Älyttömintä mitä mies on sanonut/tehnyt synnytyksessä?
Meillä mies tiesi joutuvansa tämän ketjun jatkoksi jos möläyttäisi jotain, joten osasi sitten olla ihan ihmisiksi. -AInakin melkein.
Kertoi kuitenkin jälkeenpäin, että silloin kun kätilö antoi hänelle märän rätin ja käski pyyhkiä sillä otsaani, tuli hänelle elävästi mieleen joku Rocky-leffan nyrkkeilykohtaus. Hän näki itsensä nyrkkeilykehän kulmauksessa pyyhkimässä hikeä nyrkkeilijän otsalta. :-) Oli ehkä ihan viisasta jättää sanomatta tuota siellä synnytyssalissa. En haluaisi itseäni verrattavan Rockyyn, vaikka se synnytys aika matsi tietysti onkin. Ei olis välttämättä huumorintaju siinä paikassa riittänyt, vaikka kätilön sanoin olinkin erittäin rauhallinen synnyttäjä. Taisin minä yhden perhanan suustani päästää... :-)
Toinen vähän huvittava juttu oli kun meillä vaihtui kätilö kesken ponnistusvaiheen. Ensimmäisellä kätilöllä oli ilmeisesti aikas kiire johonkin kun ei kerennyt enää sitä viimeistä kahtakymmentä minuuttia olla paikalla. Minä sitten pojan synnyttyä kysymään uudelta kätilöltä, että "anteeksi, mutta mikäs sinun nimesi taas olikaan? Ei jäänyt mieleen kun äsken itsesi esittelit."
Siru-Sofia
Kommentit (730)
Ajattelin laittaa tänne muutaman asian mikä naurattaa näin jälkeenpäin...
Synnytys oli tosi pitkä joten kaikkea sattui.
Lauantai-iltana mentiin tarkkailuhuoneeseen odottelemaan käynnistymistä (vettä tihkui)...Jossain vaiheessa yöllä vessareissullani bongasin limatulpan ja huusin miehen kattomaan (olikohan tuossakaan järkeä, innoissani kun olin) Mies ei juurikaan ollut innoissaan... :)
Sunnuntai meni myöskin odotellessa ja maanantai yönä siirryimme saliin. No koska edistystä ei juurikaan tapahtunut niin mieskin sai sängyn saliin. Aamusta kun kätilö+lääkäri tuli tsekkaamaan tilannetta niin he JOUTUIVAT SIIRTÄMÄÄN kuorsaavan ja kiukkuisen miehen pois sängyn kanssa...miestä herätellessä tämä tokaisi vihaisena (unissaan) että en todellakaan aio vielä herätä, heräile keskenäs...Ja voitte kuvitella mun reaktion...Huusin että nyt YLÖS!!
Kohdunsuulla edistys oli ollut HIDASTA ja mies lähti käymään salin vessassa (sattuu tuo phätä iskemään sille aina kun EI pitäisi)...Ensinnäkin kuuntelin naama punaisena miehen ähinää ja kätilö siinä tutkaili mun tilannetta kunnes kätilö kysäisi että ponnistuttaako??Vastasin että joku paine tuolla tuntuu ja kätilö sanoi että auki on joten alappa ponnistamaan...Minä siinä sitten karjaisin miehelleni että nyt pois sieltä vessasta ja tänne, vauva syntyy...Mies ryntäsi vessasta ja sanoi että eikai, eihän se oo tähänmennessäkään aikonu tulla edes ulos...(taisi olla pitkästynyt kun 2 päivää synnytystä oli jo takana)...
Ja ponnistusvaiheen aikana kätilö tyrkkäsi miehelle märän liinan jolla kuulemma PITÄÄ pyyhkiä mun ottaa jotta virkistyn.. Mä vaan en supistusten aikan kestänyt kosketusta joten sanoin hyvin tiukkaan sävyyn miehelle että Mee sä nyt vaikka vittuun se rättis kanssa!! Ja mies peräänty liinansa kanssa kunnes kätilö komensi miestä taas pyyhkimään ottikkoa ja minä taas hermostuin...muutaman kerran sama toistui ja loppujen lopuksi otin rätin ja paiskasin sen lattialle...
