Hirveät entiset luokkakaverit!

Olen osallistunut siellä pariin espanjalaisen mieheni luokkakokoukseen. Materiasta ei puhuta, se olisi hyvin moukkamaista. Ei mitään tietoa, kuka asuu omassa, kuka vuokratalossa ja kuka kenties vanhempiensa luona. Joistain tietää, mitä tekevät työkseen, toisista ei. Mistä puhutaan? Muistellaan menneitä, hauskoja tilanteita kouluvuosilta, opettajia ja heidän ominaispiirteitään, bileitä, anekdootteja. Anekdootteja kerrotaan nykyisestäkin elämästä. Nauretaan paljon! Omalla tavallaan pinnallista keskustelu on näissäkin tilanteissa - kevyttä ja hauskaa. Vaikka syntyy niitä syvällisiäkin keskusteluja ja joskus kiihkeitä debatteja. Kaikki brassailu - materialla, saavutuksilla, millä tahansa - on täysin pois suljettu. Ei sovi kuvioon eikä kulttuuriin. Joku tuolla ylempänä sanoi, että kaikissa länsimaissa on samanlainen kulttuuri. En ole samaa mieltä.

Hei, luokkakokoukset nyt on luokkakokouksia kaikkialla: jokainen voi pähkäillä mitä tulee kun laittaa yhteiseen tilaan montakymmentä toisilleen käytännössä nykyään vierasta ihmistä ja alkoholi astuu kuvioihin? Sama ilmiö se on muuallakin päin maailmaa, kyse on ennen kaikkea persoonista ja tilanteen kiusallisesta luonteesta. Jokaisessa porukassa on ainakin se yksi, joka ei keksi muutakaan keskustelemista kuin omat nyt jo mainitut aiheet.



Miksi AP muuten otit luokkakavereidesi puheet esim. TV:n koosta leuhkimisena? Miksi suhtauduit asiaan kuten suhtauduit? Jospa he vain ihan aidosti kertoivat itselleen sillä hetkellä ajankohtaisista asioista, eihän sen tarvitse olla aina leuhkimista. Kerroithan sinäkin omasta uolkomailla asumisestasi? Joku muuhan on voinut ottaa sen leuhkimisena, oletko ajatellut? Kysehän taitaa siis lopultakin olla siitä, miten itse asiaan suhtaudut... Vai olisiko ollut tosiaan parempi jos he olisivat olleet hiljaa ja pyöritelleet peukaloitaan? Tai puhuneet vain SINULLE tärkeistä ja SINUN hyväksymistäsi asioista?

Mitä tulee tuohon ihmisten arvioimiseen ulkoisesti näkyvän materian perusteella, olen huomannut stereotypioiden rakentelun hyvin harhaanjohtavaksi. Oman lähipiirini menestyneimmät ja ne todella varakkaat käyttäytyvät hyvin maltillisesti ja loppujen lopuksi rahojaan järkevästi säästellen. Kun rahaa ja menestystä on aidosti paljon, ei ole tarvetta todistella ulkopuolisille omaa statustaan.



Kannattaakin siis jokaisen miettiä kun seuraavan kerran porhaltaa sillä rahoituslaitoksen omistamalla (ja itse vain hallitsemalla) ökymobiilillaan Stockkan pihaan ja heittää maxatulla luottokortillaan ostetun velka-Vuittonin olalle, josko se viereisen parkkiruudun perus-mamma sillä perusautollaan ja sen Lidlin muovipussin kanssa olisikin jotain muuta kuin materialistin ensivaikutelmat antavat ymmärtää...

ns. ulkosuomalaiset pätevät paremmalla elämällään. Myös suomi-itsetunto on todella pohjalukemissa.

Olen itse asunut ulkomailla ja tunnen paljon varsin hyvin toimeentulevia ihmisiä. Ja aika monet ovat tosiaan hyvin "huomaamattomia", ei heistä ainakaan ensi silmäyksellä "raha paista". Ehkä tarkemmin katsoessa huomaa. Sitten on nämä nousukasmaiset, joilla on merkkilaukkua jne. vaikka muille jakaa...

Itse olemme varsin varakkaita suomalaisittain, mutta asuntomme ihan "normaali" omakotitalo. Auto minulla on keskivertoa isompi, mutta ei mikään uudenuutukainen, joten ei sekään erityisemmin erotu. On meillä muitakin autoja perheessä, muttei mitään "brassailuautoja". Lidlissäkin käyn (omien kauppakassien kanssa kylläkin) ja just ostin kengät Anttilasta :) Ainoa, mistä minut ehkä erottaa, on timatit sormessa, ne on varsin epätyypilliset suomalaisittain. Ulkoinen habitus tällä hetkellä aika "kotiäitimäinen".

