SYYSKUUN SYDÄNTEN VIIKKO 5

En ole saanut mitään kommentteja suljettujen ryhmien suhteen. Yahoolla on nyt ryhmä, ja siellä on kutsuttunakin aika porukka. Eli ehkä mennään sillä yahoolla, kun se taitaa olla monelle tuttukin.



Yhäkin, jos tahotte siihen ja ette ole saaneet kutsua (lähetin joitain vielä tänään) niin pistäkää minulle viestiä virvaliekki @ yahoo.com niin kutsun.



virva

Iso hali teille km kokeneille. Erityisesti pikkupippurille, jonka muista tuolta kuumeilupuolelta.

Änkeröiselle pidän peukkua, pitkä on varmasti odottavan aika. Toivottavasti perjantaina saat varmuuden tilanteeseesi. Mä sain aikoinaan km lääkkeet perjantaina otettavaksi, enkä saanut saikkua ollenkaan kun viikonloppuna ei ollut töitä. Mutta koska lääkkeet eivät tehonneet minuun ollenkaan, joiduin sitten kaavintaa, siitä sain saikkua kolme vrk. Toivottavasti kuitenkin kaikki kääntyy parhain päin, eikä tarvitse näitä asioita miettiä.



Tervetuloa uudet mukaan porukkaan. Millään en vielä kaikkia muista, kun porukka on niin suuri. Ehkä pikkuhiljaa käy väki tutuksi.



Itsellä on kuntoilu jäänyt ihan kokonaan tään hirmuisen väsymyksen vuoksi. Eikä flunssa yhtään paranna oloa. Saattaa olla, että tanssiharrastus saa pitää hieman taukoa raskauden ajan. Luultavasti se hyppiminen ja äkkinäiset liikkeet eivät ison vatsan kanssa ole kovin miellyttävää.

Mulla on tosin fyysinen työ, joten siinä tulee pakosti liikuntaa ja ulkoilua riittävästi.



Mies on vähän koittanut rauhoitella mua tään odotuksen kanssa. Nyt yritän levollisin mielin odottaa 10.2 olevaa alkuraskauden ultraa. Eli raskaana kunnes toisin todistetaan. Salaa mietin jo vauvalle nimeä - miten mieli tekeekin kaikkea hupsua ihan itsestään.



hassu harakkahuttu 6+3

Täällä voin jo henkisesti ihan hyvin, uskokaa pois!

Onneksi mulla on kaksi ihanaa lasta, niin tää arki on aika eläväistä.

Päätin myös heti alkuunsa, että tämä oli nyt vaan huonoa tuuria, ja ensi kerralla ehkä sitten taas onnistutaan.

Mielenkiintoinen km, kun aika vähän vuotoa eikä ensimmäistäkään kipua, jomotusta tai vihlasua. Eka km vuosia taakse samoilla viikoilla oli tosi kivulias ja verta tuli paljon.

Kävin eilen lääkärissä, kohtu normaali pieni, paineli tosi voimakkaasti eikä aristanut yhtään. Sanoi, että jos ei viikon sisällä vuoto lopu, pääsen kaavintaan. Oma luuloni on, että tämä oli tuulimuna, joka meni jo heti alussa kesken.



Änkeröinen; sun tilanne on kyllä tosi ikävä. Tuollainen odottelu on kyllä tosi piinaavaa. Toivottavasti tilanne nyt selkiintyy. Voimia! Itsellä olis varmaan mennyt hermot ja olisin varmaan räpättänyt lääkärille...



Harakkahuttu, olen onnellinen puolestasi ja myös kaikkien muiden joilla on ollut pidempi tie. (kyllähän minäkin tuun perästä, tämän mutkan kautta ;))

Mulla sentään nuo raskaudet ovat aika helposti saaneet alkunsa, joten mä en tiedä hankaluuksista mitään. Tämä toinen km kahden lapsen jälkeen on mulle ensijärkytyksen jälkeen jotenkin helpompi.