eli molemmat toilaili, itse kylläklin kysyin että onko mitään millä voin keskeyttää tämän ja mies sanoi kätilön kuullen että on kuulemma se että olisin harkinnut reilu 9kk aikasemmin :) Niin ja saapuessamme sairaalaan ja kuultuamme että vettä tihkuu ja sisään jäädään niin itse kysyin älykkäästi että koskas mä pääsen sitten kotiin ja koska pitää tulla sitten synnyttämään...kätilö nauroi ja sanoi että pääset kotiin sitten vauvan kanssa ja seuraavaksi synnyttämään pitää tulla jahka olemme hankkimassa toista :)
Meillä mies teki tarkan laskutoimituksen kesken synnytyksen tähän tapaan: Kello 13.30 auki 2 cm, kello 14.30 auki 4 cm (nämä olivat siis kätilön tutkimia mittoja ja tosia) tästä mies veti johtopäätöksen, että 2 cm/ tunti etenee aukeaminen. Eli 15.30 6cm, 16.30 8 cm ja puoli kuudelta päästään ponnistamaan, siihen varataan tunti ja muihin juttuihin toinen tunti eli kahdeksaksi voin tilata varpajaissaunan! Kaiken huipuksi soitti kavereilleen siitä paikasta, että kyllä tämä kahdeksalta on ohi! Silloin ei naurattanut paljoakaan, jälkeenpäin kyllä. Synnytys muuten ei edennyt tämän tarkan laskutoimituksen mukaan, vaan vaavi syntyi jo puoli kuudelta.
.. sektion jälkeen heräämössä; " mähän oon kännissä!" sammaltaen tyhmä hymy naamalla, vielä lääkehuuruissa..
jännä.
voi että, toi oli kyllä hyvä =)) tästä huomataan et ne miehet on välillä niin tyhmiä mut silti niin sulosia!! sillon se ei varmaan naurattanut niin hirveesti mut näin jälkeenpäin se varmaan huvittaa teitäkin :)
Tää oli ehkä paras... täytyypä ootella, mitä se oma kultamussukka päästelee siellä suustaan:)
Taisi olla mies hiukan paniikissa, aika södeä!
Nää on kyl niin hauskoja juttuja, toivottavasti muistuu mieleen ja naurattaa vielä kun itse menossa synnyttämään...
kun oltiin viitosta synnyttelemässä. Mies oli ilman perjantai-illan paukkua jo kolme viikkoa ennen laskettua aikaa, ja viikon poika sitten vielä yli menikin. No synnyttämään kun vihdoin päästiin, sain kipulääkkeeksi ilokaasua. Se auttoi todella hyin ja olo oli kuin umpihumalassa =O) Tokaisinkin miehelleni että herrannen aika olen kyllä nyt tosi juovuksisssa, johon mies masentuneena että hö, hän on joutunut olemaan ihan raivo raittiina ja äiti ottaa humalat heti sairaalaan päästyä ja mieti vähän mitä nuo kätilötkin ajatteelee jos niillekin kerrot olevasi humalassa...
... vihdoin saanut luettua kaikki ja nauranut vedet silmissä :-) Kiitokset kaikille kirjoittajille. Itselläni huomenna la. joten saa nähdä mitä uusi mieheni siellä sutkauttaa.
Veljelleni syntyi lapsi 13 vuotta sitten ja soitti siitä sitten sairaalasta lähdettyään että tyttö tuli ja antoi vielä mitat. Noh... Minä siitä sitten ostamaan vaaleanpunaista potkupukua ja eikun tyttöä katsomaan. Arvatkaapa kuinka nolona olin siellä osastolla kun lapsen äiti tyhmänä tuijottaa et ostit sitten POJALLE vaaleanpunaisen puvun. Häh???
Veljeni oli niin tohkeissaan että ei muistanut sen olevan poika :-)
Itse kun menin esikoista synnyttämään ja kolmannen kerran siis sairaalaan kun aina käännyttivät kotia. Noh takana 2 ja 1/2 vuorokautta yhtä valvomista ... kun kivut olivat kovat. Ex ajoi helsingissä neljän ruuhkassa kaahaten kun oli jo kiire seuraavaan töihin (teki silloin kahta työtä). Liikenne valoissa eräs herra henkilö sitten avasi ikkunan ja huusi ja kirosi exän ajo tyyliä. Nousin suutuksissani autosta ja huusin miehelle et perk.. nyt pitää päästä sairaalaan. Mies laittoikin reippaasti ikkunan kiinni, ovet lukkoon ja ajoi jalkakäytävän päältä päin punaisia. (raukka parka) Tunsin kuinka kaikki nauroivat tilannetta autoissa ja minä puhisin kiukusta ja kivuista..... Oli Ex mies ekaa kertaa nolona sekin ja komensi minut autoon. Ja taas mentiin. No siitä pääsinkin jo suoraan saliin.
