Älyttömintä mitä mies on sanonut/tehnyt synnytyksessä?
Meillä mies tiesi joutuvansa tämän ketjun jatkoksi jos möläyttäisi jotain, joten osasi sitten olla ihan ihmisiksi. -AInakin melkein.
Kertoi kuitenkin jälkeenpäin, että silloin kun kätilö antoi hänelle märän rätin ja käski pyyhkiä sillä otsaani, tuli hänelle elävästi mieleen joku Rocky-leffan nyrkkeilykohtaus. Hän näki itsensä nyrkkeilykehän kulmauksessa pyyhkimässä hikeä nyrkkeilijän otsalta. :-) Oli ehkä ihan viisasta jättää sanomatta tuota siellä synnytyssalissa. En haluaisi itseäni verrattavan Rockyyn, vaikka se synnytys aika matsi tietysti onkin. Ei olis välttämättä huumorintaju siinä paikassa riittänyt, vaikka kätilön sanoin olinkin erittäin rauhallinen synnyttäjä. Taisin minä yhden perhanan suustani päästää... :-)
Toinen vähän huvittava juttu oli kun meillä vaihtui kätilö kesken ponnistusvaiheen. Ensimmäisellä kätilöllä oli ilmeisesti aikas kiire johonkin kun ei kerennyt enää sitä viimeistä kahtakymmentä minuuttia olla paikalla. Minä sitten pojan synnyttyä kysymään uudelta kätilöltä, että "anteeksi, mutta mikäs sinun nimesi taas olikaan? Ei jäänyt mieleen kun äsken itsesi esittelit."
Siru-Sofia
Kommentit (730)
Supistukset alkoivat aamuyöllä ja jatkuivat pitkin aamua,oli suunnuntai ja laskettu päivä oli ja meni...Mies aivan kiemurteli kun ties et kohta saattaa tulla lähtö sairaalaan.Aamupalalla supistukset oli jo niin kovat et mieheni sanoi koko ajan " Ei kyl meidän on nyt jo lähdettävä,ei tätä pysty katselemaan,sua sattuu niin paljon" ja minä siihen et ei täs mitään ei lähetä vielä...Kyseessä oli neljäs synnytys.Kymmenen aikaan aamusel mul oli jo kunnon supistuksia 5 min välein ja mies repi takkia päälle et nyt mennään, ni minä siihen tosi vihaisena et mä en lähde nyt mihinkään koska telsusta tulee Asuntomarkkinat ja Tila...Olisitte nähneet miehen ilmeen kun hän yritti vaikertaa et kulta rakas kun sairaalaan on yli 70 km matkaa et jos nyt kuitenkin mentäis...Ei menty ja automatka sairaalaan oli sit sen mukainen.Mies hoki vaan " Et synnytä siihen,et synnytä siihen" .Sairaalalle kun päästiin niin hyvä etten kaatunut kun kiskoi mua sisälle ja hoki " Et synnytä siihen" .Kätilö tuli vastaan ja ennen kun ehdin sanoa mitään mies jo pontevasti sanoo " täs tuleekin semmonen mamma ettei sit kannata alkaa sanoo sille mistään vastaan...se tulee päälle vaik vauva olis puoliks ulkona,kannattaa vaan tehdä niiku se pyytää" .Ai et mua nolotti...Olen kyl kieltämättä voimakastahtoinen ja tiedän mitä haluan mut tarviiko sitä nyt ovella alkaa riehumaan...miehen nimittäin ja asioistahan voi tietysti keskustella ihan rauhallisesti...No onneksi kätilö oli mitä ihanin ja HUUMORINTAJUISIN ja sanoi miehelleni " Taitaa olla omakohtaisia kokemuksia vai...mies hyvä astuit juuri naisten maahan,kyllä me pärjätään" .Minulla on tapana pitää mieheni käsivarresta kiinni kovan supistuksen aikana...imin ilokaasua ja rutiostin käsivartta lujaa ja kätilö kommentoi et " tais tulla aika tujakka supistus kun noin lujaa puristat" johon mies surkea ilme kasvoillaan ilmoitti et hän on tottunut tällaiseen " raateluun" joka synnytyksessähän häntä näin kohdellaaan.Kätilö vaan naurahti ja sanoi " niin taitaa olla sun vaimokin ja osoitti sormella mun jalkopäähän....Ei saanut sympatiaa mies ei...
