Hirveät entiset luokkakaverit!

Ulkomailla tosiaankin tottuu erilaisiin keskustelunaiheisiin... Totta ehkä sekin, että suomalaisille menestyminen on niin uutta, että sitten ollaan ihan polleena, kun kyetään johonkin. Ei ehkä tajuta ollenkaan siinä uutuuden viehätyksessÄ, että muut arvot ovat paljon olennaisempia elämässä. Voi elämän pienuutta... Ja tosiaankin, ne jotka tuomitsevat vuokralla asumisen tai huonolla autolla ajamisen olevan merkki huonosta menestyksestä, voisivat avautua huomaamaan, että jokainen ei tee valintojaan taloudellisista syistä. Tunnustaudun itse siihen ryhmään. Olemme tehneet kaikki valintamme välittämâttÄ taloudellisista seikoista vähääkään. Koulutuksemme kautta voisimme olla eläneet ihan erilaisen elämÄn, mutta olemme onnellisempia ja henkisesti rikkaampia näin. Emme siis ole mitenkâän olosuhteiden uhreja todellakaan...

Ainoa kriteeri on, että auton pitää olla turvallinen ja riittävän tilava. Siitä huolimatta parin viikon autovuokraan Suomessa kuluu vähintää 1500 euroa. Aina ei riitä. Joskus olemme myös ostaneet auton Suomessa loma-ajaksi ja myyneet masta lähtiessä. Sitten olen automarketin parkkipaikalla tai liikennevaloissa ja joku Audi-kuski (yleensä nainen) tuijottelee nenenvartta pitkin. Tuntuu, että Suomessa ihmisyyden mitta on omaisuus. Tai ainakin auto.

Hyvin säkin tsiigat niitä audikuskeja :)

ja laske ekologinen jalanjälkesi. Testi löytyy googlella.

Täkäläisittäin elän keskiverrosti, en siis ökyile. Maassa maan tavalla. Lisäksi kierrätän roskat (ei taida kukaan muu vaivautua viemään paristoja minnekään...)ja lapsetkin opetin potalle ainakin 6 kk ennen ikäisiään... En käytä kertakäyttövesipulloja (ennen kuulumatonta!), syön lähiruokaa (iiikkkk!!!!) ja talossakin on vain 5 tietokonetta.

Ulkomailla tosiaankin tottuu erilaisiin keskustelunaiheisiin... Totta ehkä sekin, että suomalaisille menestyminen on niin uutta, että sitten ollaan ihan polleena, kun kyetään johonkin. Ei ehkä tajuta ollenkaan siinä uutuuden viehätyksessÄ, että muut arvot ovat paljon olennaisempia elämässä. Voi elämän pienuutta... Ja tosiaankin, ne jotka tuomitsevat vuokralla asumisen tai huonolla autolla ajamisen olevan merkki huonosta menestyksestä, voisivat avautua huomaamaan, että jokainen ei tee valintojaan taloudellisista syistä. Tunnustaudun itse siihen ryhmään. Olemme tehneet kaikki valintamme välittämâttÄ taloudellisista seikoista vähääkään. Koulutuksemme kautta voisimme olla eläneet ihan erilaisen elämÄn, mutta olemme onnellisempia ja henkisesti rikkaampia näin. Emme siis ole mitenkâän olosuhteiden uhreja todellakaan...

Ainoa kriteeri on, että auton pitää olla turvallinen ja riittävän tilava. Siitä huolimatta parin viikon autovuokraan Suomessa kuluu vähintää 1500 euroa. Aina ei riitä. Joskus olemme myös ostaneet auton Suomessa loma-ajaksi ja myyneet masta lähtiessä. Sitten olen automarketin parkkipaikalla tai liikennevaloissa ja joku Audi-kuski (yleensä nainen) tuijottelee nenenvartta pitkin. Tuntuu, että Suomessa ihmisyyden mitta on omaisuus. Tai ainakin auto.

Hyvin säkin tsiigat niitä audikuskeja :)

kuin nämä auton arvolla ihmisarvon laskevat.



Esim. ravintoloissa ja kaupoissa saan erinomaisen kohtelun, kun huomaavat muut elämän pienet ilot: kellon, käsilaukun, kengät, vaatteet. En edes käytä vaatteita tai käsilaukkuja, jotka kirkuvat jotain merkkiä, mutta harjaantunut silmä ne tunnistaa. Ehkä myös kohtelias käytökseni ja ravintolassa myös jättämäni tippi auttavat asiaa.