Kirjoitan taas kun tämä kolmonen tulee ulos.
...ettei vaan joudu hukkaan!!! Kaikki luettu välillä itkien ja välillä nauraen! Omia uusia kokemuksia odotellessa (28+2)
Vatsalihaksia oikein kivistää nauramisesta, ihania kertomuksia!
Kerron vielä omanikin jatkoksi:
Kuopus syntyi puoli vuotta sitten aika vauhdilla. Yöllä olin herännyt muutaman kerran supistukseen mutta nukuin silti ihan hyvin. Aamulla meni vedet että paukahti ja sen jälkeen alkoivat napakat tiheät supistukset. Syötiin siinä aamupalaa ja ihmettelin itsekseni miten ne niin koko ajan tulevatkin. Eka synnytys käynnistettiin ja avautumisen alku kesti ikuisuuksia (tai ainakin tuntui siltä) ja ajattelin ettei tässä vielä mikään kiire ole.
Vessassa käytyäni tajusin että nyt taitaa kuitenkin olla hoppu, jäi toinen leipäkin pöydälle syömättä. Tuhatta ja sataa kaahattiin sairaalaan, esikoinen mukana kun lapsenvahti ei ollut vielä ehtinyt paikalle. Sairaalassa kätilö kysyi joko on kiire saliin ja sain puhistua ettei tässä mitään hätää. Tutkittiin ja 7,5cm auki, käyrään tuli lähes jatkuvia supistuksia. En huolinut sänkykyytiä synnytyssaliin vaan kävelin itse, välillä pysähdyin nojailemaan ja huojumaan supistuksen ajaksi.
Salissa piti kököttää taas hetki aloillaan käyrää ottamassa ja sekös tuskaa oli. Kätilö kutsui lääkärin tarkistamaan tilannetta puudutusta varten mutta juuri kun tämä pääsi ovesta sisään aloin jo ponnistaa ja parissa minuutissa ihana tyttö oli maailmassa. Mitään puudutusta en ehtinyt saada muttei synnytys niin kipeää tehnytkään kuin esikoisen kohdalla joilloin olisin ollut ihan pulassa ilman epiduraalia.
Mies ehti ovesta sisään juuri kun neitiä nostettiin rintani päälle. Onnen kyyneleet silmissä sanoin " katsos kuka täällä jo on" johon mies tokaisi " no joko se ehti syntyä" . Oli käynyt kaikessa rauhassa vessassa ja pari puhelua soittamassa sen jälkeen kun lapsenvahti oli saapunut sairaalalle. Ei mitä ilmeisimmin ymmärtänyt kuinka kiire sairaalaan tulolla oikein oli. Ihana kätilö kehaisi että tämä rouva kyllä tietää mitä tekee.
Vieläkin ihmettelen mihin jäivät ne 10 minuutin välein kahden tunnin ajan tulevat supistukset joista valmennuksessa puhuttiin. :D Ensi kerralla (toivottavasti sellainen tulee) taidan leiriytyä sairaalan pihalle kuukautta ennen laskettua aikaa että ehdimme varmasti ajoissa.
Viimeksi kun kuin näitä 1½ vuotta sitten, pääsin sivulle 43, nyt olen töiden ohessa lukenut loput.. Mukavaa kun ketju pitää pintansa, minähän vuonna tämä on alkanut, kellään tietoa?
Oma mieheni on ollut kiltti molemmilla kerroilla, pysynyt vieressä ja ihan vaan olemassa olollaankin tuonut turvaa.
Kuopusta odotellessamme kävimme kerran jo kokeilemassa sairaalassa vko 37+ kun kovasti ja säännöllisesti n. 5 min välein supisteli. Olin aika hermona kun matkaa meiltä sairaalaan on 45 km ja esikoinenkin tuli nopeasti, 4 h kokonaisaika synnytyksellä. Ollaan jälkeinpäin harmiteltu kun sillä reissulla ei muksua tullut, nimittäin olisi ollut hauskaa kerrottavaa matka synnytykseen.. Tapettiin nimittäin aika monta eläintä (joka ei tietysti oikeasti hauskaa..) siinä aamuyön hämärässä, saldo taisi olla 3 jänistä ja yksi kauris. Tosin luulen että kauris selvisi vain säikähdyksellä, mutta hurjalta näytti kun siinä auton vieressä, vauhdin ollessa 80, vilahti kauris, jonka jalat osui juuri ja juuri vasempaan etupuskuriin ja se tipahti ojaan.. Minä kiljuin lähes koko matkan supistelun välissä, että varo tuota, hups, varo taas, hups, jne.. Oli kesäkuun puoliväli ja aamuhämärässä varmaan koko eläinkunta liikkeellä eikä niitä huomannut kuin aina liian myöhään..