Ihana oli lukea teidän ultrakuulumisia!



terveisin jo piristynyt pp --

Pippupippuri, ihanaa tosiaan, että sinulla niitä lapsia jo on. :) Olen varma, että seuraava raskaus sujuu ongelmitta, kun on niin hyvät taustat jo takanakin. Muutenkin, ei melkein naista ole, jonka elämään ei yhtä keskeytynyttä raskautta mahdu. Äidilläni on lapsia vajaa kymmenen ja raskauksia reilusti yli. En tiedä miksi äitee on niin koneeksi elämässään ryhtynyt, uskonnollinen ei ole.. kai hän piti vauvoista. Ei oikein osaa sitä selittää. No mutta kuitenkin, kylle ne tuulimunat ja muut keskenmenot vaan ikävä kyllä kuuluu lapsen yrittämiseen.



Olen itsekin taas täällä. Että kyllä te kaikki tulette sitten perässä. :) Toivottavasti itse nyt pysyn täällä, niin saataisiin se eka.. no eipä tiputtuaan auttaisi kuin nousta pp:n lailla ja jatkaa eteenpäin. Ultraan itsellä nyt neljä päivää. tiktaktiktaktiktak.. tähän tilanteeseen sopisi semmoinen kaurismäkeläinen tausta ja seinäkellon tikitys.



virva, 7+0/6+0 (on muuten jännä nähdä sitten miten lääkäri arvioi viikot!)

Pahoittelut herkkusuulle km:stä! Kohti uusia haaasteita! :)



Änkeröinen, mää sain pyytäessä 5 päivää sairaslomaa kun tein lääkkeellisen tyhjennyksen! Mulla meni niin että perjantaina olin polilla hakemassa lääkkeet ja aloitin silloin, pahin päivä sunnuntai ja keskiviikkona takaisin sitten töihin. Olis ollut vaan maanantaihin asti, mutta tiistain sain saikkua kun pyysin, olis ollu työmatka toiseen kaupunkiin, johon en kokenut pystyväni. Nää on ilmeisesti aika tapauskohtaisia... Toivon sydämeni pohjasta, että näitä ei moni joutuisi kokemaan, itselle ainakin oli niin kauhea kokemus! Mutta kuten joku totesikin, kun sitä raskautta yrittää, nää on ihan väistämättä välillä edessä... :( tsemppiä teille kaikille! (eikä oo vielä sanottua etten itse lukeutuis samaan porukkaan, no raskaana kunnes toisin todistetaan..)



Ei oo sitten sen yhden illan jälkeen tullut enää huonoa oloa. Pari iltaa on mahasta vihlonut aika lailla, mutta ei juuri muuta.. No, neuvola jo parin päivän päästä, jossa sitten saa ultra-aikaa, jne. Onneks!



myym 5+6

Niin ja piti vielä toivottaa uudet tervetulleeks, tervetuloa siis! :) Meitä on tosiaan aika paljon täällä, itekään en vielä muista kaikkia. Mutta opetellaan! :)



Ja sen oon unohtanut myös lisätä, että kai tännekin on jäämässä porukkaa, kun itseä ei ainakaan kiinnosta/aika ei riitä siihen suljettuun yhteisöön lähteminen, tämä on ihan riittävä. :)

Hei! Ehdin kirjoitella edellisen viikon ketjuun ja ihmetellä, kun oli niin hiljaista, ennen kuin tajusin, että tämä homma toimii tällä tavalla viikko kerrallaan.

Nyt siis uusi yritys:

Olen 31-vuotias ja ensimmäistä odotellaan syyskuulle, jos kaikki menee hyvin (la jonkun laskurin mukaan 27.9.). Mielelläni liittyisin teihin vaihtamaan ajatuksia!

Oireet ovat olleet kovin vähäisiä, niin en oikein vielä uskalla tuulettaa. Tätä on yritetty jo jonkin aikaa, ja vasta nyt tuli ensimmäinen plussatulos.

Ensi viikolla menen yksityiselle varhaisultraan, niin saan ainakin jotain tietoa siitä, missä mennään.



Ja onnittelut vielä kaikille plussanneille ja voimia kaikille niille, joilla onni ei ollutkaan tällä kertaa matkassa.



Pola noin 6+0

Nyt tuntuu että ikävän ja surun kans menee elämä ihan taisteluks. Oon niin pettyny itteeni äitinä kun meidän esikoinen synty kuolleena. Mikä äiti se semmonen on, jonka lapsi on taivaassa??