Mitä tulee tuohon ihmisten arvioimiseen ulkoisesti näkyvän materian perusteella, olen huomannut stereotypioiden rakentelun hyvin harhaanjohtavaksi. Oman lähipiirini menestyneimmät ja ne todella varakkaat käyttäytyvät hyvin maltillisesti ja loppujen lopuksi rahojaan järkevästi säästellen. Kun rahaa ja menestystä on aidosti paljon, ei ole tarvetta todistella ulkopuolisille omaa statustaan. Kannattaakin siis jokaisen miettiä kun seuraavan kerran porhaltaa sillä rahoituslaitoksen omistamalla (ja itse vain hallitsemalla) ökymobiilillaan Stockkan pihaan ja heittää maxatulla luottokortillaan ostetun velka-Vuittonin olalle, josko se viereisen parkkiruudun perus-mamma sillä perusautollaan ja sen Lidlin muovipussin kanssa olisikin jotain muuta kuin materialistin ensivaikutelmat antavat ymmärtää...

Kiitos tästä ketjusta, nyt osaan asennoitua tilaisuuteen oikein! Tosin jos muistiini on luottamista, edellisessä luokkakokouksessa ei keskusteltu materiasta missään muodossa, mutta jokunen osallistuja taisi illan mittaan ottaa yli kolme olutta.

Komppaan keskustelijoita, jotka ovat sanoneet, että luokkakokous on täysin omanlaisensa sosiaalinen tilaisuus - olet yhtäkkiä yhdessä ihmisten kanssa joita et ole nähnyt vuosikausiin ja joiden kanssa sinulle ei välttämättä ole mitään yhteistä. Mutta kyllä minäkin pidän taulutelkkareista puhumista varsin omituisena, mutta ehkä oikeasti nämä ihmiset eivät juuri siinä tilanteessa keksineet mitään muuta. Minun tuttavapiiriini kuuluu sekä keskituloisia että erittäin hyvätuloisia ja KUKAAN ei kyylää toisten autoa... Sehän on todella junttimaista...



Ystävättäreni sanoi hyvin, että luokkakokous 40-vuotiaille oli PALJON hauskempi kuin 30-vuotiaana pidetty. 40-vuotiaana ei kukaan jaksanut enää kehua retostella millään, koska siinä vaiheessa niin montaa on jo elämä opettanut; on avioeroa, rahavaikeuksia, ehkä läheisten kuolemaa. Eli tunnelma oli paljon rennompi ja keskityttiin oikeasti kuulumisiin ja toisiin ihmisiin.

....niin kyllä meillä on raahattu. Meidän luokkakokousta suunniteltaessa kysyttiin osallistujilta, haluammeko tulla puolison kanssa vai ilman. Enemmistön päätöksellä tultiin puolisoiden kanssa.



t. minä, joka olen mieheni kanssa ollut espanjalaisessa luokkakokouksessa pari kertaa

varmaan puhutaan sitten siita millainen telkkari kullakin on.



Asun itse kans ulkomailla ja kun kayn suomessa ja tapaan hyvan paivan tuttuja niin ensimmaisena kysellaan aina millainen auto meilla on. Hohhoijaa. Katumaasturi on joo, okyauto Suomessa, taalla ihan tavallinen perheauto. Keta kiinnostaa. Onneksi omat vanhat kaverit osaa puhua kaikesta muustakin.



Taalla nykyisessa maassani pidettais tosi moukkamaisena kysella autojen tai telkkarien tai muiden peraan. Suomi on vaurastunut vasta viime vuosina ja siksi niita pidetaan menestyksen mittana.

kylla nuo ulkosuomalaiset kuuluvat ihan siihen samaan proystaily-joukkoon, kun suomi-suomalaisetkin nakojaan. hassua ja huvittavaa!!

tein saman havainnon luokkakokouksessa. Ja jutut vaan paheni, kun kerroin mitä teen työkseni ja mitä mieheni tekee. Jotenkin tuli mieleen, että opistoinssien oli pakko kehua volvoillaan, kun tajusivat täydellisen älyllisen ja myös taloudellisen tappionsa ammattini perusteella.

Rumaa, mutta tästä voi olla kyse.

Ihan vakavasti uskon, että jos mulla olis ollut mun täkäläien arkiauto alla ja normaali vaatetukseni olisi tämäkin rouva jättänyt nenän nyrpistelyt sikseen.

ja itse on ketjun pahin =DDD

kylla nuo ulkosuomalaiset kuuluvat ihan siihen samaan proystaily-joukkoon, kun suomi-suomalaisetkin nakojaan. hassua ja huvittavaa!!

Todellista luokkakokousmeininkiä täällä :-). Sori kolmen auton mimmi, tämä porukka meinaa pakahtua kateuteensa...

kylla nuo ulkosuomalaiset kuuluvat ihan siihen samaan proystaily-joukkoon, kun suomi-suomalaisetkin nakojaan. hassua ja huvittavaa!!

