Älyttömintä mitä mies on sanonut/tehnyt synnytyksessä?
Meillä mies tiesi joutuvansa tämän ketjun jatkoksi jos möläyttäisi jotain, joten osasi sitten olla ihan ihmisiksi. -AInakin melkein.
Kertoi kuitenkin jälkeenpäin, että silloin kun kätilö antoi hänelle märän rätin ja käski pyyhkiä sillä otsaani, tuli hänelle elävästi mieleen joku Rocky-leffan nyrkkeilykohtaus. Hän näki itsensä nyrkkeilykehän kulmauksessa pyyhkimässä hikeä nyrkkeilijän otsalta. :-) Oli ehkä ihan viisasta jättää sanomatta tuota siellä synnytyssalissa. En haluaisi itseäni verrattavan Rockyyn, vaikka se synnytys aika matsi tietysti onkin. Ei olis välttämättä huumorintaju siinä paikassa riittänyt, vaikka kätilön sanoin olinkin erittäin rauhallinen synnyttäjä. Taisin minä yhden perhanan suustani päästää... :-)
Toinen vähän huvittava juttu oli kun meillä vaihtui kätilö kesken ponnistusvaiheen. Ensimmäisellä kätilöllä oli ilmeisesti aikas kiire johonkin kun ei kerennyt enää sitä viimeistä kahtakymmentä minuuttia olla paikalla. Minä sitten pojan synnyttyä kysymään uudelta kätilöltä, että "anteeksi, mutta mikäs sinun nimesi taas olikaan? Ei jäänyt mieleen kun äsken itsesi esittelit."
Siru-Sofia
Kommentit (730)
meinasin naurullani herättää koko perheen ja muistui mieleen mieheni outo käyttäytyminen kun lähdettiin esikoista synnyttämään.
Supistukset alkoivat laskettuna aamuna kylläkin aika vaimeina (jota en silloin tajunnut, luulin kivuliaiksi...), mutta säännöllisinä. Minä olin jo oven suulla lähdössä sairaalaan kun mieheni tuskaili mitä laittaisi päälle ja silitti farkkujaan! Hän valitti ettei ollut mitään kunnon verkkareita, valmennuksessahan oli isien käsketty laittaa päälle jotain rentoa ja mukavaa kuten verkkarit, synnytyshän saattaisi kestää pitkään. No eihän synnyttämään sitten juuri silitetyissä farkuissa voinut mennä.... niinpä minä jouduin istumaan Hyvinkään Intersportin edessä autossa kun isäntä kävi hakemassa verkkarit!
Ja siellähän istuin kun en päässyt liikkumaankaan, siihen aikaan kun meillä ei vielä ollut kuin yksi kännykkä, ei voinut soittaa että tule nyt jo, perkele!
meillä meni niin,että lapsivesi meni aamuyöllä kotona,ja herättelin siinä miestä ja kerroin että nyt tais mennä vedet. Se rupesi hekottelemaan ihan onnessan, puki päälle, meni jääkaapille ja rupesi syömään! Sitten se tuli ison murokulhollisen kanssa makuuhuoneeseen,missä minä makasin vesieni kanssa. Siinä se söi ja naureskeli, oli hepulissa. Sitten kun piti etsiä' puhelinluettelosta numero synnärille,niin ei se saanu sitä etittyä. minun piti etsiä ja neuvoa. Ja kun mies soitti ambulanssin niin ei se raukka muistanut edes meidän osotetta :) tämä alkuvaihe oli siis tällasta että mies oli aivan " shokissa" tai vastaavassa... Mutta myöhemmin kuitenkin käyttäytyi ihan asiallisesti.
Ainiin, paitsi se oli erittäin ÄRSYTTÄVÄÄ, kun mies rupesi laulamaan kun minä olin kauheissa supistustuskissani. Hän ei TOD. osaa laulaa,joten kajasin sille että " hiljaa, turpa kiinni!" ...yritti se myöhemmin vielä uudelleen,mutta toisen karjaisun jälkeen ei enää uskaltanut.
***********************************************************
Mutta aivan kertakaikkiaan huippuja nämä kaikki kertomukset täällä! Miestäkin naurattaa kun lukee näitä.
Esikoisemme synnytys käynnistyi vauhdilla keskellä yötä. Herätin nukkuvan miehen, joka sai itsensä ihailtavan nopeasti liikkeelle ja valmiiksi lähtöön. Ilmeisesti asia ei kuitenkaan tehnyt mieheeni kovin suurta vaikutusta, sillä matkalla synnärille havahduin tuskieni keskellä siihen, kun mies teki risteyksessä paniikkijarrutuksen. " Meinasin nukahtaa" mies selitteli ratin takaa. Ärsytti todella paljon! Kuinka toinen voi nukahdella tässä tilanteessa!
äidit ottavat lapsen isän eikä omaansa" .