Ikävä on niin iso. Elämän loppuun asti saa kertoa ihmisille, ettei meidän tulevista lapsista vanhin ole esikoinen. Siitä on vasta 4kk aikaa ja itken vieläkin päivittäin.

Niin täydellinen tyttö eikä missään mitään vikaa.

Ja pelkään niin, että tämäkään ei synny tähän maailmaan vaan menee taivaaseen suoraan. Vaikka onhan taivaassa varmasti parempi olla kuin täällä...



Niin on ikävä.

Pienokainen s.k rv 43, Toukka 9+0



Anteeksi tämä surullinen teksti, mutta en saanu ilosia ajatuksia kasattua.

Pikkupippurille iso hali!! ((((()))))

Ihailen asennettasi vaikka kyse on näin isosta surullisesta asiasta... OIKEIN paljon tsemppiä uuteen yritykseen ja toivotaan uuttaa plussaa pikaisesti! Sinua tulee kyllä ikävä... Jos käyt täällä vielä jatkossa lueskelemassa niin muistathan jättää omankin puumerkkisi ja kertoa omia kuulumisia :)



Herkkusuullekin lämmin halaus ja tsemppiä jatkoon.



Tsemppihalit myös kaikille, jotka tuskailette vuotojen ja epämääräisten ultratulosten kanssa :( On tämä alku vaan niin epävarmaa aikaa.. toivotaan että teillä (Viuhti-08, Änkeröinen ja Toukoaarre ja muillakin jos teitä oli enemmän) saataisiin pian varmuus asiaan ja kaikki vuodot loppuisivat ja uusintaultrat antaisivat iloisia uutisia.



Tervetuloa i-p- o, jkl87 ja Pola!



Mullakin olisi ultra ensi viikolla torstaina, joten sitten sen näkee miten asiat tuolla massussa ovat. Hieman pelottaa, kun mulla on takana yksi onnistunut raskaus että millä todennäköisyydellä ansaitsen toisenkin kun alkuraskauden keskenmenot ovat niin yleisiä. Mua pelottaa että tämä olisi kohdunulkoinen sillä sain ensimmäiset raskausoireet liian aikaisin verrattuna siihen, milloin ovis olisi ollut... eihän oireita vielä pitäisi tulla ennen kun alkio on kiinnittynyt?



Nyt sitten torstaina ultraan ja pakko myöntää että olen jo laskeskellut että jos kaikki ei olekaan kuten pitää niin siinä ehtii vielä tehdä jotain toimenpiteitä ennen kun sitten seuraavan viikon tiistaina lähden työmatkalle ulkomaille. Samaten varasin tytöille varmuuden vuoksi iltapäivähoitopaikat ensi syksyksi kun ne pystyi nyt samalla varaamaan kun ilmoittauduimme kouluun. Jos kaikki menee hyvin niin olen silloin kotona mutta aina pitää varautua pahimpaan, ehtii niitä hoitopaikkoja sitten myöhemmin peruutella jos kaikki meneekin ok.



Terkuin Manna 6+3

Angelmom,

ei ole varmaan mitään sanoja jolla voisin sinua lohduttaa. Laitan kumminkin runon jonka kirjoitin vuosia sitten ystävälleni, jonka pieni tyttö kuoli myös äitinssä kohtuun. Voimaa tulevaan, päiviä on edessä varmasti huonoja ja itkuisia, mutta ehkä pilvet ajan myötä väistyvät ja saatte nähdä myös auringon valon.



pieni enkeli reunalta pilven

katsoo alas kotiinsa ihmeissään.

Miksi äidin silmät on itkeneet?

Miksi isä on niin hämillään.



Pieni enkeli reunalta pilven

tahtoisi kovin lohduttaa

siivellään kuivaisi äidin kyyneleet

isän saisi taas nauramaan.



Pieni enkeli reunalta pilven miettii miksi kävi näin.

Sitä tiedä ei kukaan

eikä kukaan voi sitä ymmärtää.