Todellista luokkakokousmeininkiä täällä :-). Sori kolmen auton mimmi, tämä porukka meinaa pakahtua kateuteensa...

moukkia ja nousukkaita on Suomessa paljon. On niin helppo olla "rikas ja menestyvä" leuhkiessaan noilla mainitsemillasi asioilla. Mulla on yksi sukulainen joka ei muuta tee kun vertailee ja kyselee mitä mikin meillä on maksanut. Ihan kuin vaikka kirjan arvo on siinä paljonko se maksaa, sisällöstä viis.

taisit luulla joksikin toiseksi. olen toki ulkosuomalainen, ollut pian 17v, mutta ei minulla 3 autoa ole.. ei edes yhta, fillari vaan. ja mielipiteeni on etta samalla tavalla se pissa nousee hattuun ulkomailla kun suomessakin... venalaisilla sama meninki, ensin olivat koyhia ja sitten kun saa vahan rahaa ni voi herran jestas..

Ihan vakavasti uskon, että jos mulla olis ollut mun täkäläien arkiauto alla ja normaali vaatetukseni olisi tämäkin rouva jättänyt nenän nyrpistelyt sikseen.

ja itse on ketjun pahin =DDD

Kenen vika on, että joku katsoo toista vähän vinoon tai päästä varpaisiin arvioiden ulkoista olemusta? (Mitä muuta varten joku tuntematon katsoisi toista kuin halpaa makkaraa? Varsinkaan jos käytöksessäkään ei ole mitään omituista?) Kenen vika on, että kaupan myyjä palvelee innokkaammin sitä joka näyttää varakkaalta? Kenen vika on, että tarjoilija hymyilee ja on ystävällinen, nopea ja touhukas varakkaalta näyttävän asiakkaan kanssa?

Lisäksi voisin vielä jatkaa listaa sillä, että paremman kielitaidon omaava siippani saa poikkeuksetta parempaa palvelua paikassa kuin paikassa kuin minä, joka puhun suomalaisella aksentilla. Maahanmuuttajista ei oikein missään niin kauheasti tykätä, kun vievät työpaikat, miehet/naiset ja kaiken muunkin...

kylla nuo ulkosuomalaiset kuuluvat ihan siihen samaan proystaily-joukkoon, kun suomi-suomalaisetkin nakojaan. hassua ja huvittavaa!!

Todellista luokkakokousmeininkiä täällä :-). Sori kolmen auton mimmi, tämä porukka meinaa pakahtua kateuteensa...

Ja kiitos sinulle sympatiasta.

Olen täällä maahanmuuttaja, tollisko ulkomaalainen, joka ei alkuunsa osannut edes tippiä laskea oikein. No se alkaa jo sujua. Keskustelunaiheet peeceestä ja muutenkin outo. Lisäksi käyttää yksipuolista ja arkista kieltä. On kiinnostunut oudoista aiheista, kuten kirjallisuus ja elokuvat...

oikeasti Suomi-ulkomaa ero vai onko enemmänkin niin, että ulkomailla asuvat suomalaiset usein liikkuvat ns. paremmin menestyneissä ja kansainvälisemmissä piireissä, joissa materia ei ole enää niin olennaista? Epäilenpä, että monessa maassa, jos mentäisiin enemmän "tavisporukkaan", niin aika samalla tavalla kehuttaisiin tavaroita ja muuta vastaavaa. Vai olenko ihan väärässä? Tässä voi olla jonkin verran maakohtaisia eroja, voisi kuvitella, että materiaan liittyvät keskusteluaiheet eivät olisi kovin tärkeitä maissa, joissa on ollut materiaalista hyvinvointia pitkään. Mutta ainakin itäisen Euroopan maissa menestyminen ja sen näyttäminen oli kymmenisen vuotta sitten todella tärkeää ja se vähä mitä olen ollut yhteyksissä sinne yhä, tuntuu mm. autolla brasssailu olevan tärkeämpää. (Täällä missä asun, tuntuvat parhaat autot olevan venäläisillä ja virolaisilla. Olisiko samaa ilmiötä?) t. 24

Oma kokemukseni on se, että ero todella on sivistystasossa, ei niinkään siinä, missä maassa ollaan (lukuunottamatta maita, joissa taloudellinen vauraus on ihan uusi asia). Omassa tuttavapiirissäni on vain yksi ihminen, jolle tv:n tuumakoko, auton merkki ja talon neliöt ovat asioita, joita kannattaa aktiivisesti tuoda keskustelussa esiin. Kyseinen nainen on pienipalkkainen hoitaja, joka on naimisissa hyvin menestyneen miehen kanssa. Tälle naiselle tuntuu materialla päteminen olevan hyvin tärkeää, ja etenkin se, että heillä on isompaa, enemmän ja hienompaa kuin muilla.

Hyvä tietää, enpä kerro tästä lähtien mun ammattia kellekään, en edes jos sitä kysytään.

kanssa naimisissa. Ennen hänen tuntemistaan en edes tiennyt kuinka monta asiaa voikaan rahalla mitata.

Toivottavasti joku tekee siitä tänne aloituksen näreissään.



Ihanaa olla suomalainen ja menestynyt elämässä!