Toisella kertaa mies nukkui synnytyssalissa minä keinuttelin keinutuolissa ja mies nukkui synnytysvuoteella. Kun ponnistusvaihe alkoi, kätilö sanoi että lapsen pää on kiinni väärässä paikassa, jolloin mies meinasi pyörtyä ja lähti käytävälle. Jälkeen päin hän kertoi luulleensa, että lapsi on epämuodostunut, kun kerran pää on kiinni väärässä paikassa. Itse tajusin heti kätilön tarkoittaneen lapsen vain kiinnittyneen vähän vinoon. Kaikki meni hyvin ja tytön pää on kiinnittynyt ihan oikein.=)
Synnytys käynnistyi vesien menolla aamuyöllä neljältä. Ulkona oli pakkasta -30 astetta. Herätin miehen ja sanoin että pitäs käydä laittamassa auto lämpiämään. Mies käänsi kylkeä ja tokaisi " Kyllä se aamulla lähtee ajastimella lämpiämään " . Sain kuin sainkin hänet ymmärtämään että kohta pitäs lähteä synnärille.
Synnytysvalmennuksessa varmaan painotetaan, että isällä kannattaa olla evästä mukana, nimittäin auton lämpiämään laiton jälkeen mies keitteli puuron, teki voileipiä ja luki aamun lehden... minä tuskissani pakkasi laukkuja ja ravasin vessassa vaihtamassa sidettä.
Kun sitten synnytyssalissa kivut olivat pahimmillaan, jutteli mies kätilön kanssa moottorikelkoista.
Kun poika oli syntynyt, mies sanoi: " Sehän oli aivan samanlaista hommaa kuin lehmän poikiminen" . En tiennyt hänen koskaan nähneen lehmän poikimista.
Kun sitten kätilö tikkasi alapäätäni, mies kommentoi että meneepä siinä kauan. Kätilö kertoi tekevänsä tarkkaa ja hyvää työtä, että tulisi vähintää yhtä hyvä kuin ennen synnytystä oli. Mies kysyi: " Saako siihen takuun!"
Mutta kaikesta huolimatta on hyvä isä ja rakastava aviomies.
ja minulla kun oli jo hauskaa tässä eräänä iltana kun keskustelimme tulevasta synnytyksestä ja yhtäkkiä mieheni keskeytti puheeni ja sanoi: " hetkinen, siis otappas nyt uudestaan. Eikö se kohdunsuu olekaan tuossa heti?" Oli raukka luullut, että kohdunsuu=emättimen aukko. Naurultani sain kysyttyä, että miten olet oikein ajatellut rakastelun tähän asti, kai se vauva olisi tuntunut olevan siellä tiellä... No, ihan hyvä kun tuli tämä jo oikaistua tässä vaiheessa kun synnytykseen on vielä toivottavasti aikaa muutama kuukausi.
" anteeksi että kävin koputtelemassa siellä siun yksiön ovella" - kätilökin oli vähän hassun näköinen kuullessaan...
Sinänsä ei niin älytöntä, pitihän sekin homma tehdä...
Minun mies ei nyt ollut erityisen huvittava, mutta hullua minusta oli, kun kauheissa kivuissa vääntelin kotona ja ilmoitin yöllä, että " nouse ylös, nyt lähdetään" , niin mies nousi ja meni sohvalle nukkumaan! Ja minä luulin, että siellä vedetään jo takkia niskaan.
Sitten kun hän siitä heräsi, alkoi aukomaan tuliteriä sukkia paketista, sellainen, missä ne kärjet on tiukasti langalla kiinni. Aikansa taisteltuaan joutu repimään ne ja toiseen sukkaan tuli reikä.
Toista lasta käynnisteltiin sairaalassa ja mies passitettiin kotiin nukkumaan illalla. Yöllä soitin, että siirryn nyt synnytyssaliin, että alkaa tulla. Hän sanoi, että " pitää vielä hampaat pestä" . Siinä vaiheessa tuntui, etteikö hänellä muuta ajateltavaa ollut, kuin hampaiden puhtaus!
Mä sanoin mun kätilölle että kun mun mies tulee ni se on semmonen hiukseton tyyppi ja siitä se kätilö kerto hyvän jutun, että kerran kans joku synnyttämässä ollut nainen oli sanonu, että kun hänen miehensä tulee, ni lähettäkää se heti tänne huoneeseen, no joku mies oli tullu sinne ja ne kätilöt oli sanoneet sille, että tonne voit mennä ja hieroo sit sen selkää.No se nainen kahto et, ahaa kiva nää tilas mulle hierojan! kätilo ku tuli sinne huoneeseen, ni se mies oli sanonu, et ei tää kyl mun vaimolta näytä!!! Kyl riitti naurua ilokaasuissa.Meillä vauva nakkas ekana kakan mun kädelle kiitoksena synnytyksestä. =)
Kamalaa, ihan mahaan koskee nämä jutut!!