No, kuume ja flunssa oli aiheuttanut silloin nuo supistelut ja lääkettä saatuani rauhoittuivat, eli kotiin lähdettiin seuraavana aamuna.
Oikea synnytys lähti turvallisesti yliaikaiskontrollista, mutta loppuvaiheessa oli vähän jo jännitystä mukana. Oli helteinen heinäkuun yö ja salit täynnä porukkaa, niin että yhden kätilön piti ravata kahden huoneen välillä. Kun olin 8 senttiä auki, kätilö totesi tässä menevän vielä hetken ja lähti toista synnyttäjää katsomaan. Melkein heti tunsin älytöntä tarvetta ponnistaa ja kiljuin miehelleni, että paina nappia, nyt se tulee. Mies painoi, mitään ei tapahtunut, painoi uudelleen, eikä ketään tullut. Siinä vaiheessa huusin jo varmaan tosi kovaa sitä, että muksu syntyy nyt, kun joku muu kätilö kuin omani syöksyi sisään ja kysyi mikä hätänä. Sain vain taas huudettua, että se tulee nyt, kun kätilö vilkaisi alas ja sanoi, että niin tulee, anna tulla vain! Oma kätilökin ehti siinä vaiheessa tulla takaisin ja kertoi ettei valo ollut toiminut, hän ei tiennyt että olimme häntä kutsuneet! Ponnistusajaksi laitettiin 2 min, kun eivät muuta osanneet. Ollaan jälkeenpäin naurettu, että entäs jos kukaan ei olisi kuullut, olisiko mieheni joutunut ottamaan kopin, vaikka synnytyssalisalissa oltiin (jännitettiin aiemmin josko hän joutuu kotona kätilöksi..).
Seuraavan laskettu aika on kesäkussa, saa nähdä mitä silloin tapahtuu..
Vielä joudun odottamaan omaa synnytyskokemusta pari kuukautta, mutta kuulin hyvän jutun, joka tapahtui äitini kaverille seitkytluvun lopulla. Asuivat puolen kilometrin päässä sairaalasta ja oli luminen talvipäivä, kun tuli aika lähteä. Päättivät mennä potkukelkalla. Jossain vaiheessa kaverin mies huusi kelkan takaa, ettei millään jaksa lykkiä, joten nainen siirtyi lykkijäksi ja mies matkustajaksi:)
Oman pikkuveljeni syntymää juhlisti pappani vierailu osastolla. Oli juhlinut ensimmäisen tyttärenpoikansa syntymää kumoamalla pari konjakkia liikaa ja katsomalla hiihdon mm-kilpailuja. (v.1984 Aki Karvonen hopeaa). Tuli " pienessä" huppelissa osastolle suksiparin kanssa ja ilmoitti ovelta, että nimeksi tulee sitten Aki!
kivut olivat hirvittävät tuntikaupalla, tajunta tuntui menevän välillä. Mies ojensi käsivartensa ja puristin siitä supistuksen aikana..ilmeisesti kovastikin, sillä mies kiskaisi kätensä pois ja sanoi: hei, tuo sattuu! Kätilö mulkaisi miestä ja ojensi oman käsivartensa....
