynesti että " mulla olis kyllä vähän hommia vielä täällä " :) Ja minä itkua vääntäen sanoin että nyt kotiin mulla tuli supparit jo viiden minsan välein ja niitä kärvistelin.
Sitten kun mies pääsi kotiin niin sytöiin vielä ennen lähtöä. siinä lautasen äärellä tuli karsea supistus ja istuin siinä ja puriistin haarukkaa. Mies tokaisi että " hei ei sun tarttee kaikkee syödä jos et jaksa"
Lisää, monta iltaa jo nauranut näitä.. Itsellä isukki oli aikas hiljainen tytön syntyessä, hyssytteli vain kun pahimpien suppareiden aikaan huusin jotain painokelvotonta ja meinasi kyllä mies saada silmänsä mustaksi.. =)
Meillä ei ole mies pahemmin möläytellyt synnytyksessä.Ekan kohdalla salissa pyöritteli käsissään pöydältä löytynyttä raskauskiekkoa ja sanoi kätilölle,että toivon mukaan ei synnytystä viikoissa mitata.
Tokaa,kun lähdettiin synnyttämään,niin tämä halusi mennä halpa-hallin kautta.Halusi ostaa uuden oloasun,ja ostikin.Kelalla olisi myös käynyt,mutta siihen mä jo havahduin,että on niitä päiviä muitakin,ei tosin sulla,jos sinne meet.