Meillä ei mies sanonut hassuja, mie taisin hoitaa sen puolen ilokaasuissani, mutta teki. Sairaalaan mentyämme mieheni saattoi miut vaan ulko-ovesta sisälle ja lähti viemään autoa oven edestä pois ja parkkipaikalle. Kätilö sanoi että tule vaan sit tästä ovesta takaisin sisään kelloa soittamalla (oli yö) niin näytetään sulle sit missä vaimo on. Miut ohjattiin tutkimushuoneeseen ja vaatteenvaihtoon. Kätilö kerkisi suorittaa tutkimuksen ja peräruiskeenkin antaa, ihmeteltiin vaan että keskustaanko (sairaala on keskustasta aika kaukana) se lähti sitä autoa viemään kun näin kauan kestää ja mie aloin jo huolestua ja kaipailla. Mies ilmestyi lopulta toisen kätilön kanssa joka toi " eksyneen" takaisin, mies oli tullut sisään väärästä ovesta ja istunut ensiapupolilla vartin ennenkuin joku oli kysynyt että odotatko jotain? Mies siihen että no se vaimo tuli synnyttämään.. Olivat ohjanneet kiltisti äitipolille 50 m oikealle. Kyllä nauratti!
välilihani leikattiin ja kun siihen sitten laitettiin tikit, kätilö pyysi mieheni avuksi kun muut hyörivät lapsen ympärillä.
Kätilö kysyi, että voitko auttaa vai heikottaako sinua?
Johon mies vastasi, ettei heikota, onhan hän näitä nähnyt.
Kätilö katsahti ihmeissään miestäni ja mies selventämään, että heillä on ollut LEHMIÄ ja hän on ollut monessa poikimisessa mukana, ettei tämä nyt niin erilaista ollut!!!
Tosi fiksu verrata vaimoaan, joka just synnyttänyt ensimmäisern lapsen, lehmään...
Entinen mieheni tuli mukaan vasta kolmannen lapsen synnytykseen ja totesi 1 h 15 minuutin syöksysynnytyksen jälkeen että turhaan oli pelännyt synnytyksiä : Eihän tässä tullut edes hiki!
Siis kenelle??
ettei jättänyt tulematta koko synnytykseen. Muutaman kuukauden asiaa pohdittuaan tuli kuitenkin ja synnytyksen jälkeen, kun sai ensi kerran tytön syliinsä tokaisi naama näkkärillä, että eihän tää nyt niin kauheeta ollutkaan! Tehdäänkö toinenkin? (Mä en oikeen tiennyt itkeäkö vai nauraa, kun olin 1,5vrk valvonut ja siitä 16h synnyttänyt justiinsa...)
Toinen sinänsä huvittava kommentti oli, kun tyttö oli pesty ja kapaloitu sun muuta ja makoili sitten sängyssään, kun me joimme sairaalan tarjoamat siiderit. Jäimme kolmistaan saliin ja mies vilkuili vauvaa ja kuiskas sitten mulle, että saakohan ton ottaa syliin... Mä vaan totesin sille naurua pidätellen, että omashan se on ja saat oikeesti tehä sen kanssa ihan mitä tykkäät!
Kakkonen tuli maailmaan sen verran vauhdikkaasti, että vaikka sairaalaan on vain 20 min matka oli synnytys jo hyvässä käynnissä kun pääsimme perille. Synnytysvastaanoton läpi suoraan saliin ja miehellä tietysti suurimpana huolena kun kello oli 20.40 että nyt jää uutiset näkemättä. Ulvoin siinä tuskissani ilman kivunlievityksiä kun poika teki tuloaan ja mies vaan kysyy kätilöltä:" Mistä ton telkkarin sais päälle, ett näkis Arvi Lindin viimeiset uutiset" . Poika syntyi klo 21.05. (Ensimmäistä muksua ponnistelin yli tunnin ja oletushan on että kaikki synnytkset etenee saman kaavan mukaan...)
ja siellä synnytyssalissa supistusten aikana raskaasti hengitellessä tulee mies ristikkolehden kanssa vierelle: " onks toi hei oikein, että siat porsii? Onks se oikea sana?..." Juupa juu, porsimiset hyvinkin mulla mielessä siinä vaiheessa...=D
Korppu ja tyttövauva 1vk
kun esikoisesta sanoin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, että pitäs lähteä nyt sairaalaan, oli pari tuntia supistellut n. viiden minsan välein, laukaisi umpi unessa, että " v***u mä mihinkään harjotuksiin jaksa lähteä!" ja käänsi kylkeä, teimme silloin yhdessä harrastajateatterissa näytelmää, jonka kuusituntiset harjoitukset oli olleet päivällä. Minä luokkaantuneena marssin vessaan, tein kakan ja supparit loppuivat kuin seinään. aamulla kävi ilmi, että miehellä oli liki 39 astetta kuumetta, että tuskin olisi saliin päässytkään. niin ja tyttö syntyi viikkoa myöhemmin sunnuntaina, sillä kertaa mies uskoi hyvällä kun tulin yöllä sanomaan, että nyt mennään =)
Synnytys sujui sen verran sutjakkaasti, ettei pelejä olisi paljon ehditty pelaamaankaan.
Kysyin, missä miehen eväät, tämä voi kestää kauan, ku kerran käynnistellään. Oltiin ostettu valmiiksi limsaa ja pakkaseen mikropitsoja. Mies tajus, että hei nehän jäi kotiin, mutta muisti hän kuitenkin ottaa paperinkeräykseen menevät lehdet ja palautuspullot autoon mukaan ;-)