Uuden vuoden päivänä, aamun pikkutunneille asti jatkuneen juhlistuksen jälkeen, olivat sekä vieraamme että isäntä hieman väsyneitä. Heräilin siinä itse ensimmäisenä, ehdin keittämään lapsille (sekä omille että " vieraille" ) aamupuurot, sillä ajattelin antaa juhlijoiden nukkua rauhassa vielä jokusen aikaa. Supistukset kuitenkin alkoivat suhteellisen yllättäen, joten laitoin jo teepannun puhisemaan, sen nyt varmaankin ehtisi vielä hyvinkin tehdä kokemusten perusteella. Supistukset kuitenkin yltyivät ja varoittelin isäntää hänelle sänkyyn teetä (ihan kupissa kylläkin) viedessäni, että kohtapuoliin voisi tarkistaa ajokuntonsa tai sitten tilaisinko ambulanssin. Uninen kommentti kahisevien lakanoiden välistä: kiitos kultaseni, olikos sulla niitä sämpylöitäkin jo siinä? Meni hetki, ennenkuin ajatus sisäistyi unisten ajatusten sekaan, kysyi sitten että varmastiko nyt tulisi lähtö, mitä kello on, ai, yksitoista ja on siis valoisaa, hyvä sitten, ainakin syntyy kohteliaasti päiväsaikaan.
Ilokaasuissani hyvin hetkellisen helpotuksen saaneena naureskelin nyt vetäväni uuden vuoden röpelöt näin jälkikäteen, kun kaikki muut juhlineet jo edellisenä päivänä. Kätilö katsoi kummissaan, ei oikein tuntunut olevan huumorintajuisella tuulella.
Siinä vaiheessa kun beibee alkoi tehdä tuloaan, ehdin vielä väläyttämään klassisen " Does my bum look big in this?"
(Kommentti joka nauratti ainoastaan ohikiitävää kätilöopiskelijaa, joka ilmeisesti oli myös harrastanut tiettyjen brittihupisarjojen katselua)
Tämä perinteinen oli isännän pakko vääntää, kun kätilö antoi ryppyistä tulokasta isälle syliin näytille, kohteliaasti yritti jutustella että kumman näköinen tämä nyt sitten on, mies siihen että niinpä, nyt kun sanoit niin jopa onkin, mitä sinä luulet mikä sillä on kun tuollainen on, jääköhän tuo tuollaiseksi.
Meidän isäntä oli vielä päivä jälkeen synnytyksen niin tohkeissaan, että kun tuli isompien lasten kanssa minua kotiin hakemaan, oli unohtanut tuoda minulle kengät. Siinä sitten vauva sylissä ottamaan spurttia autolle (sairaalan oven eteen ei päässyt ajamaan kiireellisen ambulanssi hälytyksen vuoksi juuri silloin) kolmenkymmenen asteen pakkasessa ilman popoja, mutta kotiin oli kiire jo kova. ;) Onneksi auton lämmitin toimi, ettei varpaat paleltuneet. Huvittaa oli myös se, etteivät paikalla olleet henkilökunnan jäsenet lainkaan ihmetelleet kenkieni puuttumista, toivottelivat vain hyvää jatkoa uutta vauvaa ihastellen.
lohdutti minua sanomalla miehelleni, että kuvitteleppa sahaavasi siihen tuhat kertaa. :D Kakkosen loikoillessa ensimmäistä kertaa rinnallani mies tokaisi että onpas se Timon näköinen (mieheni paras ystävä..). vasta myöhemmin tajusi mitä oli sanonut, tais kätilötkin vähän ihmetellä. :D
Kolmannen lapseni saatuani kerroin sitten kavereille ja tutuille että poika tuli, ja vastailin tietty kysymyksiin että miten meni synnytys jne. Kerroin sitten eräälle NAISPUOLISELLE KOLMEN LAPSEN ÄIDILLE, ettei tarvinnut välilihaakaan leikata. Tämä sitten siihen, että sehän leikataan ekalla kerralla... En keksinyt mitään sanottavaa... Mietin vaan, että tarkoittiko hän että se leikataan siis pois kokonaan? Ja kyllä on hupia riittänyt miettiessä millaista olisi kun se väliliha olis leikattu pois..
Mies oli aivan ihana synnytyksessä ja sen jälkeenkin. Keskimmäinen kätilö oli melko kehno. Oksensin lähes koko synnytyksen ajan vähän väliä ja mies putsaili kaarimaljoja kiltisti, kun päästiin sitten synnytyssaliin niin oksensin taas ja kätilö sattui olemaan paikalla. Mieheni sitten täyden kaarimaljan kanssa kääntyi kätilön puoleen, että mihin se pitäisi viedä, kätilö hyppäsi kauhuissaan puoli metriä taaksepäin ja viittasi äkkiä vessaan päin " vie se tuonne" . Onneksi ponnistusvaiheessa oli sitten vuoro vaihtunut ja mukava kätilö, liekö tuo ensimmäinen uskaltanut veristä vauvaakaan ottaa käsiinsä :)
Kun kuopuksemme syntyi kesäkuussä-03.