Raskaushormonien määrä ei varmastikaan auta oloosi. itsekkin itkeskelen päivittäin, vaikka kaikki on ihan hyvin. Pienetkin asiat muuttuvat suuriksi kun on raskaana. Saatika sitten suuret surut, silloin olo varmasti on, ja saa ollakkin- surullinen.



harakkahuttu

En ole juuri ehtinyt kirjoitella vaikka lukenut olenkin joka ikisen viestin. Olen ollut todella voipunut ja pahoinvoiva. Pelkään et tää on jo jotakin vatsatautia kun sitäkin on liikkeellä. Tärisen kylmyyttä ja hetken päästä valuu hiki varpaita myöden.

Osallistun keskusteluun kunhan on jotain muutakin kerrottavaa kuin tää valivali, taitaa ukollakin loppua kohta ymmärrys kun en jaksa mitään. Tosin ei se lopu, minä vaan hormoonihuuruissani niin kuvittelen.



Maikki81 6+3

Kaltaisesi äiti on ihana ja rakastava äiti. Saat ihan rauhassa kirjoittaa vaikka mitä surullisia tekstejä, ei tarvitse pyytää anteeksi. Kerroin joskus, että äitini synnytti lapsen, joka syntyi kuollakseen heti. Vieläkin,yli 30 vuotta sen jälkeen, jos äidiltä kysyy montako lasta hänellä on, äiti vastaa kahdeksan. Eläviä lapsia on seitsemän. Ei hän selitä sitä, paitsi jos joku ihmettelee. Mutta siitä huomaa, että hän yhä ajattelee myös kuollutta lastaan.



Ei hän kuitenkaan sure. Äiti sanoo, että ehkä asioiden piti mennä niin. Jos se lapsi olisi elänyt, hän ei olisi tullut pian raskaaksi ja saanut siskoani. Eikä hän siskoani pois vaihtaisi. Ehkä se tuntuu sinustakin sitten siltä, kun ihana pieni kakkosesi syntyy.



Lempeitä tuuli suuntaasi lähettävä virva.

Jos jotakin hyvää tästä tilanteesta kumpuaa, niin meillä on kaikki vauvan tavarat valmiina ja kaikki ihan uusia. Iso raha meni uusien vaunujen yms hankintaan, niin ei tarvii niitä seuraavalle hankkia.

Gessleinin kolmipyöreset yhdistelmät odottaa koeajoa! :)



Täytyy sanoa, että pahoinvointi on huomattavasti miedompaa kuin esikoista odottaessa. Joka on siis hyvä juttu. Muutenkin oireita on aika miedosti. Ja niinhän se menee että kaikki raskaudet on erilaisia. Nyt jo huomaa :)



Ootteko aatellu pyytää teidän miehiä pitään kesälomat vasta elokuussa kun oma mammaloma alkaa?



Me tehtiin niin viime kesänä. Oli ihan kivaa olla kuukausi kahdestaan ja valmistautua vauvan tuloon.

Algelmom

Minulla tyttö syntyi kuolleena raskausviikolla 36. Terve tyttö eikä syytä löytynyt. Tämän jälkeen tulin melko nopeasti raskaaksi ja siitä nyt tuloksena 4vuotias poika täällä kotona. Odotusaika oli todella rankkaa viimeksi, pelkoa ja jännitystä täynnä mutta rakkaus poikaa kohtaan sitäkin suurempi <3

Nyt olen viikoilla 7+0, ja pelkään edelleen.

Toivon kuitenkin, että kaikki menee hyvin. Meillä kaikilla <3





Choko 7+0

Tulin vielä sanomaan, että laitoin yahoon grouppiin äänestyksen paikasta, kun nyt sitten on taas tullut eriäviä mielipiteitä ryhmän paikasta. Jotain asiasta mieltä olevat käyttäkööt nyt äänioikeuttaan ja äänestäköön paikkaa. :) Sanotaan nyt vaikka viikko aikaa? Ja sitten katsotaan mitä mieltä oltiin. Demokratiaa, naiset, demokratiaa. :DD Tärkeissä asioissa.