[/quote]

oikeasti Suomi-ulkomaa ero vai onko enemmänkin niin, että ulkomailla asuvat suomalaiset usein liikkuvat ns. paremmin menestyneissä ja kansainvälisemmissä piireissä, joissa materia ei ole enää niin olennaista? Epäilenpä, että monessa maassa, jos mentäisiin enemmän "tavisporukkaan", niin aika samalla tavalla kehuttaisiin tavaroita ja muuta vastaavaa. Vai olenko ihan väärässä? Tässä voi olla jonkin verran maakohtaisia eroja, voisi kuvitella, että materiaan liittyvät keskusteluaiheet eivät olisi kovin tärkeitä maissa, joissa on ollut materiaalista hyvinvointia pitkään. Mutta ainakin itäisen Euroopan maissa menestyminen ja sen näyttäminen oli kymmenisen vuotta sitten todella tärkeää ja se vähä mitä olen ollut yhteyksissä sinne yhä, tuntuu mm. autolla brasssailu olevan tärkeämpää. (Täällä missä asun, tuntuvat parhaat autot olevan venäläisillä ja virolaisilla. Olisiko samaa ilmiötä?) t. 24

[/quote]

Oma kokemukseni on se, että ero todella on sivistystasossa, ei niinkään siinä, missä maassa ollaan (lukuunottamatta maita, joissa taloudellinen vauraus on ihan uusi asia).



Omassa tuttavapiirissäni on vain yksi ihminen, jolle tv:n tuumakoko, auton merkki ja talon neliöt ovat asioita, joita kannattaa aktiivisesti tuoda keskustelussa esiin. Kyseinen nainen on pienipalkkainen hoitaja, joka on naimisissa hyvin menestyneen miehen kanssa. Tälle naiselle tuntuu materialla päteminen olevan hyvin tärkeää, ja etenkin se, että heillä on isompaa, enemmän ja hienompaa kuin muilla.

oikeasti Suomi-ulkomaa ero vai onko enemmänkin niin, että ulkomailla asuvat suomalaiset usein liikkuvat ns. paremmin menestyneissä ja kansainvälisemmissä piireissä, joissa materia ei ole enää niin olennaista? Epäilenpä, että monessa maassa, jos mentäisiin enemmän "tavisporukkaan", niin aika samalla tavalla kehuttaisiin tavaroita ja muuta vastaavaa. Vai olenko ihan väärässä? Tässä voi olla jonkin verran maakohtaisia eroja, voisi kuvitella, että materiaan liittyvät keskusteluaiheet eivät olisi kovin tärkeitä maissa, joissa on ollut materiaalista hyvinvointia pitkään. Mutta ainakin itäisen Euroopan maissa menestyminen ja sen näyttäminen oli kymmenisen vuotta sitten todella tärkeää ja se vähä mitä olen ollut yhteyksissä sinne yhä, tuntuu mm. autolla brasssailu olevan tärkeämpää. (Täällä missä asun, tuntuvat parhaat autot olevan venäläisillä ja virolaisilla. Olisiko samaa ilmiötä?) t. 24

Oma kokemukseni on se, että ero todella on sivistystasossa, ei niinkään siinä, missä maassa ollaan (lukuunottamatta maita, joissa taloudellinen vauraus on ihan uusi asia). Omassa tuttavapiirissäni on vain yksi ihminen, jolle tv:n tuumakoko, auton merkki ja talon neliöt ovat asioita, joita kannattaa aktiivisesti tuoda keskustelussa esiin. Kyseinen nainen on pienipalkkainen hoitaja, joka on naimisissa hyvin menestyneen miehen kanssa. Tälle naiselle tuntuu materialla päteminen olevan hyvin tärkeää, ja etenkin se, että heillä on isompaa, enemmän ja hienompaa kuin muilla.

Hyvä tietää, enpä kerro tästä lähtien mun ammattia kellekään, en edes jos sitä kysytään.

asunto/talo/auto -asiat läpikäytynä. Eihän niihin saa kuin 5 min. menemään ja sitten on jo boring. Tosin jos on juuri jotain rakentajia paikalla niin eihän ne osaa muusta puhuakaan. Sama kuin uudet vanhemmat lässyttävät lapsistaan. Pitäisi osata toki muustakin puhella, luulisi esim. että luokkakokouksessa vähän muisteltaisiinkin.

miten ulkomailla on toisenlaista kuin Suomessa, miten te köyhät ette tajua että kuusi makuuhuonetta kylppäreineen on enemmän kuin teidän tauluteeveenne? Hohhoijaa.

huonoa itsetuntoa ja naapurikateutta. Tyypillisiä piirteitä.