En mä nyt tiedä onko tämä nyt niin hauska enää, mutta kyllä synnytyssalissa nauratti :) Kun olin 10cm auki niin kätilö sanoi että voin mennä kyljelleen ja aina vähän itsekseni ponnistella supistuksen aikana. Ei kuulemma haittaa vaikka tulisi paukkua tai kakkaa :D No, kätilö lähti huoneesta hetkeksi ja minä aloin ponnistelemaan ilman paukun paukkua ;) Yhtäkkiä mies alkoikin ihan hirveänä piereskelemään pahan hajuisia pieruja. Yritä siinä nyt sitten naurua pidätellä, samalla sain naurultani sanottua, että kätilö sanoi kyllä MINULLE ettei haittaa vaikka pieruja tulee :D
...mutta mieheni kysyi ekan synnytykseni jälkeen, että eikö siihen ohueen putkeen pissaaminen ollut vaikeaa. (Minut katetroitiin muutamaan otteeseen synnytyksen aikana.) :)
Ja yks pikku kommentti on vähän harmittanu... Nimittäin ponnistusvaiheen kipu yllätti ihan totaalisesti, enkä ensin uskaltanut oikein ponnistaa. Mies ja 2 kätilöä sitten kukin tyylillään rohkaisi, että anna mennä vaan, joka työnnöllä tulee koko ajan eteenpäin. No, minähän purin hampaat yhteen ja ajattelin, että " ressi vie, miehän synnytän tämän vaikka väkisin" . Jälkeenpäin sanoinki miehelleni, että jos oisin tienny, miten nopeasti vauva tulee maailmaan, en ois varmaan pelänny sitä kipua niin paljon vaan punnertanu sen vielä nopeammin. (Ponnistusvaihe kesti 14 minuuttia.) Mies siihen, että " eiköhän se vauva aika lailla kiskottu ulos" . Tottahan kätilöt auttoivat lasta maailmaan, varsinkin pään ja hartioiden synnyttyä, mutta haluan ainaki uskoa, että minä sen suurimman työn tein. Pihtejä tai imukuppia ei ollut käytössä...
Meillä Jäbä aloitti maailmaan tulonsa käynnistyksellä.
Supistukset oli tosi rajut sitten kun ne alkoivat.
Mies katseli kellosta välillä supistusten väliä ja kestoa. Parhaimmillaan (vai pahimmillaan?!) mulla tuli 1½min supistukset 45sek välein.
Mies yritti tietysti olla kovasti hengessä mukana ja myötätuntoinen kun totesi että " sulla tulee kyllä tosi usein noita supistuksia" .
No perkele, kiva kun kerroit, minen huomannutkaan...
Mies kävi soittamassa siinä jossain vaiheessa ja sit kun tuli takas huoneeseen, hihitteli että tuolla joku huutaa ihan hulluna.
Mä totesin vähän happamasti että kuule eipä hihitytä meikäläistä kun jossain kohtaa se sama tuska on edessä, katotaan kuka sit huutaa.
Synnytyksen jälkeen mies kehui että en huutanut läheskään niin kovaa kun se toinen, ja hänen mielestään se oli selvästi osoitus siitä miten reipas synnyttäjä mä olin. =)
Kätilö kyseli ponnistusvaiheessa että haluanko kädellä koittaa kun pää tuntuu jo. Karjuin vaan että ota nyt helvetti se jo ulos sieltä kun persreikä repee...
Muutama perkelekin tais päästä vielä ennenkuin Jäbä ulos pullahti.
Niinhän se pyrstö toki sit repeskin, 10 tikin verran... Että ei ollut mitenkään väärä olo meikäläisellä siinä kohtaa. Vai että vielä ois pitänyt päätä koitella... ;)
Aina olin haaveillut neljästä lapsesta, kun mies kolmatta odottaessani päätti ettei enempää tule. Synnytyksessä sitten kuvitteli tsemppaavansa kun huusi salissa, et muista tää on viimenen kerta, ei tartte ikinä enää tällasta. Alamäki on alkanu siitä.
hakemaan minua ja vauvaa synnäriltä ja autolle päästyä huomasin että auton ovet olivat jääneet auki. sitä aikani päivittelin miehelleni. vauva saatiin kaukaloineen autoon ja olimme lähdössä, niin mieheni kävi etsimään avaimiaan. lopulta löysimme ne auton virtalukosta! Onneksi eivät varkaat iskeneet sillä välin!
Mies oli niin tohkeissaan ja jännitti hakea esikoinen kotiin.
Tämä tapahtui jo vuosia sitten. Kätilö soitti erään synnyttäjän puolesta tämän miehelle kotiin, että tämä voisi pikkuhiljaa lähteä tulemaan kohti synnytyssairaalaa, mikäli mielii mukaan vaimonsa synnytykseen.
Kätilö sanoi puhelimessa miehelle, että ennen kuin lähdet ajamaan, huolehdi, että syöt hyvin, käy suihkussa, aja parta ja ajele sitten kaikessa rauhassa sairaalaan.
Kun mies sitten viimein ilmestyi synnytyssalin ovelle, vaimo ei meinannut tunnistaa häntä. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt miestään ilman partaa.