Kätilö oli juuri käynnyt tsekkaamassa tilanteen ja paikat oli 6 cm auki. Sovimme että hän lähtee tilaamaan nyt kuitenkin anestesialääkärin antamaan spinaalipuudutuksen , kun alkoi olla jo melko tuskaa. Kätilö tuikkasi jonkun lihasrelaksantin reiteeni, kun se on ennenkin ollut tosi hyvä juttu kohdallani. Samalla hän kysyi mieheltäni että maistuisiko kahvi ja leipä? No tottakai, sanoi mies. No kätilö pyysi jonkun tuomaan ne heti.
No ei mennyt kuin pari minuuttia niin toinen kätilö tuli tarjottimen kanssa ja mies otti sen kiitollisen avastaan. Hän oli juuri istahtamassa tarjottimen kanssa kiikkutuoliin , kun minä ehdin parkaista että " nyt se tulee" ! Ja mies tuohon; " ei se vielä voi tulla, vastahan se oli 6 cm auki!" No minä sanoin että " NYT SE TULEE" ! PAINA SITÄ NAPPIA JO! No sitten mies säntäsi ja painoi nappia ja kahvikupit heilahteli kun tarjotin lensi pöydälle:)) Kätilö juoksi paikalle ja sanoi että hän arvasi että tässä käy näin. Mulla tapahtui viimeksi juuri samalla tavalla kun sain lihasrelaksantin reiteen:) Kaikki aukesi muutamassa minuutissa ja vauva syöksyi suurin piirtein pöydälle:) Kätilö juoksi ympäri salia hätännyksissään. Mulla puhkesi kalvot vasta tuossa vaiheessa ja uin vedenseassa sängyllä ja samantien sieltä tuli vauvakin ja kätilö ehti juuri huutaa toista kätilöä avuksi ja ottaa kopin:) Et sillee. Tämä kyllä yllätti kaikki! Kätilö kehoitti tulemaan neljännen kanssa heti kun nipistää. Sanoi että kestää kaikkineen puoli tuntia. Meiltä ajaa sairaalaan jo tuon verran! Pikkasen pistää miettimään...
Rillamari
Kun minulla tuli supistuksia 5min välein, ja sanoin miehelleni että nyt tuntus just siltä että pitäs lähtee synnärille päin.No mieheni sitten siihen odota kulta puoli tuntia nii tää ohjelma loppuu.Eihän siinä sit muuta ku hoputin vaan ja sit lähettii ja synnärille ku päästiin ni poika synty vartin päästä.Kätilö vaan tokas et puol tuntii ku olisitte tullu myöhäs ni laps olisi syntynyt kotiin.Tosiaa tää tapahtui vuonna 2000.
Olimme mieheni kanssa toivoneet tyttöä koko raskauden ajan, ja kun esikoisemme synnytys sitten oli jo vauhdissa niin, tokaisin siinä sitten että " Sen on paree olla se tyttö!! " Johon kätilö sitten tuumasi että, " Mitäs sitten jos se onkin poika???? Laitetaanko sitten takaisin?? "
Onneksi ei tarvinnut laittaa taikaisin, kun saimme todella toivotun tytön, kuopuksen synnytyksessä ei muistaakseni tapahtunut mitään eritystä....
Mari, Tiia1v4kk ja Toni 3kk
Mieheni oli kyllä synnytyksessä mukana, mutta ei onneksi mölayttänyt mitään. Mutta jälkeen päin muistellen huvittavaa oli kun otin ilokaasua järkyttäviin supistuksiin, mutta en ilmeisesti osannut ottaa ilokaasua oikein kun en huomannut MITÄÄN vaikutusta. Kun olin taas kerran koittanut ottaa ilokaasua, kätilö tuli naamani eteen ja kysyi samalla kun poltto oli pahimmillaan:" Naurattaako?"
..ei kyllä naurattanut.. Paitsi näin jälkeen päin.. =)
Mä en meinaa saaha naurua loppumaan... Oli niin hyvä juttu!
sairaalasta. Hän sanoi, että HÄN on kyllä nyt niin väsynyt ja kotiin pitäisi vielä jaksaa ajaa (noin 65 km), että hän lähtee kyllä kohta pois - tämä sanottiin hermostuneella ja kärsimättömällä äänensävyllä, että kyllä täällä nyt jo on notkuttukin. Teki mieli sanoa, että tuossa on ovi, ala vetää ja kiireesti sittenkin kun SINÄ kerran olet niin väsynyt. Tämä tapahtui kun kätilö sanoi menevänsä hakemaan meille aamiaista. Oli siis epävarmaan, jääkö tämä tuore isä syömään kanssani vai ei. En tiedä mihin oli kiire, sinne nukkumaan kai.