Eli jos asut ulkomailla ja olet vielä menestynyt, ahdistuu suomalainen ja kokee huonoa itsetuntoa. Sen on pakko alkaa kehuskella materiallaan, tajuamatta, kuinka naurettava ja säälittävä on.



Ja toisaalta, 30v on vielä niin nuori ja naivi, että luulee onnen olevan lapsen kallissa toppapuvussa ja vaunuissa ja taulutelkkarissa.



Minulle harvoin kehuskellaan omaisuudella, koska olen ihan reilusti köyhä duunari. Ei ole mitään, millä kehua ja siten minulle ei voi olla kateellinen. Siksi olen kuullut luokkakokouksissa ihan muunlaisia juttuja. Mutta heti kun paikalle tulee "ulkosuomalainen" niin jutut muuttuu. Näkee heti, että alemmuskompleksi iskee ja pitää alkaa sa brassailu omaisuudella.



Yritä ap ymmärtää ja antaa se anteeksi. Se vain on niiiiiiiiiin suomalaista.

huonoa itsetuntoa ja naapurikateutta. Tyypillisiä piirteitä. Eli jos asut ulkomailla ja olet vielä menestynyt, ahdistuu suomalainen ja kokee huonoa itsetuntoa. Sen on pakko alkaa kehuskella materiallaan, tajuamatta, kuinka naurettava ja säälittävä on. Ja toisaalta, 30v on vielä niin nuori ja naivi, että luulee onnen olevan lapsen kallissa toppapuvussa ja vaunuissa ja taulutelkkarissa. Minulle harvoin kehuskellaan omaisuudella, koska olen ihan reilusti köyhä duunari. Ei ole mitään, millä kehua ja siten minulle ei voi olla kateellinen. Siksi olen kuullut luokkakokouksissa ihan muunlaisia juttuja. Mutta heti kun paikalle tulee "ulkosuomalainen" niin jutut muuttuu. Näkee heti, että alemmuskompleksi iskee ja pitää alkaa sa brassailu omaisuudella. Yritä ap ymmärtää ja antaa se anteeksi. Se vain on niiiiiiiiiin suomalaista.

Tarkoitukseni ei ollut mollata hoitajia yleensä ottaen, vain tätä yhtä yksilöä, joka todella ON sivistymätön. Tunnen muitakin hoitajia, jotka ovat oikein miellyttäviä, sivistyneitä ihmisiä. Ammatin mainitseminen taisi tässä kohden ollan ihan turhaa. Taisinpa vaan ajatella, että jos vaikka ko. henkilö lukisi tätä ketjua, niin voisi kolahtaa...



t. 52

Tarkoitukseni ei ollut mollata hoitajia yleensä ottaen, vain tätä yhtä yksilöä, joka todella ON sivistymätön. Tunnen muitakin hoitajia, jotka ovat oikein miellyttäviä, sivistyneitä ihmisiä. Ammatin mainitseminen taisi tässä kohden ollan ihan turhaa. Taisinpa vaan ajatella, että jos vaikka ko. henkilö lukisi tätä ketjua, niin voisi kolahtaa...

t. 52

monenlaisia, kuten toimitusjohtajissakin.

t. pienipalkkainen hoitaja, kenellä on pieni televisio ja ikivanha sohvakalusto, mutta tekee silti mielestään tärkeää työtä lasten sydänosastolla.

että luokkakokouksessa ei ole välttämättä ihmisten kanssa enää kovin paljon yhteistä. Jokainen kuitenkin asuu jossain ja useimmat omistavat auton yms. Niistä on helppo puhua. Ja esim. asunnosta tulee aika luonteva puheenaihe, kun pitkän ajan jälkeen on aika normaalia kysyä missä päin ihminen asuu ja siitä on vain pieni matka keskusteluun asumismuodosta. Toisaalta kolmikymppiset ovat tyypillisesti siinä vaiheessa, että monet vaihtavat asuntoa, rakentavat jne, joten asunto tai talo on sillä hetkellä aika pinnalla oleva asia. Enemmän tai vähemmän vierailla ihmisillä on tavatessa tapana etsiä helpoin yhdistävä puheenaihe, joka ei ole heti liian syvällinen. Leikkipuistossa tämän huomaa tyypillisenä keskusteluna "Kuinkas vanha hän on? Miten teillä nukutaan päiväunia? Kiva takki, mistä noita saa?" ja muuta aika pinnallista. Siellä taas en ole pahemmin törmännyt keskusteluihin asunnosta, autosta tai telkkarista. Ne eivät siinä paikassa ja tilanteessa ole ne "päällimmäiset". Sitten kun tunnetaan paremmin löytyy monipuolisempia keskusteluaiheita. t. 24

