Mitä tekee 3-4 -kymppisenä ne, jotka on saaneet lapset 2-kymppisenä?

ja vaihtelee asuntoja, ja valittaa loputtomiin kun eivät löydä uutta miestä. Myös itsekeksityt oireet sairauksista vaivaa.

Kavereillani on myös isoja lapsia tai ei lapsia lainkaan.

Matkustelemme paljon mieheni kanssa, välillä myös kaveriporukalla.

Vietämme usein illanistujaisia isomman pariskuntaporukan kanssa. Meille tämä sopii oikein hyvin ja odotamme innolla isovanhemmiksi tuloa :)

olin 16 kun muutin kotoa pois, siinä ajassa ehdin nähdä ihan tarpeeksi opiskelija elämää ja elää sitä nuoruutta...

Yhtään en sellasita elämää kaipaa.



Odotan sitä aikaa kun lapset ovat hieman vanhempia (nyt 10 ja 5) ja voin alkaa harrastamaan enemmän kaikkea, tykkään rauhallisesta elämästä, tykkään käydä uimassa ja punttiksella, pyöräilemässä, kävellä kaupungilla yms... tykkäisin käydä aamulla ennen töihin lähtöä lenkillä tai salilla, siihen on mahdollisuus vasta kun nuorempi menee kouluun...

toki kaikkea voi tehdä lastenkin kanssa mutta haaveilen kun voin tehdä noita asioita yksin ihan kaikessa rauhassa ilman että kukaan vinkuu vieressä että mennään jo...

Itsen olen tehnyt lapseni ennen kun täysin 30 ja samoin ovat toimineet myös kaikki ystäväni.

En ymmärrä miten tämä vaikuttaisi ystävyyteemme?



Meillä on kaikilla muuten erilaiset elämäntilanteet, kuka on kotona, kuka töissä tai opiskelemassa ja tämä ihan riippumatta siitä minkä ikäisiä lapsia kullakin on. Säälittävää, että joku muuttuu kotiäitiyden myötä ameebaksi, jolla ei ole enää mitään yhteyttä ystäviinsä joilla on erilainen elämäntilanne.

opiskellaan, eletään täysillä, treenataan kroppaa ja odotellaan lapsenlapsia. Olis niin herttaista olla alle 4-kymppisenä mummo.

mieheni vanhemmat tekevät töitä, matkustelevat ulkomaille kerran pari vuodessa, harrastavat, tapaavat ystäviään yms.

Lisäksi haluavat kovasti viettää aikaa lastenlapsiensa kanssa. Vierailevat meillä siis usein ja toistepäin, tehdään yhdessä matkoja.



Olivat 17v (isä) ja 22v (äiti) kun mieheni syntyi.

ts. eka satsi 20v. 24v. ja 28v. toinen 38v. ja 40v.

Siinä välissä töitä, rakentanut 2 taloa, muttanut, jne.

Olen ainoa kaveriporukastani joka sai lapset 20senä, eli minä aion matkustella, tehdä työtä, käyttää aikaa itseeni ja jne, kun lapset ovat isoja. Sitä teen nytkin lasten sallimissa puitteissa.

Yritän varmaankin myöskin etsiä "tasoistani" seuraa, eli nämä kakkavaipanhuuruiset keskustelut mitkä ovat silloin ajankohtaisia kaveripiirilleni ovat omaltakohdaltani jo historiaa. Eri asia on sitten mahdollinen mummoutuminen nelikymppisenä :)

..nauttia yksinasumisen hyvistä puolista ja elää vapaata elämää :). Miksei niin saisi tehdä? Onko jotenkin parempi ihminen, jos ensin tekee tuota ja vasta sitten hommaa lapset? Ei minusta.

harrastaa lasten kanssa, yksin ja miehen kanssa yhdessä, matkustelee muuallakin kuin kanarialla ja legolandissa, nauttii rauhallisista hetkistä, lehden ja kirjojen luvusta jne...

näin ainakin meillä



lapset 16v

13v

4v

Itse opiskelen, käyn töissä ja auttelen kavereita vauvojen hoidossa. :)Ja samassa veneessä miehen kanssa edelleen, parisuhde vain parantunut. Kukaties vielä yhden ehtis "tekemään" ;)

Aivan normaalia.

miksi kaikkien nuorena lapset saaneiden tulisi olla jotain luusereita? Omassa kaveripiirissäni eronneita on yhtä paljon sekä nuorena, että vanhempina lapsensa saaneissa. Tarkkaan ottaen yksi enemmän vanhempana lapsensa saaneissa, mutta minun ystäväpiirini ei olekaan tilastokeskus :)



Ystäväpiirini koostuu sekä nuorena, että iäkkäämpänä lapsensa saaneista naisista, pitkään että lyhyen aikaa yhdessä olleita. Kaksi pariskuntaa uudella kierroksella.



Itse sain lapseni 25- ja 27- vuotiaana. Koen, että se oli hyvä ikä saada lapset. On muitakin oikeita ratkaisuja. Nyt päälle 30+ opiskelen lisää amk-tutkintoni ohessa, käyn töissä, harrastan ja vietän edelleen aikaa perheeni kanssa paljon. Baareihin ei tarvitse lähteä, kun olen niissä saanut riittävästi käydä ja nuoruutta elää.



Mitään en tekisi toisin, jokainen tavallaan.

Ja töitä tietysti.

lisää lapsia =



Tässä välissä ehdin olla 10 vuotta töissä ja näiden pikkuisten kasvettua ehdin vielä paiskia töitä 30 vuotta ennen eläkettä... sitten voikin hoitaa lapsenlapsia =D

tein lapsia 32-35 iässä, nuorena lapsen tehneet alkoivat erota ja tuli tää toinen kierros. Eli he tekivät uuden miehen kanssa uuden satsin ja seisoivat siellä leikkipuistossa uuden katraansa kanssa.

Aika katkeran kuuloinen. Minulla on nuoruus eletty jo alle 20v. Olin 21v. kun sain ekan lapsen ja 26v. kun sain "viimeisen".. Nyt kun lapset kasvaneet niin minä keskityn opiskeluun ja työelämään. Ei ole mitään bileputkia tiedossa kun ei sellainen kiinnosta.



Minulle sopi tehdä lapset nuorempana. Jaksoi hyvin ja nyt on hyvä aika keskittyä enemmän itseensä kun elän sitä parasta aikaa. Terveisin. yks mamma 32v.

enkä karannut, saman miehen kanssa jo 21 vuotta, vanhin lapseni 19v.



Eikä ole ikävä nuoruutta, enkä ole menettänyt mitään, päin vastoin.

kaikki teini-25v lapsen saaneet olisivat tosiaan jotain luusereita?



Miksi kaikkien pitäisi elää saman kaavan mukaan? Tähän haluaisin selkeän vastauksen, kun täällä aina haukutaan ja nauretaan nuorille äideille. Miksi näin?