Mitä tekee 3-4 -kymppisenä ne, jotka on saaneet lapset 2-kymppisenä?

Nyt nelikymppisenä voi jo taas vähän elää itselleenkin, eikä ole pakko koko ajan luopua omista tarpeistaan lasten takia.

Käy töissä, ulkona syömässä, teatterissa, konserteissa, leffassa, käy jumpassa, salilla, uimassa, pelaamassa sulkapalloa, erilaisia käsityö-, taide-, kieli- ja taitokursseilla...



Matkustelee, rentoutuu kotona, käy vaellusretkillä, nukkuu hyvin, syö ihania ruokia jne. jne...



Lukemattomasti tekemistä! Ihanaa!

Eräät tuntuvat kuvittelevan että nuorena lapsen saaneet elävät 40v iässä jotain uutta teini kautta baareissa riekkuen!!



Millainen ihminen kuvittelee että baari on aikuiselle ihmiselle ainut mielenkiintoinen paikka??



Minulla lapset on saatu 25v ikään mennessä ja 40v iässä voin harrastaa monenlaisia urheiluharrastuksia, matkustella mieheni kanssa, käydä konserteissa, leffoissa, teattereissa, ulkona syömässä, harrastella asioita, tehdä käsitöitä, toteuttaa omia ihania unelmia harrasteiden ja töiden parissa. Voi opiskella ja vaihtaa vaikka alaa. Voi myös keskittyä itsensä hemmotteluun...



Baari on ehkä yksi viimeisistä paikoista joka tuo iloa minulle... toki sielläkin voi välillä käydä mutta ennemmin ystäviä tapaa illanvieton merkeissä kotona.

15 ja 18-vuotiaiden lasten 38-vuotias äiti. Mikä baari, miksi kävisin baarissa nyt kun lapset ovat vanhempia. Aika mustavalkoinen ja lapsellinen ajattelumaailma jos luulee, että aikuisilla ihmisillä olisi jokin baarikiintiö, tai edes kaikki kiinnostaisi ikinä käydä niissä.



Itse matkustelen lasten kanssa, käyn urheilemassa, keikoilla ym.

Otin lapseni vauvan hoidettavakseni ja aion hoitaa hänet aikuiseksi asti.

Siis kun kaverit on kotona pikkulasten kanssa ja käy leikkipuistoissa, mitä hommaa nämä 30-40v joilla lapset jo aikasta isoja?

- matkustelua (moottoripyörillä ehkä)

- puutarhanhoitoa

- mahdollisten lastenlasten hoitoa ; )

- harrastuksia

- otamme ehkä uuden koiran

Kun olemme tasan nelikymppisiä, lapsemme ovat 22, 20 ja 14-vuotiaat. Eikä käy yhtään kateeksi ne, jotka siellä hiekkalaatikolla vielä kykkivät´; ))

Minä tein töitä, opiskelin, matkustelin ja tein kaikkea mitä ikätoverini varmaankin tekevät nyt. Itse tein lapset vasta viime vuosina. Moni on toisella tai kolmannella kierroksella ja uuden lapsikatraan kanssa tai uusperheessä. Se mitä en ymmärrä ikäisissäni on se valitus kuinka kolottaa eikä enää jaksa ym. valitusta ja osa jopa odottaa jo eläkettä! tai kuolemaa kun on niin kyllästynyt elämäänsä.

esikoinen on 6v kun olen 30v, toivottavasti meillä on myös 4v ja ehkä 1v ikäiset lapset :) joten silloin aion vielä elää "hiekkalaatikko elämää"



40 vuotiaana jos tämä "suunnitelma" pitää paikkaansa on esikoinen 16v,muut mahdolliset lapset 14v ja 11v



varmaan saadaan hankittua oma asunto kun ollaan noin 30v. minulla on amk tutkinto ja olen töissä kun nuorin on täyttänyt 3v. haaveena on tehdä retkiä luontoon ja matkustella kesällä ympäri suomea kun lapset on ala-asteikäisiä. aion myös olla mukana heidän harrastustoiminnassaan mitä sitten tulevatkaan harrastamaan. teen käsitöitä "omalla ajallani" ja hoidan puutarhaa, koska uskon että silloin jo sellainen on. opiskelen ehkä lisätutkintoa ammattiini liittyen että pääsen erikoistehtäviin. harrastan jotain liikuntalajia joka on lähellä sydäntäni.. ehkä jossain mammajoukkueessa pelaan salibandyä tai sitten innostun lenkkeilemään. toivottavasti meillä on sitten muita perheitä ystävinä joiden luona voimme vuorotelleen iltoja viettää.. :)



en haaveile enää lapsista yli 30 vuotiaana

en haaveile thaimaan matkoista joka vuosi..

en haaveile 200 neliön omakotitalosta, 80-120 neliötä rivari 4h +k + s riittänee



aion olla onnellinen mieheni kanssa

en ole ajatellut, että pitäisi mitään erityisemmin tehdä tai muuttaa elämässä, vaikka lapset ovatkin isoja ja olen "vasta" 39v. Eiköhän tämä ole onnellisuuden merkki ;)

kaikki lapseni alle 30 v, lapsiluku on nyt täynnä ja nuorinkin on jo koulussa. Käydään töissä, eletään ihan normaalia elämää. Ehdin käydä baareissa yms ihan tarpeeksi ennen lasteni syntymää joten sellaista en enää kaipaa.

- Matkustelen (matkustellaan kyllä nytkin, sekä perheenä, että miehen kanssa kahdestaan).



- Harrastan jotain käsityönäperrystä.



- Vietän mieheni kanssa ihanaa aikaa ja teemme asioita hetken mielijohteesta :)



- Tapaan ystäviä kahvilla, lenkillä, viikonlopun kestävillä shoppailureisuuilla yms.



- Meillä olisi yksi tai kaksi "viikonloppulasta", jotka kävisivät kerran-pari kuussa.



- Jos en ole voittanut lotossa, niin käyn töissä ;)

Kovasti pieniltä nuo lapset tuntuvat edelleen. :) Monet ystävistäni vasta harkitsevat lasten hankkimista. Meidän ystävyytemme ei ole ikinä pohjautunut hiekkalaatikon reunalla istumiselle, joten en ymmärrä ap:n huolta. Elämä jatkuu.



Ja mitä ylipäätään tekevät ihmiset, joiden lapset ovat ohittaneet pikkulapsi-iän? Eiköhän se aika koita kaikille joskus? :D

kun lapset ovat vanhempia, nyt olet 37v ja kovassa kunnossa.