t. 30

Olen asunut viimeiset 8 vuotta Keski-Euroopassa ja keskustelukulttuuri on oikeasti erilainen. Täällä on 20 Helsingin kokoista kaupunkia ja useita suurempiakin, kaupoista saisi tavaraa ihan eri mitassa ja eri sfääreissäkin, kuin edes koko Suomesta. Tavaralla pullistelulla ei täällä mitenkään voi tehdä samanlaista vaikutusta, kuin Suomessa.



Ja sitten eri asia on, että tavaroista ja rahoista keskustelua pidetään täällä todellakin paljon moukkamaisempana, kuin Suomessa. Olin itsekin alkuaikoina suomalaistollukka ja nolasin itseni kysymällä esim., että kivat kengät, paljon maksoit, mistä ostit? Ajan mittaan on jo sitten tottunut siihen, että Suomessa tällainen on tavallista, muualla niinkään ei.

Olen asunut viimeiset 8 vuotta Keski-Euroopassa ja keskustelukulttuuri on oikeasti erilainen. Täällä on 20 Helsingin kokoista kaupunkia ja useita suurempiakin, kaupoista saisi tavaraa ihan eri mitassa ja eri sfääreissäkin, kuin edes koko Suomesta. Tavaralla pullistelulla ei täällä mitenkään voi tehdä samanlaista vaikutusta, kuin Suomessa. Ja sitten eri asia on, että tavaroista ja rahoista keskustelua pidetään täällä todellakin paljon moukkamaisempana, kuin Suomessa. Olin itsekin alkuaikoina suomalaistollukka ja nolasin itseni kysymällä esim., että kivat kengät, paljon maksoit, mistä ostit? Ajan mittaan on jo sitten tottunut siihen, että Suomessa tällainen on tavallista, muualla niinkään ei.

koeta nyt vaan ymmärtää, että luokkakokoukset ovat ihan omanlaisiansa tilaisuuksia.

Sen takia on typerää verrata niitä muihin illanistujaisiin.

-30-

Olen asunut viimeiset 8 vuotta Keski-Euroopassa ja keskustelukulttuuri on oikeasti erilainen. Täällä on 20 Helsingin kokoista kaupunkia ja useita suurempiakin, kaupoista saisi tavaraa ihan eri mitassa ja eri sfääreissäkin, kuin edes koko Suomesta. Tavaralla pullistelulla ei täällä mitenkään voi tehdä samanlaista vaikutusta, kuin Suomessa. Ja sitten eri asia on, että tavaroista ja rahoista keskustelua pidetään täällä todellakin paljon moukkamaisempana, kuin Suomessa. Olin itsekin alkuaikoina suomalaistollukka ja nolasin itseni kysymällä esim., että kivat kengät, paljon maksoit, mistä ostit? Ajan mittaan on jo sitten tottunut siihen, että Suomessa tällainen on tavallista, muualla niinkään ei.

Huhhuh..mielummin mä olen "moukka" ja asun suomessa. Ihme hissukoita, mitä ylipäätään teette niillä tavaroilla ja kaupoilla, tuskin sieltä edes mitään kehtaatte ostaa?

Onko tarpeeksi?



Edelliselle kirjoittajalle sanoisin, että kannattaisi lukea vähän tarkemmin, ennen kuin alkaa kiukutella.

Olen ottanut osaa kahteen luokkakokoukseen. Onko tarpeeksi? Edelliselle kirjoittajalle sanoisin, että kannattaisi lukea vähän tarkemmin, ennen kuin alkaa kiukutella.

Koska olet käynyt koulusi (siis peruskoulusi) kaiketi Suomessa, miten olet voinut omaan luokkakokoukseen osallistua Keski-Euroopassa?

Onko tarpeeksi? Edelliselle kirjoittajalle sanoisin, että kannattaisi lukea vähän tarkemmin, ennen kuin alkaa kiukutella.

tämän jälkeen muuttanut ulkomaille. Olen osallistunut kahteen luokkakokoukseen Suomessa.



Erikoista vänkäämistä täällä...