Angelmom, kiva jos et kovasti voi pahoin! Itsekään en ainakaan vielä oli järin voinut pahoin, pientä kuvotusta on. En tiedä lomasta, mutta on kyllä hyvä idea. Miehen työpaikalla vaan ei mielellään anneta kokonaista kuukautta lomaa kerralla, ärsyttävää. Ne jakaa sen aina kahtia. Mutta voisi yrittää kyllä.



Nyt on PAKKO mennä riisumaan rintaliivit, kaamea pakotus!



virva, toivoo kaikkien äänestävän jotain!

Suht sama juttu meilläkin. Mitään syytä ei ole, paitsi hoitovirhe rv 43 tosiaan.

Kun tein plussan sain heti ajatuksen: tuliko tää liian nopeasti. Mutta jotenkin tuntuu, että ei kai se pelko häviä vaikka odottaisi vuoden.

Tuntuuko kolmas raskaus jo helpommalta? Toivottavasti!!



Angelmom, enkeli ja toukka rv 9+0

En ole ehtinyt vähään aikaan kirjoittaa. Täällähän on porukkaa aivan hirveästi. Esikoisesta osallistuin suljettuun keskusteluun yahoolla ja nytkin mielelläni osallistuisin, kunhan täällä saadaan päätetyksi, mitä foorumia käytetään.



Kolmatta tässä odotetaan, ennestään on tytöt 04 ja 06. Asun Itä-Vantaalla ja la olis näillä näkymin 15.9.On ollut aika vähän oireita, palelua ja rintojen arkuutta lähinnä. Kahvin jätin pois kun alkoi ällöttää, mutta muuten on etovaa oloa ollut tosi vähän mielestäni. Vähän on sellanen olo, että mahtaako tässä raskaana oikeasti ollakkaan. Tosin kahdessa ekassa raskaudessakin alku meni yhtä helposti. Aiemmin olen käynyt alkuraskauden ultrassa, mutta nyt en tiedä... Nyt on siis 7+jotain ja huomenna olen vasta varaamassa ekaa neuvolakäyntiä, kun olen ollut matkoilla. Täältä luin, että np-ultra järjestettäisiin mahdollisesti jo 10-viikon jälkeen, joten ekaa ultraa vois toisaalta jaksaa odottaa siihenkin....



Pullamamma78

Tämä raskaus tais loppua tähän... Juuri ennen puoltayötä tuli kirkasta verta 2 euron kokoinen läntti housuun ja fiilikset on tällä hetkellä aika heikot :( Nyt olisi 6+2 mutta tunnelmat ovat sellaiset että tämä oli nyt tässä... Ennen ensimmäistä lasta oli kaksi keskenmenoa. Ensimmäinen lääkkeillä ja kaikki meni suht hyvin. Toisessa keskenmenossa lääkkeillä ensin, kamala vuoto ja tarkistuksessa kuukauden päästä löytyi vielä jäänteitä ja kaavinta, jota odotellessa alkoi verenvuoto, jonka vuoksi aikaa sirrettiin ja katsottiin uudelleen parin viikon päästä. Sitten tehtiin kaavinta. Olin siinä vaiheessa ollut raskaana jo yli 20 viikkoa ja oli kuulemma aika epätodennäköistä, ettei kaikki ollut vielä tullut pois. Sitten vihdoin ihana aarteeni jaksoi olla masussa yliaikaakin. Synnytys oli rankka ja menin kriittiseen tilaan ja kaikki olivat tuntien ajan epätietoisia, miten minun käy. Sen vuoksi en ole uskaltanut yrittää pikkukakkosta ennenkuin nyt. Tässä raskaudessa on ollut todella paha olo puolentoista viikon ajan ja kamala vilu, nännit arkoina, mutta takaraivossa fiilis, että onnistuukohan tämä ensimmäisellä nytkään. Täytyy huomenna pitää saikkupäivä ja soittaa sairaalaan... Kaikille keskenmenon kokeneille tsemppiä vaikka se on vaikeaa... Nyt en pysty kirjoittamaan enempää vaikka tämä auttoikin helpottamaan oloa.

Älähän vielä hätäile!!!!!!!!!! Monet vuotaa raskauden alkuvaiheessa!!!! Tsemppiä! Aloitan uuden viikkopinon, joten kirjoittehan sinne kuulumisia!!





_mira79 + katkarapu 9+6-