Ei sanonut mitään että hienosti meni tai hyvä sinä ja pussasikin vain käskystä, kun kätilö sanoi, että kyllä saa pussata.
Minulla jäi aivan karmea maku siitä synnytyksestä ja miehen läsnäolosta siellä. Jos en olisi pelännyt, että hylkää henkisesti lapsensa ja minut, en olisi edes ottanut synnytykseen. Yhtään mitään hyötyä hänestä ei siellä ollut, ei silittänyt, ei yrittänyt saada minua rentoutumaan ei mitään.
Ai niin, puhuttiin koko avaumisvaihe miehen työasioista ja kaupan asiakkaista (kaupassa myyjänä).
no, se oli ok, koska hänestä ei ollut apua, koska sain parhaan lievityksen makuullani kuumavesipussien päällä. Mutta ponnistusvaiheiden aikana kommentti " saisko laittaa radion päälle, on viime hetket menossa matsista" oli kyllä aika hauska! Lupaa ei kyllä tullut, mutta en suuttunukaan, kiinnostaahan itseänikin jääkiekko sen verran.
synnytykseni kesti 55min ja olin tosi poikki pikaisesta synnytyksestä ja ukko sitten hönkäs käytävälle onnesta sekaisin, vauva sylissä ja huumaantuneena mullekkin sitten siinä kehaisi että " rakas, sä olit ihan violetti" ja pussas päälle...kylläpä kommentti sitten niiin piristi siinä vaiheessa:/ nyt jo ihan hauskaa muistella näitä. jossain vaiheessa synnytystä valitteli kätilölle kipeetä finniänsä suupielessä;)
kiitos..tuli naurettua vesi silmistä valuen.kyllä miehet on joskus " tyhmiä"
en oo pitkään aikaan nauranu yhtä makeasti,ku eilen illalla/yöllä ja tänä iltana,ku näitä lueskelin.En meinannu eilen ees yöpalaa saada tehtyä ku tuli naurukohtauksia.Kiitos kaikille jotka on vaivautunu kirjottamaan tänne oman juttunsa ja ilahduttaa muita.Oma ukko ei tainnu mitään hauskaa tehä synnytykses,mut oli kuitenkin tukena ja turvana..
Kun meillä oli aika lähteä sairaalaan, oli mieheni ja hänen kaverinsa aivan paniikissa. Kumpikin kävi hätä kakalla ainakin kahdesti ennen kuin pääsimme matkaan. Mieheni soitteli joka puolelle että se on menoa nyt!! No kesti vielä kauan ennen kuin mitään tapahtui ja vietimme aikaa perhehuoneessa, jossa mies vielä ehdotteli jospa seksiä voisimme harrastaa!!GRRR!!! Ei sitten ihmeemmin tehnyt mieli! Lopulta kun pääsimme tosi toimiin, mieheni käyttäytyi kyllä ihanasti mutta kun vauva oli pää puoliksi ulkona mies kehotti kovasti kurkkaa nyt itsekki, älä ime sitä uudestaan sisälle, hah hah ei kyllä hirveesti naurattanu sillon! Istukka kun syntyi sanoi mieheni että oho näyttääpä se ihan lepakolta! Onneksi en itse nähnyt...
Kun sanoin miehelleni, että nyt tuli lähtö synnyttämään niin hän siihen vastas:" Okei, mut mennää sitten nakkarin kautta" Kesken kauheitten supistusten kätilö halusi laittaa minut käyrille ja vaati heittäytymään perhehuoneen parisängylle pitkälleen. Minä etsin kiihkeästi jotakin, mitä voisi puristaa, kun makuulla supistukset on hirveäpiä. Etsin ja en löydä, mies käy viereen ja tartun sitä paidanhelmasta, onhan se edes jotain, niin toinen karjaisee:" Älä revi mun paitaa" minä närkästyneenä " viis siitä mulla on tuskia.
Näin tapahtunut joskus 1970-luvun alussa äitini tutulle:
Odottava " pariskunta" oli nuori, kun lapsi syntyi aikanaan sairaalassa ja kätilö kertoi 16-17 vuotiaalle tuoreelle isälle, että tyttö tuli! Niin isä kysyi, etteikö sitä voisi vielä vaihtaa poikaan..?! Johon kätilö oli vastannut, ettei vauvoilla valitettavasti ole vaihto- eikä palautusoikeutta...
Minä itsekin toivoin pikkusisaruksesta veljeä, mutta sisko tuli; kysyi isiltä ihan samaa, mutta olin hiukan alta neljän vanha... =)